Onko enää lapsia, jotka eivät ole korviketta nähneetkään?

Meidän poika ei ole koskaan korviketta juonut, senkin takia, että on hengenvaarallisesti lehmänmaidolle allerginen ja näin ollen tavalliset korvikkeet ei ees olisi käyneet. Ei myöskään osannu juoda tuttipullosta, siis äidinmaitoakaan. Ei vaan osannu imeä siitä millään, joten senkin takia imetys oli ehdoton juttu. Oon siitä onnekas, että mulla maidontulo on alusta asti ollu runsasta ja lapsi osas heti oikeen imuotteen ja imetys ollu kaikin puolin helppoa.



Ymmärrän kyllä, että kaikilla tilanne ei niin ole ja siksi turvaudutaan korvikkeisiin.



Tosin jotkut turvautuvat siihen liiankin herkästi, koska eivät tiedä, että maidontulo lisääntyy sen mukaan kuinka paljon imettää (jos rinnat toimii normaalisti). Jos on heti tarjoomassa korviketta, ku tuntuu ettei maitoa paljoo tule, niin maidontulo vähenee entisestään. Jos taas imettää vaik tuntuu ettei pahemmin tuu, niin useimmiten se maidontulo itestään siitä sit runsastuu sopivaksi.



Mutta itse en arvostele korviketta antavia, koska en voi tietää miksi siihen on päädytty. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja nykyiset korvikkeet on uskoakseni ihan hyviä.

Itselläni maito nousi hätäsektion (ja sen jälkeisen olotilan + rintakumin) tähden hitaasti, ja vauva sai lisämaitoa jo sairaalassa (tosin oli äidinmaitoa). Kun kotiuduimme, niin jouduin antamaan oman maidon päälle vähän korviketta, koska lapsi ei saanut minulta tarpeeksi. Mutta jo viikon sisällä korvikeken pystyi jättämään pois, ja siirtymään täysimetykselle. Minulla onneksi maito riittää, mutta tiedän tapauksia jossa maitoa ei vaan ole riittänyt, tai sen tulo on lakannut jo parin kk päästä imetyksen aloittamisesta. Eipä tällöin paljon vaihtoehtoja ole, pakkohan se on korviketta silloin antaa. En usko että korvikkeella kasvanut lapsi automaattisesti kasvaisi huonommin. Itse olen aikoinaan ollut osaimetyksellä, josta siirrytty kokonaan korvikkeeseen joskus 3kk tienoilla (olin keskonen ja maidon tulo oli vaikea saada jatkumaan kun minä olin sairaalassa 3kk), eikä minulla ole yhtään allergiaa, toivuin keskosuudesta kaikin puolin loistavasti ja kasvoin normaalisti.

Minä en ole ostanut ikinä korvikepurkkia enkä aio, koska se ei ole vauvalle parasta ja ajattelen, että se antaa huonoja vaikutteita vauvan elimistöön myös yksittäisinä annoksina. i]

Itselläni on 3 kk ikäinen tyttövauva joka on 1 kk jälkeen saanut vain korviketta. VALITETTAVASTI. Ei ollut oma vaan luontoäidin päätös. Näitä juttuja tässä kun lukee että kun on ihmiset laiskoja kun ei imetä lapsiaan, niin ei se nyt aina ihan niin mene. Itse olisin mieluusti imettänyt niin kauan kuin mahdollista, mutta näin kävi. Tutteli on kallista ja aina saa olla pesemässä ja keittämässä pulloja ja miettimässä kuinka kauan tuo maito on nyt pullossa seissyt, voiko sitä enää antaa. Eli ei sekään mitään ihan herkkua ole kun ei ole vauva rintaruokinnassa.

Ja tämähän sinun mukaasi tarkoittaa sitä että minä en ajattele lapseni parasta koska olen ostanut korvikepurkkeja? Joten ilmeisesti olisi ollut lapselleni parasta antaa huutaa nälkää kun ei itseltä yksinkertaisesti tule maitoa.

