* Ensikot viikko 12 ja 13 *

Heippa Killa!



Juuri ajattelin sinua tässä, kun en mistään ollut lukenut teidän kuulumisia ja ajattelin tulla tälle puolelle etsimään ja täältä sinut löysin. Harvoin enää tätä pinoa olen lueskellut, mutta nyt seuraan ainakin maaliskuun pinoa ja teidän uutisia.



Niin kovasti toivon, että teillä onnistuu nyt! täällä siis kaikki peukut pystyssä!!! Ihan kuin jännäisi omia hoitoja niin paljon olet mielessä.



Kille ja poika 4,5 kk

täällä taas muita enskoja huhuilen, ovatko kaikki huomaamattani plussanneet?!.....



mitä kuuluu ja miltä näyttää??



täällä odotellaan huomista ultraa ja ensi viikon inssiä joka varmaan tuossa torstaina tai perjantaina edessä...miehen kanssa ollaan jo ihan innoissaan, vaikka tiedämmekin että onnistumisprosentit alhaiset niin meillä silti toivoa! enää ei jaksa ajatella negatiivisesti vain odotamme innolla tulevaa plussaa elämäämme!



rentouttavaa sunnuntai iltapäivää kaikille enskoille!!!

Nyt on aika aktivoitua, kun kerran vihdoin ja viimein päästään taas uudelle hoitokierrokselle. Ensin muille kommentit:



Oon@77: Mitä kuuluu? Ehtikös mies kotiin vielä oviksen aikaan? Toivottavasti saitte ¿iskujoukot¿ liikkeelle vielä oikeaan aikaan ja kohta sitä sitten jo jännätäänkin ;)



Sonnai: Tervetuloa joukkoon! Ihana porukka täällä on, toivoittavasti kuitenkin teet pikavisiitin :)



MetteMari: Joko fiilis on parantunut, kun kerroit että pääsiäisen aikaan olo oli vielä vähän ¿blaah¿? Mutta hyvä että oli juhlan teemaan sopivat pupuilut oikeaan aikaan käytössä, sitähän ei tiedä millainen superpääsiäisylläri vielä teille aikaan saadaan ;)



Mushu: Onnea, hienoa että sikiö löytyi juuri sieltä mistä pitääkin! Tulehan kertoilemaan masunkasvatuskuulumisia vaikka odotuspuolelle siirrytkin. Kaikkea hyvää sulle ja Toukalle!



NellaMaija: Oih, siellä on jo siirretty kyytiläiset matkaan! Mikä fiilis on? Mulla on sulle peukut ja varpaat pystyssä, että nyt teille tulisi se plussa! Ihanasti muuten sanottu, pakkasvauvat <3



Leijona: Joko on tunnelmat parantunut? Välillä on just noita hankalia hetkiä, kun tuntuu että tökkii sekä kotona että töissä. Usein fiilikset menevät käsi kädessä, hankalat työpäivät tulee purettua kotona, ja sehän ei välttämättä tunnelmaa paranna. Ja vielä siihen päälle kaikki tämä stressi, mitä lapsiasiat aiheuttavat. Kyllä teillä on ihan kohtuuttomasti koeteltu, mutta toivon sydämestäni, että teilläkin asiat järjestyvät. Sullakin on huomenna ultra, kerrohan sitten kuulumisa!



Vehnnis: Ottakaa oma aika ja sitten kun hyvältä tuntuu niin kohti uutta hoitoa. On se ihme, miten tätä jaksaa, vaikka aina pettymysten jälkeen tulee vannottua, että nyt riittää. Kuitenkin se mahdollisuus omaan vauvaan on niin suuri palkinto, että sen eteen tekee melkein mitä vain.



Nuuuttu77: Moikka sullekin! Hienoa, että skopia auttoi tiputteluvuotoon. Minullakin oli viime kuukautiset tosi ¿normaalit¿ ja ne olivat siis ekat laparoskopian jälkeen. Ehkä sillä on siis oikeasti vaikutusta. Toivotaan, että luonto hoitaisi asiaa jo siellä muilla mailla vierahilla, ettekä tarvitsisi hoitoja Suomessakaan.



Killa: Ihana kuulla kuulumisiasi! Olet ollut mielessäni. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja pääsette siirtoon. Se on mielestäni se IVF:n vaikein vaihe, lääkitä itseään ja toivoa että kaikki menee sillä tavalla hyvin, että siirtoon päästään. Onnea miljoonasti teille matkaan, kumpa se nyt onnistuisi!!!



Omat kuulumiset ja oikakertaus meidän tilanteesta:



- yritystä 2,5 vuotta

- takana yksi IVF viime syksynä, negatuloksella

- 5 alkiota jäi pakkaseen

- PAS:ia aloitettiin valmistelemaan helmikuussa

- lääkäri näki " varjoja" ultrassa ja määräsi laparoskopiaan

- maaliskuussa laparoskopia, todettiin endometrioosia ja vaurioituneet munatorvet, jotka toimenpiteessä poistettiin

- maanantaina lääkäri ja suunta kohti 1. PAS:sia



Huomenna siis ultra, katsotaan limakalvon tilanne ja se, onko mahdollisesti luonnollisesti ovis tulossa. Sitten sen mukaan mahdolliset lääkkeet ja valmistautuminen PAS:iin. On kyllä taas niin jännää, että! Ekat menkat laparoskopian jälkeen oli tosi normaalit ja kyllä niistä menkkakivuistakin osaa näköjään tällä taipaleella iloita. Kumpa se tarkoittaisi hyvää tilannetta limakalvoilla.



Vaikka maksaisin kaikki maailman rahat siitä, että nyt tulisin raskaaksi, on jokin ihmeellinen häivähdys takaraivossa siitä, mistä sitä sitten luopuisi¿ Siis jos ymmärrätte. Mutta kuten sanottu, mun sydän pakahtuu siitä ajatuksesta, että meillä olisi oma vauva. Sen on jotenkin jo tässä kaiken hoitojen aikana unohtanut ja tietoisesti halunnut sulkea pois mielestä, että se tässä kaiken lopputuloksena parhaassa tapauksessa on. Huoh, menee haaveilun puolelle. Toivotaan, että lääkärisetä ei huomenna leikkaa unelmilta siipiä.



Leppoisaa sunnuntaita, hemmotelkaa itseänne ja miestänne. Me kaikki ollaan se ansaittu!



-Diina-

Kiva, että vanhat enskat ovat intoutuneet kirjoittelupuuhiin!



Killa: Kiitos tsemppauksesta ja kannustuksesta. Mistä ihmeestä löydät aina tuon positiivisuuden kannustaa meitä muita eteenpäin!? Plussasädetystä sinnekin, eiköhän kaapata ikkunapaikat tulevaan plussajunaan!;) Onko unelmakodin remppa jo valmiina?



