Toivottavasti on terve! Pääasia että on terve! Törkeää hokemista

Tärkeimpänä asiana sitä en kuitenkaan pidä. Minusta tärkeintä on osata nauttia elämästä ja elää se mielekkäästi. Mielummin vaikka täysillä ja vähän vajavaisena kuin terveenä valittaen ja katkeroituen.



Oman lapsenikin soisin mielummin olevan vaikka se kehitysvammainen, elämäänsä tyytyväinen ihminen, kuin terve, katkera ja pahansuopa pessimisti.



(en siis sanonut että kaikki vammaiset olisivat onnellisia tai kaikki terveet onnettomia. Pidän vain onnellisuutta tärkeämpänä kuin subjektiivista terveyttä)

Kituuko syntynyt lapsi, joka saa kaiken mahdollisen lievityksen huonoon oloonsa. Ja kuka voi varmuudella tietää " kituuko" lapsi. En ole itse vielä koskaan nähnyt kituvaa lasta, vaikka todella sairaita olen nähnyt ja hoitanut. Miten taas abortissa. Ei siinä ainakaan lapsi saa mitään kivunlievitystä. Kuka tietää miten kivulias olo on abortoitavalla. Mikä taas on kenenkin mielestä vaikea vamma. Ei näihin yhtä ainoaa selkeää vastausta taida löytyä. Lapsi on kuitenkin aina lapsi. Ei pitäisi tuijottaa sairautta tai vammaa, vaan nähdä se lapsi.