Lue keskustelun säännöt.
Terveydenhoitaja lähes tappoi vauvani
18.03.2008 |
Neuvolan th teki kriittisen virheen joka lähes maksoi vauvani hengen. En kirjoita täällä mikä virhe oli (en halua että minua tunnistetaan).
Mihin voisin valittaa? Vauva syntyi loppujen lopuksi täysin terveenä eli pysyvää vahinkoa ei aiheutunut. Silti trauma on melkoinen ja henkinen tuska jatkunee vielä pitkään.
Valittaisitteko te ylemmälle taholle? Virhe aiheutui th:n ammattitaidottomuudesta ja huolimattomuudesta.
Kommentit (100)
Vierailija:
Laki edellyttää, että tuollainen järjestelmä on, mutta siinä lääketieteen edustajat puntaroivat kollegoidensa toilailuja. Eli käytännössä paikkaavat jäljet. Lain kirjain täyttyy, potilaalle lätkäistään hankalan maine sivumarginaaliin ja homma jatkuu.
nämä lääkärit ovat vastapuolilla ja siinä voi mennä ammatinharjoitusoikeudet jos oikein pahasti sössii. ja jos jatkuvasti tulee samantyyppisistä asioista valitusta tehdään tarkastus.
esim nämä joitakin sairaanhoitopiirej koskevat uhkasakot (puolen miljoonan) ovat juuri tällaisten prosessien tulosta.
ja muuten- potilasasiakirjoihin ei saa tehdä mitään merkintöjä asiakkaan tekemistä valituksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tarjonta ei eaina todellakaan ole käsikopelolla niin helppo selvittää kuin maallikot täällä arvailevat. Sikiön epäsuotuisa asento tai äidin paksut vatsanpeitteet vaikeuttavat ulkotutkimuksen tekoa.
Toki voit tehdä valituksen tuosta terveydenhoitajasta. Ymmärrän hyvin, että tilanteessasi tunnet katkeruutta hänen virhettään kohtaan. Olen vain kuullut niin paljon pahempia mokia neuvoloista,etten jaksa tuosta hätkähtää.
Pari esimerkkiä: loppuraskaana oleva nainen soittaa th: lle ja valittaa kovaa päänsärkyä päivä toisensa jälkeen. Th kehoittaa vain ottaamaan panadolia ja lepäämään, ei pyydä vastaanotolle. Lopulta nainen menee synnytyssairaalaan ja siellä tilanne on muuttunut HELLP-syndroomaksi. Äidin hengenlähtö olisi tapahtunut muutamien tuntien sisällä ilman sektiota.
Toinen esimerkki niinikään loppuraskaudesta: nainen th: n vastaanotolla kertoo lapsivettä tihkuttaneen jo usean päivän ajan, kysyen onko normaalia/vaarallista. Th sanoo olevan täysin normaalia " eihän se kaikki vesi enää sisään mahdu kun vauvakin on jo niin iso). Parin päivän päästä nainen menee supistuksissa ja 39 asteen kuumeessa synnyttämään ja todetaan, että yli viikko sitten tapahtunut vedenmeno on aiheuttanut naiselle kohdunsisäisen tulehduksen. Tehtiin sektio ja tässä tapauksessa loppu ei ollut vauvan kannalta kovin onnellinen. Äitikin joutui infektiotaan parantamaan pari viikkoa sairaalassa antibiooteilla.
Mut valitus kannattaa aina tehdä, jos tuntuu sille. Ehkä saadaan tälläisetkin esimerkit loppumaan.
kyllä sinne aika helposti saa kirjattua, että potilas on " hankala" .
Ja muuten nuo kaikki uhkasakot sun muut on vaan ihan kukkua.
Korppi ei korpin silmää noki.
Niin kauan kuin noita ilmoituksia arvioi kollega ja niin kauan kuin päätökset tehdään pelkkien potilasasiapaperien perusteella (joiden sisällöstä päättää se terveydenhuoltohenkilökunta) tuo on pelkkä hurskastelua ja kättenpesua.
mulla vauva oli suunnilleen laskettuun aikaan saakka selkeästi raivotarjonnassa, potkut tuntui koko ajan samassa kohtaa. yhtäkkiä rv 40 eräänä päivänä tajusin vaan että potkut ei tunnu ylhäällä vaan alhaalla ja että minua ahdisti kovasti ja kylikaaren alla tuntui pyöreä pallo, pää. en ollut tuntenut kääntymistä, en ollenkaan.
neuvolan th vahvisti että hänenkin mielestään vauva oli perätilassa nyt. lähete ä-polille mutta vasta seuraavana päivänä.
seuraavana aamuna minua ei ahdistanut enää enkä tuntenut päätä ylhäällä vaan potkuja sateli taas ylös. ultra vahvisti, lapsi oli taas raivotarjonnassa.
lapsi syntyi tuosta viikon kuluttua (sektiolla) ja koko oli 4,4kg ja 55cm. minä olen 159cm pitkä. joten näköjään on mahdollista vaavin kääntyä äidin huomaamattakin, ehkä yöllä tehnyt sen. ja mä en nuku kovin sikeästi...