Diina: Oikein kovasti tsemppiä tälle hoitokierrokselle! Peukut on teillekin pystyssä, että kaikki mutkat matkassa tuovat vielä ihania vauvantuoksuisia unelmia toteen. Niin totta tuo, että odottaa lääkärikäyntejä kuin kuuta nousevaa ja samalla pelkää, että kaikki tyssää johonkin odottamattomaan. Ikinä ei tiedä, mitä on luvassa. Parasta toivotaan! bdbdbd



Leijona: Hienoa, että sielläkin päästään tällä viikolla tositoimiin! Kaikkea hyvää ja plussatuulia ekaan inssiin!



Nuuts, tuuts: Laitoin eilen mailia tulemaan, mutta näyttää siltä, että se ei pääse perille...



On: Piinaa, piinaa.. Kaikki hyvin, endon oireetkin näyttävät pysyvän kurissa lugeilla. Kovasti mieli pelkää pahinta ja toivoo yhtäaikaa, että kaikki menisi hyvin. Pelottaa, miten ottaa pettymys vastaan, jos kaikki mennee kuitenkin hukkaan... Tää on niin tätä...



Voikaahan hyvin!



nella, pp6

Ihan nopsaan käyn ON laittamassa (vieraita tulossa vapaapäivän kunniaksi:)). Huomenissa kommenttia teille muille ihanille enskoille...:)



Eli kp 29/28-32 mennään. Ja aika apeissa fiiliksissä ollut senkin suhteen, et ei kyllä tähänkään kiertoon sitä plussaa ole näkyvissä. Menkat alkaa hetkenä minä hyvänsä, mikä sinällään olisi positiivista, et kierroksi tulisi just se 28. Mulla tupannut venymään tuo kierto, viimeisimmät tainnut olla 31. Et tähän ois tuosta vyöhyketerapiasta siis ollut myös apua. Vyöhyketerapeutti oli sitä mieltä, et kilpirauhasen toiminnassa jotain häikkää, kun se ei anna kunnolla käskyä ovikselle ja sitä myöten menkatkin myöhästyy hieman. Ja sehän oli jo aiemmin todettua, et en ovuloi joka kierrossa, vaikka menkat suht säännölliset onkin aina ollut ja tikuttamallakin aikoinaan olen oviksen löytänyt. No, tässä kierrossa merkeistä pätellen ovis selkeesti oli kp14 kipuineen yms. ja siitä vielä kp18-19 oli sellaista kipuilua tossa alavatsalla, keskellä, jota niin olisin halunnut pitää kiinnittymiskipuna. Oli oikeesti todellista kipua ja sen verran kovaa, et herätti yölläkin kivistykseen. Mutta taitaa silti olla niin, että kun tää yritys nyt todella aktivoitunut, niin alkaa saada näitä kaiken maailman mukaoireitakin, joita ehkä ollut aiemminkin, mutta niihin ole kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, kun niinkin pitkään olemme hoidoitta sitä ihmettä toivoneet.



Eilen kyllä kävin asian kanssa taas melko pohjalla sen tosiasian kanssa, et hoidot on totta meidänkin kohdalla. Sitä ois niin toivonut, et näistä " luomuhoidoista" ois jo se avun saanut. Lupaavaltahan alku vaikuttikin ja ehkä niilläkin ois saattanut plussan ajan kanssa saada. Mutta kerran meille tarjoutui näinkin pikaiseen mahdollisuus oikeisiin hoitoihin, niin tulevassa kierrossa tehdään meillekin elämämme ensimmäinen inssi hormoniavusteisena. Mennee siis tuonne parin viikon päähän, sikäli mikäli menkat alkaa tuntemuksista päätellen jo tänään. Ens viikolla ois jo ultra jossa katsotaan muniksen koko. Jännää! Nyt mäkin alan hyväksyä uuteen kiertoon lähdön ja jopa iloitakin siitä. Tarkoitus on siis pariin kiertoon ennen lomia inssi tehdä ja kesällä jatketaan luomuhoidoilla tai tietty toivottavasti ei tarvittas enää mitään hoitoja sit...:)!



Sorry pelkkä ON-tilitys, kaikkien enskojen kans kuitenkin hengessä mukana piinailee ja tsemppailee! Huiskutuksia ja plussasäteitä!



Jatkan huomenna paremmalla aikaa...



Mette täältä_tullaan_vielä-fiilareissa

Ja pahoittelut tuosta, kun meidän pino laahaa pahasti perässä... Oon kadottanut esittelyt jonnekin koneeni syövereihin (mutta tallessa ne on!)... Yritän kaivaa ne esiin ja päivittää meidät ensi viikkoon mennessä :)



Menkat taas alkamassa, eilen alkoi pieni vuoto ja tänään vähän lisääntynyt --> kp 1 huomenna. Kierrolle pituutta tulee luultavasti 28. Eikös säännöllinen kierto kuitenkin tarkoita sitä, että ovuloi? Niin ne muutamat lääkärit on sanoneet, jotka olen tavannut.



Pahoittelut, nyt ei tuu muuta kun omaa napaa, vaikka tosi kivasti olettekin kirjoitelleet ;) Nellamaija taisi josku aikoja sitten kysellä, että olenko saanut miehen taivuteltua simppatestiin & klamydiaan --> en. Oikeastaan koko tutkimuksiin lähtö ei ole ollut meillä puheena muutamaan kuukauteen ja oikeastaan olen tyytyväinen tilanteeseen näin (miksi tämä on niin vaikeaa myöntää itselleen?).



Miksi tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että meillä ei yritetä lasta ns. " tosissaan" ? Oon miettinyt ja miettinyt sitä, että onko lapsi nyt sitä, mitä me kumpikin halutaan? Tai siis, jos oikeasti haluaisimme lasta, niin emmekö olisi jo hoidoissa? Ja silti alkavat menkat itkettivät ja masensivat, vaikka välillä tuntuukin siltä, että olen tyytyväinen tilanteeseen juuri näin, siis elämään kahdestaan... Tavallaan nää tuntemukset pelottaa, mitä mä siis oikein haluan? Haluanko mä lasta vai en? Hyvin sekavaa siis... Ja asiaa vaan sekoittaa lisää se, että mies ei ole tällä hetkellä haluakas " hoitamaan omaa osuuttaan asiasta" , siis käymään siellä testeissä.



Tuleeko teille muille tämmöisiä ajatuksia, siis välillä epävarmuutta siitä, mitä oikein haluatte? Myös mun opiskelut tuo oman osuutensa asiaan: tällä hetkellä näyttä siltä, että valmistun kesään 2009 mennessä. Aikaisemmin olen ajatellut, että voisin ihan hyvin pitää opiskeluista taukoa vauvan vuoksi, mutta nyt mieleen on hiljaa hiipinyt ajatus, että haluan ensin valmistua...



