ottaisinko yhteyttä äitipuoleeni pahoinpitelyjeni vuoksi??
osallistuin tuohon suu saippualla pesemisketjuun... siitä tuli mieleeni, kuinka minä en pidä sitä pahana/ kauheana asiana, koska äitipuoleni pahoinpiteli minua koko lapsuuteni ajan:
-hakkasi milloin remmillä, koiran hihnalla, mattopiiskalla, henkarilla, isän kontio-kumisaappaalla, puukengällä, pisteli neuloilla, heitteli minua ympäriinsä.. pää tikattiin kerran kun olin ekalla luokalla..
potki,
-repi hiuksista niin kauan, että tukkoja lähti aina irti.. päänahka päiviä kipeä...
-pakotti istumaan saunan ylimmällä lauteilla, ja heittämään löylyä niin paljon, eetä kun olin pyörtymäisilläni tuskaan, pääsin pois. siis joka viikko, aina saunavuorolla,
-ei antanut ruokaa tarpeeksi, piti nälässä-
tai sitten syötti jotain, josta en pitänyt, esim. hernekeittoa, jossa maksapaloja-- väkisinkin tuli oksennus lautaselle, jouduin syömään ne oksennukset...
tarhaikäisenä, tiskasin astioita, ja tuli kakkahätä--pyysin saada mennä vessaan, " ei, tiskit ensin!.. no kakka tuli housuun, ja piti tiskata kakat housuissa ensin tiskit pois, sitten pesemään housut... eli kaikkea kiusaa, mitä ikinä voi tehdä.
tiskivesi piti olla aina kuuminta, mitä hanasta lähti.. perkele, että poltti käsiä, nainen seisoo ja vahtii vieressä, etten pääse nostamaan käsiä kuumasta vedestä pois..
16-vuotiaana onnistuin karkaamaan kotoa pois, silloin se tuska loppui. asuin ulkona, ja nukuin rapuissa, asemilla.
olen ajatellut , että mitäpä, jos menisin pimputtamaan oven taakse, ja pyytäisin päästä sisälle, juttelemaan.
ja ainut asia, mitä sanomista keksin, on että kysyisin, että MIKSI?
vai annanko p*skan olla?
Kommentit (23)
Mene ihmeessä puhumaan asiasta jollekin ammattilaiselle. Minullakaan ei mitään tuon tason kokemukisa mutta saman suuntaisia. Kävin puhumassa niistä ja se auttoi paljon. Se pitää paikkansa, että vaikka kasvaa aikuiseksi se pieni lapsi sisällä ja hänen tuskansa ei häviä ennen kuin asian käsittelee. Sen osoittaa juuri se, että sinullakin on vaikeaa näissä lapsi-tilanteissa nyt aikuisena.
Ja kun miettii, että samassa ja vielä pahemmassakin tilanteessa on lapsia tälläkin hetkellä. Kun vois saada sen tuskan pois edes yhdeltä lapselta. Saada se syliin ja turvaan ja rakastaa ehjäksi. Elämä on niin raadollista.
Mun äitini, niin kun uskoisin useimpien muidenkin lapsiaan lyövien, löi varmasti väsymyksensä takia. Moni ei varmaan sydämestään oikeasti haluaisi. Mutta tuo ap:n kokema vaikuttaa aivan laskelmoivalta kidutukselta.
25