Joku kirjoitti että vaatii asennetta jatkaa imettämistä. Vaatii asennetta myös niellä se tosiasia, ettei voi tarjota omalle lapselleen luonnollista ruokaa. Hyväksyä se, että vaikka koko raskausajan suunnitteli kuinka haluaa imettää omaa lastaan kauan, koska äidinmaitohan on sitä parasta. Ja sitten kun tajuaa ettei sitä enää tulekaan, niin pettymys on suuri ja harmittaa lapsen puolesta.

Mutta ei siinä mikään muukaan auta. En todellakaan koe minkäänlaista syyllisyyttä tästä asiasta, tyttö voi hyvin ja on todella hyväntuulinen ja iloinen lapsi.

Meillä on 4,5 kk poika ja tähän asti on pärjätty äidinmaidolla ja yritän pysyä tällä linjalla. Muutama viikko sitten tuntui että maito väheni, mutta aloin juoda tosi paljon vettä, tarjosin rintaa enemmän ja keitin fenkolin siemenistä teetä ja johan alkoi maitomäärä kasvaa taas. Monet tutut ovat jatkaneet äidinmaidolla kiinteiden kanssa 6 kk:n jälkeen, ja näin olen itsekin ajatellut tehdä. Ehka se on myös kiinni vauvan kasvusta, minulle lääkäri sanoi hiljattain että jos ei kasva tarpeeksi, annetaan lisämaitoa, mutta onneksi vauva kasvaa käyrien yläpäässä joten sitäkään ei ole tarvinnut miettiä.

Onhan niitä, mutta miksi siitä täytyisi tehdä erikseen numeroa? Itse asiassa tuntuu, että enemmän saa olla selittelemässä, jos on antanut korviketta tai aloittanut kiinteät alle 6-kuiselle.



Äidinmaito on yleensä parasta ravintoa vauvalle, mutta aina se ei riitä, määrällisesti tai laadullisesti. Jos näin on, silloin vauvan on parasta saada korviketta. Korvikkeessa on riskinsä, mutta joskus mahdolliset haitat kumoutuvat hyödyillä.



Meillä kakkonen sai pelkkää äidinmaitoa puolivuotiaaksi eikä korviketta koskaan, kun sille ei ollut tarvetta. Esikoinen taas syntyi raskausviikkoihin nähden pienipainoisena ja sai sekä äidinmaidon vahvikkeita että keskoskorviketta lääkärin määräyksestä äidinmaidon/imetyksen lisäksi. Kiinteät aloitettiin 4-kuisena.

ei tehdä numeroa, mutta halusin vähän herätellä keskustelua tästä aiheesta. Keskoset on tietenkin usein asia erikseen, koska eihän heitä osattu pitää hengissä vielä silloin kun "rintamaito keksittiin"...

Meillä kolme lasta, nuorin yli 1,5v eikä kenellekään ole koskaan korvikkeita juotettu.



Mutta itse olen kyllä hyvin hämmästyneenä tuttavapiirissäni törmännyt äiteihin, jotka ovat siirtyneet imetyksestä korvikkeen antoon lapsen kasvaessa neuvolan ohjeistuksen mukaan vain "tavan vuoksi". Eli 6kk jälkeen on neuvolassa annettu ymmärtää, että nyt voisi imetyksen lopetella ja siirtyä korvikkeeseen vaikkei mitään erityistä syytä/tarvetta imetyksen lopettamiseen olekaan. Edes siis äidin toivetta imetyksen lopettamisesta. Ja tämä ensikertalaisille äideille. Kun hämmästyneenä yhden kaverini kanssa juttelin, ei hän oikein keksinyt mitään syytä miksi näin - luuli vain, että niin kuului tehdä eikä ollut tullut ajatelleeksi, että ilman korvikkeita pärjää mainiosti. Ja toisen lapsensa kanssa menivätkin sitten ilman korvikkeita.



