Lue keskustelun säännöt.
Väsyttävä yö takana ja syyllisyys kalvaa äitiä :(
15.03.2008 |
Meillä on 7 kk vanha vauva, joka on nukkunut yönsä jo kuukauden verran läpi yön ilman yösyöttöjä. Tähän tilanteeseen ollaan päästy unikoulun avulla, eli ollaan taputeltu vauva takaisin uneen ja vasta kovin itkevänä nostettu syliin rauhoittumaan. Tämän on hoitanut mies, koska vauva ei rauhoitu minun sylissäni rintamaidon tuoksusta johtuen. Viime yönä sitten mies oli viihteellä ja minä yksin vauvan kanssa, joka jostain syystä moneen yöhön heräsi itkeskelemään. Koitin rauhoitella taputtelemalla, mutta ei onnistunut. Nostin syliin, mutta vauva vain raivopäisenä alkoi imemään kaulaani, poskiani ja käsivarsiani. Tein tämän ainakin viisi kertaa eikä auttanut. Aina kun laskin vauvan takaisin sänkyyn, huuto alkoi. Lopulta en enää jaksanut, vaan istuin sängyn vieressä tuolilla ja pidin kättä kiemurtelevan ja itkevän vauvan vatsan päällä. Tätä kesti 1,5 tuntia, kunnes lopulta nukahti omaan itkuunsa.
Tuntui niin kamalan pahalta kun toinen huusi ääni käheänä eikä mikään auttanut. Nyt minulla on niin surkea olo ja tunnen olevani ihan paska äiti kun en jaksanut enää nostaa lasta syliin. Reppana varmaan sai kauheat hylkäämiskokemukset ja -traumat! Tosin olin koko ajan sängyn vieressä ja vauva tiesi että minä olen siinä ja hän on turvassa. Nyt leikkii iloisena ja tyytyväisenä lattialla ja minulla on surkea fiilis. Ehkä meillä on vain mennyt liian helposti kun tämmöinen asia saa fiilikset näin alas! Blääh :( Sori, oli pakko purkaa.
Kommentit (78)
Lapsi toki saattaa 6kk synttärin jälkeen pärjätä yön ilman ruokaa, mutta onhan siinä imetyksessä kyse muistakin asioista kuin ravinnon saannista. Tissi on vauvalle turvan tuoja ja rauhoittaja, hyvän olon palauttaja.
En tiedä, miksi tällä hetkellä suhtaudutaan niin kielteisesti lasten riippuvuuteen vanhemmistaan ja siihen, että se pieni vauva saattaa vielä haluta turvaa yölläkin, silloin kun äiti ehkä mieluummin nukkuisi. Itse uskon lapsentahtisuuteen nimenomaan siinä mielessä, että kun lapsi saa riittävästi kokemusta johdonmukaisuudesta ja turvasta niin päivä- kuin yöaikaankin, hän kyllä oppii löytämään rauhoittelukeinoja itselleen ajan mittaan.
Itse imetin vauvaani n. 8kk:n ikään ja öisin vielä jonkun kuukauden sen jälkeen. Pian tuli vaihe, ettei tissiä enää kaivattu, mutta lapsi saattoi kömpiä viereen nukkumaan jossakin vaiheessa yötä. Nyt (lapsella ikää 1v 11kk) saan nukkua yöni rauhassa, lapsi nukkuu aamusta iltaan omassa sängyssään ja jos herää, nukahtaa nopeasti uudelleen itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toimittu ihan samalla lailla. Vähän yli 6 kk vauvalle pidettiin unikoulu siinä vaiheessa, kun yöt olivat meillä yhtä itkemistä ja heräilyä. Vauva heräili tunnin välein, eikä osannut nukahtaa ilman tissiä. Pari yötä sitten pidettiin lempeää unikoulua, ja vauva oppi tosi nopeasti nukkumaan koko yön ja on nykyään päivälläkin PALJON paremmalla tuulella kun saa paremmat yöunet! Päiväunetkin vähenivät kaksiin, aikaisemmin tarvittiin kolmet päiväunet ja vauva oli silti ihan väsynyt rikkonaisten yöunien takia.
