Jään aina porukan ulkopuolelle
Onko kellään samanlaista että jäisi ikäänkuin automaattisesti ulkopuolelle aina uusissa paikoissa? Ja olisiko kenelläkään antaa vinkkejä miten pääsisi tästä kierteestä ulos? Olen ystävällinen ja kiinnostunut toisista ihmisistä, mutta koen että alun "kaverin valinta" tapahtuu niin nopeasti etten kerkeä edes kissaa sanoa. Sen jälkeen kun porukat ovat muodostuneet on hankala enää ängetä seuraan ellei joku oikeasti vedä mukaan siihen porukkaansa. Tästä saman kaavan toistumisesta on muodostunut melkein kammo uusia paikkoja kohtaan kun väistämättä aina alkaa ajatella että minussa on oikeasti jotain vikaa =o.
Kommentit (82)
Mulla on myös tämä kirous että ihmiset on ensin mukavia ja sen jälkeen olen kuin ilmaa. Vaikka koitan miten ystävällinen olla ja autan ja muuta niin näin käy. Muut puhuu keskenään kahvihuoneessa ja kukaan ei kysy multa mitään. Jos minä sanon jotain niin siihen ei aina edes vastata. Mistä ihmeestä se johtuu että jopa joku sama vitsi minun kertomana ei naurata ketään mutta toisen tyypin kertomana sama asia saa ison reaktion
Tuntuu niin hullulta tämä sosiaalisuus nykyään että pitää olla " vitsinheittäjä" tai sosiaalinen höpöttäjä tai sua ei hyväksytä. Epäilen sen johtuvan ujoudestani ja että porukassa sulkeudun ja minulla on sos tilanteiden pelkoa ja lääkitys siihen. Koen usein sitä että mulle ei enää puhuta eikä ees kommentoida ja kuunnella sitä mitä sanon