Hei äidit, jotka menitte töihin heti äitiysloman päätyttyä...

Tiedän kyllä tuon sairastelukierteen, esikoinen kerkesi olla hoidossa jonkin aikaa.



22, onko se siis köyhyyttä ja/tai tyhmyyttä, jos vauvan synnyttyä puoliso sairastuu niin, ettei enää kykene käymään töissä ja äidin on palattava töihin, jotta perheellä ylipäänsä on jotain tuloja? Kai olet tietoinen siitä, että kotihoidontuella on melko mahdotonta nelihenkisen perheen elää???



ap, joka palasi lukemaan viestejä vasta tänään

Varmaan yleisin syy palata töihin kun lapsi on 9-kuinen. Ja kyllä, kannattaisi vähän säästää pahan päivän varalle.

Mietipä hetki, kuinka paljon säästöjä pitää olla, jotta perheen kaikki kustannukset maksetaan niistä pitkän aikaa.

ap

Saimme hanet melkein naapuriin hoitoon, mutta tosi hyvin on mennyt. Nyt han on reipas, rauhallinen ja sosiaalinen 1,5 vuotias. Ei ole juurikaan koskaan heraillyt oisin, joskus jotain pienta. Imetin noin 8 kk, iltaisin.

En enää imettänyt, mutta lapsi heräilu 1-2 kertaa yössä. Kyllä sitä jaksaa, itse menin aikaisemmin nukkumaan kuin yleensä. Työpäivän jälkeen tietty väsyttää, kun joutuu tekeen täyspitkää päivää, mutta selviää :)

Vauva nukkunut yöt alusta lähtien ihan hyvin. Nyt vähän on jumppaa, kun taitaa pikkuinen hammastella. Tuttia laitetaan ja silitellään molemmat yöllä, kumpi ensin herää. Mies on sitä mieltä, ettei minun tarvisi nousta, mutta välillä nousen kuitenkin. Heräämiskertoja on kuitenkin vähän... joskus pikkuinen nukkuu koko yön, joskus herää 5-6 kertaa / yö.

Mä olen tosi hyväuninen, eli nukahdantakaisin heti, kun pää tyynyyn koskee. Siksipä mä olen jaksanut ihan loistavasti koko ajan.

Mä imetin vain 3kk (senkin osittain, kun maito ei riittänyt ja lopulta vauva hylkäsi tissin), joten siitä puolesta en osaa sanoa...

3, ei se ole ainoa huoleni. Esimerkiksi vakavasti sairas puolisoni huolettaa myös. Mutta jotenkin minun silti pitäisi pian jaksaa hoitaa puoliso, lapset, työ ja koti. Mietin vain, että olisi hyvä valmistautua henkisesti siihen, miten rankkoja osa-alueita elämässä nyt on edessä. Kiitos vain ilkeästä kommentistasi, toivottavasti se helpotti sinua jotenkin.



ap

Sinullahan niitä tuntuu pukkaavan.



3

jos jaksat tehdä ruokia pakkaseen valmiiksi tai sitten välillä turvautua eineksiin, koska työpäivän jälkeen on usein aika poikki. Samoin siivoukset kannattaa jättää viikonloppuun ja olla stressaamatta niistä.



Työpäivän jälkeen sitä usein haluaa olla koko lapsen hereillä oloajan hänen kanssaan ja itse menen aikaisen myös nukkumaan. Nauti vapaapäivistä ja älä pode huonoa omaatuntoa!



t. 2

Lapsi oli 10kk ja imetin vielä. Vähensin hiljalleen imetyskertoja kun töihinpaluu alkoi lähestyä ja kun työt alkoi, imetin aamulla, iltapäivällä kun pääsin töistä sekä illalla ennen nukkumaanmenoa.

