¤¤¤SYYSKUUN SALAISUUDET vk 15¤¤¤

En tullut ajatelleeksikaan, että 4D korvaa rakenneultran.. Hölmö minä!!



FuulaTsuula: Hyvää jatkoa kaikesta huolimatta! Käy kurkkailemassa meitä kun jaksat!



Pömppänä

Toivon teille todella hyvää jatkoa! Niin ihana kuin se onkin että olette saaneet kolme tervettä lasta!!! Ihan varmasti jaksat iloita niistä! Onnellista elämää kaikesta koettelemuksista huolimatta!



Tuutski

Eipä vaan täälläkään päässä voi muuta kuin itkeä. Olen niin kovin pahoillani.

Paljon,paljon jaksamista ja voimia ja lämpimiä halauksia.

Edelleen tuntuu niin tavattoman pahalta teidän puolesta. Vaikka en kovin uskonnollinen olekaan, niin toivon silti Taivaan Isän siunausta teille koko perheelle jatkossa.

Onneksi jaksat jo ajatella niin, että jo olemassa olevat lapsenne ovat todella ilon aihe, vaikka varmasti on ja tulee niitä päiviä, kun voisi repiä hiukset päästään. (Meillä ainakin niitä on.)

Voimia teille tulevaan ja jos se aika koittaa, että vielä teille pikkuinen tulee, niin toivon sydämestäni, että kaikki on silloin kunnossa.



tittamarianne

.. ei vaan ollu kivaa luettavaa.. ;( On se vaan niin väärin, ettei kaikki voi mennä hyvin.. tänneasti kuitenkin oottanut ja valmistautunut vauvaan, melkein puolliväliin..



Omaa napaa sen verran että, eilen kävin nlassa. Vauva liikkui kovasti, oon tuntenut liikkeet rv17+jotain.. hoitaja tuumaas että virkeen oloinen kaveri kun karkuun lähti anturin alta kun koitti kuunnella, mutta sai kuitenkin jonkun verran kuunneltua. Vauvan syke oli n.+130..

Tiisatina ois rakenneultraan meno, jännittää ja pelottaa pirusti.. no ei kai sitä etukäteen toinna pelätä.. katotaan mitä tiistai tuo tullessaan.



Kipeeks tekee, nuha on ja niveliin koskee oikein urakalla. Panadolin voimalla olin töissä kun ei muuten kärsiny ees seisoo..ei vaan mielellään niitäkään söis, vaikka pitäs olla turvallista, mutta ei oiken jaksa uskoa että mikään lääke hyvästä olisi..



Mutta nyt pitää mennä pitkäkseen, Moikka!! Ja jaksamisia kaikille!!



kmk-83 ja Toukka 19+3

Ajatukset on kovasti pyörineet FuulaTsuulan kohtalossa, toivon kovasti heille onnea ja voimahaleja tulevaan!



Omaan napaan ei kuulu mitään ihmeellistä, maha kasvaa ja posket pyöristyy :). Ensi viikolla on neuvola, joten saarnaa painonnoususta lienee tiedossa!



Ihana aurinkoinen päivä täällä Vantaalla, meillä aurinko alkaa paistaa vasta iltapäivällä asuntoon sisään, joten käytän aamupäivän hyväkseni ja pesen ikkunoita! Lapset lähtee anopille yökylään ja illalla hyökkäänkin heidän huoneeseensa siivoamaan kaappeja! Mulla on nyt käynnissä jokakeväinen kaappien tyhjennys, joten uff:n laatikot alkavat täyttyä piakkoin!



Ai niin, kuuluuko näillä viikoilla (15+6) asiaan että alavatsaa kiristää ja polttelee? Ja että kyykistellessä ja kumarrellessa paljon, alkaa vatsaan sattua? Eilen vatsaa kouristeli töissä ihan hirveesti tunnin ajan, kun olin nostellut pieniä ja vaihdellut heille vaippoja, ihan kuin supistuksia, mutta ei kai vielä?! Hiukan pelästyin, ja lasten päiväuniaika menikin sitten lepäillessä ja loppuiltapäivän otin rauhallisemmin... Ei kivaa tosiaankaan!



t. Sanelma

Voimia tulevassa koettelemuksessa!



Tämä viikko on kyllä ollut surullinen, hyvä ystäväni kävi eilen ekassa ultrassa ja heidän vauvalla todettiin pään muodossa epämuodostuma =(



Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta..