Meillä myös tilanne, että kaksoset kääntyivät raivotarjonnasta perätilaan viikolla 38, enkä todellakaan huomannut sitä! Heittelivät muutenkin voltteja koko raskausajan, eikä se missään vaiheessa aiheuttanut kipua tms. Liekö sitten kääntyilivät yöllä kun nukuin, mene ja tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat hiukan liioitella tuon sf-mitan tärkeyttä.
Omassa monikkoraskaudessani ei mitattu sf-mittaa kertaakaan ja monikkoraskaus on sentään riskiraskaus
Se ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi. Ap:n tapauksessa virhearviota pahentaa th:n suhtautuminen siihen. Ammatti-ihmisen pitäisi myöntää erehdyksensä ja pahoitella sitä, monille potilaille se jo riittää koska kokevat tuleensa kuulluksi. Tästä ap:n tapauksesta th ei varmastikaan saa huomautusta mutta ap:llä on silti oikeus valittaa. Ehkä se vaikuttaisi th:n käytökseen seuraavan virheen sattuessa. Sillä virheitä tulee terveydenhuoltoalalla tapatumaan jatkossakin, ihmiset kun on erehtyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös yllätysperätila. Itseasiassa vauva oli ollut jo pitkään perätilassa. Kaikki vain lääkäreitä myöten sanoivat että raivotarjonnassa on. Jopa samana päivänä kun synnytys käynnistyi yksi " huippu " lääkäri. Vain eräs nuori lääkäri kerran epäili perätilaa, mutta terkka vain sanoi, että höpö höpö, on niin nuori lääkäri että ei tiedä näistä vielä....
Synnärilläkin vasta aamulla vuoronvaihteessa uusi kätilö huomasi perätilan. Sitten vaan sektioon. Ei ollut kiireellinen sektio ja kaikki meni hyvin. Olin n. 5 cm auki siinä vaiheessa. Minulla ahtauamaa lantiossa.
En valittanut tästä mihinkään koska kaikki meni kumminkin hyvin ja perätilaa on vaikea huomata. Minä olin kyllä saanut lähettee äippäpolille lantion ahtauman takia, siellä ois varmaan huomattu perätilakin, mutta en ehtinyt sinne, kun synnytys käynnistyi.
Terkka itsekkin tuntui oleva harmissaan kun ei huomannut perätilaa. Mutta lääkäri vain naureskeli.
Mahdollisessa seuraavassa raskaudessa vaadin kaikki mahdolliset tutkimukset ja käyn tarvittaessa yksityisellä.
Yrittäkääpä itse kopeloida vatsan päältä vauvan millosiakin asentoja.
Koskaan ei voi olla TÄYSIN varma. Ultralla vaan ne selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä th ja lääkäri ovat molemmissa raskauksissani laittaneet minut jatkotutkimuksiin, koska ovat olleet sitä mieltä että vauva on perätilassa. Ensimmäisellä kerralla en itse ollut varma asennosta, toisella tiesin vauvan olevan raivotarjonnassa. Jälkimmäisellä kerralla th ja lääkäri sitten yhteistuumin tunnustelivat kaikin päin pitkän aikaa kun sanoin olevani suht varma asennossa ja olivat edelleen sitä mieltä että perätilassa on. No ei ollut, kummallakaan kerralla. Ei siis näytä olevan helppoa määrittää asentoa. Itse olen aika sirppana ja vauvat olivat isoja ja melko kippurassa jo siinä vaiheessa (molemmat syntyivät alle viikon parätilakontrolleista), johtuisikohan virhe siitä?
Mutta varmasti tuntuu ap:sta pahalle, onneksi kaikki kuitenkin sujui hyvin. Pahoittelut toki kuuluvat asiaan, vaikkei th mielestäni mitään suurempaa virhettä tehnyt.
Olit siis kahdeksan senttiä auki synnärille mennessä ja vauva perätilassa. Huomattiinko perätila vasta, kun olit alkanut ponnistaa? Oliko napanuora luiskahtanut ulos kohdusta tai muuten puristuksissa? Mihin vauvasi olisi voinnut kuolla?
Toivottavasti terveydenhoitaja muuttaa asennoitumistaan asiakkaisiinsa ja on jatkossa inhimillisempi. Hyviä vointeja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sinua nyt tunnistaisi, jos kertoisit mitä on tapahtunut? Luuletko tosiaan, että kaikki th:t lukevat juuri tämän sinun dramaattisen ja merkittävän viestisi.
toimii äitisyneuvolassa, niin perusasiat pitää osata ja tähän kuuluu nimenomaan lapsen tarjonta. Osaava terveydenhoitaja tuntee sen tunnostelemalla sekä sydänäänistä, jotka kuuluu eri kohdasta vauvan ollessa perätilassa.
