Nainen joka pitää itseään kauniina
Pidätkö itse itseäsi kauniina ja uskallat kehua itseäsi myös muille? Mitä mieltä naisesta, joka tietää olevansa kaunis eikä peittele sitä (Mutta ei kuitenkaan liikaa ylpeile)?
Itse arvostan.
Kommentit (97)
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:30"] Huomatkaa tässäkin, että kauneus on katsojan silmissä. Moni itseään kauniina pitävä on asenteeltaan alitajuisesti ylimielisempi kuin normitallaaja. Olen sitä mieltä että on hyvä hyväksyä itsensä ja on mahtavaa pitää itseään kelvollisena tyyppinä. Mutta siitä huolimatta että pidät itseäsi tavallista kauniimpana, muiden mielestä et välttämättä eroa massasta lainkaan. Hyvä itsetunto ei kietoudu vain ulkonäön ympärille. [/quote] Noh, tässähän nyt nähtiin se tyypillisin kommentti siihen, kun nainen pitää itseään kauniina. Eli stereotyyppisesti luokitellaan ko. nainen ylimieliseksi mulkuksi, jolla ei ole mitään henkistä annettavaa. [/quote] Onhan se nähty ja ihan fakta että hyvännäköiset ihmiset pitävät itseään parempina.
[/quote]
Minä en ainakaan pidä. Monessa muussa asiassa tunnen itseni riittämättömäksi ja huonoksi ihmiseksi. Silti tykkään ulkonäöstäni. Ei kannata yleistää.
No mä tiedän olevani hyvännäköinen, en kuitenkaan ole leuhka tai pinallinen. Tykkään ihmisistä ja tulen kaikkien kanssa toimeen :)
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:50"]
Tottakai itseään saa pitää kauniina. On mielestäni eri asia, jos sen sallii heijastua käytökseensä muita ihmisiä kohtaan.
[/quote]
Ok, no minä ainakin käyttäydyn niin mulkusti, että mm. pidän ovea auki perässäni ihmisille, päästän kassajonossa ohi jos jollakulla on kiire, olen kohtelias, etenkin asiakaspalvelijoille etc. Niin, ja pidän itseäni kauniina, koska siitä on niin monta kertaa jo sanottu, että vaikea olla uskomatta.
[/quote]
Et ihan tainnut ymmärtää, silloinhan et anna sen vaikuttaa.
Joskus pidän itseäni kauniina, mutta se on jotakin harhaisuutta. Olen aika tavis, varsinkin kun kuvia katsoo. Jos alan feikata enemmän, niin näytän paremmalta.
Mä oon kaunis, mutta en julkisesti itseäni kehu. Oon kuulemma kans ihan mukavakin. Ainakin yritän olla.
Pidän itseäni kauniina. En tiedä mitä muut on ulkonäöstäni mieltä, mutta väliäkö sillä? Pääasia että itse koen olevani riittävä juuri tällaisena. Tiedostan toki, että kauniimpiakin löytyy, mutta ei ole tarvetta kilpailla.
Minuakin on monesti kehuttu kauniiksi. Kai minä ihan nätti (meikattuna ja laittautuneens) mutta en pidä itseäni varsinaisesti kauniina. Hieman ylimääräistä painoa, kalpea iho ja finnejä silloin tällöin. Hiuksetkaan ei mitkään kovin tuuheat. Osaan kyllä arvostaa jotain kohtia itsessäni enkä nyt ole ihan susiruma mutta luulen että ihmiset mieltävät minun olevan kaunis luonteeni takia: olen iloinen ja ystävällinen kaikille, enkä tuo itseäni esille korostetusti.
Itsensä jatkuva korostaminen on rasittavaa, ja sitä paitsi sisältää tiedotuksen, että hei te läsnäolijat ette ole yhtä kauniita tai älykkäitä kuin minä.
Mä olen Mensan jäsen, mutta en todellakaan korosta älyäni mennen tullen. Ihmiset huomaavat älykkyyteni jos huomaavat, mutta koska en korosta sitä, minua pidetään sympaattisempana. Tämä on minusta tärkeämpää sosiaalisen elämän vuoksi kuin se, että alleviivaisin jotain ilmiselvää asiaa. Tarkoitan, jos olet kaunis se huomataan muutenkin.