Eli meillä tuosta unikoulusta oli vaan hyötyä vauvalle, joka nyt 7 kk iässä nukkuu heräämättä 9 tunnin pätkiä. Aikaisin aamulla sitten otetaan tissiä, ja unet jatkuvat vielä 2-3 tuntia. Eli nälkää vauva ei tosiaan yöllä tunne, kun ei kerta heräile itkemään.
Neuvolassakin käskivät pitää tuon unikoulun, kun 6 kk tarkastuksessa otin puheeksi huonot yöunet. Ainakin meillä siis piti täysin paikkaansa tuo, että 6 kk vauva ei tarvitse enää yösyöttöjä.
lapsen yösyöttö tai ilmeisesti edes vieressä nukuttaminen sovi. Itse pidän kyllä pienempänä pahana lapsen imetystä tai viereennukuttamista kuin huudon kuuntelua. Mutta minullapa onkin jo kaksi lasta ja kaikista periaatteista on lipsuttu moneen kertaan :-)
Se on lämpöä, läheisyyttä, turvaa, lohdutusta.. niin ja ravintoa. Surullista että jotkut huudattavat vauvaa vaikka, vaikka saisivat hänen tarpeensa tyydytettyä pienellä vaivalla.
Itsekkyyttä se on, että omien unien vuoksi pidetään unikoulua noin pienelle vauvalle. Lempeä opettaminen isompana olisi varmasti enemmän lapsen parhaaksi.
Lapsi ilmaisee itkemällä tarpeensa ja hänen tarpeisiinsa on vastattava mahdollisimman nopeasti.
Ap luultavasti toimi tavalla jonka luuli parhaaksi lapselleen, mutta ihan varmasti lapsi myöhemminkin oppisi nukkumaan täydet yö unet, ilman huudatusta. Nauttikaa vauvoistanne (väsymyksestä huolimatta) se on niin lyhyt aika, kun ne on pieniä.
terv. kolmen lapsen äiti
meidän 8kk vauva kun heräilee 1-2h välein (on tehnyt sitä jo monta kuukautta) ja vaatii aina sen tissin suuhun. Monta kuukautta jatkuneista tod. rikkonaisista öistä johtuen alan olla aika loppu. Nyt aikeissa opettaa vauva pois tavaksi tulleesta tissin luputtamisesta. Olenko siis huono äiti, kun edes ajattelen toimia näin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanne onkin eri silloin kun vauva pitää äitiä tuttina... Meillä minä jouduin pitämään unikoulua vauvan ollessa 9kk sillä vauva ei nukkunut muuta kuin tissi suussa. Jos tissi tippui suusta heräsi heti ja alkoi huuto. Siinä kärsi jo äidillä hartitkin samasta asennosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei jaksa kantaa lasta niin kannattaa kokeilla vaikeina öinä vaunuja. Voi istua/maata sängyllä ja samalla kädellä työnnellä vaunuja ees-taas.
nukahtaa ja ärräpäitä päästelin suustani ja äksyilin. Möykkäsin myös vanhemmille lapsilleni. Nyt harmittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuota minä kaipaan että joku sanoo mun olevan ihan idiootti kun tällaista asiaa murehdin.
Vaunut on parvekkeella ja jossain vaiheessa hämärän rajamailla kyllä tuli mieleen että voisikohan niistä olla apua. Mutta kun periaate on ollut että lapsen pitää nukahtaa ilman viihdykkeitä ja tähän asti niin onkin ollut. Mutta juuri tällaisina harvinaisen hankalina öinä olisivat varmastikin olleet hyvä apu.
Ap
Meilläkin mies oli eilen illalla firman bileissä. Itse en meinannut saada vanhempaa tenavaa nukkumaan millään ja puolentoista tunnin saikkaamisen jälkeen komensinkin sitten jo tosi rumasti. Vaikka pyysin anteeksi, tuntuu silti vieläkin pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä yritä olla mikään superäiti ja meillä tosiaan on ollut ehkä liiankin helppo vauva. Ja olen senkin tiedostanut, että on hyvä joskus näyttää myös niitä negatiivisia tunteita. Mitenkäs muuten lapset oppii niitä ilmaisemaan itsekään? Mutta jos suuttumus ja vihastuminen alkaa olla joka päiväistä ja öistä, niin silloin täytyy omia toimintapoja arvioida kriittisesti.