Kirjoittelenko väärällä palstalla? Vai onko tämä ohimenevä tunne?



Mutta kaikesta tästä huolimatta, jos raskaaksi tulisin, niin olisi se meille kuitenkin se asia, jota ollaan 2 vuotta haluttu ja siitä oltaisiin erittäin onnellisia :)

maanantaipäiviä kaikille,



täällä ollaankin oltu vaihteeksi taas vähän vauhdissa porukka, ihanaa!



Diina: miten ultra meni? oliko jännää/oliko eka ultra? musta oli ihanaa katsoa sitä ultraa, vaikka sillä ei vauvaa haettukaan, mutta kun lääkäri näytti kuvasta mikä mikäkin oli niin oli jotenkin hyvä olla...tuosta hoitojen hinnoista ja rahasta yleensä ollaan mekin paljon mietitty, kyllähän nämä hoidot ja käynnit vievät aika hyvinkin säästöjämme, mutta kun tietää mitä sillä voi saada.....sitten kun pitelee omaa vauvaa syllissään, niin sillä rahanmenolla ei ole enää mitään merkitystä. tämä on ainakin minun mielestä sellainen asia johon olen valmis laittamaan rahani....



nellamaijalle tsemppiä piinailuihin!!!! koittakaa keksiä miehen kanssa jotain mukavaa tekemistä loppupiinailujen ajaksi, niin aika kuluu nopeammin!!



mettemari: jaa nyt sitten teilläkin hoidot alkaa...onhan se rankkaa kun luomulla ei onnistu, mutta on sekin vielä mahdollista! katsokaa ja kuunnelkaa vaihtoehdot...ja jos inssiin meinaatte niin voimia siihen. uskotko että tehdään luonnollisen kierron mukaan?



baulie: tuota pohtimaasi asiaa on meistä varmaan moni muukin joskus miettinyt....pitkän odotuksen ja yrityksen jälkeen miettii että onko se nyt sitten niin välttämätöntä ja haluaako sitä sitten todella......itsekin olen miettinyt asiaa usein....ja uskon että tämänlaisia asioita tulee tässä ajateltua muutenkin enemmän " odotellessa" ....kun on aikaa miettiä kaikkea ja onkin mielestäni hyvä että myös tällainen asia tulee kunnolla mietittyä.usein sitä vaan ryhdytään perustamaan perhettä ihan luonnostaan, eikä asiaa sen kummemmin mietitä...meille kaikille on kuitenkin tässä nyt annettu aikaa pohtia asia oikein tarkkaan ja hyvin. on varmaan hyvä puhua tästä miehenkin kanssa...kyllä te tiedätte yhdessä varmasti haluatteko lasta vai ei...ja voi olla että haluattte, mutta ei kiireellä....tässä nyt vähän näitä mun mietteitä, mutta kyllä sä ihan oikealle palstalle kirjoittelet...



ON: tänään oli siis ultra ja löytyi sieltä yksi oikein mahtava 12mm pallura...ai että kun oli hyvä mieli kun sen sieltä monitorista näin...limakalvo oli 6mm mikä oli lääkärin mukaan ihan hyvä...nyt odotetaan et ovistesti näyttää plussaa niin päästään inssiin. jos ei torstaihin mennessä tule plussaa menen aamulla ultraan ja illalla irrotuspiikki ja perjantaina inssi. Eli inssi varmasti edessä viimeistään perjantaina!!! olen niin innoissani ja hyvillä mielin lähdössä tähän hommaan etten välillä tunnu pysyväni nahoissani =) ja vaikka tällä kierrolla ei onnista niin sitten yritetään seuraavalla!! nyt on kuitenkin tosi hyvä ja jännittynyt olo ja lääkärikin sanoi että hyvältä näyttää!!!! IHANAA!!!!



oikein ihanaa viikkoa kaikille enskoille!!!



leijona

Moi!



En tiedä muistaako kukaan minua mutta kirjoittelin tänne syksyllä mutta olen siitä asti pitänyt taukoa kun otti niin päähän tämä lapsettomuus ja meillä ei silloin tapahtunut mitään erikoista!

Nyt on mennyt monta kiertoa " hukkaan" kun on ollut pyhiä ja kaikkia ja eilla saatu iui:tä tehtyä...

MUTTA tänään juuri äsken tein raskaustestin joka on positiivinen!!!

Clomeja söin...

Voikohan tätä edes uskoa todeksi????



Pikkunyytti

leijona85: Mahtavaa, että pääsitte kuin pääsittekin hoitoihin jo tähän kiertoon! Oliko niin, että luonnoliseen kiertoon on tää eka inssi? Valtavasti plussaonnea!



-Diina-: Kerrohan ultrakuulumisia, eikö ollut eilen? Ja mulla ihan samoja fiiliksiä tästä lapsiasiasta. Hoidot alkamassa ja silti miettii, et onko tästä nyt aivan varma, et mitä me ollaan tekemässä jne.. Että varsin tuttuja fiiliksiä. Ja sit kuitenkin pettyy, kun menkat alkaa. Siis niin ristiriitaista! Sehän siinä on, et jos luomusti tulis raskaaksi, niin sitä ei tarviis niin tekemällä tehdä, vaan sitä vaan huomais jossain vaiheessa olevansa raskaana ja sopeutus siihen. Mutta meikäläisten pitää ihan oikeesti tehdä sitä lasta, vaikka se tuskin on sellainen asia johon tuskin koskaan on täysin valmis, jos enemmän alkaa miettiä.. Voih tätä elämää!



nellamaija:Tsemppiä piinailuun! bd



baulie: Kuten Diinallekin totesin, niin itse olen samaa kategoriaa, että tää lapsettomuus on hyvin hämmentävää. Välillä olen tyytyväinen näinkin miehen kanssa kaksin, mutta ajoittain ajatus siitä, että emme KOSKAAN saisi omaa lasta on musertava. Siis helposti siirtäisin tätä prosessia jatkuvasti eteenpäin, ehkä sen takia, ettei sitä tarvitsisi kohdata ja toivois, et luonto vaan hoitas loppujen lopuksi asian.. Ihan oikealla palstalla olet, älä häviä minekkään!



PikkuNyytti: Olen itse uusia enskoja, joten ei olla taidettu palstailla samaan aikaan..? Mutta hurjasti Onnea Plussasta! Saatiinhan me eka plussa tällekin kuulle! Mahtavaa! Tykötarpeita matkaan!