Tällainen "neuvonta" on minusta aika hämmästyttävää nykyaikana, mutta monissa neuvoloissa tunnutaan olevan aika takapajuisia... Ei minulla siis periaatteessa korvikkeita vastaan mitään ole, käyttäköön he ketkä kokevat tarpeelliseksi. Mutta koen erikoiseksi, että ensimmäistään hoitaville neuvolassa puhutaan, että korvikkeita "kuuluu" käyttää ja jossain vaiheessa imetyksestä siirtyä korvikkeeseen.

Olen miettinyt ihan samaa. Pikemmin tuntuu, että saa olla selittelemässä imettämistä olipa kesto sitten mitä hyvänsä 1 kk ja yhden vuoden väliltä. Ennen esikoistani (9 kk) kuvittelin imettämisen todella olevan se ensisijaisin ja luonnollisin tapa ruokkia vauva. Vauvan syntymän jälkeen olen saanut todeta käsitykseni aika romanttiseksi!



Ikävä jos/kun vauvan ruokkimistavasta tehdään joku pätemismittari. Itse olen tehnyt valintani sen mukaan minkä oikeaksi katson lukemani, kokemani ja tuntemani mukaan. Olen välttänyt korvikkeiden antamista sairaalan lisämaitojen jälkeen.



Vauvan ruokkimisen ei tosiaan pitäisi olla hyvä-paha/huono kysymys. Jostain syystä siitä sellainen on käsitykseni mukaan tullut. Itse olen ranteet auki fiiliksellä joidenkin lähimmäisten suhteen, koska imetän. Yksi lähimmäisistäni vaikuttaisi olevan samoissa fiiliksissä, koska hänellä imetys ei ottanut onnistuakseen niillä resursseilla mitä hänellä oli käytettävissä.



Vastakkainasettelussa vaikuttaisi olevan vain häviäjiä.

Eli 6kk jälkeen on neuvolassa annettu ymmärtää, että nyt voisi imetyksen lopetella ja siirtyä korvikkeeseen vaikkei mitään erityistä syytä/tarvetta imetyksen lopettamiseen olekaan.

Käsittämätöntä! Oisko tässä jotenkin sekoiltu kiinteiden aloittamisen kanssa? Eli että imetyksestä voisi luopua vähitellen, kun aloitetaan kiinteät? Monilla on sekin ajatus, että imettää siihen asti, kunnes vauva saa ekat hampaat. Ikään kuin se olisi este.

Meillä muuten esikoisen kanssa neuvolassa ihmeteltiin, voiko keskosta ylipäätään imettää. Kontrolleissa lääkärit suhtautuivat tosi positiivisesti ja kehottivat jatkamaan vähintään vuoden ikään.

Sehän se ihmeellistä onkin, jos imettää yli vuoden ikäistä lasta, kokemusta on siitäkin. Mutta olen ottanut sen niin, että aina on joku, joka ihmettelee, teki niin tai näin. Pääasia, että itse tekee niin kuin parhaaksi näkee ja että vauva voi hyvin.

Itse imetän 4kk lastani, mutta en kyllä tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että parisen kertaa on lapsi saanut korviketta, kun olen käynyt kampaajalla ja hierojalla, noihin paikkoihin kun on aika vaikea ottaa imetettävää mukaan..... Multa kun ei maitoa tule pumppaamalla ei sitten kirveelläkään. Joten jos näitä paria kertaa ei olisi korviketta annettu, niin en pääsisi kotoa juuri minnekään, kun tyttö syö n. 2,5h välein.



Itse olen ehdottomasti imetyksen kannattaja ja aion imettää ainakin vuoden, mutta tuollainen - anteeksi nyt vain - keuhkoaminen asiasta saa karvani nousemaan pystyyn. Se, että olen ostanut joskus sen saakelin korvikepurkin, ei mielestäni ole mikään synti eikä saa aikaan mitään huonoja vaikutteita. Jotkut vauvathan saavat (syystä tai toisesta) pelkkää korviketta eivätkä voi sen huonommin, joten tuskin tuo korvike nyt noin suuri mörkö on.



