Lue keskustelun säännöt.
Nyt vaimo viimeinkin onnistui
04.04.2008 |
tappamaan seksihaluni häntä kohtaan. Olen hyvä rakastaja, kunnon isä ja seksuaalisesti aktiivinen ja huomiova mies. Mutta seksiä meillä on ollut aivan liian harvoin ja hän on ollut kylmä ja torjuva jo monta vuotta. Nyt meillä oli usean kuukauden tauko ja sitten hän yllättäen halusi seksiä. Mutta kun joka kerta kun teen jotain aktiivisesti hän säpsähtää, kaiken pitää mennä hänen pillinsä mukaan ja nyt minulta on mennyt halu enää yrittää. Ei enää silityksiä, ei hellyyttä eikä halauksia. En enää jaksa sitä että jokaiseen hellyydenosoitykseen vastaus on piikikäs torjuminen ja hellyys ja seksi menee täysin hänen ehdoillaan.
Seksin suhteen tämä on kulissiliitto tästä lähtien. En aio olla uskollinen, enkä vaadi sitä häneltä. Mulle riitti.
Varmasti tähänkin ilmestyy moni kertomaan että vika on peilin toisessa päässä, mutta olen kyllä täysin luottavainen sen suhteen että olen hyvä rakastaja - sen verran hyvin tunnen itseni enkä ole ensimmäistä kertaa suhteessa, tässä on vuosien saatossa kerennyt oppimaan itsestään ja muista jo aika paljon.
Kommentit (69)
Usein minusta tuntuukin siltä kuin hän oli yksi lapsi muitten joukossa.
Olet varmaan oikeassa siinä että ongelman yksi syy on hänen suhtautumisensa minuun. Hän valittaa kaikesta. Siis KAIKESTA.
Kuitenkin tästä lähtien kohtelen häntä kuin lasta muitten joukossa. Tasavertaista seksisuhdetta haen muualta.
Ehkä sitten kun hän taas kasvaa aikuiseksi hän saa minut aviomieheksi takaisin. Siihen asti olen kaikkien yh-isä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ei ole koskaan mihinkään tyytyväisiä. On se vaan niin ihmeellistä. Tuskin tietää itsekkään miten haluaisi kaiken olevan, miten haluaisi kaiken tapahtuvan. Mutta ymmärrän kyllä tympääntymisesi. Kuka se jaksaisi kuunnella olevansa aina riittämätön, huono jne. Onko vaimosi ollut erilainen ihminen naimisiin mennessänne, todennäköisesti, et kai muuten olisi häntä valinnut vaimoksesi...mutta mikä hänet on muuttanut ??
Etkö todellakaan keksi yhtään syytä ?
Ihan pirun loistava teksti!
[b]BRAVO!!![/b]
Jos vaimosi onkin kyllästynyt kokoamaan hikisukkiasi nurkista ja kaljapullojasi pöydiltä? Hmm...
Anterolle vaan terveisiä. Aluksi nauratti, mutta sitten hymy hyytyi kun mainitsit että on ihmisiä joille on sattunut todella kovia juttua (vai miten ny kirjoititkaan) ja sain sellaisen kuvan että raiskaus olisi jotenkin pieni juttu, joka jää unholaan kun aika kuluu... Huh, huh.
Itse olen muuten se meidän perheessä joka aukoo viemärit, vaihtaa renkaat ja ajaa useimmiten sen nurmenkin kesäisin, sisätöiden lisäksi. :) Yks vaimo vaan.
Vierailija:
Jos vaimosi onkin kyllästynyt kokoamaan hikisukkiasi nurkista ja kaljapullojasi pöydiltä? Hmm...
Tuskin on kyllästynyt, kaljoittelua en muista milloin viimeksi olisin harrastanut ja siivouksen suhteen olemme nykyään hyvinkin tasaisia, enemmän minua ärsyttää se että hän jättää yleensä aikamoisen sotkun keittiöön.
Kaikkea emme tosin jaa täsmälleen 50/50 vaan on asioita joita minä hoidan ja asioita joita hän hoitaa. Siinä ei ole ongelmaa.
Ja peiliin olen katsonut monta kertaa. Tulihan sekin kommentti sieltä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Onko vaimosi ollut erilainen ihminen naimisiin mennessänne, todennäköisesti, et kai muuten olisi häntä valinnut vaimoksesi...mutta mikä hänet on muuttanut ??Etkö todellakaan keksi yhtään syytä ?
Silloin alkuvaiheiden aikana olin se mukava ystävällinen ja turvallinen mies joka pelasti hänet entisestä suhdehelvetistä. Silloin kelpasin kyllä.
Entiset olivat (kuulemma) epätasapainoisia kusipäitä kaikki, tavalla tai toisella.
Olisihan se pitänyt tajuta että:
a) alkuhuuman jälkeen hän alkaa löytämään minustakin vikoja
b) jos häntä kiinnostaa niin paljon tuollaiset " pahikset" en minä häntä pitkään säväytä
Ihan oikeasti minulle on tullut mitta täyteen, mutta lapsia en jätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se Antero ite sitä juttua kirjottanut. Olen lukenut saman jutun lehdestä jo aikaa sitten.
Mun mielestä toi kuulostaa vaan siltä, että vaimos taitaa olla vaan tosi ujo tai jotenkin sillai estynyt.