ON: Eli vanhat merkit piti hyvinkin kutinsa ja suuntasin eilen koneelta suoraan vessaan toteamaan, että kp vaihtui todellakin 1:seksi.. Eli nyt mennään kp2 ja hoidot alkaa tässä kierrossa. Perjantaina aloitan piikittelyt. Meillä lääkkeenä Menopur ja kp9 ultra eli ens viikon tiistaina. Varasin jo ajan siihen. Näillä näkymin inssi ois sit vko:lla 17. Ihan ok fiiliksissä mennään nyt. Sikäli helpottaa, et tää homma on nyt ikään kuin muiden käsissä ja me ollaan voitavamme tehty. Vyöhyketerapia oli kyllä erittäin hyvä asia omalla kohdalla. Nyt siinä pitää pitää taukoa, sillä pitää elää nyt sen mukaan jos sattuisin raskaaksi tulemaan, niin hoitoja ei saatehdä ekaa 12 vko:on. Muutaman hoitokerran jälkeen sain ennen sietämättömät menkkakivut hallintaan. Tää oli nyt toinen kierto hoitojen aloittamisesta ja pärjäsin jälleen yhdellä Buranalla. Lisäksi kierto tasautui tarkalleen siihen 28 vrk:teen. Mahtavaa! Siitä olen erittäin tyytyväinen, ei siis missään nimessä hukkaan heitettyä. Niin ja bonuksena laihduin 2kg! Vyöhyketerapeutin mukaan mulla kertyy nestettä kehoon, joten ehkä oli sit sitä, en tiedä..? Eipä tässä muuta, jänniä aikoja elellään...:)



Rutistuksia kaikille enskoille Meteltä! Ihanaa, että olette olemassa siellä jossain:)!



MM

Hauskaa, että pinossa on ollut hieman enemmän vilinää viime päivinä. Ehkä kevät ja valo aktivoi meidät ensikotkin!



NellaMaija: Siellä piinaillaan, mua jännittää sun puolesta ihan kauheesti! Tehtäisikö niin, että mä voin hoitaa tämän jännittämisen ja sinä vaan nautiskelet¿ Voi kun teille tulisi se hartaasti toivottu plussa, pitäisiköhän tehdä jotain ¿taikoja¿ teidän puolesta vai mikä nyt auttaisi! Ja jos se pettymys kehtaa edes yrittää tulla teille vierailemaan, niin sitten kyllä porukalla potkitaan se pois, eikös niin ;)



MetteMari: No nyt sitten sielläkin alkaa tositoimet! Tuo on musta ihan hyvä asenne, lääkärit tekevät kaikkensa että raskaus saadaan alkuun. Itse ei voi kuin noudattaa ohjeita, ottaa niin rennosti kuin pystyy ja toivoa parasta. Kyllähän se totta on, että kun prosentuaaliset mahdollisuudet onnistumisen hoidon kautta nousee, se kuuluisa Toivo muuttaa juuri silloin asumaan. Kunpa se voisi jäädä teille pidemmäksikin aikaa!



Baulie: Hyvinhän me ollaan pärjätty tässäkin pinossa, joten ei mitään hätää päivitysten kanssa. Valitettavasti ainakaan mun kohdalla säännöllinen kierto ei ole tarkoittanut ovuloimista, mutta voinhan olla jokin luonnonoikku siinä suhteessa. Kaikki nuo sun ajatukset ovat niin tuttuja, kyllä tämän asian näin aktiivinen läpieläminen on minun mielestäni lapsen ¿tosissaan yrittämistä¿. Miehelle testiosuus on sillä tavalla ¿helppo¿ että se on nopeasti hoidettu asia, kun sen vaan ottaa hoitoon. Monella miehellä saattaa olla pelkoa enemmän siitä simppatestin tuloksesta kuin muista lapsettomuushoidoista. Ainakaan itse en ole kokenut, että naisellisuuteni olisi mitenkään vähentynyt kaikesta tästä huolimatta (munatorvet poistettu, en ovuloi jne). Mutta miehelle simppatestin tulos saattaa tuntua valtavalta kolaukselta siihen maskuliiniseen urokseen ja perheen perustajaan, joksi mies mielellään itseään ¿kuvailee¿. Toivottavasti saat miehesi rohkaistua testiin, koska ainoa asia mitä sieltä selviää on totuus, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Ja vaikka tieto saattaa lisätä tuskaa, niin se pitkässä juoksussa helpottaa tätä prosessia. Ja mitä siihen ¿valmiuteen¿ vauvan saamiseen tulee, mielestäni MetteMari kirjoitti osuvasti. Jos vain tulisi raskaaksi, niin sitten siihen asiaan ajankanssa sopeutuisi. Meillä tämä vaatii niin paljon työtä, että pitää pohtia ensin jaksanko yrittää tulla raskaaksi, sen jälkeen jaksanko olla raskaana ja vielä sen jälkeen jaksanko vauva-arjen ja kaiken sen mukana tulevan vastuun. Seuraa sydämesi ääntä, niin kliseistä kun se onkin. Jaksamista teille!



Leijona: Wow, inssi lähenee! Varmasti upea tunne, kun pääsee vihdoin tositoimiin! Ja positiivinen asenne auttaa, jos ei muuta niin ainakin itseään jaksamaan tämän kaiken. Mä pidän teille peukut ja varpaat pystyssä, jotta kaikki menisi hyvin. Ihan loppuun asti.



Pikkunyytti: Onnea, onnea ja onnea! Upeaa, että yllätysluomuplussia sataa tällekin puolelle palstaa! Kaikkea hyvää teille jatkossa!



Omat kuulumiset: Maanantaina oli siis ultra. Limakalvo oli ohuehko, joten sovimme että mennään suosiolla seuraavassa kierrossa lääketieteellisesti tuettuun PAS:iin, koska meidän tilanteessa siinä onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat. Vaikka luonnollinen kierto olisi kivempi, koska siinä säästyy hormonikuurilta, lääketieteellisessä voidaan optimoida lääkkeiden avulla ajoitus ja kierron hedelmällisin kohta siirtää pakkasvauva (t) kohtuun. Lääkäri oli kannustava ja oli sitä mieltä, että ensi kierrossa päästään joka tapauksessa siirtoon. Tässä on vielä sekin hyvä puoli, että jos huurunokat eivät selviä sulatuksesta, voidaan lääkkeillä jatkaa optimaalista aikaa niin, että voidaan sulattaa uudet alkiot. Eli pari viikkoa menkkoihin ja sitten alkaa meillä taas hommat todenteolla. Ihanaa!



Kylläpä tästä tuli nyt oikein kunnon romaani, jaksaakohan tätä kukaan edes lukea¿?



Huiskutuksia kaikille ensikoille ja kertokaahan kuulumisia!



-Diina-

Ja hei vaan muillekin enskoille!



