Miltä tämä kuulostaa: nettotulot 3600/kk, säästöjä 30 000, muttei varaa omaan asuntoon.

Lapseni käy kuvataidekoulua kerran viikossa ja kävelee sinne itse, kyllä se 160 per lukuvuosi ihan rahaa on. Ja luuletko, että me äidit emme tiedä mikä lapset tekee onnelliseksi. Sä vedät heti kumileimasimella, että suorittajat ja kerskakuluttajat.

Esikoisella on treenit 3 krt/vko ja viikonloppuna usein pelejä. Hän on itse ollut äärimmäisen kiinnostunut lajista jo alle kouluikäisenä ja osoittautunut hyväksi siinä, mikä on hänelle ja itsetunnolleen todella tärkeää, koska koulumenestys ei ole ollut mitään huippuluokkaa.

Vierailija:

Yksi juttu, mikä ainakin meillä on vaikuttanut menoihin sen jälkeen, kun menin hoitovapaalta töihin on kiire!

Kun töissä teet kiireessä hommia 8 h, juokset hakemaan kuopuksen tarhasta, illalla lähdet viemään esikoisen harrastukseen jne. ei aina ehdi ja jaksa metsästää niitä kaikkein halvimpia tuotteita. Emme ole mitään tolkuttomia tuhlareita, mutta näin on vain käynyt.

Ei kai kerta viikossa kuskaamista estä järkevää rahankäytön suunnittelua. Kuskaamisen annettiin ymmärtää olevan samanlainen rutiini kuin tarhasta hakeminen.

T. tietämätön

Idari

Vain omistusasuminen avaa taivaan?

On paljon asioita mitä voi tehdä, todella paljon. Tosin lauantait eivät kulu ostosparatiiseissa maleksien, osteskellen ja pikaruokapaikoissa syöden. Toki on olemassa joku alaraja, minkä alapuolella elämä ei ole enää hauskaa, mutta tätä rajaa emme ole joutuneet alittamaan edes tämän purkiremonttisäästökuurin aikana.



Emme ole köyhiä, me valitsemme. Se on kaikkein vaikein asia muuttaa asennetasolla. Kiireinen elämä ja elämisen jokapäiväinen stressi kaventaa näköalaa, ja on ehkä vaikeampi tunnistaa ne turhat yoiveet ja pyrkimykset, jotka pakottavat olemaan siinä kulutuskeskeisessä oravanpyörässä.



Idari.

me tavalliset lapsiperheet vietämme kaikki ajat ostoksilla? Mistä niin päättelet? Mistä tulee ajatuksesi, että sinä olet nyt ainut joka tajuaa höllätä " oravanpyörää" ja osaisi ottaa hetkestä kiinni? Sitäkö luulet tavallisen lapsiperheen elämän olevan? Miten vääristynyt kuva. Meillä on pullantuoksuisia hetkiä, istutaan saunassa yhdessä, käydään mustikassa, sienessä, hiihtämässä jne. Mutta alasti ja kävellen tämä kaikki ei aina onnistu, joskus tarvitaan jopa Boschin monitoimikone :D

määrässä ja laadussa, jota näkee.



Huomaan, etten millään saa teitä ymmärtämään asennettani. Olen huomannut, että välttämättömien asioiden määrä elämässäni vähnenee koko ajan sen lainkaan vaikuttamatta tyytyväisyyteeni. Moni pakko saada juttu ei oikeastaan ole kovin pakollinen, edes hyödyllinen. Se muuttuu roinaksi ennen kuin huomaakaan. Monen asian voi vuokratakin, siksi ajaksi kun sitä tarvitsee.



Olin ihan hyväpalkkaisessa hommassa 10 vuotta, tidän kyllä mitä se on kun rahaa on, tai on ja on, koska kun sitä on, niin kohta sitä ei ole, ellei erityisesti ja aktiivisesti jemmaa sitä johonkin.



Ja kyllä, kyllä minäkin mielelläni lopettaisin kotirouvailun jos vain tästä kykeentyisin. Kyllä mulla on hirveitä syyllisyydentuntoja siksi, etten selvinnyt työelämästä ns puhtain paperein. Selvää on myös se, etten ikinä työssä ollessani uskonut että näinkin voi elää ihan hyvää elämää, ja ap:n viesti olisi voinut olla kuin minun suustani 6 vuotta sitten.



Anteeksi että kerroin, että toisinkin voi olla.

Mitä jos teille tulisi vaikka ero?