Sitä mä en käsitä, et miks tyypit jauhaa näitä juttuja täällä keskustelupalstoilla, eikä ota asiaa puheeksi suoraan sen muijan (tai äijän) kanssa. Omassa päässä vaan haudotaan tälläsiä ja selän takana jauhetaan palstoilla ja suunnitellaan eroa. Herätkää nyt aikuiset(?) ihmiset. Ei ne asiat ainakaan puhumatta selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä lukenut ihan koko ketjua, kerroitko jossain, mitä vaimosi sanoo syyksi estyneisyyteen, kun keskustelette asiasta? Vai eikö suostu keskustelemaan? Joku solmu tuossa tosiaan on ja miten sen saisi auki. En usko, että vaimosi tekee tuota " tahallaan" , kärsii ehkä tilanteesta itsekin, ei vain tiedä, miten tilanne muuttuisi. Tai tietää, mutta ei ole kertonut?
Minustakin kuulostaa siltä, että väkivallan kokeminen vaikuttaa taustalla. Toivottavasti ratkaisu löytyy ja mieluiten sellainen, että vaimo pystyisi muuttamaan suhtautumistaan luottavaisemmaksi ja rennommaksi.
Hänen mielestään hänessä ei ole mitään vikaa, hänellä ei ole mitään ongelmaa eikä hän ole estynyt. Suutuksissaan hän on kyllä tokaissut kaikenlaista kuika paljon paremmin hän on ennen " syttynyt" ja että vika on kokonaan minussa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Hänen mielestään hänessä ei ole mitään vikaa, hänellä ei ole mitään ongelmaa eikä hän ole estynyt. Suutuksissaan hän on kyllä tokaissut kaikenlaista kuika paljon paremmin hän on ennen " syttynyt" ja että vika on kokonaan minussa.ap.
Eihän vika sinun ole, vaan te ette ehkä sittenkään ole ne oikeat toisillenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan teillä kovinkin pieniä lapsia? Meillä nimittäin ollaan oltu samassa tilanteessa parikin kertaa: ekan kerran kun esikoinen oli pieni ja toisen kerran toisen lapsen syntymän jälkeen n vuoden verran. Musta tuntuu, että meillä asiaan vaikutti enimmäkseen mun (siis äidin) väsymys ja ne hirvittävät hormoonit. Nyt kun lapset isompia elämä on rauhottunut ja palannut paremmille urille. Mies jaksoi mun vierellä ja kaikista riidoista ja ongelmista huolimatta ja myös niiden vuoksi suhde on nyt paremmalla tolalla kuin koskaan aikaisemmin. Jos meistä jompikumpi olisi pahimpina aikoina laittanut hanskat naulaan ja esim. käynyt vieraissa, ei varmasti yhteistä tulevaisuutta olisi enää.
Tuo siis voi olla teilläkin ohimenevä vaihe. Vieraissakäyminen on lopun alkua ja voi tehdä sen, että paluuta parempaan ei ole, joten ole varovainen.
Toisaalta voi olla niinkin että vaimosi on pysyvästi lopen kyllästynyt sinuun ja ehkei se tilanne muutu miksikään. Jos vaimosi ei ole valmis yrittämään muutosta, voi olla parempi sinun alkaa miettiä omaa (ja lastesi) tulevaisuuttasi.
Vierailija:
Ajatuskin lämmittää sydäntä!:-*
Ap:lle siis ! Tunnut täältä käsin erittäin puoleensavetävältä tyypiltä !
Vierailija:
Vierailija:
Ajatuskin lämmittää sydäntä!:-*
Ap:lle siis ! Tunnut täältä käsin erittäin puoleensavetävältä tyypiltä !
palstalla ole mitään väliä;enhän minäkään tiedä minkä näköinen kyseinen mies on.
En ole missi mutta sanotaanko näin että enemmän kuin nätiksi kehuttu. Itseään on vaikea arvostella mutta vientiä on :) Ja kauneus on katsojan silmissä.
Joka tapauksessa..
En pidä tuoksukynttilöistä. Kotonani ei ole yhtään koriste-esinettä. Kun huonekalut on kerran saatu paikalleen, niiden paikkaa ei vaihdeta. Kahvipannu pestään, kun muistetaan, ehkä kerran kuussa. En tykkää shoppailla.
Myös tällaisia naisia on olemassa : ) (tosin mies valittaa sotkusta)
Vierailija:
enhän minäkään tiedä minkä näköinen kyseinen mies on.En ole missi mutta sanotaanko näin että enemmän kuin nätiksi kehuttu. Itseään on vaikea arvostella mutta vientiä on :) Ja kauneus on katsojan silmissä.
Joka tapauksessa..
Täsmälleen samaa mieltä. Ensinnäkin se ulkoinen olemus on vain yksi osa kokonaisuutta, ja toisaalta, vaikken ehkä mikään malli olekaan niin tiedän että katseeni ja hymykuoppani herättävät aina silloin tällöin jonkun nätin naisen iloiseen hymyyn ;-)
ap
Mä tunnistin kirjoituksestani itseni. Meillä oli tuollaista, kun lapsi oli pieni. Suhteessa meni huonosti, mies käyttäytyi kuin kakara, vaikka paperilla oli ns. osallistuva ja hyvä, sängyssäkin, jos sinne saakka olisi päässty. Loppujen lopuksi pelkästään ukon näkeminen oli vastenmielistä, saati sitten kosketus. Tuosta päästiin kumminkin yli, huonoa vaihetta kesti ehkä n. vajaa kaksi vuotta. Nyt seksiä useita kertoja viikossa ja muutenkin menee paremmin.
Ihan etsimättä mitään syyllistä kertomasi kuulostaa minusta siltä, että vaimosi on syystä tai toisesta todella tympääntynyt sinuun ja tuo solmu pitäisi avata, jos haluatte eteenpäin.