Kotiäitiys (eli lapset kouluikäisiksi kotihoidossa)

ja teillä ei ole avioehtoa, joka suojaisi tätä omistusta? Hyvä vitsi...

Vierailija:

Miehelläni ei ole mitään tavallista työntekijän ryhmähenkivakuutusta, koska omistaa itse osan yrityksestään (kyseessä suurehko perheyritys).

Sinä et tiedä meidän perheen järjestelyistä mitään (miten voisitkaan, koska tietosi perustuvat anonyymiin, varsin ylimalkaiseen selvitykseen), joten ehkä on parempi että jätät meidän tilanteemme syvällisemmän analyysin väliin ja keskityt johonkin tuotteliaampaan. Vaikkapa siihen työntekoon. :)

47

Hieman nyt joku lukee rivien välistä mitä haluaa..

uskottava henkivakuutussumma, 2 miljoonaa ei. Oletko huomioinut 400 000 ihminen, että jos edunsaajina on omaiset, et sitten saa omaan käyttöösi koko rahaa?

Vierailija:

Ehkä jossain Helsingissä pystyy tarjoamaan tarpeeksi muiden lasten seuraa sekä virikkeitä lapselle, että tämän saisi toimimaan. Mutta miten lapsi oppii toimimaan ryhmässä, jos on pelkässä kotihoidossa?

Meinaatko että kotihoidossa oleva lapsi ei voi käydä vaikka srk:n kerhossa 2krt/vko 2t/kerta? Tai että kotiäidillä ei ole ystäviä/tuttavia/sukulaisia joiden kanssa tavata päiväsaikaankin jolloin lapset saavat kavereita? Tai että kotiäiti ei käy lastensa kanssa vaikka perhekahvilassa/perhekerhossa jossa lapset saavat leikkiä muiden lasten kanssa?

Vai onko kotiäiti se joka viettää 24/7 kotona lastensa kanssa tapaamatta koskaan ketään?

Ehkä jossain Helsingissä... niin mitään elämäähän ei ole Helsingin ulkopuolella:)

Vai luuletko oikeasti, että vaikka Fazerit antaisivat osan firmastaan pikkuminiälle avioerossa?

Vierailija:

Silti tiedän tapauksia (nämä kuljetus/it-alalla) että todellakaan ei ole avioehtoa. Eivät ole Fazeriin rinnastettavia firmoja, mutta erittäin tuottoisia yrityksiä kylläkin. On myös miehiä, jotka näkevät vaimonsa osana perhettä/ yritystä ja siksikään eivät avioehtoa vaadi. En sano, että se on fiksua..

Vierailija:

Meinaatko että kotihoidossa oleva lapsi ei voi käydä vaikka srk:n kerhossa 2krt/vko 2t/kerta? Tai että kotiäidillä ei ole ystäviä/tuttavia/sukulaisia joiden kanssa tavata päiväsaikaankin jolloin lapset saavat kavereita? Tai että kotiäiti ei käy lastensa kanssa vaikka perhekahvilassa/perhekerhossa jossa lapset saavat leikkiä muiden lasten kanssa?

Vai onko kotiäiti se joka viettää 24/7 kotona lastensa kanssa tapaamatta koskaan ketään?

Ehkä jossain Helsingissä... niin mitään elämäähän ei ole Helsingin ulkopuolella:)

-- ei ainakaan mun lapsille oo riittänyt mikään 2krt/vko jossain kerhossa. On se kerhoaika niin lyhyt aika etteivät lapset edes ehdi kunnolla siellä leikkiä! Eikä meillä maalla ole mitään perhekerhojakaan tai muita paikkoja jossa tavata muita lapsia!

-- kun olin kotona lasten kanssa niin ei ollut muitakaan ystäviä joilla lapsia joita olisimme tavanneet. Sääliksi kyllä kävi sekä lapsia että itseäni. Kyllähän sitä satunnaisesti tapasi jotain lapsiperhettä mutta se on niin harvoin se. Tuntuu että nykyään kaikilla on niin kiirettä omien perheidensä kanssa vaan että se tuntuu jo tungettelulta ehdotella että tapaisi jotain lapsiperhettä useamman kerran viikossa.

Lapsilla on ihan hyvä olla välillä hoidossa ja äidillä töissä.

Kun nyt puhutaan avioeroista ja miehen kuolemasta joka jättää kotiäidin köyhyysloukkuun niin mitäpä sitten kun on ollut ikänsä töissä, vienyt lapset hoitoon pieninä ja yllätten kuoletkin ENNEN kuin pääset nauttimaan siitä suuresta eläkkeestä? Kannattaako kaikkea ajatella niin kovasti etukäteen? Onko mitään takeita siitä, että eläkejärjestelmä on vielä voimassa kun AV -mammat jäävät eläkkeelle? Ehkä kasvihuoneilmiö tappaa meidät kaikki, tai ydinonnettomuus...



