Kotiäitiys (eli lapset kouluikäisiksi kotihoidossa)

mikapa sen parempaa kun seesteinen olo, oli sen takana kotona olo tai toissakaynti.

Kovin usein vaan tuntuu etta nama kotiaidit taalla ovat haukkumassa toissakayvat aidit heti lyttyyn kun tilaisuus tulee joten oma kuva kotiaideista on muodostunut siksi kielteisemmaksi. Itse olin kotona kunnes lapsi oli 1v10kk ja nyt kotona lastenhoitaja ja mina toissa. Emme asu Suomessa joten kunnallinen paivakoti ei edes vaihtoehto.



Mutta jos se kotona olo tapahtuu siksi kun se oma tyo ei kiinnostanut niin turha silloin on hehkuttaa kuinka " uhraan" urani lapsille ja marista toissakayville kuinka itsekkaita ovat.

palaan mielelläni töihin nyt, kun lapset ovat 3v ja 5v. Muuten itselleni on ihan yksi lysti haluaako joku olla kotiäiti. jos tulot ja hermot perheessä riittävät niin siitä vain.

Olisin itsekin jos olisimme saaneet lapsia niin että ei olis " pakko" lähteä töihin. Eli olemme kärsineet aina lapsettomuudesta ja kyllä katsotaan pikkasen kieroon jos yhden lapsen äitinä olet kotona vain. :( Haluaisin kyllä olla! Lapselle on kuitenkin paras paikka se koti ja kasvattajana vanhemmat!

että yksi syy siihen että lapset/nuoret voivat nykyään huonosti, on siinä että vanhemmilla ei ole aikaa lapsille. Eli siis uskon, että kotona hoidetut lapset ovat/tulevat olemaan tasapainoisempia.



Mutta en tarkoita, etteikö lapset saisi hoidossa olla yhtään eikä missään vaiheessa...Mutta siihen,mikä on tarpeeksi, mikä liikaa, en osaa sanoa mitään.



Itsellä kaksi lasta, maantantaista torstaihin 5h/päivä hoidossa. Nuorempi ollut 2-vuotiaasta, vanhempi 3-vuotiaasta. Ja tämä on juuri sopiva määrä heille. Lapset ovat sosiaalisia, toiset huomioonottavia ja kilttejä.

Viihdyin erinomaisesti kotona isompien lasten kanssa. Jäi paljon aikaa itsellekin ja omille harrastuksille Taloudellisesti toki oli hankalaa ja velkaannuimme aika paljon niinä vuosina.

Nyt olen ollut tämän vuoden alusta töissä ja tunnelmat ovat kaksijakoisia. Toisaalta on ihanaa koittaa siipiään (akateemisessa) ammatissa johon joskus kouluttauduin. Toisaalta joudun nyt sitten tekemään töitä ympäri vuorokauden päivittääkseni ammattitaitoni ja olen joutunut " hylkäämään" perheeni lähes kokonaan. Henkistä energiaa heille e enää ole eikä juuri fyysistä aikaakaan.

Lapsi jää niin paljosta paitsi, jossei ikinä ole hoidossa ikätovereidensa kanssa.



Ideaalia ehkä olisi että ensin kotihoitoa kaksi vuotta, sitten osa-aikahoidossa kolme vuotta, esim. viisi tuntia päivässä, ja sitten ennen koulun alkua kaksi vuotta kokopäivähoidossa jonkun seitsemän-kahdeksan tuntia päivässä.

Minusta lapset ovat " pieniä" vielä toiselle luokalle asti.



Meillä molemmat ovat olleet puistotädillä, kerhossa ja harrastuksissa, ja sosiaalisesti siis saavat myös lapsiseuraa ihan riittämiin.



Minulla on oma firma, teen kotona töitä, tienaan ihan kivasti ja työeläke karttuu koko ajan (varsinaista äitiyslomaa olen pitänyt kuukauden kummankin kanssa), joten en tipahda työelämästä.

Mutta jokainen tekee itse omat valintansa ja miettii ne syyt, jotka painavat eniten omassa vaakakupissa.

Tosiaan on kerhoja ym. toimintaa, ettei ne lapset ilman ryhmäharjottelua jää. toivoisin, että voisin olla kotona ainakin siihen että lapset ovat 5v, mutta taloudellinen tilanne sen ratkaisee.

Parempi kuin se että muksuja kuskataan virikehoitoihin vanhempien ollessa kotona tai se että 10 kk vauva viedään hoitoon.

Meillä esikoisella alkaa eskari ensi syksynä ja ollut kotihoidossa/seurakuntakerhossa/harrastuksissa ryhmässä.

Eskarissahan sitä käydään sitten joka pvä ja eikös se tarkoitus ole SIELÄ saada sitä kouluvalmiutta.. ei kai sitä herrantähden ole pakko aloittaa aiemmin jos vanhemmalla mahdollisuus hoitaa kotona.

Eskarista se sitten alkaa, eikä loppua näy kouluille ja opiskelulle.