Raskastahan se oli kun ei saanut öisin nukkua, mutta toisaalta töissä oleminen toi taas muutakin elämää vauva-arjen rinnalle ja sai ainakin minut jaksamaan ehkä entistä paremmin. Eikä se yöheräileminen ikuisuutta kestä (meillä toki lähes kaksi vuotta..;)).

että mieheni jäi muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle. Imetyskin sujui loput pari kuukautta siten, että huikat otettiin ennen töihin lähtöä ja heti töistä palattua. Ei ole jäänyt mieleen, että olisi ollut mitenkään hirveän rankkaa aikaa. Meillä on myös isovanhemmista ollut aina iso apu. Ovat auttaneet hoitoasioissa tarvittaessa.

Jne.

Nimittäin levännyt äiti on paras äiti. Vaikuttaa siis koko perheeseen. Mikä siinä nyt on niin ongelmaista?

ja olen ollut kotona neljä vuotta. Tammikuussa loppui äitiysvapaa nuorimmaisesta ja lähdin omaan yritykseen töihin. Onneksi löydettiin erittäin ihana lastenhoitaja meille kotiin. Päiväkotiin en olisi suostunut viemään.

Palasin liian nopeasti, lapsi herätti 2-3 -vuotiaaksi ainakin kerran yössä ja koko perhe-elämä on härdelliä. Aamulla lähdetään kiireellä ja palataan 4-5 välillä. Omaa aikaa ei ole koskaan ja työ, johon palasin oli äitiyslomaa edeltänyttä paljon vaativampi. Pelkästään työ ajoi vatsahaavan partaalle... Huono omatunto vaivaa ja jokaisen vapaahetken haluaa viettää lapsen kanssa. Olisi pitänyt tehdä edes vaajata työpäivää, mutta työnantaja ei hyväksynyt sitä millään ja en uskaltanut yt-neuvotteluiden paineessa edes vängätä asioista. Firma kävi kahden vuoden aikana kolmet yt:t ja kolmansissa loppui sitten se työsuhde. Paniikissa jouduin etsimään uuden työn, joka oli oikein " ojasta allikkoon" -ratkaisu. Nyt olen jumissa siinä uudessa työssä toista vuotta ja suorastaan uupunut. Ihmiset puhuu, kuinka irtisanominen on kriisi, joka pitää surra. Minä en pitänyt päivääkään lomaa työsuhteiden välissä, kun kerran löysin jotain ja heti halusivat aloittavan. Olen uupunut.

ajatuksiin... Eikä vain oma napa ja hyvinvointi ja lässynlässy.

Kas kun elämä ei ole niin mustavalkoista eikä kaikkea voi aina ennakoida.

Ero äidistä ottaa siis kaksin verroin lujemmalle, kun äiti menee töihin, joten voit varautua siihen, että illat ja yöt voi olla aika risaisia. No, aikansa kutakin, lapset kasvavat ja sitten ne jo muuttavatkin pois pesästä. mua harmittaa se, että päiväkodin tädit näki meidän lasten ensiaskeleet ennen kuin minä.

ap

1 v ja 3 kk. Aluksi oli tosiaan aika raskasta. Tein viikonloppuisin ison satsin esim. lihapullia ja pakastin sitten niitä annosrasioissa. Kauppareissut suunnittelin siten, ettei joka päivä tarvitse kaupassa ravata. Pyykkivuoria ei kannata jättää kasvamaan valtaviksi.



Meillä on kaksi lasta, eikä kuopus oikein vieläkään nuku heräämättä. Sain työni järjestettyä siten, että voin hakea lapsen kolmelta hoidosta. Helpottaa, kun saan kuitenkin viettää lasteni kanssa aikaa kunnolla myös arkisin.



Kyllä arki lähtee menemään ajan kanssa. Ei se koko aikaa ole niin raskasta kuin alussa.



Älä välitä ilkeilijöistä. Heitä aina riittää ihan joka asiaan. Pyri turvaamaan lapsille turvallisuus, hellyys ja rakkaus. Vietä lapsen kanssa kaikki vapaa-aikasi, helli, pidä lähellä, huomioi. Kyllä lapset sopeutuvat erilaisiin tilanteisiin. jaksamista.