Nyt joku varmaan tulee vaahtoamaan ja moralisoimaan, että mun pitäisi istua kuin tatti kotona ja imettää koko ajan enkä saisi edes kerran 1,5kk käydä yhtikäs missään. Mutta suurista moralisoijista huolimatta aion näin tehdä, jotta edes joku järki pysyisi päässäni. :)

Meidän esikoinen ei saanut ikinä korviketta. Rintamaito riitti yhden vuoden ikään asti, jolloin siirryttiin lehmänmaitoon. Ja olen kovin ylpeä tästä :)



Toivottavasti maito riittää myös tämän "kakkosen" kohdalla...

Ensinnäkin, en missään nimessä halua syyllistää korviketta antavia äitejä, vaikka olenkin todella imetysmyönteinen. Minulla on kaveripiirissäni ilahduttavan paljon 6 kk täysimettäneitä ja kaikki ovat imettäneet yli vuoden ikäiseksi lapsiaan. En yhtään ihmettele, että imetysinto on kuitenkin Suomessa niin alhaisella tasolla. Imettäviä äitejä tuetaan todella vähän neuvolassa. Synnytyslaitoksella olen saanut aivan ok imetysohjausta, mutta sitten kun kotiin on päästy, ongelmat yleensä alkavat.



Mielestäni neuvoloiden tulisi terästäytyä tässä asiassa. Kakkosen kohdalla minulta kysyttiin ensimmäisellä kerralla, että sujuuko imetys ja sitten muilla kerroilla vaan kysytty, että vieläkö imetät, onko kiinteät jo aloitettu. Aika vaisua mielestäni... Ensimmäisen kohdalla asiasta keskusteltiin hieman enemmän, kun kyselinkin teitysti enemmän. Silloin sain kannustusta, että hyvin menee rintamaidoilla, mutta 1 v. ikää lähestyttäessa alettiin tosi paljon kysellä, että koska lopetetaan.



Outoa on myös se, että valvotut yöt laitetaan yleensä aina imettämisen piikkiin. Tottakai äidinmaito sulaa hitaammin kuin tutteli, mutta ei se tuttlikaan hyviä yöunia ole taannut ystävieni vauvoille. Kyllä mielestäni on todella paljon helpompaa yöllä avata rintaliivi ja antaa rinnasta lämmintä maitoa vieressä nukkuvalle vauvalle, kuin juosta ensin lastenhuoneeseen ja lähteä keittiöön lämmittämään tuttelia ja huuto vaan yltyy koko ajan...



Mutta nykyisellä neuvoloiden imetysohjauksella ja asenteella en yhtään ihmettele, että Suomessa imetys ei ole niin kovassa huudossa tilastojen mukaan ainakaan.

olleet täysimetyksellä puolivuotoiaiksi ja lähes vuoden ikään asti ovat saaneet rintamaitoa, siitä siirrytty suoraan lehmän maitoon. Meillä ei siis ole kukaan saanut tilkkakkaan korviketta, eikä meillä ole edes tuttipulloa. Vaatiihan se aika lailla kärsivällisyyttä kuljettaa pidemmillä reissuilla (siis muutamankin tunnin) vauvaa aina mukana, mutta itse olen ajatellut, että se on kuitenkin niin lyhyt aika, kun se vauva mukana kulkee. Vaatii siis asennetta. Tuntuu, että nykyaikana äidit ovat kovin kärsimättömiä, pitää ryntäillä sinne sun tänne, olla erossa vauvasta ym. Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, lapsi on kuitenkin niin lyhyen aikaa vauva, joten asenteella pärjää aika pitkälle.