Voimia!



Marili + " Onni" 17+4

Kyllä on rankka lukea tekstiäsi Fuulis. En voi yhtään ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Toivottavasti sinä et ole yksin, tämä on liian iso asia yksin kantaa. Henkisiä halauksia sinulle.



Omaan napaan; Olin vielä lapsivesipunktion jälkeisen päivän sairaslomalla. Ja hyvä kun olin, säikähdin aivan tajuttomasti kun vuodin hieman verta. soitin äitipolille samantien. Näin kuulemma joskus käy kun joudutaan pistämään istukan läpi. fyysisesti voin nyt hyvin, henkisesti olenkin sitten aivan riekaleina. Toivottavasti saamme tulokset pian ja saamme piinalle lopun tai voimme alkaa murehtimaan ihan oikeita asioita.



Vielä ei ole raskaana oleva olo, eli olen säästynyt aika hyvin kaikilta vaivoilta. Tänään huomasin kun kävin esikoisen kanssa hakemassa postin, että en ole ihan samassa kunnossa kun ennen. Meidän laatikolle on matkaa n.1,5km ja kun työntelin 40kg pikkuistani pyörätuolissa meinasin uupua. Pitänee ruveta ottamaan rauhallisemmin, ettei vaan satu mitään hassua.



Hyvää viikonloppua teille kaikille. Waller



Ps. SANELMA- Meillä taitaa olla sama " työmaa" Olen itse lastenhoitajana alle 3v ryhmässä. Aivan ihana työ, nyt kun olen raskaana. Hieman oli haikea olo silloin kun kävimme lapsettomuushoidoissa.

Löysin vasta nyt tänne ja luin läpi kaikki kirjoitukset. Voimia toivotan teille kaikille, jotka kohtaatte surua ja murhetta raskaudessa. Luulen, että näistä suruista ja murheista puhutaan aivan liian vähän, eikä moni osaa edes pelätä mitään.



Itselläni menossa rv 16 ja koin aikamoisen yllätyksen, kun menimme rv 12:sta np-ultraan ja masussa lymyilikin 16-viikkoinen kaveri, joka paljastui ikiliikkujaksi ja morjensteli ruudussa. En sitten päässytkään np-ultraan ollenkaan. Vaavi näytti normaalilta ja rakenneultra tehdään kuukauden päästä. Taas saa jännittää, että mitä siellä ruudussa näkyy...

mä olen mielessäni miettinyt kaikenlaisia vaihtoehtoja ja mietin mitä tekisimme, jos vauva osoittautuisi jollain tavalla epämuodostuneeksi. Varmaan järki kehottaisi keskeyttämään raskauden, mutta miten siihen kykenisi? Tämä on ensimmäinen raskauteni ja suhde masuasukkiin syvenee päivä päivältä.

Takana on painajaismainen yö; näin unia vaan siitä, kuinka vauvalla ei kaikki ollut hyvin ja kuinka olin synnyttämässä kuollutta lasta ym... Olo on nyt siis uupunut ja pelokas, usein ennakkoaavistukset ja unet kun tuppaa jollain tapaa pitämään paikkaansa, ainakin mulla! (On useita kertoja sattunut niin, että olen nähnyt unia tai tullut muuten vaan ennakkoaavistus jostain asiasta ja se on sitten osunutkin oikeaan, jossain määrin. Esim. viime syksynä näin unta, että olin sairaalassa ja vuodin paljon verta ja viikkoa myöhemmin olin sairaalassa ja vuodin verta; tuulimunaraskaus keskeytettiin. Sama ennakkoaavistus tuli kun oltiin appea katsomassa sairaalassa ja vaikka kaikki näytti olevan hyvin ja kotiin pääsystäkin puhuttiin, tuli vaan olo, että tuo mies ei elävänä kotiin tule. Päivää myöhemmin appi kuoli.) Onneksi aina ei osu oikeaan ja sitä nyt todella toivon! Neuvola on keskiviikkona ja kerrankin sitä odotan kovasti!



Waller: Taitaa meillä joo olla aika samanlainen työmaa, mä olen oikeesti erityisryhmässä töissä lastenhoitajana, mutta välillä paikkaillaan muissa ryhmissä jos on työntekijöitä poissa. Mä tykkään kyllä kovasti touhuta pienten kanssa, mutta toisaalta paikkani on erityisten kanssa, se on niin palkitsevaa, kun lapsi oppii jotain uutta!