Itsevarmuus, itsetietoisuus näkyy olemuksessa. Se on kaunista. Nainen joka ei ole ylimielinen muttei pyytele anteeksi olemassaoloaan, ns tietää oman arvonsa on parhautta.
Tiedän olevani kaunis, mutta en koe tarvetta kehuskella asialla. Miksi niin tekisin, enhän ole itse tehnyt mitään sen eteen, satuin vain saamaan hyvät geeniyhdistelmät. En edes harrasta meikkausta tai muutakaan itseni korostamista, ja kaiken kaikkiaan ulkonäkökeskeisyys on aivan helvetin ärsyttävää. Joskus on tullut mieleeni, että minussa on tuo luonnonlahja mennyt hukkaan, kun en välitä siitä sen enempää enkä pyri maksimoimaan viehättävyyttäni. Mutta kun on niin paljon kiinnostavampiakin asioita.
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä, kun monet valittavat aina ettei Suomessa saa kehua itseään kauniiksi. Tässäkin keskustelussa. Anteeksi, mutta missä ihmeen tilanteessa itsensä kauniiksi kehuminen olisi edes tarpeellista?
Itsekin olen kaunis ja tiedän sen itse, mutta en todellakaan koe tarvetta korostaa sitä muille. Eikä yhtään harmita, ettei "Suomessa saa kehua ulkonäköään muille". Mihin ihmeen tilanteeseen sellainen sopii ja miksi ketään muuta kiinnostaisi? En ole ikinä ollut sellaisessa tilanteessa, jossa olisi ollut tarve kertoa muille ulkonäöstäni.
Eli te, joita tämä harmittaa, voisitteko kertoa kyseisiä tilanteita? Milloin pitäisi voida kehua itseään suullisesti muille? Oletteko useinkin tälläisissä tilanteissa?
Vanha ketju, mutta ainoa tilanne mikä tulee mieleen että joutuisi kehumaan suullisesti ulkonäköään muille olisi se, kun itseä kehuttaisiin kauniiksi, nii ei vähättelisi vaan sanoisi kiitos (niin olenkin). Sitten voisi olla esim. uudelle miesystävälle sanominen että minua kehutaan baareissa kauniiksi / nätiksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa, koska Suomessa ei voi kehua itseään saati sanoa kauniiksi, ilman että joku ajattelee itserakkaaksi. Mutta minä kyllä pidän itseäni kauniina ja kehun tarvittaessa itseäni.
Varmaan riippuu siitä että miten ja missä tilanteessa itseään sanoo kauniiksi.
Ihmettelen naisia, joiden ajatukset pyörii oman ulkonäön tai toisten naisten piirteiden ympärillä.
Rumille ei kannata itseään kehua, sama jos alkaisit pyörätuolilla liikkuvalle kehua fyysistä kuntoasi tai sokealle terävää näköä. Ymmärrätkö?
Tiedän etten ole kaunis, mutta en ole aivan varma mihin sijoitun ruman ja taviksen välillä.
Jos olisin kaunis, haluaisin tietää olevani kaunis tai edes "ongelmattoman näköinen". Eli haluaisin tietää, että ulkonäköni ei ole este millekään. Ulkonäöllä on oikeasti merkitystä. Ruman on vähän "noloa" puhua keimailevasti, flirttailla hyvännäköisille, pyrkiä pinnallisille aloille tai edustuskykyä vaativiin töihin. Jos kaunis luulisi itseään rumaksi, hän ei osaisi hyödyntää ulkonäköään. Hän saattaisi asennoitua jo etukäteen välttelevästi ihmisiin ja mahdollisuuksiin. Tietysti on pahempaa olla oikeasti ruma kuin vain luulla olevansa, mutta jo pelkkä oma käsitys asiasta vaikuttaa ja vain vahvistaa omaa kuvitelmaa rumasta ulkomuodosta. Sitten elämässä vain tyytyy asioihin ja elämä menee hukkaan.
Minulla meni nuoruus hukkaan, kun pidin itseäni vastenmielisenä olentona ja ajattelin tekeväni väärin edes näyttäytymällä ihmisille. Olenkin ehkä kuitenkin ihan tavisruma, joten saan kai tehdä kauppareissut ilman anteeksipyytelyä. Silti en tiedä olenko johonkin väärän näköinen vai en, riittävän arvokas vai en. Lapsena leikin kassatätiä, mutta sitten sisäistin, että se on nättien alaa, enkä minä ole sellainen, että rupeisin yleisiä osotuksia vastaan kapinoimaan tai ärsyttämään.
