Auttaako masennuslääkkeet " unohtamaan" ikäviä asioita? Eli

ne ihan noin vaikuta... korkeintaan pystyy käsittelemään sitä asiaa järkevämmin, ja näkee sen realistisemmin, ja on kanttia tehdä asian suhteen jotain. Olettaen siis että lääkitys on oikea ja auttaa.



t. masennuslääkityksellä oleva

Mulla auttoi terapia. Siinä purin asian, se käsiteltiin juuriaan myöten ja sain rauhan, pystyin hautaamaan ne ikävät tunteet ja jatkamaan eteenpäin.

mihinkään yksittäiseen stressiin, vaan masennukseen ja ahdistukseen jotka ovat sairauksia. Lääkkeet ei muuta ajatusmaailmaa tms. vaan normalisoi serotoniinipitoisuutta aivoissa.

ajatusmaailmaa. Tai pikemminkin se normalisoitui, eli asiat ei ahdista ja stressaa sillä tavalla, vaan kaikkeen suhtautuu positiivisemmin ja rennommin. Mutta luulen, että se on just niin, että aivokemian normalisoituessa tulee se ihmisen perimmäinen luonne pintaan, mulla toi optimismi ja iloisuus, mikä oli jäänyt ahdistuksen alle.

Parasta on se, että tuntuu todella normaalilta, eli lääke ei tee teennäisen positiivikseksi.

Vierailija:

ajatusmaailmaa. Tai pikemminkin se normalisoitui, eli asiat ei ahdista ja stressaa sillä tavalla, vaan kaikkeen suhtautuu positiivisemmin ja rennommin. Mutta luulen, että se on just niin, että aivokemian normalisoituessa tulee se ihmisen perimmäinen luonne pintaan, mulla toi optimismi ja iloisuus, mikä oli jäänyt ahdistuksen alle.

Parasta on se, että tuntuu todella normaalilta, eli lääke ei tee teennäisen positiivikseksi.

Itselläni on siis Sepram nyt kohta puoli vuotta mennyt ja on tuollaisia tuntemuksia mitä kuvailin tuossa kysymyksessäni, mietin vain siis että johtuuko lääkkeestä vai.. mistä?

Olo on kaikenkaikkiaan aika hyvä juuri nyt :)

Sepramia 50mg/vrk.

ap

niitä päiviä jotka ei tunnu juuri miltään. Pahoina päivinä otetaan rauhoittavia, jotka nekään ei oikeastaan rauhoita mitään.

Näin ainakin itselläni, jatkuvasti vellova paha olo ja ahdistus väistyi jonnekin taka-alalle ja energiaa jäi arjen pyöritykseen. Tunnetilat jotenkin latteutuivat ilman että olisi kuitenkaan ollut missään lääkepöhnässä tai koomassa. Vanha tuttu oma itse nousi taas pintaan ja elämä alkoi tuntua siedettävämmältä ja hallittavissa olevalta. Vaikka arki oli raskasta, pystyi viemään päivät läpi ja hoitamaan välttämättömät asiat.

kuinka tuollainen lääkitys voikin auttaa ja helpottaa oloa niin paljon. Nimenomaan että on sitä energiaa ihan eri lailla ja jaksaa pyörittää arkea.. ja jopa hymyilläkin :)

ap

Vierailija:

ajatusmaailmaa. Tai pikemminkin se normalisoitui, eli asiat ei ahdista ja stressaa sillä tavalla, vaan kaikkeen suhtautuu positiivisemmin ja rennommin. Mutta luulen, että se on just niin, että aivokemian normalisoituessa tulee se ihmisen perimmäinen luonne pintaan, mulla toi optimismi ja iloisuus, mikä oli jäänyt ahdistuksen alle.

Parasta on se, että tuntuu todella normaalilta, eli lääke ei tee teennäisen positiivikseksi.

kasia ja ap:ta. Lääke auttanut olemaan normaali :)!!!!

Ja vähän OT, nyt olen raskaana, lopettanut lääkkeen syönnin, ja vointi on vieläkin hyvä = normaali :)!

mutta vaan 10mg/vrk, eli ihan minimiannostus. Se on auttanut mielestäni todella paljon, jos vertaan fiiliksiäni tänä aikana ja vaikka lääkitystä edeltävää vuotta. Mä olen kärsinyt kyllä melkein koko ikäni epämääräisestä ahdistuksesta. Kävin terapiassa jokusen vuoden nuoruudessani (nyt olen 36), mutta mitään lääkkeitä en ole syönyt ennen kuin nyt.

- 5 -

mua se ainakin rassaa