Kokemuksia kaivataan! Vauvan myötä olen tajunnut, etten varmaan koskaan pääse kunnolla yli pettämisestä. :(

Aika monet teistä jo tietävät tästä, mutta niille jotka eivät tiedä: reilu vuosi sitten olin itsekin kanssa aika hukassa ja asiat menivät siihen, että petin miestäni. Pian sen jälkeen mieskin petti minua. Kävimme lähellä eroa, mutta päätimme kuitenkin aloittaa alusta. Samoihin aikoihin tulin yllättäen raskaaksi.



Nyt siis juttu on se, että en ole jotenkin päässyt jaloilleni vauvan synnyttyä 3 viikkoa sitten. Ensin arvelin alakuloisen oloni johtuvan vain hormonihuurusta, mutta se ei ole mennyt ohi vieläkään. Minusta tuntuu, että menneet asiat vyöryvät hallitsemattomasti päälleni enkä saa kiinni sen paremmin niistä kuin nykyhetkestäkään. Pääasiallinen tunteeni on, että olen täysin paska ihminen ja äiti enkä ansaitse tätä lasta. Pelkään myös, että seurauksena tästä vauvalle sattuu jotain. :(



Valitettavasti en ole pystynyt puhumaan olostani miehelle juurikaan. Hän hehkuu isyyden iloa, on tarmokas ja onnellinen. Pelkään romuttavani hänen onnensa, jos kerron todelliset ajatukseni. Sellainenkin huoli takoo jossain takaraivossa, että entä jos mies nyt sitten jättää minut, kun uudesta alustamme huolimatta en parempaan pysty. Neuvolassa mainitsin alakulostani, mutta terkka vain kannusti että kyllä se vointi kohenee, kunhan saan nukuttua ja totun uuteen tilanteeseen. Mitään taustoja en todellakaan rupea tälle muuta kautta puolitutulle terkalle selvittämään.



En ymmärrä, miten mies voi olla tuollainen ilopilleri. Ihan kuin mitään ikävää ei välillämme olisi koskaan ollutkaan. Ahdistaa ihan hirveästi kun tiedän, että minun pitäisi käsitellä nämä vaikeat asiat, mutta en jaksa enkä halua juuri nyt!! :(



Samantyyppistä kokeneiden ajatuksia olisi kiva lukea.