Miltä tuntuisikaan olle kaunis ja ajatella, että pelkkä olemassaolonsa on palvelus ihmiskunnalle.
Haluaisin nähdä naisen joka pitää itseään kauniina, onko myös vartalo kaunis vai kasvot vaan? Ehkä hän ei ole aivan objektiivinen koska asuu ja elää itsensä kanssa. Laita ap kuva.
Itsekin pidän itseäni ihan kauniina. En tosin kehuskele sillä muille, sillä en tiedä miksi tekisin niin :) eikä mielestäni itsestä riippumattomilla asioilla -niinkuin vaikka geeneillä, voi oikein kehuskella.
En ole maailmanluokan kaunotar, mutta olen satunnaisia off- päiviä lukuun ottamatta tyytyväinen ulkonäkööni. Tiedän, että jos näkisin enemmän vaivaa ulkonäköni eteen, voisin olla jopa kaunis. En kuitenkaan pidä sitä niin tärkeänä, että alkaisin sen vuoksi esim. käyttämään piilolinssejä tai meikkaamaan pitkän kaavan mukaan.
Mutta vähän ohiksena : minusta on hassua, kuinka juuri mikään ei tunnu herättävän ihmisissä sellaista raivoa ja halua näpäyttää kuin nainen joka pitää itseään kauniimpana kuin "saisi". Kauniidenkin naisten pitää sosiaalisten normien mukaan vähätellä ulkonäköään, ja jos joku tavis sattuu kehaisemaan ulkonäköään, saa hän suunnilleen tappouhkauksia. Osaisiko joku selittää miksi?
Itse ajattelen, että ulkonäön kehumisella/haukkumisella pyritään kontrolloimaan maista ja jos nainen ilmaisee ettei ole kontrolloitavissa, ihmiset saavat hepulin.
Vierailija kirjoitti:
En ole maailmanluokan kaunotar, mutta olen satunnaisia off- päiviä lukuun ottamatta tyytyväinen ulkonäkööni. Tiedän, että jos näkisin enemmän vaivaa ulkonäköni eteen, voisin olla jopa kaunis. En kuitenkaan pidä sitä niin tärkeänä, että alkaisin sen vuoksi esim. käyttämään piilolinssejä tai meikkaamaan pitkän kaavan mukaan.
Mutta vähän ohiksena : minusta on hassua, kuinka juuri mikään ei tunnu herättävän ihmisissä sellaista raivoa ja halua näpäyttää kuin nainen joka pitää itseään kauniimpana kuin "saisi". Kauniidenkin naisten pitää sosiaalisten normien mukaan vähätellä ulkonäköään, ja jos joku tavis sattuu kehaisemaan ulkonäköään, saa hän suunnilleen tappouhkauksia. Osaisiko joku selittää miksi?
Itse ajattelen, että ulkonäön kehumisella/haukkumisella pyritään kontrolloimaan maista ja jos nainen ilmaisee ettei ole kontrolloitavissa, ihmiset saavat hepulin.
Itsensä kehuminen on ärsyttävää ja merkki häiriöstä päässä. Se on epämiellyttävää ja epärealistista käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:30"]
Huomatkaa tässäkin, että kauneus on katsojan silmissä. Moni itseään kauniina pitävä on asenteeltaan alitajuisesti ylimielisempi kuin normitallaaja. Olen sitä mieltä että on hyvä hyväksyä itsensä ja on mahtavaa pitää itseään kelvollisena tyyppinä. Mutta siitä huolimatta että pidät itseäsi tavallista kauniimpana, muiden mielestä et välttämättä eroa massasta lainkaan. Hyvä itsetunto ei kietoudu vain ulkonäön ympärille.
[/quote]
Noh, tässähän nyt nähtiin se tyypillisin kommentti siihen, kun nainen pitää itseään kauniina.
Eli stereotyyppisesti luokitellaan ko. nainen ylimieliseksi mulkuksi, jolla ei ole mitään henkistä annettavaa.
[/quote]
Onhan se nähty ja ihan fakta että hyvännäköiset ihmiset pitävät itseään parempina.