Jos ei pysty jakamaan taloutta, ei pysty sitoutumaan OIKEASTI parisuhteeseen!
Siis mielestäni nämä naiset (ja miehetkin), jotka kailottavat joka paikassa, " En halua elää puolison rahoilla, pärjään omillani" eivät ole oikeasti sitoutuneet siihen parisuhteeseen, oltiin sitten kuinka avo- tai avioliitossa ja muuten suhde kunnossa!
Parisuhde on yhteinen yritys, jossa kumpikin tukee toistansa eikä kummallakaan ole mitään niin omaa, etteikö toinen saisi halutessaan sitä käyttää.
Kommentit (63)
Ihmisistä on tullut tosi itsekkäitä, kun edes perheen kanssa ei haluta jakaa OMIA rahoja.
Itse asiassa lain mukaan puolisolle tulee tarjota sama elintaso kuin itsellä on, ei mitään nälkärajalla sinnittelyä jos rahaa on enemmänkin. Kannattaisi miettiä siis, haluaako naimisiin kun tulee velvoitteita.
maksoin miehen opintolainatkin pois. Nyt on monta lasta, ja mies tienaa enemmän. Ei tarvitse koskaan rahasta riidellä, tai miettiä kuka mitäkin maksaa, kun perhe on yhteinen homma, ja miehenä ja vaimona olemme yhtä.
Jos tosiaan ajattelee köyhtyvänsä naimisiin menneessään ihmisen kanssa, jolla on vähemmän omaisuutta, ei ehkä ole ihan oikeilla motiiveilla naimisiin menossa.
Tämä järjestely on toiminut loistavasti kohta kymmenen vuotta. Yhteisistä varoista maksetaan suurin osa laskuista, ruokakaupan ostoksista ja bensoista. Omilta tileiltään molemmat maksavat henkilökohtaiset menot kuten omat vaatteet ja - mikä tärkeintä - myös lahjat puolisolle. =) Yhteistilille siirretään sovitut summat palkkapäivänä (meillä on suht samat tulot, joten molemmat siirtävät saman summan) ja tarpeen mukaan, jos on jotain isompia menoja ko. kuussa, tiliä tankataan lisää - tai se maksaa jolla on rahaa.
Emme kumpikaan ole turhan tarkkoja rahoistamme, mutta minusta tällainen järjestely takaa sen, ettei missään tilanteessa myöskään tule rahasta sanomista. Omilla rahoillaan molemmat sitten tekevät mitä lystäävät. Meillä mies vaan naureskelee jos rouva on riehaantunut vaatekaupassa ostamaan jotain extra ihanaa. =) Ja omillanipa olen ostanut, joten mitäs siihen olisi hänellä sanomistakaan! Esim. kodin hankintoja maksan omista rahoistani tai yhteisistä yleensä vähän sen mukaan, kuinka ' tarpeellisesta' hankinnasta on kysymys.
Isommat hankinnat rahoitamme erikseen sopimalla. Välillä maksetaan vuorotellen tai suoraan yhteisistä varoista jos siellä on rahaa (tyyliin sä maksoit viimeksi sen telkkarin niin mä otan nyt nämä pihakalut omalta kortiltani). Vitsinä suorastaan välillä kilpaillaan siitä kumpi SAA tällä kertaa maksaa ja toisaalta ollaan muka tosi tarkkoina välillä jostain pikkuroposista ' ettei vaan jää mitään hampaan koloon' .
Tämä toimii loistavasti meillä, mutta jokainen tyylillään. Vaatii tosiaan varmasti kyllä sitä, että molemmilla on samanlaiset arvot ja suhde rahaan - ja ettei kumpikaan ole yltiöpihi tai suurtuhlari. Sama tulotaso auttaa tietysti myös, kun kumpikaan ei ole rahoineen ylä- tai alakynnessä. Onpahan taas suhteessa yksi riidan aihe vähemmän, kun raha-asioista ei tarvitse kiistellä.
Tulot on aika lailla samat ja kädestä suuhun eletään. Tilipäivät on vuorotellen, että se maksaa, kellä on rahaa. 7 vuotta uusperheenä, eikä vielä yhtään riitaa rahasta.
Mutta ymmärrän kyllä oikein hyvin niitä, jotka tahtovat pitää omat tilit.
MUN pointti oli että ei ole yhtä ainoaa tapaa, eli jos lukisit vaikka viestini 15, eikä vaan 17 loppua!! Ottaa tollanen asioista irrottelu päähän, lopetakko sen koska sää laitat sanoja suuhuni!
MULLE siis on ihan se ja sama miten rahoja/rahojaan käyttää, jos se on mitä molemmat haluaa niin mitä siinä on outoa tai väärin? Vaikka se ei ole mitä minä teen niin se voi olla hyvä tapa.
Afrikkaa tähän on turha vetää niinkun joku teki! Musta tollanen on ihan naivia: että meillä täälä on kaikki hyvin ja muualla ei. Vaikka ihmisellä ei ole tuloja -ei ole kyllä isoja vuokria, isoja laskuja.. On sukua joka panostaa yhteiseen hyvään. TAI sitten ei, on sielä Arfikassakin mulkkuja.
Joku asia voi olla pieni, tuntua silti isolta. Oma lapsi oli flunssan takia vauvana sairaalassa, siinä voivotellessa huomasin että viereinen osasto oli lasten syöpäosasto. Syyllinen oli tuli, mutta saako silti olla huolissaan " pienemästä pahasta" ? Saa.
15
Vierailija:
" Yhteiset rahat" on vain kiertoilmaus sille, että nainen haluaa miehen (paremmat) tulot omaan vapaaseen käyttöönsä. Siis miehen on maksettava siitä että saa olla naisen kanssa.