Ehkä me ollaan ihan hyviä äitejä vaikka hermo välillä meneekin!
Ap
suurin osa olisi heltynyt ja hämmentänyt ehkä lapsen sillä, että palveluja on taas tarjolla öisinkin... lapsi ei ollut yksin, mutta sai johdomukaisen kokemuksen siitä, että yöllä rauhoitutaan omaan sänkyyn ilman erityispalveluja - palveluna vain äiti vieressä
Tulevaisuudessa korjaat sadon viime yön urakasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuo on punaisena lankana kulkenut tässä meidän unikoulutuksessa ja muutenkin tässä lyhyessä kasvatuksessa 7 kk:n aikana. Eli uskon että kärsivällisyys palkitaan myöhemmin eikä meidän vanhempien tarvitse enää valvoa 3-vuotiaan sängyn vierellä monta tuntia illassa. Kaikki on vain mennyt niin hyvin, että viime yö tuntuu epäonnistumiselta. Tai eihän se epäonnistunut, kuten sanoit. Varmaankin toimin ihan oikein, toivottavasti. Se huuto oli vaan kauheaa kuunneltavaa. Mutta yritän järkeillä asian niin että lapsi tosiaan tiesi äidin olevan vieressä ja olo oli itkusta huolimatta turvalinen.
Ap
Mitä se mistään tajuaa, syy-seuraussuhteista...
Kantaa vauvaa, tai sitten vaihtoehtoisesti rauhoitella itkeva vauva takaisin uneen omassa sangyssaan. Ala kanna tuosta syylisyytta!! =)
Otollisin unikouluajankohta on juurikin 6-8 kk. Silloin vauva ei vielä ole oppinut hyödyntämään tilanteita ja pompottamaan aikuisia. Vuoden vanha ymmärtää jo pompottaa ja vaatia. Tällöin on helpompi luoda tottumuksia.
Kuulostaa ihan yhtä puusilmäiseltä kuin " uhmaikä" - aivan kuin lapsi haluaisi nimenomaisesti uhmata vanhempaa joka asiassa. Huoh... ei se ihme, että lasten kanssa oleminen ja eläminen koetaan hankalaksi, kun se pitää mieltää noin negatiivisesti sävyttyneeksi.
Kyllä 7kk ikäinen voi vielä hyvinkin tarvita ruokaa kerran yössä. Ihana äiti otti syliin, tuoksui maidolta, hylkäsi ja pihtasi tissejä. Ei tuon ikäinen ymmärrä sitä. Itse en olisi pystynyt olemaan noin kova.
Anteeksi jos tuntuu ilkeältä, mutta itse olen ns. sensitiivinen äiti. Vauva kulkee mukana ja syö rintaa kun on nälkä. Vauva on osa sinua, nykyihmiseltä on luonnollisuus niin kaukana.
Ja muille: eiköhän jokainen sen tiedä, ettei lapsi piruuttaan itke ja huuda? Mutta tiedättekö mitä ap olisi siinä menettänyt, jos olisi kuukauden tauon jälkeen antanut periksi ja antanut tissiä??
Monet vanhemmat luovuttavat aivan liian helposti kaikessa. Jos lapsi itkee pois otettua tuttia niin annetaan äkkiä takas ku se ei ollutkaan vielä " valmis" . Ei kaikki asiat mene niin kuin lapsi haluaa, se on aikuinen joka päättää miten ja milloin mitäkin tehdään.
Suurin osa teistä jätti kokonaan huomioimatta, että kyse oli YHDESTÄ huonosti menneestä yöstä!! Lapsi oli jo kuukauden nukkunut ilman yösyöttöjä!
Tsemppiä ap: lle!
Toivottaa eräs äiti joka " huudatti" lastaan ensimmäiset 4 kuukautta noin 6 tuntia yössä, kiitos koliikin.
Älkääkä tulko sanomaan, että minulla oli " syy" huudattaa. Niin oli ap: lläkin!!