Tuossa otsikossahan se tärkein jo tulikin eli valtavasti onnea Pikkunyytiille. Muistan kyllä että ollaan jonkin aikaa yhessäkin täällä roikuttu ; )



Käyn kyllä lähes päivittäin kurkkimassa mitä teille kuuluu, mutta kun ei tähän päähän nyt vaan kerta kaikkiaan mahu paljo mitään Oman Navan ulkopuolelta, sorry vaan.



Leijona: Teilläkin sitten eka inssi on ihan pian. Mahtavaa. Ite jännitti ekaa inssiä ja jokaista ultrausta ihan tautisesti. Paljon ++++++ säteitä ja bd bd matkaan



Diina: Sielläkin hoidot lähestyy. Samoin sinne ++++ tuulia ja bd bd.



Baulie: Älä vielä laukkujas pakkaa; ) Kyllä tälle puolelle kuulut ihan selvästi. Tuollaiset epävarmuuskohtaukset, ihmettelyt ja pohdinnat kuuluu asiaan. Uskoisin että meille kaikille tulee välillä niitä kausia kun tuntuu siltä että mitä sitä suottta, eihan se lapsi pakollinen ole. Ja silti jokainen menetetty mahdollisuus sattuu niin vietävästi. Nytkin tulee välillä mieleen että mihin piruun sitä on oikein päänsä pistäny : ) Ottaa ny itelleen ehdoin tahdoin elinikäisen vastuun ja huolen. Huh! Mutta silti jksan uskoa että tämä kannattaa. Otatte vaan ikaa itellenne ja ajatuksillene ja etenette omaan tahtiinne. Kyllä se siitä. Tsemppiä.



Mette: Ihan on normaalia surra luomumahdollisuuksien menetystä. Mutta kummasti sitä uutta intoo löytyy kun oikein tosissaan asiat alkaa edetä hoitojen avulla. Ainakin meillä kävi niin. Meillä mieskin koko ajan sanoo että nyt ollaan ainakin pitemmällä ku koskaan ennen. Jopa haamuplussasta tokas ton : )



Killa: Oikein paljon plussasäteitä sinnekin päin. Toivottavasti IVF olis se teidän juttunne. bd bd bd Osaat aina niin hienosti tsempata meitä muita että ihan nolottaa kun ei oikein hienompaa onnen toivotusta irtoo, mutta vilpittömästi toivon teidän onnistuvan, että pääsisit vaitaan puolta.

Ja jatketaan



Nella: bd bd Tsemppiä piinailuun. Olikos sulla vielä pitkään piiinailtavaa? Laho pää niin ei muista; )



Ja lyhkäsesti ON: Ultrassa kaikki kaikki oli hyvin ja la olis sit 14.11. Eka neuvolakin on jo tilattuna ens viikoks. Nyt sit jännitetään sitä sitten. kuten mieskin sanoo, niin nyt siirrytään aina vaan uusille kauhun tasoille ja löytyy uusia piinailu aiheita. Eipä se plussa siis poistanutkaan pelkoja ja piinaa ; ) Sen verta vois oireista kertoo että tissit on ollu Pregnylistä asti arat mut nyt tää alkaa meneen ihan mahottomaks ku öisin ei tissikivulta oikein saa nukuttua. Pitää oikein tyynyllä tukee rintavarustusta ettei kyljen kääntäminen satu, ja oikein kirjotus ja puhe ei myöskään suju vieläkään. Mitähän siitäkin tulee kun 21 päivä pitäs alottaa uudessa työssä? Voipi olla asiakkaat ja työkaverit huulipyöreenä et minkä kohnon ne ny on sijaiseks löytäny : )



Että sellasii tällä erää.



Vielä kerran Pikkunyytille Onnea ja tykötarpeita matkaan mukaan ja bd bd bd muille tuleviin hoitoihin ja muihin koitoksiin.



T:mushu & toukka 8+4

Kiva, että täällä palstalla käy huiske!

Ihanasti olette kannustaneet tätä piinistelijää! ;)



Ja Pikkunyytti kertoilee ilouutisia! :) Kyllä sinut muistetaan!

Onnea tuhannesti ja tarratöppöset pienelle matkaan. Huisia, että elämä yllättää välillä näinkin päin! Kiva, että kävit jakamassa ilouutisen meidän kanssa!



Mushu: Kiitos ultrakuulumisista! Mukavaa, että toukka matkaa tyytyväisenä mukana. Oireista ja piinasta huolimatta onnellisia odotuksen päiviä ja levollista mieltä! Onnea myös uuteen työhön! Kyllä näistä hoidoista ja varsinkin vauvahormoneista saa sekaisin mennäkin. Minulla siis pp7, eli reilu viikko vielä ennen testiä.



Diina: Kiitos!:) Jännittele vaan, minä jännittelen sitten joka tapauksessa sinun tilannettasi vastalahjaksi! Nautiskella en kyllä voi, vaikka haluaisinkin, on sen verran pää sekaisin hormoneista!:)

Mulla on ollut myös limiksen kanssa ongelmaa. Nytkin jäi ohueksi, vaikka oli lääkkeellinen pas. Lääkäri sanoikin, että se ei vaan kasva sen paksummaksi ja on itse asiassa jopa tiivistynyt lugejen vaikutuksesta kp14 mitattua ¿ohuemmaksi ¿,oli kuitenkin toiveikas, että hyvin sillä ohuella ja tiiviilläkin voi pärjätä. Hienoa, että teillä päästään hoitoihin käsiksi jo ihan pian! Olettekos julkisella vai yksityisellä?



Leijona: Tosi jännät paikat tällä viikolla, pidähän meidät ajan tasalla! Minulta mies karkasi työmatkalle, joten yksin täällä kuluttelen piinapäiviä koko viikon!



Baulie: Olet ihan oikealla palstalla pohtimassa! Minä komppaan muita tässä asiassa. Kun on näin vaikeasta asiasta kyse, joutuu miettimään moneen kertaan, mihin on valmis ja mitä elämältään haluaa ja millä aikataululla. Se että kahdestaan on hyvä, on maailman paras tilanne suunnitella tulevaa. Hyvä parisuhde on tosi tärkeä tämän lapsettomuuden pyörteissä, kun voimavarat ja oma itsetunto on koetuksella kaikkien testien ja tulosten äärellä.



Ja kyllä tässä tosiaan miettii, niin kuin Mushu sanoi, että mihin sitä on päänsä pistänyt näiden hoitojen kanssa. Entäs jos ihan oikeasti tulenkin raskaaksi, kantaako kroppa pienen tai miten selviän vauvan tai kahden kanssa? Kovasti pelkään, että millaiset paineet äitinä olemiselle asettaa itse tai ympäristö, kun lähtökohtia ei omassa kropassa ole ollut tulla edes raskaaksi. Sitä miettii, että onko nyt kurotellut kuuta taivaalta.