No, eipä kummempia, tää noita lähtee nyt pyykkitupaan ja siivoamaan lastenhuonetta!



t. Sanelma 16+0

Fuulis: toivoin teille voimia olla yhtäaikaa sekä surullisia tämän lapsen menetyksen johdosta että onnellisia olemassa olevista lapsistanne. Se on vaativaa, ympäristö saattaa laittaa aikamoisia paineita siihen suuntaan.. " olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on" . Se on totta, mutta saa olla myös surullinen. Onneksi se suru ei ole kuitenkaan niin totaalista: olemassa olevat lapsenne ovat suuria ihmeitä joista on ihanaa olla onnellinen ja ylpeä! Kaikkea hyvää teille jatkossa. Ajattelen teitä usein!



Wallerille voimia jaksaa odottaa lopulliset tulokset. Milloin ne tuleekaan?



Miaealle tervetuloa mukaan! Täällä ollaan synkissä tunnelmissa, mukavaa kun tulit mukaan piristämään meitä. Kyllä tää tästä.



Sanelma, mie oon " entisessä elämässäni" ollut myös herkkä etiäisille ja unille. Edellisen raskauden aikana näin unta siitä, että työntelin rattaita kotitiellämme ja kantelin vauvaa kodissamme ja opettelin imettämään. Näin myös unia siitä että vauva oli kuollut. Olisin varmaan " valinnut unohtaa" ne unet, joissa lapsi kuoli, jos niin ei olisi käynyt. Ajattelin vaan, että ilmeisesti me nähdään kaikenlaisia unia (olet varmaan nähnyt unia myös siitä että kaikki on OK tai että appesi voi hyvin), mutta osa unohtuu ja osa jää mieleen. Ja sitten me ajatellaan että ne ois etiäisiä..? Lohdutanko yhtään? Yksi ystäväni kirjoitti jopa kirjeen miehelleen koska oli niin varma että kuolee synnytykseen ja tätä hän kertoi minulla pikkuinen kainalossa. :)



Yritetään pysyä urheina eikä anneta periksi mielikuvitukselle! Jos ei ole toivoa, mitä jää jäljelle..?



Kirjoitellaanhan taas,



T. Arkamamma rv 19+2

Eilisen paisteen jälkeen tämä sadekeli tuntuu tosi synkältä. Fuuliksen ja muiden surulliset kokemukset ja jännityskellä tulosten odottelut ovat usein mielessä ja tuntuvat rankalta. Pelko oman vauvan hyvinvoinnin puolesta mietityttää. Tuntuu, että on tosi herkkänä kaikkiin vihlasuihin ja kipuihin ym. Olen vielä supisteluista sairaslomalla ja nyt päätin, että menen reilusti yksityiselle gynelle tarkastamaan tuon tilanteen ja juttelemaan, etten turhaan hermoilis (mikä on ehkä liikaa toivottu). Kävin meinaa meidän neuvolalääkärillä silloin viimeviikolla ja kirjoitti vain sairasloman ilman sen kummempia tutkimuksia. Eikä muutenkaan kysellyt tai tarkastanut " vauvan vointia" . Tuntuu että jonkinlainen sisätutkimus olisi ollut paikallaan, mutta ehkä olen väärässä. No ensviikolla sen näkee.



Muuten vointi on ihan hyvä. Huomaan että lepo on ollut paikallaan ja nyt tuntuu, että kohta voisin jopa jaksaa mennä töihin : ) Olemme miehen kanssa ryhtyneet jo vähän huonekalujen muutoksella ym järjestelyllä tekemään tilaa vauvalle ja tarvikkeille. Ei ole kyllä tarkoitus muuta kuin pinnasänky ja joku lipasto vauvanvaatteille hommata, mutta ihmeesti saa kamojen paikkoja vaihtaa, että kaikille löytyy paikkansa.



Minulle on iskenyt ompelukonevimma. Tekisi mieli ostaa uusi kun tuo edellinen on 20 vuotta vanha. Kyllähän se vielä toimii, mutta kun käytiin hipelöimässä noita uusia elektronisia vempeleitä niin kovasti tahtoisin sellaisen. Olisi kyllä paljon muutakin hankintalistalla. Isompi auto ym. apua sitä en edes uskalla jaksaa miettiä.



Hyviä vointeja (ja eteenkin hyviä uutisia) kaikille!

Rasina (17+6)