Mies purki kihlauksen mutta ei tahdo erota?
Eli tilanne on sellainen että mies oli yhden riidan aikana ottanut sormuksen pois sormesta (tästä on aikaa nyt jo muutama kuukasusi).
Riita kesti muutaman päivän, olin vähän kriisissä itseni kanssa ja aiheutin koko riidan.
No riita selvitettiin kyllä.
Kysyin sitten sormuksesta että miksi on pois ottanut jne. Mies vastasi siihen että on vähän sitä mieltä ettei tahdo naimisiin mennä. Ei näe siinä mitään järkeä.
Tämä tietysti satutti minua enkä oikein ymmärrä miksi tahtoo olla kanssani vaikkei naimisiin tahdokkaan.
Meillä on siis takana 14vuotta yhteiseloa, kaksi lasta, oma talo jne... Kihloissa ollaan oltu jo useampi vuosi, tai oltiin oltu.
Nyt menee muuten ihan hyvin mutta tämä asia painaa edelleen mieltäni. Olen hyvin tarkasti kertonut miehelle että minä tahtoisin naimisiin ja mielestäni hän ei voi olla ihan tosissaan kanssani jos voi purkaa kihlauksen noin vain.
Mies vaan sanoo että on ihan yhtä tosissaan kuin ennenkin muttei vaan tahdo naimisiin.
Mielipiteitä tilanteesta? Mitä mieltä itse olisitte jos puolisonne tekisi samalla lailla kuin mieheni?
Kommentit (113)
Ja turvataan myös lasten tulevaisuus.
kelpais vaikka maistraatti, että ei todella ole kysymys siitä että tahtoisin olla päivän prinsessana, mies on se joka on puhunut että häät pitää olla isohkot.
Ja turha sitä nyt on enää miettiä että olisi silloin aiemmin pitänyt mennä naimisiin...
47, niin minunkin mielestäni joku syy siihen pitää olla, mutta ei tuo osaa mitään järkevää syytä sanoa. Sanoo vaan että naimisiin meno ei ole häntä varten...
ap
Mutta luulisi sitä suuremmalla syyllä yrittävän järjestää sille " puolisolle" edes sen leskeneläkkeen.
Vasta vähän aikaa sitten oli todellisessa pulassa se virkatehtävissä kuolleen poliisin avopuoliso, joka ei ollut oikeutettu korvauksiin :/
naimisiin tahdo. Eikä tuolla ole sen enempää omaisuuttakaan kuin minulla.
Tuo leskeneläke on kyllä ihan järkevä syy sitten jos järkisyitä etsitään.
Mulle naimisiin meno on kuitenkin enemmän henkinen juttu.
ap
Aviopuoliso saa avio-oikeuden nojalla puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta; avoliitossa sama voidaan järjestää niin, että kaikki omaisuus laitetaan puoliksi molempien nimiin.
Ei meistä kukaan ajattele kuolevansa vielä pitkään aikaan, mutta niin vaan onnettomuuksia käy.
Jos ap:lla ja lastensa isällä on sisaruksia, heillä voi kuolemantapauksessa olla perintöoikeutta esim siihen taloonne. Toinen puoliso voi joutua myymään talon, jotta pystyy maksamaan ositusta kuolleen AVOpuolison sisaruksille/vanhemmille.
Eli jos ei naimisiin, niin tehkää nyt EHDOTTOMASTI testamentti, TÄNÄÄN mieluummin kuin huomenna!!
Lasten asema on se tärkein! Perintöön liittyy myös veroseuraamuksia, jotka ovat naimisissaolevan parin lapsilla pienemmät kuin avopuolisoiden.
Ehkä nämä asiat saisivat miehen ymmärtämään, että naimisiinmeno muuttaa nykyistä suhdettanne kyllä, mutta ainoastaan parempaan suuntaan!!
PS. Minkä ikäiset lapset teillä on?
Jos ja kun ap:n ja miehen lapset ovat yhteisiä niin kumman tahansa kuollessa vainajan osuus talosta on heidän, eikä vainajan sisarusten.
Jos talo on peritty omilta vanhemmilta niin sisarukset saattavat omistaa siitä osuuden, mutta he omistavat sen nyt jo, eikä kuolemantapaus sinänsä tilannetta muuta miksikään.
Naimisissaolo tai olemattomuus ei vaikuta siihen, että lapset ovat ensisijaisia perillisiä. Jos heitä ei olisi tunnustettu, niin sitten voisi olla ongelmia. Jos vainaja olisi lapseton ja naimaton niin sitten hänet perisivät vanhemmat tai sisarukset, mutta näinhän ei ap:n tapauksessa ole, kun kerran elossaolevia lapsia on.
Vierailija:
Jos ap:lla ja lastensa isällä on sisaruksia, heillä voi kuolemantapauksessa olla perintöoikeutta esim siihen taloonne. Toinen puoliso voi joutua myymään talon, jotta pystyy maksamaan ositusta kuolleen AVOpuolison sisaruksille/vanhemmille.
että jos mieheni kuolisi niin lapset ei perisikään talosta yms. miehen osuutta yksin vaan miehen vanhemmat ja sisarukset perisivät myös?
Miten tuo kuullosta kyllä aika oudolta? Olen kyllä ollut kokoajan siinä uskossa että vain lapset perivät.
Muuten kyllä hyviä pointteja sulta :).
ap
Testamentilla lasten perintöveroa voidaan pienentää antamalla puolisolle (avo- tai avio) elinikäinen hallintaoikeus omaisuuteen.
Vierailija:
Lasten asema on se tärkein! Perintöön liittyy myös veroseuraamuksia, jotka ovat naimisissaolevan parin lapsilla pienemmät kuin avopuolisoiden.
?
Vierailija:
On aivan eriasia elää yhdessä 14v avoparina kuin olla oikea perhe ja naimisissa. Avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoa kohden avoliitossa ei. Avioliitto myös turvaa vaimon ja lapsen aseman. Minusta avoliitossa ihminen elää yhdessä toisen kanssa mutta kaiken voi muuttaa nopeastikin. Seurustelusuhde ja avioliitto ovat eriasioita ja kun pari seurustelee vaikka kauankin se ei tarkoita että he olisivat oikea perhe. Kunnioitus on minusta tässä se avainsana ja rakkaus. Miksi jatkaa yhdessä vain tavan vuoksi jos toinen ei rakasta kuitenkaan tarpeeksi?
..taloudellista puolta eli jankkaavat " talous/asema olisi turvattu" jne. Avioon pitäisi mennä vain ja ainoastaan rakkauden vuoksi ja rakkauden vuoksi avoliitossakin ollaan. Avoliittolaiset eivät siis ole yhdessä rahan vuoksi, vaan jonkin muun.
Mutta perhe ja rakkaus on muutakin kuin rakastuminen. Rakkaus muuttaa muotoaan ja siihen liittyy myös vastuu lapsista sekä puolisosta. Ei pitäisi tehdä lapsia. Minä sanoinkin miehelle että lapsia en tee jos en mene naimisiin. Olen todella lapsirakas 2 lapsen äiti mutta ikinä en olisi lapsia hommannut jos emme olisi naimisiin menneet.
Omillaan on joka tapauksessa pärjättävä.