Kotona viihtyvä vauva, apua!
Meidän neiti nelonen tulee pian 4 kk ja oikea koti-ihminen :)
No, oikeasti ei naurata tilanne lainkaan, ja kaipaankin vinkkejä tai vain kohtalotovereita. Tyttö ei viihdy autossa yhtään eikä myöskään siellä nuku, vaikka olisi miten väsynyt/uniaika kun liikutaan. Siis autossa on yhtä huutoa ja viimein hermostuu niin, että alkaa kakoa kuin oksentaakseen. Sama homma ulkona vaunuissa, eli nukkuu kyllä unet hyvin ulkona, mutta usein nukutustilanteessa huutaa täyttä kurkkua ennen kuin nukahtaa ja jos herää esim. kesken lenkin, voi sitä huutoa. Eikä auta, vaikka ottaa syliin ja kantaisi. Ilmeisesti ongelmana on lakki (on kokeiltu erilaisiakin), se hermostuttaa vauvan. Siispä, emme käy vauvan kanssa oikein missään, kun hepulit tulee kaupassa ja joka paikassa. Kotona on kyllä oikeinkin helppo tapaus, nukkuu hyvin ja naurelee, viihtyy yksinkin, mutta rakastaa seuraa. Milloin tämä vaihe menee ohi? Odotamme innolla kesää, jos silloin elämä helpottaisi ja sitä kun vauva on puoli vuotias ja voi istuakin rattaissa, jos alkaisi sitten viihtyä. Tyttö on perheemme neljäs lapsi, joten kokemusta sinänsä lapsista on ja vauvan hoidosta. Tällaisesta ei vain ole kokemusta kertynyt...
Kommentit (10)
Ihan kuin meidän vauva!
Alkuun olikin ihan helppoa kun tökkäsi vauvan vain parvekkeelle vaunuissa nukkumaan. Jossain vaiheessa se muuttui, ehkä vähän ennen 4kk. Nyt itketään tosiaan autossa ja vaunuissa, pipoa tai yleensäkin ulkovaatetusta minäkin syytän, sillä ostoskeskusessa viihtyi sisävaatteissa vaunuissa ihan hyvin.
On aika ikävää. Itse olen ratkaissut asian niin, etten lähde ilman maitopulloa liikenteeseen. Imetän, mutta tässä kohtaa joustan, sillä pullolla saan vauvan rauhoittumaan. Menen mistä aita on matalin, sillä en jaksa vauvan kanssa kotiinkaan jäädä, jos pihalla paistaa aurinko.
Olisi kiva tosiaan kuulla, meneekö ohi jossain vaiheessa?
Minä + poika 5kk
Muistatko, mitä tuossa 5 kk ikäisenä tapahtui? Tuliko kesä ja kevyemmät vaatteet tai aloitteko tehdä asioita jollakin tapaa toisin vai ihan vain itsestäänkö tilanne helpottui?
Nyt tyttö jo 5v ja ihana vauva-aika jo ohi.
Meillä elämä helpottui silloin n.6kk iässä. Tyttö oli äärimmäisen helppo vauva jos tehtiin kaikki aina samalla tavalla ja kotona.
Autossa huuti koko matkan vaikka ois matkaa kestänyt 2h! Eli emme liikkuneet mihinkään. Unia ei nukkunut lainkaan jos emme olleet kotona. Oli siis 2kk ja pystyi olemaan koko pvn hereillä jos ei oltu kotona. Uskomatonta, mutta totta.
Autossa oloa harjottelimme kauppareissuilla eli n.5km matkoja ja lauloin kaikenmaailmam lastenlaulut koko matkan ajan. Ja niistä sit pikkuhiljaa oppi olemaan autossa huutamatta.
Rutiinit olivat tosi tärkeet ja todellakin niin, että jos uniaikaan oltiin poikkeuksellisesti muualla niin ei sit nukkunut niitä unia ollenkaan sen päivän aikana.
Uskoisin tuon olevan myös osa luonteenpiirettäkin toiset vaan on sellasia. Olis kyl ollu kiva käydä ostoksilla tai muuten vaan pyörimässä jossain vauvan kans, mut ei voinut.
Villapöksy ja lapset 5v ja 10kk
Vaunuissa ei viihtynyt ollenkaan. Oli huhtikuun vauva ja ensimmäiset puoli vuotta vaunulenkit oli yhtä tuskaa, silti joka päivä niitä tein ja yleensä kävi niin, että kannoin vauvaa ja työnsin vaunuja toisella kädellä tai lantiolla. Saattoi joskus vahingossa nukahtaa, mutta kun heräsi niin huuto alkoi heti eikä ollut mitään pientä kitinää vaan suoraa huutoa. Autossa viihtyi hiukan paremmin, mutta ei ollut herkkua sekään. Hiukan alle puolen vuoden ikäisenä asia helpottui ja nukahti vaunuihin helposti eikä herätessäänkään heti huutanut.