MetteM: Pääsette alkamaan hoidot. Onnea matkaan, toivotaan että tärppää heti ensi yrittämällä ja pääsette leijonan kanssa samalla plussajunalla jatkamaan matkaa!



nella

Mushu:



Upeaa, että ultrassa oli kaikki hyvin. Uskon kyllä, että piina muuttuu plussan jälkeen vain erilaiseksi, mutta nautihan olostasi ja siitä suuresta onnesta, joka masussasi asustaa. Ainakin kavereilta kuuleman perusteella uskallan toivoa, että tissikivut helpottavat. Saattaa olla, että jotain uutta tulee tilalle, mutta onhan ne niitä konkreettisia merkkejä siitä tapahtuneesta ihmeestä¿





NellaMaija:



Jännitellään vuoron perään. Tuo limakalvohomma on mun mielestä ihan vihoviimeisen tylsää, koska sen paksuuteen ei itse voi vaikuttaa sitten millinkään vertaa. Sitten sitä vaan ultrassa saa ¿tuomion¿ lääkäriltä, että montako milliä sitä on saatu kasvamaan. Ja kun niille kallisarvoisille alkioille haluaa tietysti parhaan mahdollisen kasvualustan. Mutta minullekin lääkäri on sanonut, että ohuellakin limakalvolla voi pärjätä hienosti, ja joillekin se on ihan luontainen ominaisuus. Olen jo taas ehtinyt onnellisesti unohtaa sen hormonimylläkän, jota käyt läpi. No, parin viikon päästä se on mullakin edessä, ja sitten en varmasti osaa olla itse jännäämättä. Me olemme julkisella puolella ja itse asiassa se on toiminut meillä ihan mainiosti. Emme ole joutuneet liikoja odottelemaan, ainoastaan pakolliset kierrosta johtuvat jumitukset meillä on ollut matkan varrella. Toivottoman hidasta tämä silti on. Julkisessa ei oikeastaan harmita mikään muu kun jatkuvat sulkuajat, aina kun on jotain pyhää tai lomaa, niin jo ovat luukut ainakin viikon verran kiinni. Lääketieteellisessä PAS:issa onneksi ei pitäisi olla tätä ongelmaa, vaan voidaan ajoittaa siirto oikein. Minä päivänä tarkalleen sulla on testipäivä?



Nyt oman kullan kainaloon!



-Diina-

[color=Red]Leijona, Diina, MetteMari, Mushu ja Nellamaija! Olette ihania♥♥♥



[color=Black]Ette voi uskoa (tai ehkäpä voittekin...) kuinka nuo teidän kommentit lämmitti mieltä :) Hetken jo ajattelin, että en saa ajatella tämmöisiä ajatuksia... Tai että miten uskallan kirjoittaa niistä tänne.



Mutta ajoittainen epävarmuus on siis muillekin tuttua juttua. Lapsen " saaminen" olisi niin paljon helpompaa, mutta " tekemällä tekeminen" laittaa jollain lailla kapuloita rattaisiin, ainakin pidemmän ajan jälkeen. Välillä ajattelenkin, että onko meidän edes tarkoitus saada lasta? Että uhmataanko tässä jollain lailla kohtaloa (vaikka en kohtaloon uskokaan)... Teidän vertaistuki on kullanarvoista, vaikka me ollaankin näissä asioissa vasta alkutaipaleella!



Välillä tosiaan tuntuu, että itseään säästäisi paljolta, jos otettaisiin ehkäisy takaisin. Ja käytettäisiin ehkäisyä siihen asti, että kummatkin on valmiita niihin tutkimuksiin. Mutta sitten taas herää se toivo ja tahto siihen, että " mehän ei perhana noin vaan luovuteta!*



Mutta siis, KIITOS :)



-baulie-

kp 3

(Kalenterissani lukee ensi viikon sunnuntain kohdalla: 2 vuotta ilman ehkäisyä...)

Baulie: Haliruttaus! Tottakai täällä saa pohtia myös negatiivisia tai epävarmoja ajatuksia. Eikös se tärkeintä ole, että meillä kaikilla on edes joku paikka missä aivoja tuuletamme! Voi noita kalenterimerkintojä... Mäkin tajusin, että meillä on 2,5 vuotta mennyt jo rikki... Ja kuinka monta vauvaa kavereille on sinä aikana syntynyt...Huoh. Mutta kyllä me vielä perässä tullaan!



Tässä päivitystä tilanteeseen, jos sen vaikka saisi seuraavaan pinoon:



-Diina-

Ikä: minä 27, mies 28

Yritys aloitettu: 10/05

- takana 1 IVF negatuloksella (10/07)

- 5 alkiota jäi pakkaseen

- PAS:ia aloitettiin valmistelemaan helmikuussa, mutta lääkäri näki " varjoja" ultrassa ja määräsi laparoskopiaan

- maaliskuussa 2008 laparoskopia, todettiin endometrioosia ja vaurioituneet munatorvet, jotka toimenpiteessä poistettiin

- toukokuuussa 2008 vuorossa ensimmäinen PAS



Poistin esittelyssä kaikki tutkimusjutut sun muut, kun tilanne on yksinkertaisimmillaan tässä.



Mukavaa keskiviikkoa!



-Diina-

Meillä menee ens kuussa jo 6 vuotta rikki ilman ehkäisyä! Ja noihin vuosiin sitä on jokunen lapsukainen vasta kerennytkin syntyä lähipiiriin ja lisää tulee koko ajan. Tää juuri loppunut kierto otti jotenkin tiukille ehkä juuri siksi, että siinä toiveet korkealla vielä sen luomuplussan suhteen. Mutta voitteko uskoo, et vasta nyt kun oikeesti hoidot alkamassa, niin mä aattelin tosissaan, et me kärsitään nyt lapsettomuudesta...?! Siis meillä tilanne ollut varmasti pitkälle vähän kuin bauliellakin, et annettu mahdollisuus vauvalle, mut ei ole haluttu sitä väkisin alkaa runnoa. Vaikka jostain saattaa tuntuu kauheen pitkältä ajalta 6 vuotta. Varmasti ois sitä ollutkin jos se ois ollut sellaista yrittämällä yrittämistä. Mutta aina ajoittain se on noussut pintaan ja sit jäänyt taustalle. Ja meillä on viime vuosiin tuota haastetta mahtunut elämään muutenkin...:) Mutta nyt siis ajatus vahvistunut selkeesti, että mä todella haluaisin niitä lapsia, oikeesti! Aina tänne saakka oon ajatellut paljon sitä huolta ja vastuuta ja omaa jaksamista yms. Olen itse myös eroperheestä ja sekin mulla ollut aina vahvasti, et en haluu omien lapsien kokevan samaa mitä itse joutunut käymään läpi. Tavallaan ollut pelko, jos omalle kohdallekin tulisi ero ja yksinhuoltajuus yms., vaikka oma parisuhde vakaalla pohjalla onkin. Kai sitä eroperheen lapsena kasvaa tieynlaiseen epävarmuuteen, että mikään ei ole koskaan varmaa.. Näin pitkälle mun pähkäilyt siis vieneet...:)