Itse olen koulutettu kotiäiti ja olen hoitanut yhdeksän vuotta kahta lastani kotona. Kotiäitiys jatkui pitkään lapsen sairauden takia mutta muitakin syitä oli. Kuten se, että nautin lasteni kanssa olemisesta enkä usko, että olen pilannut heidän elämäänsä kotiäitiydelläni.



Itse olen " päässyt" hoitoon nelikuisena, samoin mieheni. Olen kolunnut muutamat tarhat, perhepäivähoitajat jne. Samaa en halunnut lapselleni. En koe, että olisn saanut hoidosta mitään ihmeellistä itselleni. Muistotkin ovat pääasiassa kurjia. Se varmaan vaikutti osaltaan siihen että olen nyt entinen työtävieroksuva, laiska, miehen elättämä kotiäiti. Nyt olen töissä ja voin sanoa, että todella kaipaan kotiäitiaikoja tämän kaiken kiireen keskellä.

Rahalla on merkitystä, jos sitä ei ole tarpeeksi. Olen nähnyt kuinka köyhäksi kotiäiti jää avioeron jälkeen, ja köyhyys koskettaa perheen lapsiakin monella tapaa ja jatkuu vielä kotiäidin ollessa eläkkeelläkin, entistä pahempana. En halua omille lapsilleni sellaista elämää, jossa lukion kirjat pitää ostaa kesätyörahoista. Menkööt mieluummin vaikka kuinka pieninä hoitoon.

Ja pitää sitä vielä ainoana mahdollisena oikeana vaihtoehtona. :)

Monessa merkityksessä ;)



Onhan se aika outoa, että täällä perheillä on usein valittavana joko se, että molemmat käyvät KOKOPÄIVÄtyössä (37-40h/vko) tai se, että toinen on kokonaan kotona ja toinen tekee ylipitkää työpäivää. Myös päviäkotipaikat ovat yleisemmin kokopäiväisiä kuin osapäiväisiä, eikä esim. 6-tuntinen päiväkotipäivä vähennä vielä hoitomaksua yhtään (osapäiväisyyden raja on alle 5h).



Itselleni ainakin optimi olisi lyhyt työpäivä ja nelipäiväinen työviikko, mutta se on taloudellisesti ihan mahdotonta näillä systeemeillä :-/ Nyt olen kotona, mutta lapsillemme tekisi hyvää päästä osaksi ihan oikeaa lapsiryhmää ohjattuine toimintoineen sen 4-5 krt viikossa pidemmäksi aikaa kuin mitä kerhot (2-3h) on. Ja mulle tekisi hyvää tehdä " jotain omaa" ja muillekin kuin omalle perheelle hyödyllistä välillä.

no sitä, että perheen täytyy olla upporikas.



Täällä missä asun ei kukaan pysty peruspalkalla (ei siis yhteiskunnan elättinä tai perinnökkä) asua itse ostamassaan asunnossa noin monta vuotta ellei mies ole huippujohtaja.



Nyt voisin olla kotiäiti ihan hyvin, kun nuorin on 4. Mutta ei ole varaa.



Ainoa perhe, jonka tunnen täältä ja jotka hoitivat lapset edes 3-vuotiaiksi kotona pystyivät siihen vain myymällä kesämökkinsä (perintönä saatu).

Olen mm. pari kertaa irtisanoutunut vakituisesta suht hyväpalkkaisesta työstä, jossa asiat olleet pahasti pielessä (aivan käsittämätöntä joidenkin mielestä, eihän sellaista voi tehdä..) Raha ei minulla eikä perheessämme tule arvojärjestyksessä ykkösenä, mutta kummasti sitä silti on aina riittänyt ja teemme parhaamme kohtuuden rajoissa että riittää jatkossakin. Siitä, mitä tapahtuu kymmenien vuosien päästä emme voi koskaan olla varmoja, mutta siitä olen aina halunnt olla varma, että lapsemme saavat hyvät lähtökohdat elämään.



Niin, ja en ole tällä hetkellä kotiäiti (enää), mutta poissuljettu mahdollisuus sekään ei ole.

Jos se vaatii sitä, että äiti on 24/7 kotona lasten kanssa ja sen pystyy järjestämään, niin mikäs siinä. Ei kai tämän maan verotulot siihen sentään totaalisesti romahda, jos muutama sata naista jää kotiin vähän pidemmäksikin aikaa (yhteiskunnan tuetta). Jos ilmiö yleistyisi, olisin ehkä vähän huolissani...

Mieluiten tervepäiset lapset kun rikkaus. Olen sitä mieltä että ne äidit jotka eivät voi edes sitä kolmea vuotta kotona lapsia hoitaa eivät lapsiaan ole oikeasti tähän maailmaan edes halunnut. Kumma että raha menee lapsien edelle. Toimeen tulee yhteiskunnan tuillakin(kotihoidontuki).



Hoitakaa ne lapset itse, älkää pistäkö muitten hoidettavaksi. Vanhemuus on sitä että huolehtii pienestä lapsesta. Päiväkodintädit teidän lapsistanne huolehtii, ette te. Hävetkää!