Onko nykyaikana luvallista sanoa ääneen, että vauvanhoidon sitovuus väsyttää ja ärsyttää? Kyllä mua joskus ketutti kakkosen kanssa, kun en voinut paria tuntia pidempään olla erossa vauvasta. Olisin voinut lypsää omia maitoja varastoon, mutta tyttö ei huolinut pulloa. Lyhythän se vauva-aika on, mutta ei se silloin lohduta, kun äidillä olisi omaakin elämää. Esim. gynellä käynti vauvan kanssa kyllä onnistui, mutta en mä sitä kovin mukavaksi kokemukseksi voi sanoa.

Tuntuu, että nykyaikana äidit ovat kovin kärsimättömiä, pitää ryntäillä sinne sun tänne, olla erossa vauvasta ym. Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, lapsi on kuitenkin niin lyhyen aikaa vauva, joten asenteella pärjää aika pitkälle.

Mitenköhän minun tuttavapiiri on valikoitunut, kun minulla on päinvastaisia kokemuksia? Omassa naapurustossa valtaosa täysimettää 5-6 kk ikään ja sitten noin vuoden ikään vielä osittain. Onpa meitä muutamia, jotka jatkamme vielä pidempään.



Meillä molemmat ovat kyllä saaneet alle 3 vrk ikäisinä lisämaitoa, koska minulla ei siinä alussa heru tipan tippaa, ja vauvat ovat siis itkeneet nälkäänsä tauotta. Sen jälkeen imetys on jatkunut n. 2-vuotiaaksi (nuorempi tosin vasta 1v8kk, mutta 2v ajattelin lopettaa).



Neuvolan tuki on ollut aika onnetonta. Se täytyy myöntää. Ja varsinkin ennen ensimmäistä lasta ei sanallakaan kosketeltu imetystä ennen synnytystä!



Meilla ei ole pulloja ollut käytössä ollenkaan ja, täytyy myöntää, että olen ollut turhautunut ja rasittunut tiheästi 1,5h ja alle syövän vauvan kanssa usein. Meillä kun ei mitään hoitoapujakaan ole tarjolla. Vauvan kanssa tai koko porukalla ollaan menty sellaisiin paikkoihin, mihin monet pullolla ruokkivat pääsevät ihan yksikseen.

Olen ostanut 2 purkkia tuttelia ihan vaan varmuuden vuoksi kaappiin, jos vaikka maito sattuisi loppumaan tai tulee joku hätätilanne. Tämä oli neuvolan ohje ja ihan viisas sellainen, sillä mistä sitä esim. yöllä yhtäkkiä lähtisi maitoa hakemaan, jos äitille jotain sattuis??? Mutta eka purkki ois menny vanhaks, ellei kaverin lapsi ois sitä juonu - häne sai korviketta 3kk eteenpäin. Toinen purkki päätyi sitten puuron pohjaksi, mutta eipä maistunut se puuro neidille.



Tuttipulloja meillä on kaksi ja toinen on käyttämättä edelleen. Toisessa on vettä, kun kipeänä ei suostunut juomaan nestettä nokkamukista. Tuttipullosta tosin ei juo myöskään hyvin vettä. Ihan kuiva tyyppi meidän pimu, kun ei vesi maistu. Nytte siis 8,5 kk ja imetän edelleen, tosin vaan noin 4-5 kertaa vuorokaudessa. Tiiä sitte saako sitä 600 milliä maitoa, mikä kuulemma pitäs saada. En ota ressiä kumminkaan, enkä anna korviketta varmuuden vuoksi. Eikä ole neuvolassa edes kehotettu.



