Onko enää lapsia, jotka eivät ole korviketta nähneetkään?
Tuntuu, että korvike kuuluu jo jokaisen vauvan ruokalistalle enemmän tai vähemmän ja sitä haetaan kaupasta kuin mitä tahansa ruokaa. Minä en ole ostanut ikinä korvikepurkkia enkä aio, koska se ei ole vauvalle parasta ja ajattelen, että se antaa huonoja vaikutteita vauvan elimistöön myös yksittäisinä annoksina. Olenko ihan hakoteillä?
Kommentit (23)
Ensimmäinen ja kolmas eivät ole koskaan saaneet korviketta. Ei ole ollut edes tuttipulloja käytössä. Ensimmäistä imetin 4kk täysimetyksellä (silloinen suositus) ja yhteensä 1v2kk. Kolmatta imetin täysimetyksellä 6kk ja yht 2v4kk.
Kakkonen syntyi keskosena (rv34+0), eikä minulla maito juuri noussut. Osittain imetin häntä 4kk ja sitten loppui koko imetys. Eli oikeastaan on korvikkeilla kasvanut koko ajan.
Ihan samalla tavalla ovat kasvaneet kummallakin tavalla. Sama korvakierre ja astma on jokaisella kolmella. Ekalla ja kolmannella hieman pahemmat kuin kakkosella.
Tottakai mua itseä harmitti, ettei imetys kakkosen kohdalla onnistunut. En siitä kuitenkaan ottanut mitään stressiä. Näin vain kävi.
Sen olen kuitenkin itse huomannut, että sain monella taholle selitellä varsinkin kolmosen pitkää täysimetystä ja muutenkin pitkää imetystä. Itse vetosin vain aina who:n suosituksiin. Varsinkin anoppia tuntui häiritsevän imetyksen kesto. Syyksi jossain vaiheessa ilmoitti, että hänenkin pojat ovat kasvaneet korvikkeilla 2kk:n ikäisestä. En kuitenkaan kokenut paineita tästäkään.
Tokihan on, että vauvan ensisijainen ravintolähde on äidinmaito. Mutta jos imetys ei syystä tai toisesta onnistu, niin turha siitä on mitään huonoa omaatuntoa ottaa. Ja minä itse henk.koht. en ainakaan syyllistä äitejä, jotka eivät imetä. Kunhan vauva saa tarvitsemansa rakkauden ja hoidon, niin on aivan sama syökö hän äidinmaitoa vai korviketta.
Kaikille se ei ole itsestäänselvyys. Se että korvikkeet ovat huonoja vauvan elimistölle satuttavat meitä joilla ei muita vaihtoehtoja ole ollut. En minä tahallani lapselleni korvikkeita anna vaan siitä syystä että vauvani saisi tarvittavan ravinnon kasvuun.
Itselläni on neljä lasta joilla kaikilla erilainen imetys.
Esikoistytär sai pullosta jo laitoksella ja vuorokauden kuluttua synnytyksestä nenämahaletkulla loput mitä ei jaksanut syödä alhaisesta verensokerista johtuen. Kotiin päästyämme tein kaikkeni että olisin saanut imetyksen onnistumaan, lepäsin, söin ja join paljon. Mutta neuvolakäynneillä selvisi että 100g/vkossa ei riitä. Korvikkeet oli otettava mukaan. Itkin ja tunsin olevani huono äiti kun en saanut lastani kasvamaan omalla maidolla. Rintapumpulla en rinnoista maitoa saanut. Imetys kesti 3,5kk.
Pojan synnyttyä olin jo varautunut korvikkeisiin. Imetyksen kesto 3kk.
Toisen tyttären synnyttyä olin kauhuissani kun hän ei pulloa huolinutkaan. En jaksaisi kuunnella sitä valitusta ja marmatusta neuvolasta ettei lapsi kasva kunnolla. Vaan jostain syystä imetys onnistuikin hyvin ja paino nousi odotusten mukaan. Imetin häntä 6kk ja nautin joka hetkestä.
Kolmannen tyttären synnyttyä olin luottavainen imetyksen suhteen koska olihan minulla yksi onnistuminen takana. Vaan kaikki menikin taas toisin. Päivät sujuivat hyvin, vauva söi, nukkui ja oli tyytyväinen. Mutta neuvolassa selvisi että paino jatkoi putoamistaan. 3 vkoa synnytyksestä paino oli pudonnut -10% syntymäpainosta jolloin korvikkeet oli taas otettava mukaan.Tytär oli tuossa vaiheessa myös jo hiukan kuivunut. Imetyksen kesto 5vkoa.
Meille korvikkeet ovat olleet lasten elinehto. Varsinkin neljännen kohdalla. Kastepappimme sanoi asian joka ei itselläni tullut mieleen. " Ennen vanhaan tällaiset vauvat kuolivat. Äidit olivat vain tyytyväisiä kun vauva oli rauhallinen ja kiltti ja menivät töihin pellolle/navettaan."
Kaikki asiat eivät aina onnistu vaikka kuinka tahtoisimme.
Piti siis kirjoittaa äsken, että tuo vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen ei ole nähnytkään korviketta :D