Lue keskustelun säännöt.
Mies purki kihlauksen mutta ei tahdo erota?
09.04.2008 |
Eli tilanne on sellainen että mies oli yhden riidan aikana ottanut sormuksen pois sormesta (tästä on aikaa nyt jo muutama kuukasusi).
Riita kesti muutaman päivän, olin vähän kriisissä itseni kanssa ja aiheutin koko riidan.
No riita selvitettiin kyllä.
Kysyin sitten sormuksesta että miksi on pois ottanut jne. Mies vastasi siihen että on vähän sitä mieltä ettei tahdo naimisiin mennä. Ei näe siinä mitään järkeä.
Tämä tietysti satutti minua enkä oikein ymmärrä miksi tahtoo olla kanssani vaikkei naimisiin tahdokkaan.
Meillä on siis takana 14vuotta yhteiseloa, kaksi lasta, oma talo jne... Kihloissa ollaan oltu jo useampi vuosi, tai oltiin oltu.
Nyt menee muuten ihan hyvin mutta tämä asia painaa edelleen mieltäni. Olen hyvin tarkasti kertonut miehelle että minä tahtoisin naimisiin ja mielestäni hän ei voi olla ihan tosissaan kanssani jos voi purkaa kihlauksen noin vain.
Mies vaan sanoo että on ihan yhtä tosissaan kuin ennenkin muttei vaan tahdo naimisiin.
Mielipiteitä tilanteesta? Mitä mieltä itse olisitte jos puolisonne tekisi samalla lailla kuin mieheni?
Kommentit (113)
Mutta ymmärrän todellakin miten pahalta voi ap:sta tuntua, että mies noin vain purkaa kihlauksen. Toisaalta se on laissa määrätty, että kihlaus solmitaan kahden välillä, mutta kumpi tahansa voi perusteluitta sen purkaa.
Mun mielestä se osoittaa selvästi, että mies ei ole varma haluaako olla sun kanssa :-(
Laittaisin pihalle miettimään haluaako hän jatkaa tässä perheessä!! Onko teillä ne keskinäiset testamentit tehtynä? Jos ei, niin ottaisin heti selvää, mikä oikeasti on perinnön ym. laita, jos jompi kumpi vanhemmista kuolee ja ovat eläneet vain avoliitossa? Mun käsitys on, että naimisissa olo on taloudellisesti ja lain edessä kannattavampaa. Miksi kukaan enää muuten menisi naimisiin? Paitsi tietysti jos sitten tulee ero. Avoliitosta voi lähteä noin vain maksamatta mitään, avioliitosta ei voi.
Laita miettimään ja sano miehelle, kuinka pahalta susta tuntuu. Että aivan varmasti kaikki heidän ympärilläänkin alkavat ajatella, ettei hän ole tosissaan sun kanssa. Jotenkin vaan vahingossa on tullut lapsetkin vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienempi on vauva ikäinen , tunnustettu hänkin.
Molemmat lapset suunniteltu ei siis vahinkoja.
Lapset on mun sukunimellä molempien vanhempien tahdosta. Tosin tällä ei nyt mielestäni ole mitään tekemistä tämän koko asian kanssa.
On niin helppo sanoa sieltä että laita mies pihalle jne. Ei se vaan ole niin yksinkertaista.
Täytyy jollain keinolla yrittää ottaa vielä tämä aisia puheeksi ja vielä kerran kertoa tämä oma paha mieli asiasta.
ap
" No mikä se teidän kihlaus oli? Oikea (=lupaus avioliitosta) vai leikkikihlaus (ollaan nyt sitten kihloissa eli pidetään sormuksia)."
Tehdäänpäs nyt asia selväksi: kihloissa joko OLLAAN, tai EI OLLA.
Ei ole mitään vaihtoehtoja, sitä joko luvataan tai sitten ei luvata avioitua. Kihlautuminen on suullinen lupaus, eikä se edellytä välttämättä sormusten vaihtamista. Oli sormusta tai ei, asian ratkaisee se onko naimisiin menosta yhdessä sovittu. Kihlauksen voi yhtälailla perua suullisesti. Mutta kihlautuminen ei ole lainkaan välttämätöntä: seuraavaksi, sopikaa suoraan häiden ajankohta! On sitä lykätty jo harvinaisen pitkään sanoisin, joten mihin niitä kihloja enää tarvitaan?
Vierailija:
Juu kysytty on, mies ei oikein osaa siihen vastata. Sanoo vaan että miksi ei voida olla ihan vaan näin.
Sano sille että siksi, ettei se riitä enää Sinulle. Siinä on yytä riittävästi.