Kun omassa kodissa on opittu työntekemisen ja omasta elämisestään vastaamisen tärkeys, niin ei siinä jäädä kotiin yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko.

Itse olen ollut yli 3 kertaa pidempään kotona, kuin oma äitini, joka lähti töihin, kun olin 3 kk. Ja taastusti äitini halusi minut.

Ja yhteiskunnan tuilla ei tule toimeen muuta kuin osassa tätä maata. Kaikki eivät asu pöndellä tai vuokrakolmiossa.

Vierailija:

Mieluiten tervepäiset lapset kun rikkaus. Olen sitä mieltä että ne äidit jotka eivät voi edes sitä kolmea vuotta kotona lapsia hoitaa eivät lapsiaan ole oikeasti tähän maailmaan edes halunnut. Kumma että raha menee lapsien edelle. Toimeen tulee yhteiskunnan tuillakin(kotihoidontuki).

Hoitakaa ne lapset itse, älkää pistäkö muitten hoidettavaksi. Vanhemuus on sitä että huolehtii pienestä lapsesta. Päiväkodintädit teidän lapsistanne huolehtii, ette te. Hävetkää!

Kyllä päiväkoti tekee hyvää monille lapsille. Tutkimusten mukaan päiväkodissa hoidetuilla on paremmat taidot kouluun mentäessä kuin pitkään kotona hoidetuilla. Tämä tarkoittaa sosiaalisia, kielellisiä ja matemaattisia taitoja. Kuitenkin emotionaalinen kehitys on parempaa niillä, jotka ovat saaneet viettää aikaa rauhallisessa kotiympäristössä. Tutkimukset eivät näe tätä puolta eli sitä, miltä lapsesta tuntuu. On myös vanhemman valittavissa, mitä taitoja pitää tärkeänä. Näkisin, että nykymaailmassa sosiaaliset taidot on etusijalla, mutta en vähättelisi henkistä puoltakaan. Onko se, että lapsi menestyy tehtävissä ym. paremmin tärkeämpää kuin se, kuinka hänen itsetuntonsa on kehittynyt?



On hienoa ja upeaa, jos lapsi saa olla varhaiset vuodet kotona. Itse kuitenkin pistäisin lapseni päiväkotiin viimeistään eskariin. Seurakunnan eskarit ja muut kerhot eivät vastaa päiväkodin pedagogista puolta yhtä hyvin. Kotihoidonkin aikana yli 3-vuotiaan olisi hyvä olla viikottain tekemisissä muiden lasten kanssa. Mutta niin kuin moni muukin asia, tämäkin kaikki on yksilöllistä, lapset on erilaisia tarpeineen...

Naurettava väite. Sitä paitsi työnteon mallin voi oppia ihan kotonakin. Moni työssäkäyvä raataa päivän (mitä lapsi ei näe) ja illat sitten on liian väsynyt tehdäkseen kotona juuri mitään; syödään valmisruokia, ei ole aikaa pihanhoitoon, leipomiseen, ompeluun jne. mihin kotiäidillä on aikaa ja huom. mikä on myös ekologista sen lisäksi että antaa lapselle hyvää esimerkkiä.



Sitä paitsi, aika moni tekee oikeasti todella " turhaa" työtä. Itsekin olen painiskellut työn merkitystä miettien it-alan ihmeellisissä projekteissa, joista ihmiskunta ei mitään pidemmän päälle hyödy. Ainoa mielekkyys monelle työssä on palkka, eikä se pelkkä rahan perässä juokseminen ole mielestäni vielä hyvä roolimalli.

Turhan työn tekijöiden sietääkin jäädä kotiin. Moni työnantaja varmasti kiittää

Vierailija:

97, ja lapsiko ei opi työnteon mallia ellei äiti palaa töihin lapsen ollessa 10 kk ikäinen?

Naurettava väite. Sitä paitsi työnteon mallin voi oppia ihan kotonakin. Moni työssäkäyvä raataa päivän (mitä lapsi ei näe) ja illat sitten on liian väsynyt tehdäkseen kotona juuri mitään; syödään valmisruokia, ei ole aikaa pihanhoitoon, leipomiseen, ompeluun jne. mihin kotiäidillä on aikaa ja huom. mikä on myös ekologista sen lisäksi että antaa lapselle hyvää esimerkkiä.

Sitä paitsi, aika moni tekee oikeasti todella " turhaa" työtä. Itsekin olen painiskellut työn merkitystä miettien it-alan ihmeellisissä projekteissa, joista ihmiskunta ei mitään pidemmän päälle hyödy. Ainoa mielekkyys monelle työssä on palkka, eikä se pelkkä rahan perässä juokseminen ole mielestäni vielä hyvä roolimalli.

ovat aloittaneet koulu-uransa. Akateeminen koulutuskin löytyy ja alalta, jolta varmasti löydän töitä. (Puheterapeutti)

Vierailija:

Vierailija - 27.03. 15:32 vastaa tähän viestiin (12/48)

Etkö parempaan pysty?