Minun mieheni on vätys.

Käy töissä autolla ja istuu illat sohvalla. Puolen tunnin välein käy tupakalla, tunnin välein jääkaapilla. Siinä on sen elämä. Välillä manaa että " taas sitä saatanan työnpaskaa huomenna" ja " kyllon selkä taas kipee" . Ja taas istutaan ja tuijotetaan telkkaria, piereskellään ja käydään tupakalla. Päivästä toiseen. Aina sitä samaa. Vaihteluna se, että kerran viikossa pitää päästä pariksi tunniksi äitinsä luo istumaan sohvalle ja katsomaan telkkaria.



Mies on kolmekymppinen ja meinaa jatkaa tuollaista elämää varmaankin hautaan asti. Minä sitten lasten kanssa hoidan talon ja kodin, retkeilen ja harrastan. En tykkää istua pitkään paikallani ja koko ajan pitää päästä elämässä eteenpäin.



Miten kaksi näin erilaista ihmistä oikein onkaan päätynyt yhteen?