Jos olisitte tuore pari, sanoisin miehen puolesta että " miksi ostaa koko lehmä, kun saa maidon ilmaiseksi..." Mutta ottaen huomioon suhteenne pituuden, lapset yms, onko tosiaankin liikaa vaadittu että mies toteuttaisi toiveesi? Naiselle avioituminen on kunniakysymys. Miksi mies ei voisi suoda sinulle sitä arvokkuutta olla rouva, ja kenties juhlia häitä? Miehiä ei yleensä nappaa häähössötykset... Mutta siitäkin huolimatta, koska olet hänelle tärkeä. Jos taas kyse on omaisuudesta, niin ainahan sitä voi tehdä jonkinasteisen avioehdon (mikä on ehkä naurettavaa, mutta jos se toista lohduttaa..) Minun neuvoni on se, että pidä kiinni unelmastasi. Olet joustanut jo riittävän pitkään. Minäkin suunnittelen kesähäitä... =) ja oli muuten ktyön takana saada mies mukaan koko hommaan.
hyvin. Muuta et oikein voi tehdä kuin pyytää häntä todella selittämään sinulle kantansa ja sit voi miettiä et sopiiko se sinulle vai ei? Minulle ei kyllä sopisi vaikka mies olisi kuinka ihana tahansa.
Jos on menty kihloihin ja suunniteltu häitä tulevaisuuteen niin mies voi vain todeta et ei se ole mitä haluan ja tyttöystävän pitäisi tämä hyväksyä ihan mukisematta. Mitäs jos sinä ap päättäisitkin ettei seksi enää kuulu sinun elämääsi ennen kuin avioliitossa niin hyväksyisiköhän miehesi tämän. Kai se sit olisi vaan niin et rakkaus säilyy ja jos sinä et enää halua koska se on vastoin sinun uutta ajatusmaailmaa niin ok, eletään vain yhdessä mutta selibaatissa. Kysy mieheltä tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen osapuoli voi sitten tahollaan päättää, miten hän suhtautuu tähän asiaan ja onko se hänelle kynnyskysymys.
Ei varmaan ole yhtä helppoa siellä. Mutta olen silti sanojeni takana. Itse en kattelis tollasta mieheltä, vaan laittaisin miehen pihalle. Jotenkinhan hänen täytyy tajuta, että ei hän voi kuvitella että kaikki jatkuu kuten ennenkin, kun ei selvästikään jatku!
Mikäs se sellanen liitto on, jossa ollaan noin eriarvoisessa asemassa? Että kun mies ei haluakaan naimisiin, niin nainen sitten vaan nielee sen. Toisaalta, mies kuitenkin haluaa kaiken muun jatkuvan kuten ennenkin?? Hävytön! Miten hän kehtaa vaatia sulta tuollaista?
ONNEKS lapset on edes sun nimellä!! Ehkä olit kaukaaviisas siinä?
Jokatapauksessa, sympatiani ovat sun puolella!!
t. 67
PS. Ja jos voit niin lähde sitten vaikka itse lasten kanssa jonnekin niin kauas, että mies joutuu miettimään mitä hän oikeen haluaa ja mitä on tekemässä. Ja erityisesti näytä, että ei sulle voi tehdä mitä vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kiinni korvien välistä, ei siitä mikä rasti on kohdassa siviilisääty.
heitin, mutta se kävi nauramaan ja sanoi että minä en itse kestäis viikkoakaan selibaatissa, taisi olla oikeassa :D.
Joten se meni ihan leikiksi sitten koko homma.
Nyt olis vähän vaikea heittää tosissaan sama juttu..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole tasa-arvokysymys, kun sama oikeus muuttaa mieltään on ollut kummallakin koko ajan, ja olisi vielä avioitumisen jälkeenkin.
Vierailija:
Mikäs se sellanen liitto on, jossa ollaan noin eriarvoisessa asemassa? Että kun mies ei haluakaan naimisiin, niin nainen sitten vaan nielee sen. Toisaalta, mies kuitenkin haluaa kaiken muun jatkuvan kuten ennenkin?? Hävytön! Miten hän kehtaa vaatia sulta tuollaista?
MINÄ saan suunnitella ensi kesän häitä.
Ei tule olemaan kovin pitkä liitto tällä, joka näin toimii. En muista enää numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti: " ..taloudellista puolta eli jankkaavat " talous/asema olisi turvattu" jne. Avioon pitäisi mennä vain ja ainoastaan rakkauden vuoksi ja rakkauden vuoksi avoliitossakin ollaan. Avoliittolaiset eivät siis ole yhdessä rahan vuoksi, vaan jonkin muun."
Sanomattakin selvää, että parisuhde muodostetaan rakkaudesta.
Mutta tarviiko silti olla hölmö?