Täällä oli perhevalmennuksessa jo imetyksestä ja sen tärkeydestä useita juttuja. Sairaalassa imetysohjaus oli aika heikkoa, mutta kyllä sitä saanu olis enemmänki jos ois vaatinu. Meillä alkoi onneks imetys hyvin ja täysimetin lähes 6kk. Terkkarin mukaan ois voinu jatkaa sinne 6kk saakka ilman kiinteitä, mutta kun itestä tuntu, että pitäs muutaki antaa. Paino ei noussu ihan valtavasti ja maitoa tuli välillä vähänlaisesti. Ei siis neuvolasta tosiaankaan suositeltu korviketta vaan rintamaitoa ja kehotettiin luottamaan siihen että maito riittää. Sanoivat, että niin kauan ku paino kasvaa normaalisti, ni ei ole huolta. Meillä on siis hyvä ja imetysmyönteinen henkilökunta neuvolassa... Myönnän,e ttä kun jotkut lopettavat imetyksen 3kk ja antavat sitten korviketta, ni kuulun niihin, jokta epäilevät, että syys ei ole maidon riittämättömyydessä... MUllaki tuli välillä niukasti maitoa ja oli stressaavaa, mutta jaksoin sinnikkäästi imettää, ja taas maitoa tuli. Terkka sanoi, että jos iemttää säännöllisesti ja lapsella on hyvä imuote, ni ei se maito itellään lakkaa tulemasta. Niin mäkin uskon.

Meillä ei kumpikaan lapsi ole tuttelipurkkia nähnyt.. Tosiaan kun se maidontuotanto kerran lähtee käyntiin harvemmin se enää loppuu kuin seinään.. Korvikkeen antaminen on sitten aina pois imetyksestä eikä maidontuotanto pysy yllä ilman imetystä..

Et tietenkään ole yhtään hakoteillä, annat lapsellesi parasta ruokaa mitä ikinä kykenet. Aivan niinkuin kaikki muutkin äidit. Elämä ei vain aina mene suunnitelmien mukaan, vaan yllätyksiä voi tulla suunnasta jos toisesta. Joten ole kiltti äläkä lyttää niitä jotka antavat lapselleen korviketta, sinä et tosiaan voi tietää miksi hän niin tekee eikä se oikeastaan sinulle kuulukaan. Sinulle voi myös joskus käydä niin että omat suunnitelmat pettävät ja sinun täytyy tehdä aivan toisella tapaa kuin olit ajatellut. Joten, ei kannata olla kovin ehdoton...



Oma esimerkki: suunnittelin imettäväni 6kk ja sen jälkeen aloittavani kiinteät ja jatkavani imetystä vuoden ikään (vähintään). Ei siis pulloa, eikä korviketta (vaikka se ei tosiaan kyllä annan huonoja vaikutteita vauvan elimistöön vaan on vauvan ruokaa). No, en suunnitellut sairastuvani masennukseen, enkä suunnitellut että ehkäisy olisi pettänyt vauvan ollessa 4kk. Joten siis pullot ja korvikkeet kehiin. Vaikka kuinka olin ajatellut muuta.



Nyt odotan kolmatta, enkä suunnittele mitään enkä edes toivo muuta kuin oman terveyden ylläpitämistä. Teen tilanteen vaatimalla tavalla, mikä se tapa sitten ikinä onkaan.

Meillä on 5 lasta, joista kukaan ei ole saanut korviketta, vaikka mukana on kaksoset ja viikolla 30+1 syntynyt keskonen.



Toiseen kysymykseesi; äärimmäisen harvoin äidit siirtyvät korvikkeeseen, koska eivät halua imettää. Syy korvikkeiden käytön yleistymiseen löytyy ihan muualta. Imetys kaatuu tiedon tai tuen puutteeseen tai ongelmiin, jotka eivät sitkeälläkään yrittämisellä ratkea.

Täällä löytyy kaksi lapsosta, joista toinen sai rintamaitoa vuoden ja kolmen kuukauden ikään asti näkemättä koskaan rintamaitoa ja toinen on kohta puolivuotias, eikä ole myöskään nähnytkään korviketta. Onneksi on maito riittänyt, ja on voinut omien vähäisten menojen ajaksi lypsää rintamaitoa vauvalle. Tarkoitus olisi ainakin vuoden ikään asti tuolle kuopuksellekin tarjota janojuomat rinnasta, sen jälkeen voisi alkaa opetella ehkä myös tavan maidon juomista, tai hapanmaitotuotteiden...