Hermot menee, taaskaan ei päästy kauppaan kun 5v sanoo ettei tahdo

Tiedätkö syytä?

Tee lapselle kuvista oma kauppalista ja tosiaan joku palkinto. Esim. keräätte aluksi vaikka 5 tarraa mukavasta kauppareissusta ja sitten joku konkreettinen mukava palkinto mikä on lapselle mukavaa. esim. uimahallissa käynti, saa pelata 30 minuuttia, menette ravintolaan syömään.



Nämä keinot tehonneet meidän aikoinaan vaikeaan 3-5-vuotiaaseen.

Sano että jos lapsi tahtoo olla niin pieni vauva ettei kävellä edes voi, sinä alat hoitaa häntä kuin vauvaa. Osta vaikka vaippapaketti kotiin ja sano: nämä on sinulle. Ja huomenna menet päiväkodissa pienten ryhmään.

ainoa tilanne, jossa sukset menee ristiin?



Vaikea uskoa, että aikuinen ei saa lasta kauppaan, jos muuten perheessä on selvää kuka sanoo viimeisen sanan...

anna lapsen osallistua työntämällä ostoskärryjä, nostamalla tavaroita kärryyn, nostamalla niitä hihnalle ja täyttämällä kassia.



Anna lapsen päättää kauppalistasta jotain vaikka päivän jälkkäri.



Näin minä toimisin, ei tarttisi väkivaltaa eikä nöyryytystä.

Lapsi oppi, että saa periksi kun kiukuttelee.

Seurava kerta tulee olemaan vaikeampi.



Hyvää tulevaisuutta vain teidän perheelle. Tulet olemaan äiti, joka sanoo, ettei voi 12 vuotiaalle tytölleen mitään kun se menee kaljaa juomaan ja jakamaan persettä jokaiselle vastaantulijalle.

yksin sinne kauppaan.

sen kuuluisan selkäsaunan. Sen jälkeen kysyisin lähdetäänkö, ja jos ei, niin antaisin uudestaan. Jne.



Nää on just niitä helvetin kakaroita, jotka ei mitään muuta niin kaipaa kuin sitä kunnon palautusta maanpinnalle.



Mä en ole ikinä kajonnut lapsiini, mutta eipä meillä tuollaista tilannetta pääsisi syntymäänkään. Mun lapseni tietää kyllä muutenkin tasan, kuka meillä määrää. Mutta koska ap. on tuollainen nöösi, me kaikki joudutaan kärsimään hänen helvetillisestä kakarastaan tulevaisuudessa.

Jos ei kauppaan sovi mennä lapsen takia, niin lapsi kantakoot siitä seuraukset.

siinä on uskomaton teho.. meidän 5 v tekee IHAN MITÄ VAAN, jos alan laskea kolmeen :)

Ja kun uhkaa jollain, esim tänään ei katsota pikku kakkosta, jos et laita vaatteitasi naulakkoon, kun olen laskenut kolmeen, ja TOTEUTTAA sen uhkauksen jos mitään ei tapahdu. Pari kertaa tulee varmasti itkupotkuraivari lapsella, kun huomaa ettei kaikki menekään hänen mielensä mukaan, mutta sitten alkaa oppia.

Voit myös ostaa kaappiin puuroa valmiiksi (jos lapsesi ei tykkää siitä) ja sitten kun olette olleet käymättä kaupassa tarpeeksi pitkään, kaivat puuropaketin esille ja selität että muuta ruokaa ei ole, nyt syödään tätä. Alkaa mennä perille, kun syötte kolmatta päivää pelkkää puuroa =)

5-vuotiaan voi jättää kotiin, jos ei halua lähteä.

jos 5- vuotias temppuilee noin (huitoo, puree, raapii), niin tota helvetissä se touhulopetetaan! Otetaan käsistä kiinni ja kerta kerralta lujempaa, että varmasti pentu tajuaa lopettaa! Ei siis lyödä tai väännettä, mutta kyllä sen lapsen täytyy tuntea ja tajuta se, että aikuinen on vahvempi, ja aikuisella on voimaa pistää mukula kuriin!

Ettekö te tajua, että monella lapsella (versinkin villeillä pojilla) on TARVE siihen, että ne laitetaan kuriin fyysisestikin? että niitä ihan oikeasti rajoitetaan KONKREETTISESTI, eikä vain sanoin. Se on mun mielestäni lähes lapsen pahoinpitelyä vaan lässyttää ja myötäillä sellaista lasta, joka tarvitsee sitä fyysistä kontaktia. Ja korostan vielä, että en tarkoita lyömistä, tukistamista, nippailua tms. vaan esim tuolla tavalla tempoileva lapsi yksikertaisesti "sidotaan" syliin tai maahan tai mihin vaan, jotta hän tuntee että tässä siis menee se raja.

T: kolmen fyysisen ja reippaan pojan äiti.