+i]Jeah right! Meillä sentilleen sama palkka ja tasan tarkkaan yhteinen tili.. Että revi siitä!
Itseasiassa tällä hetkellä minun palkastani maksetaan asuntolainat ja yhtiövastikkeet kokonaan. Mutta on meillä ollut toisinkin päin.
Se on ihan se ja sama kumpi pariskunnasta tienaa enemmän. Pääasia on, että molemmat tekevät töitä kuin normaalit ihmiset tekevät. Lsumuilijaa en minäkään katsoisin. Mutta minkäs sille voi että rahallisesti jotakin toista alaa arvostetaan enemmän kuin toista?
Rahasta ei kannata tapella.
olen aiemminkin sanonut, erilliset rahat vaativat hyvää parisuhdetta. Siihen ei monesta suhteesta ole.
Tästä puuttuu määritelmä, mitä tarkoittaa erilliset ja mitä yhteiset? Onko omat tilit yhtä kuin erilliset rahat? Siinä tapauksessa varmaan aika monella on erilliset rahat;-)
kotona, niin mielestäni on minun OIKEUS käyttää mieheni rahoja. en koe siitä mitään syyllisyyttä.
jollain surkealla kotihoidontuella niin eihä silloin voi olla niin että naise tulot on ne kotihoidontuet ja miehen tulot on ne palkkatulot. Koska jo pelkästään, jos nainen menisi töihin, mies joutuisi maksamaan puolet päivähoitomaksuista, se puolikas on kahden lapsen perheessä parisataa kuussa.
että kumpikin pärjää omillaan ja maksaa lasten kuluista puolet? Vai siis mitä?
Eihän tuo edes päde avioliitoissa, joissa on joka tapauksessa elatusvelovollisuus lain pohjalta.
Kuinkakohan monella mammalla on mitään kunnon uraa ollut tai tulee olemaan?
että jää kuussa enemmän käteen kuin kotihoidontuesta.
Kumpikaan ei pyri hyötymään toisen rahoista millään lailla. Siksipä se onkin harvinaista. Onhan sula mahdottomuus, että joku kouluttamaton kotiäiti ottaisi taloudellisen vastuun harteilleen.
Keskivertomies tienaa enemmän kuin vaimo, vaikka vaimo tekee yhtä paljon töitä ja ihan yhtä raskasta työtä. Keskivertomies kantaa kotona vähemmän vastuuta kuin nainen. Vai koska miehesi järjesteli latenvaatekaapin ja keräsi sieltä vuodenaikaan nähden epäsopivat vaateet pois, päätti mitä risoille ja liian pienille tehdään ja teki myös homman loppuun saakka, varasi ajan neuvolaan, muisti tuttavaperheen vauvan syntymän, hankki lahjat.....
Hoplaa - mitä helkutin väliä sillä on SINULLE, jos jonkun muun perheessä mies tienaa paljon ja nainen vähän ja rahat ovat yhteisiä.
Vierailija:
Keskivertomies tienaa enemmän kuin vaimo, vaikka vaimo tekee yhtä paljon töitä ja ihan yhtä raskasta työtä. Keskivertomies kantaa kotona vähemmän vastuuta kuin nainen. Vai koska miehesi järjesteli latenvaatekaapin ja keräsi sieltä vuodenaikaan nähden epäsopivat vaateet pois, päätti mitä risoille ja liian pienille tehdään ja teki myös homman loppuun saakka, varasi ajan neuvolaan, muisti tuttavaperheen vauvan syntymän, hankki lahjat.....Hoplaa - mitä helkutin väliä sillä on SINULLE, jos jonkun muun perheessä mies tienaa paljon ja nainen vähän ja rahat ovat yhteisiä.
Hyvä esimerkki nykynaisesta: lastenvaatekaapin järjestely (joka esim. minulle edustaa sellaista rentouttavaa, lomaan verrattavaa sunnuntaipuuhastelua) on ihan karmean raskas toimenpide, josta mies jää rahallisesti naiselle velkaa. No, tämäkin on sitten nähty.
(keskimäärin, ei onneksi joka yksilö)
opiskelevat vähemmän, mutta tienaavat 20% enemmän vain sukupuolensa takia, tekevät kirkkaasti alle oman osuutensa kotitöistä ja vastaavat lasten kotihoidosta noin 2%.
Sitten pitäisi vielä kiittää ja kumartaa kun poliitikot (enemmistö miehiä) maksavat pieniä roposia naisille, jotka hoitavat lapsia kotona? ...ja välttää käymästä ' miehen kukkarolla' kun on kerta nämä upeat perhevapaat ja -korvaukset?!
vai lapsiperheistä? Minusta on tosi törkeää ajatella, että lapsia kotona hoitava äiti on luuseri ja miehensä rahoilla eläjä! Yhtä laillahan hän tuo osuutensa perheen elatukseen hoitamalla lapsia. Silloinhan on täysin ok, että rahat ovat yhteisiä. Ja kyllä, tunnen todella monia perheitä, joissa tullaan hyvin toimeen keskituloisen miehen palkalla - ei ne suuret tulot, vaan järkevät menot.
Jos mies ja nainen asuvat kahdestaan ja vain toinen tienaa eikä toinen edes halua töihin, sitten on tietenkin täysin eri asia. Jos taas toinen on tahtomattaan työttömänä, pitäisikö puolisoa pitää luuserina? Aika julmaa olisi.
Kaveripiirissä on hyvin monenlaisia tilanteita, enkä ole huomannut, että raha olisi ongelma, ihmisillä on yhdessä valittuja tapoja elää elämää. En tunne ketään, jossa toinen elää toisen rahoilla antamatta panostaan perheen elämän sujumiseen. Siis tietenkin sellaisia on, mutta en usko, että kovin yleistä on.