Joskus tuntuu, että osa valittajista on kateellisia äitejä jotka oikeastaan itsekkin haluaisivat olla kotona, mutta syystä tai toisesta se ei ole mahdollista.

Mutta kai se kodistakin hiukan riippuu onko lapsen hyvä olla kotona vanhemman kanssa, jos yhdessä liikutaan käydään ja puuhaillaan.. kuka lapsi ei viihtyisi kotonaan?

Minusta on aivan ok olla kotona kouluikään asti, niin olin minäkin aikoinani (1krt viikossa srk kerho) ja oikeen hyvin meni kouluun siirtyminen.

Siihen aikaan ei edes mitään esikouluja ollut.

Meillä ei ole ainakaan tarvittu yhteiskunnan tukea (rahallisesti) euroakaan tänä aikana eikä tarvita jatkossakaan ja jos sellainen paikka tulee eteen, siirryn tietenkin työelämään kodin ulkopuolelle.

Ymmärrän, jos jollakin ihmisellä on rahaa niin paljon, että työnteko ei motivoi, niin kotiäitiydestä saa sisältöä elämään vaikka lapset olisivat isompiakin.



Päiväkoti on mielestäni hyvää ryhmässä olemisen yms harjoitustalapselle, mutta päiväkotipäivän pituus pitää olla ikään sopiva. Minusta 8h-9h päivässä on liikaa jopa 5-6 vuotiaille, jos se on säännöllistä.



Minä olen ajatellut, että haluan myös esimerkilläni näyttää, että työnteko on osa hyvää elämää ja kuuluu siihen. Ammatti ja ammatinvalinta on tärkeää, koska sillä on niin iso vaikutus elämään.

jompikumpi vanhemmista käy töissä...

Äidit saavat minun puolestani olla kotiäitejä/rouvia vaikka koko ikänsä jos mies suostuu elättämään. Itse en pystyisi, tykkään itsenäisyydestä, omasta rahasta ja ennen kaikkea henkisestä virikkeestä.



Epäilyttää vaan millaisia lässyköitä tuollaisista lapsista tulee. Useimmat lapset kehittyvät silmissä. kun menevät hoitoon. Itse olin kotona kouluikään asti ja olisin mieluummin ollut tarhassa, vaikka meillä olikin hoitolapsia ja sisaruksia. Koulussa oli vaikea sopeutua ryhmään, olin tosi ujo.



Mielestäni turvallisuus korostuu ehkä turhankin paljon kun puhutaan lasten hoidosta. Ei kai lasten maailma niin vaarallinen ole, kun lapsia rohkaisee kohtaamaan toiset itsevarmoina.

En ole mukana missään " hömppäverkostoketjuissa" , vaan minulla on oman alani koulutusta vastaava oma liikeidea, joka pystyy joustamaan perheen ehdoilla.



Minulle on tärkeää, että olen lasteni saatavilla silloin, kun he eniten minua tarvitsevat. Kuitenkin haluan lasteni oppivan, ettei raha kasva puissa.

Vastaan nyt rehellisesti. Omat lapset menivät 11 kk hoitoon, opiskelun ja nyt työn vuoksi. Nyt lapset hoidossa noin 3 pvänä viikossa ja mielestäni hoito tekee vain hyvää senkin takia, että sukulaiset yms asuvat kaukana.

No kotiäideistä minulla (Siis ne jotka ovat kotona vuosia) on sekä hyviä että huonoja; mutta pääsääntöisesti kokemukseni kun asuimme pääkaupunkiseudulla oli se, että pienten lasten ja opiskelun kanssa minulla ei yksinkertaisesti ollut mitään yhteistä keskusteltavaa. En silloin jaksanut kuunnella vinkumista, miten raskasta on olla pitkä päivä lasten kanssa kun mies töissä. Itsekin useimmiten olin ne ainoat vapaat lasten kanssa kotona ja mies töissä. Toiset taas olivat niitä, joiden en nyt kuvitellutkaan menevän töihin; miksi nyt lähteä viemään lapsia aamulla tarhaan ja itse töihin, kun mukavampaa on istua vaikka perhekerhossa ja haukkua miehiä ja puhua eri merkkisistä vaipoista:)

Kotiäitiys on ok asia ja jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee ja minun tapani on ollut toisenlainen,;) Terv. Kesälomaa odottava äityli

OK, kovin kaukainen asia mietittäväksi, mutta totuus on, että jos meillä on kaksi samoin kouluttautunutta ja samaa työtä tekevää naista, ja toinen on 10v kolmen lapsen kanssa kotona ja toinen vain äitiyslomat, niin tämä 10v kotona oleva saa jopa 500euroa pienemmän eläkkeen.

KUn vielä muistamme, että keskiverto nainen elää moooonta vuotta kauemmin kuin miehensä, ja että keskivertoparilla mies on vanhempi, niin toivottavasti kotiäidit sitten ymmärtävät, että vanhoina heillä voi olla tosi pienet eläkkeet.