Vauvan kokokin on vaikeampi arvioida kuin asento.
Perätila on este normaalille alatiesynnytykselle usein, kun on kyse ensimmäisestä lapsesta tai lapsi on iso ja yli 4kg on iso perätilavauvaksi!
Ap:n ei tarvitse odottajana tietää, kuinka päin vauva on (ei varsinkaan esikoista odottavan) vaan se kuuluu neuvolan tädille.
Terkkari teki selkeästi virheen! Matkaa oli vissiin sairaalaan enemmänkin ja kun vedet menee, on vaarana myös napanuoran esiinluiskahdus, jolloin vauva voi kuolla hapenpuutteeseen.
Samoin kun pehmeät osat tulee ensin synnytyskanavaan eikä venytä paikkoja kuten kova pää, on vaarana juuttuminen synnytyskanavaan. Ja kun lapsen kroppa on ulkona ja puristus hellittää, lapsi yrittää vetää ilmaa, mutta milläs saat, kun pää on sisällä. Siksi nopea ulosautto lääkärin läsnäollessa välttämätön.
Ilman muuta valitus terkkarista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos potkut tuntuvat selkeästi, niin kyllä siinä on ISO ero, potkiiko vauva rakkoa vai kylkiluita... luulisi äidin huomaavan sellaisen asian.
ja kas kummaa, kun sektio tehdään, niin vauva onkin oikeinpäin, eikä äiti ole huomannut mitään. Joten kaikki on mahdollista, vauva voi kääntyä huomaamatta. Toki ap:n tapauksessa voi olla, että vauva on ollut pitkään perätilassa. Sitä on kuitenkin joskus lääkärinkin mahdoton sanoa ilman ultraa, joten siinä mielessä tuossa ei ole mitään valittamisen aihetta. Ikävää tietysti, mutta onneksi kaikki on hyvin.
kuopus perätilassa. itse osasin kokeilla ja tunsin heti kuopuksen olevan perätilassa.
pylly tuntuu leveämmältä, kuin pää. näin ainakin itse sen koin. pyllyhän vähän leviää, kun jalat on kippurassa.
th taas oli epävarma, mutta olin hyvissä käsissä, koska olin äippäpolin asiakas.
käynyt neuvolan lääkärillä? Mulla ainakin on raskaudessa loppuvaiheessa ollut neuvolalääkärin tekemä sisätutkimus.
Mistä kohtaa terkkari kuunteli sydänääniä raskauden aikana? Eikös nekin kuulu eri paikassa, riippuen vauvan asennosta.
Eli jos vauva on raivotarjonnasta, niin sydänäänet kuuluu vatsanalaosasta jommalta kummalta puolelta, riippuen, kummalla kyljellä vauva on. Kuuluukos ne sydänäänet sitten ylempää, kun vauva on perätilassa?
Mulla vauva oli raivotarjonnassa pitkään ja aina samalla kyljellä. Terkkari kuunteli sydänääniä aina oikealta puolelta alhaalta. Sitten kerran paikalla oli sijaisterkkari, joka tunnusteli vauvan selkäpuolen väärin ja kuunteli pitkään väärältä puolelta sydänääniä. Minä vaan siihen sanoin, että selkä on kyllä toisella puolella ja jalat toisella, että ei taida siitä kohtaa kuulua mitään... Sitten sijaisterkkari vaihtoi kuuntelukohtaa ja niinpä olikin.
Sf-mitta oli kuulemma mitattu ja se oli kirjattu ruutuun. Sitä ei oltu laitettu ollenkaan minnekkään kasvukehityskäyrälle joten jäi huomaamatta että kasvussa tapahtui aivan täydellisen suuri romahdus. Lapsi painoi 1300g.
Lapsi oli pariskunnan esikoinen joten eivät itsekään osanneet hoitaajaan luottavina olla epävarmoja asiassa.
Tästä asiasta tehtiin valitus, mutta se tapahtui synnytyssairaalan toimesta joka teki sen suoraan hoitajalle. Eli jopa synnytyssairaala oli sitä mieltä että hoitaja oli ollut huolimaton kun ei ollut kiinnittänyt huomiota liian pieneen sf mittaan.
Eihän hyvänen aika muuallakaan potilaan tarvitse itse pitää huolta että th osaa hommansa. Vai pitäisikö esim. labrassa meidän potilaiden huolehtia että hoitajat osaavat ottaa näytteensä? Miksi se on potilaan oma vika jos ei huomaa th:n virhettä?
Todella kummallista porukkaa... taitaa olla paljon hoitajia paikalla jotka eivät haluaisi ottaa vastuuta virheistään?
t.28
Perätilan kanssa voi joskus tulla huti. Meidänkin tyttö oli tarjontavirheessä ja se huomattiin vasta, kun oli aikansa pinnistelty ipanaa maailmaan. Ja oli myös iso vauva. Leikkaukseen siitä mentiin. Ihmisen fysiikka on vaan sellainen, ettei kaikkea voi noin käsikopelolla havaita.