Sit vielä hauska tapaus töistä. Kahvipöydässä tuli puhetta lapsien saamisesta ja kuinka ollakaan keskustelu kääntyi myös minun puoleeni, että millois meille on tulossa perheenlisäystä ja eikö jo pitäisi ruveta vakavasti harkitsemaan asiaa.. No, mä siihen, et joo pitäshän sitä toki, kun ei tässä enää nuorene.. Yleensä tapaan vastata jotain ympäripyöreetä. No, mun lähin esimies totesi siihen, et hän on jo aatellut, että mun pitäs alkaa tehdä lapsia ja voisin tehdä ihan useamman putkeen ja vaikka kaksosetkin johonkin väliin! Mä olin ihan h-moilasena, että häh! Että sä olet ihan suunnitellut mulle suurperhettä? Niin, tää oli ihan, et kyllä joo. No, osittain tsoukkiahan se oli. Mutta olin sikäli tyytyväinen, kun meiltä jäämässä piakoin pari äippälomalle ja muutenkin porukkaa lähtemässä muualle töihin ja jossain vaiheessa oli aika kärttyinen alkavasta työvoimapulasta, et mietin miten sille uskaltais ilmoittaa, jos meilläkin sattuis tärppäämään. No, nyt on hyvä sanoo, jos plussa tulee, et itehän sanoit:)! Siinä mielessä hyvillä mielin hoitoihin:DDDD! Ei tarvii jännätä esimiehen kommenttia...



Ja tänään suuntaan apteekkiin Menopuria hankkimaan... Mies haluu kuulemma pistää ne sit. No, sopii mun puolesta:)! Tulee kai hänellekin tunne, et osallistuu jollain tapaa hoitoihin, kun muutenhan se hänen osuus aika äkkiä hoidettu..:DDD



MM " Six years after and still going wrong..."

tulipa mieleen että pitää tulla päivittämään oma tilanne tällekin puolelle. Minut saa poistaa plussanneitten puolelta. Maanantain np-ultrassa sikiön todettiin kuolleen jo 3 viikkoa aikaisemmin, mutta se ei ollut aiheuttanut mitään kipua tai vuotoa. Ainoa mistä epäilin koko ajan, ettei kaikki ehkä ole hyvin, oli täydellinen raskausoireiden puuttuminen. Ehkä jotain on ollut vialla koko ajan.



Raskaus oli jo niin pitkällä (viikko 12), ettei lääkkeellistä tyhjennystä voitu enää tehdä vaan jouduin kaavintaan, joka tehtiin eilen. Se oli sinänsä helppo toimenpide, tehtiin nukutuksessa joten siitä ei tiennyt mitään. Jälkeen päin oli maha aika kipeä, mutta nyt jo sekin on helpottanut.



En varmaan palstaile ainakaan vähään aikaan kovin aktiivisesti, jos enää koskaan. Mietitään miehen kanssa ihan vakavasti, jatketaanko enää hoitoja ollenkaan. Alkaa jo olla huumori aika vähissä tämän asian kanssa.



Onnea plussanneille ja tsemppiä hoidoissa oleville ja niitä odotteleville! Sekä oikein hyvää kevättä kaikille.



Brooke

NellaMaija: kovasti toivotaan plussatuulia teille! Yritä jaksaa piinailua jotenkin. Se on kyllä hemmetin pitkä aika tuokin odotus raskaustestiin. Välillä tuntuu, että negan kestäminen olis helpompaa kun plussan, josta alkaa uudet pelot ja uudenlainen odotus. Ja nuo ajatukset, joista mainitsit pyörii päässä. Mutta tsempataan vain, kyllä me yhdessä jaksetaan, eikös?



Pikkunyytti: uskomattoman ihana homma! Nyt tarrasukkia, paljon liimaa yms. matkalle! Jos vain pystyt, yritä heti nauttia raskaudesta ;o)



Baulie: samanlaisia minäkin mietin vielä jopa IVF-hoitojen alkaessa. Ja niiden aikana... ja vielä edelleen... Noi ajatusten muutokset kuulunee tähän ¿hommaan¿. Ja tekee tästä tietysti entistä ¿mielenkiintoisemman¿. Mutta tietty noitakin asioita kannattaa miettiä. Voihan olla, että ei oikesti haluakaan vauvaa, vaan ¿yhteiskunta painostaa haluamaan¿. Mutta mun kohdalla ainakin luulen, että se että jossain vaiheessa ¿en ehkä halunnutkaan vauvaa¿ enkä aina tiedä nytkään, se johtui siitä, että yritin suojella itseäni pettymyksiltä.



MetteMari: Mielenkiintoista kuulla vyöhyketrapiasta. Olen itsekin sitä miettinyt. Kohta on kai kokeiltu kaikki länsimaisen ja kaikkien muidenkin maiden lääketieteelliset keinot..



Dina: kiva kun olette päässeet ¿vauhtiin¿. Toivotaan, että saatte pian huurunenän(t) kyytiin.



Killa: tsemppiä hoitoon ;o)



Mushu: niin, lapsettomuus ja hoidot ovat yhtä piinailua eri asioista vain. Mutta hyvä homma, kun tissit on noin kipeet ;o) jatka samaan malliin.



ON: Ihan hyvää kuuluu. Sulattelen tässä mahdollisuutta seuraavaan IVF-hoitoon. Tosin vielä ei olla edelleenkään päätöksiä tehty. Pikku mutka matkassa on miehen kromosomitutkimustulokset, joissa oli jotain pientä häikkää, mutta joka ei julkisen puolen mukaan aiheuta tarvetta lisätutkimuksiin... Julkisen puolen lääkäri ei tosin osannut siis selittää mulle, mikä ¿on homman nimi¿.... ylläri...

Nyt sitten lähetän kaikki testitulokset yksityiselle, jossa olimme hoidossa ja soittelen sitten perään, että onko tarvetta jatkotutkimuksiin ja mitä ihmettä tuo marker kromosomi 2/16 tarkoittaa. Jatketaan hoitoja tai ei, haluan että joku minulle tuon selvittää.