Kovin kaukaiseltahan tällaisten asioiden pohtiminen kuulostaa, mutta kun siellä eläkkeelläkin voi olla vaikkapa 30 vuotta, niin tulisi ymmärtää, että pitkäaikaisella kotiäitiydellä on todellakin kauaskantoiset vaikutukset.

Vaikka se mies on nyt siinä elättämässä, niin ei välttämättä ole enää sitten kun nainen elää ikävuosia 65-90v.

mies elättää koko perheen, vaimo kotona. lapset jo kouluiässä, nuorin taitaa olla ekalla tai tokalla. vaimolla ei ole ammattia mutta pitää itseään jonkin sortin muusikkona. helppohan se on musisoida kun mies tuo leivän pöytään. miehelle järjestely tuntuu sopivan kun on aina ruoat yms laitettuna ja lapset hoidettuna niin ei tartte tehdä mitään.

Vierailija:

Haluatko olla/oletko kotiäiti?

En halua, en ole koskaan halunnut. Nyt olen hoitovapaalla ilman vakituista työpaikkaa, joten periaatteessa kai olen kotiäiti. Tarkoitukseni on kuitenkin päästä töihin jossain vaiheessa, kun nuorimmainen alkaa olla parivuotias. Itse olen aina kokenut koulutuksen ja työn hyvin tärkeäksi " minuudelle" . Iso osa minusta ei ole käytössä, kun olen kotona ja pidemmän päälle kokisin sen turhauttavana.

Mitä yleensäkin ajattelet äideistä jotka ovat lastensa kanssa kotona kunnes he aloittavat koulun ja heidän motiiveistaan tehdä sellainen valinta?

Kukin tekee valinnat elämäsään oman mielensä mukaan. En minä varsinaisesti ajattele mitään kotiäideistä, jos se on heille hyvä ratkaisu niin hyvä. Ensimmäisenä ehkä tulee kuitenkin mieleen raha, jos ei ole esim. maatalousyrittäjyydestä kyse.

Pitäisikö sinusta lasten olla jonkin aikaa perheen ulkopuolisessa hoidossa ennen kouluun menoa?

Riippuu. Jos on kasvuympäristössä muita lapsia ja harrastuksia, niin ei minun mielestäni hoidosta mitään sen kummempaa saa.

Toisella on neljä lasta, vanhin jo aikuinen ja nuorin alle vuoden. On tosin ollut aina välillä töissä, työvuorot soviteltu perheen isän kanssa. Toiseksi nuorin lapsi on käynyt eskarin, muut seurakunnan kerhoa pari kertaa viikossa. Kivoja ihmisiä ja onnellisen oloisia lapsia.



Toisella on kolme lasta, vahin ekaluokkalainen, nuorin 2-vuotias. On välillä hoitanut toiminut perhepäivähoitajana. Koulutukseltaan on lastentarhanopettaja. Ei eskaria, vanhemmat lapset ovat käyneet seurakunnan kerhossa 3-vuotiaasta alkaen. Ihan normaalisti lapset pärjäävät ryhmässä, äiti panostaa ja on aina panostanut lasten kaverisuhteisiin.



Olen siis kokemuksen perusteella sitä mieltä, että mikäli äiti jaksaa touhuta lasten kanssa ja viihtyy kotona, on kotihoito tosi hyvä juttu. Itse lähdin opiskelemaan kun nuorempi lapseni täytti 3 ja vanhempi oli 4. Olisin ollut vielä vuoden kotona jos talous olisi antanut periksi.

Itseasiassa hän jäi kotiäidiksi kun synnyin ja oli kotona aina siihen saakka kun jäin ylioppilaaksi. Sitten hän pääsi muutaman vuoden päästä sairaseläkkeelle.

Perheemme eli ihan hyvää elämää taloudellisesti, sillä isälläni oli kohtalaiset tulot. Isäni jäi eläkkeelle ja vain kaksi vuotta tämän jälkeen kuoli.

Ja paitsi että tästä tuli perheeseemme valtavasti surua, isäni kuolema myös muutti äitini taloudellisen tilanteen. Aiemmin he saivat isäni eläkettä sen verran, että tulot olivat nettona lähes 2000 euroa kuussa. Ihan hyvä kahdelle eläkeläiselle. Kävimme monta kertaa koko konkkaronkka ulkomailla asti ja isäni tietysti maksoi aina kaikki matkat.

Tilanne on nyt se, että äitini saa eläkettä kaikkineen käteen noin vajaat 600 euroa. Pudotus on aika iso kotirouvalle, joka on tottunut hyvään elämään.

Ja aika monella nykypäivän kotiäidillä on sitten aikanaan sama tilanne edessä. Kyllä tämä äidillekin oli pienoinen shokki. Hän oli tottunut aika hyvätasoiseen elämään matkoineen kaikkineen, ja yhtäkkiä rahaa riittääkin vain tarpeelliseen, koska niitä miehen tuloja ei enää ole.