Tooivottavasti teilläkin pian helpottaa. Meidän neiti tulee nyt viikon päästä kolme vuotta ja nuo ajat ovat kaunis muisto vain. Toinen tyttömme syntyi marraskuussa ja on nyt siis 5kk. Kauhulla odotin vaunulenkkejä, mutta samaa ongelmaa ei tämän neidin kanssa ollut. Muita ongelmia kylläkin, mutta ehkäpä aika kultaa muistot tästäkin...
Harmon kera kahden tytön 3v ja 5kk
eli syyskuussa 07 tapahtui muutos. Pikemminkin vaatteita tuli lisää kuin vähemmän. Ei tehty mitään toisin, asiat alkoivat itsestään sujua paremmin.
Kokeile Ruskovillan silkkimyssyä, on kuin toinen iho.Meidän vauva rakastaa sitä.
Tsemppiä!
esikoinen oli kesävauva ja huusi aina autossa, kunnes tuli talvi eikä enää mahtunutn turvakaukaloon ja laitettiin istuimeen. Huudot loppuivat saman tien.
Turvakaukalo vain oli ilmeisesti todella epämukava ja kuuma tai sitten näki paremmin istuimesta ulos, eikä ollut niin tylsää.
VAunuissa samainen vauva myös usein huuteli. Liikkeelle piti lähteä heti, eikä samantien. En tiedä mitä olis tullut jos olis ollut talvivauva ja pukeminen olisi aiheuttanut viivästystä lähtemiseen. Tottui kuitenkin myös pysähdyksissä oleviin vaunuihin, sillä koiran takia pysähtymisiä tuli paljon lenkin aikana. Myöhemmin parvekkeelle nukuttaminen onnistui myös jos lakaisin lattiaa niin että vauva tiesi että olen paikalla. Kaipa tuolla oli sitten yksin jäämisen pelko voimakkaampi kuin tällä pienemmällä, jonka takia ei ole koskaan jouduttu pysätymään automatkalla ja on viihtynyt aina vaunuissa hereilläkin. (samat vaunut ja turvakaukalot on kuin esikoisellakn).
Meillä on n. 2,5kk vanha vauva, joka viihtyy vain ja ainoastaan kotona. Kyläilyt on yhtä tuskaa, kun kähisee ja itkee koko ajan. Kotiin kun päästään, on aivan huojentuneen oloinen. Vaunuissa onneksi nukkuu paremmin kuin missään, joten kauppareissut onnistuu kun vauvan laittaa vaunuihin. Automatkat sujuu vaihtelevasti, toisinaan huutaa ja nyyhkyttää koko välin. On myös todella seurankipeä tapaus, ei viihdy hereillä ollessaan yksin juuri ollenkaan.
Meillä kaksi vanhempaa lasta ovat olleet aivan toista maata, ovat sopeutuneet milloin minkäkinlaiseen reissuelämään ym. Luulen, että tämä kotonaviihtyminen on vain osa lapsen luonnetta ja temperamenttia ja sitä on kunnioitettava. Hänen on vaikea sopeutua muutoksiin ja rutiinit ja ennakoitavuus ovat tärkeitä. Joten täälläkin kökitään sitten suurimmaksi osaksi kotona ja odotellaan josko tämä vaihe ennen rippikouluikää menisi ohi =)
aksiina ja tytsy 2,5kk
ominainen juttu ja sitä täytyy koittaa kunnioittaa...
Tulee vain sellainen olo välillä, että en osaa hoitaa lasta, kun niin paljon saa itkukohtauksia. Toisaalta, kun kerran kotona on tyytyväinen, niin kai sitä jotain tekee oikeinkin joskus :) Eikä kyllä tilannetta helpota, että väliin joku tuttu tuumaa, ettei meillä lapset ikinä noin huutaneet (luen rivien välistä, että hoidossa täytyy olla vika). Surettaa vain isomman siskon puolesta, kun joutuu myös kökkimään kotona (on siis 3v ja kotihoidossa nyt myös vauvan syntymän jälkeen ollut). Puistossa käydään ja pihalla vauvan unien aikaan, mutta joskus sekin puuha keskeytyy heti alkuunsa, kun pitää tulla ravia kotiin, jos vauva herää. Eikä puhettakaan, että mentäis mihinkään perhekerhoihin tai vastaaviin karjumaan. No, aikansa kutakin, toivottavasti :) Aina helpottaa kuulla, että muillakin on samoja murheita...
Olin myöskin aika epätoivoinen, kun autossa oli huutoa ja vaunuissa oli huutoa, mutta 5 kk kohdalla se loppui, ja siitä lähtien on vaunuttelu ja autoilu sujuneet hyvin. Nyt poju on viikkoa vaille 1 v.