Minäkin voisin väittää, että " avoliittolaiset" (on muuten syvältä koko termi sillä se on harhaanjohtava: kyse ei ole mistään virallisesta LIITOSTA) eivät mene naimisiin, koska ovat ahneita omaisuutensa suhteen.
Tai koska toinen ei välitä tarpeeksi...
Turha vetää tuollaisia yleistäviä johtopäätöksiä.
Ehkä jotkut eivät halua naimisiin, koska ovat katkeria omien vanhempiensa erosta tms. Syitä voi olla lukemattomia. Ei tarvitse silti väheksyä toisten arvoja ja sitoutumistapoja.
Sinuna keskittyisin omaan elämään ja tekisin asioita jotka kiinnostaa. Toki tuo vaikuttaa teidän suhteeseen mutta en suostuisi ottamaan siitä minkäänlaista vastuuta. Kun se ei ole sinun syysi tai sinun päätöksesi joten mies kantakoon seuraukset joita siitä tulee ja niitähän ei voi tietää etukäteen vaan aika näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
MINÄ saan suunnitella ensi kesän häitä.
Ei tule olemaan kovin pitkä liitto tällä, joka näin toimii. En muista enää numeroa.
Taas joku, joka vetää kaikenlaisia johtopäätöksiä. Mistä päättelet, että haluan naimisiin vain juhlimisen takia? Itse asiassa, häiden järjestely on myös aika rasittavaa puuhaa ja olenkin päättänyt pitää vain pienet juhlat. Syy tahtooni mennä pian naimisiin on se, että haluan toteuttaa unelmani, enkä näe riittävän painavaa syytä lykätä asiaa. Häät osoittavat kaikille, kuinka tosissaan mies ottaa minut. Sillä on suuri merkitys minulle. En halua olla pelkkä heila vielä nelikymppisenäkin.
Minä kirjoitin, että oli työn takana saada sovittua kesähäät. Kiristystä en ole kuitenkaan käyttänyt, vain painostusta... :) Mutta vain siksi, että asiasta oli jo sovittu jo puoli vuotta sitten! Mies yritti saada minut omakseen monta kuukautta, kunnen hyväksyin hänen kosintansa. Ellei mies tahtoisi ollenkaan naimisiin, se olisi asia erikseen. Mutta tuskin pystyisin elämään kompromississa monta vuotta. Tietysti parikymppisenä " voi vaan olla" , mutta kun nainen täyttää 30, olisi syytä miettiä tulevaisuutta.
On se muuten kumma, kun nykypäivänä joutuu perustelemaan tahtonsa avioitua... Yksi maailman luonnollisimmista asioista! :)
Hei haloo, missä se sun miehes on? Sitä tarvittiin vain kosimaan, vai?
Meillä kyllä suunniteltiin häät yhdessä ja yhdessä ne juhlittiin. Ei niin, että minä suunnittelen ja minä pidän hääjuhlan.
minä järjestän, minä haluan, minä minä...
Häiden pitäisi olla " me" , muuten siinä ei ole mitään järkeä.
Vai osoittaako se, kuinka tosissaan sinä olet päättänyt, että miehen on näytettävä siltä?
Mies osallistui vain neljään asiaan: kirkon, juhlapaikan, pitopalvelun ja bändin valintaan. Mutta siinä onkin tärkeimmät.
Kaikki muu tilpehöörihomma jää minun tehtäväkseni... Mikä on kieltämättä harmittanut hiukan: olisin halunnut, että mies osallistuisi myös yksityiskohtiin mielenkiinnolla ja innolla. Tuntuu epävarmalta päättää yksin juhlista, jotka ovat myös toisen, mutta kun mies ei pidä niitä olennaisina. Se on kiireisempi kuin minä, eikä sitä kiinnosta muijamaiset askartelut.
Samapa tuo. Häistä tulee meidän näköiset, kun me juhlitaan siellä! Kunhan ruoka on hyvää ja päästään tanssimaan, niin ihan sama minkä väriset servetit on ja millaiset kortit lähetetään.
Vierailija:
minä järjestän, minä haluan, minä minä...Häiden pitäisi olla " me" , muuten siinä ei ole mitään järkeä.
Älä ota sitä niin vakavasti. Yhdessä on varattu kirkko, mutta sen jälkeen kyse on pelkästä juhlimisesta - mitä väliä, kuka sen järjestää? Vaikka äitini järjestäisi koko julan yksin, ja isäni maksaisi, entäs sitten? Olennaista on ne häät, ei se, kuka tilasi kukat...
haluaisin vauvan yksinhuoltajuuden enkä yhteishuoltajuutta. Ihan vain varmuuden vuoksi kun mies ei kerran ole tosissaan sinun kanssasi. Se olisi sellainen sopiva kiristys. JOs muita lapsia ei vielä ole niin laittaisin lapselle oman sukunimeni.