Meillähän on takana ¿varsinaista lapsettomuutta¿ reilut kaksi vuotta ja hoitoja reilun vuoden verran. Lapsettomuuden mahdollisuudesta olen tiennyt ¿aina¿, koska sairastan vaikeaa endoa. Se, kuinka monta vuotta ja yritystä ja pettymystä ja onnistumisia kukin jaksaa, on varmasti hyvin yksilöllistä. Ja ajatukset näistäkin muuttuu ¿ ainakin minulla. Kuukausi sitten olin sitä mieltä, että ei enää ikinä hoitoja, nyt olen jo valmis raottamaan mahdollisuutta neljänteen IVF:n. Tämä tauko, joka hoidoissa on ollut (vika IVF 11/07 ei pakkasukkoja, kaksi siirrettiin ->tuulimuna) viimeisimmän IVF:n jälkeen on todella tullut tarpeeseen. Mutta kyllä mua mietityttää se, että mitä tämä ¿pitkittäminen¿ vaikuttaa: olen jo 35v. eikä hedelmällisyyteni tästä ainakaan parane. Mutta kun ei voi väkisin, koska minä en todennäköisesti silloin onnistuisi saamaan lasta. Näin MINÄ siis ajattelen ja tunnen, ja joku muu voi tuntea täysin toisin. Salaa toivon nyt, että homeopatia, akupunktio ja eukka olisivat parantaneet mahdollisuuksiani onnistua, jos vielä joskus yriteään... Viime kierrossa ovuloin (testin mukaan), nyt en. Tosin taisin aloittaa tikuttamisen liian myöhään ;o( En ole koskaan ennen testejä tehnyt. Mutta kun sain plussan ovistestiin viime kierrolla, sekin tuntui mahtavalta: jotain tapahtuu oikein kropassani. Vaikka en sitten tietenkään raskautunut...



No niin, nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä siivoomaan ja mahdollisesti leipomaan.



Palstaillaan taas ;o)



Vehnis

NellaMaija: kovasti toivotaan plussatuulia teille! Yritä jaksaa piinailua jotenkin. Se on kyllä hemmetin pitkä aika tuokin odotus raskaustestiin. Välillä tuntuu, että negan kestäminen olis helpompaa kun plussan, josta alkaa uudet pelot ja uudenlainen odotus. Ja nuo ajatukset, joista mainitsit pyörii päässä. Mutta tsempataan vain, kyllä me yhdessä jaksetaan, eikös?



Pikkunyytti: uskomattoman ihana homma! Nyt tarrasukkia, paljon liimaa yms. matkalle! Jos vain pystyt, yritä heti nauttia raskaudesta ;o)



Baulie: samanlaisia minäkin mietin vielä jopa IVF-hoitojen alkaessa. Ja niiden aikana... ja vielä edelleen... Noi ajatusten muutokset kuulunee tähän ¿hommaan¿. Ja tekee tästä tietysti entistä ¿mielenkiintoisemman¿. Mutta tietty noitakin asioita kannattaa miettiä. Voihan olla, että ei oikesti haluakaan vauvaa, vaan ¿yhteiskunta painostaa haluamaan¿. Mutta mun kohdalla ainakin luulen, että se että jossain vaiheessa ¿en ehkä halunnutkaan vauvaa¿ enkä aina tiedä nytkään, se johtui siitä, että yritin suojella itseäni pettymyksiltä.



MetteMari: Mielenkiintoista kuulla vyöhyketrapiasta. Olen itsekin sitä miettinyt. Kohta on kai kokeiltu kaikki länsimaisen ja kaikkien muidenkin maiden lääketieteelliset keinot..



Dina: kiva kun olette päässeet ¿vauhtiin¿. Toivotaan, että saatte pian huurunenän(t) kyytiin.



Killa: tsemppiä hoitoon ;o)



Mushu: niin, lapsettomuus ja hoidot ovat yhtä piinailua eri asioista vain. Mutta hyvä homma, kun tissit on noin kipeet ;o) jatka samaan malliin.



ON: Ihan hyvää kuuluu. Sulattelen tässä mahdollisuutta seuraavaan IVF-hoitoon. Tosin vielä ei olla edelleenkään päätöksiä tehty. Pikku mutka matkassa on miehen kromosomitutkimustulokset, joissa oli jotain pientä häikkää, mutta joka ei julkisen puolen mukaan aiheuta tarvetta lisätutkimuksiin... Julkisen puolen lääkäri ei tosin osannut siis selittää mulle, mikä ¿on homman nimi¿.... ylläri...

Nyt sitten lähetän kaikki testitulokset yksityiselle, jossa olimme hoidossa ja soittelen sitten perään, että onko tarvetta jatkotutkimuksiin ja mitä ihmettä tuo marker kromosomi 2/16 tarkoittaa. Jatketaan hoitoja tai ei, haluan että joku minulle tuon selvittää.

Meillähän on takana ¿varsinaista lapsettomuutta¿ reilut kaksi vuotta ja hoitoja reilun vuoden verran. Lapsettomuuden mahdollisuudesta olen tiennyt ¿aina¿, koska sairastan vaikeaa endoa. Se, kuinka monta vuotta ja yritystä ja pettymystä ja onnistumisia kukin jaksaa, on varmasti hyvin yksilöllistä. Ja ajatukset näistäkin muuttuu ¿ ainakin minulla. Kuukausi sitten olin sitä mieltä, että ei enää ikinä hoitoja, nyt olen jo valmis raottamaan mahdollisuutta neljänteen IVF:n. Tämä tauko, joka hoidoissa on ollut (vika IVF 11/07 ei pakkasukkoja, kaksi siirrettiin ->tuulimuna) viimeisimmän IVF:n jälkeen on todella tullut tarpeeseen. Mutta kyllä mua mietityttää se, että mitä tämä ¿pitkittäminen¿ vaikuttaa: olen jo 35v. eikä hedelmällisyyteni tästä ainakaan parane. Mutta kun ei voi väkisin, koska minä en todennäköisesti silloin onnistuisi saamaan lasta. Näin MINÄ siis ajattelen ja tunnen, ja joku muu voi tuntea täysin toisin. Salaa toivon nyt, että homeopatia, akupunktio ja eukka olisivat parantaneet mahdollisuuksiani onnistua, jos vielä joskus yriteään... Viime kierrossa ovuloin (testin mukaan), nyt en. Tosin taisin aloittaa tikuttamisen liian myöhään ;o( En ole koskaan ennen testejä tehnyt. Mutta kun sain plussan ovistestiin viime kierrolla, sekin tuntui mahtavalta: jotain tapahtuu oikein kropassani. Vaikka en sitten tietenkään raskautunut...



No niin, nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä siivoomaan ja mahdollisesti leipomaan.



Palstaillaan taas ;o)



Vehnis