En ole huonokuntoinen, vaan urheilullinen, pitkä ja vielä pitkäraajainenkin! Mutta jos meidän 5-v poika (118 cm ja 23 kg) haluaisi heittäytyä hankalaksi, niin aika pulassa olisin. Kantaa kyllä jaksan, mutta entä jos se huitoisi, raapisi, purisi ja potkisi koko matkan? Mihin laittaisin sen siellä kaupassa, jos se jatkaisi riehumisa siellä? Sitoisin ostoskärryihin?

Onneksi poikamme on yhteistyöhaluinen, mutta tunnen kyllä hänen fyysiset voimansa enkä usko että pystyisin viemään väkisin kauppaan.

Lapsi voisi istua kyydissä menomatkalla ja tulomatkalla siinä kulkisivat kauppakassit :)



Mun kokemus on, että hankalaan tilanteseen ei kannata jäädä jääräpäisesti kiinni vaan luovia... Siitä hyötyvät sekä äiti että lapsi.



Tämä ei siis ole periksiantamista vaan luovaa ongelmanratkaisua :D

Sanoin, että ei sun tartte lähteä, jäät sitten vaan yksin kotiin siksi aikaa kun äiti menee käymään lähikaupassa. Jätin lapsen kotiin ja lähdin kauppaan, jäin oven taakse kuulostelemaan ja lapsi alkoi huutaa ja itkeä äidin perään. Odotin hiukan, menin takaisin ja kysyin lapselta, että miten on, tuutko mukaan vai jäätkö kotiin yksin? Lapsi päätti tulla mukaan eikä temppuillut enää sen jälkeen.

Ehdotin jo tuota pulkkajuttua, mutta muitakin kivoja vaihtoehtoja on. Lapsillakin on välillä paskoja päiviä/hetkiä, ihan samoin kuin itselläkin. Niissä tilanteissa positiivisuus auttaa mielestäni paremmin kuin jääräpäinen kasvattaminen. Mielestäni varsinaista kuria ja lapsen ruotuun laittamista tarvitaan silloin kun lapsi vaarantaa itsensä tai muut. Uhmatilanteisiin sopii paremmin luoviminen, huomiotta jättäminen ja positiivinen ajattelu- kannattaako hommasta tehdä tappelemalla vielä suurempi patti?

Mitä kaikkea matkalta löytyykään, mnkävärisiä autoja jne.. jos löytyy viisi samanväristä voidaan käydä leikkipuistonkautta jne..

Lapsella jokin syy miksi ei halua lähteä.Miten itse toimit kaupassa olo ajan? Huomaatko myös lasta ja jutteletko hänelle ja saako "osallistua kaupassa käyntiin"..?

Ehdotin jo tuota pulkkajuttua, mutta muitakin kivoja vaihtoehtoja on. Lapsillakin on välillä paskoja päiviä/hetkiä, ihan samoin kuin itselläkin. Niissä tilanteissa positiivisuus auttaa mielestäni paremmin kuin jääräpäinen kasvattaminen. Mielestäni varsinaista kuria ja lapsen ruotuun laittamista tarvitaan silloin kun lapsi vaarantaa itsensä tai muut. Uhmatilanteisiin sopii paremmin luoviminen, huomiotta jättäminen ja positiivinen ajattelu- kannattaako hommasta tehdä tappelemalla vielä suurempi patti?

esim. vaikka käytävä kaupassa ostamassa perheelle ruokaa. Silloin aikuinen joutuu sysäämään lapsen senhetkiset tarpeet/tunteet/temppuilut syrjään ja hoidettava asia hyvällä tai pahalla. (siis lapsen kannalta, itse kaupassa käyminen ei ole paha eikä hyvä juttu, se on hoidettava asia).

Näistä asioista emme ikinä meidän perheessä neuvottele alaikäisten kanssa.

remmiä vaan tollaselle! oikeesti..

Jos tohon jamaan ootte jo joutuneet, niin kyllä on kasvatus mennyt pieleen jo ajat sitten.

Mun muksut on molemmat yrittäneet pomotella jossain vaiheessa, mutta mä olen silti se pomo ja asiat menee niinkuin minä sanon tai isä. Lapset eivät määrää meidän kodissa esim. sitä milloin mennään kauppaan tai mihin kauppaan mennään.

Kyllä 5-vuotiaan saa ruotuu, ihan turha väittää mitään muuta, ne on vaan tekoselityksiä. Jos ei saa muka, niin sitten ei edes ole loppujen lopuksi tahtoa, vanhemmuus kenties hukassa?

laskemisesta tuli mieleen, että meillä on 2v3kk poika ja sille ei tehoa laskeminen... Alkaa laskea mukana... Ja vaikka kuinka älähdän laskemisen jälkeen niin aina laskee uudestaan mukana...

Meillä on 5v tyttö. Kerran lähdettiin kauppaan kävellen, kun matkalla päätti ettei haluakaan. Hirveä huuto `en halua kauppaan`mutta mä jatkoin matkaa ja perässä tuo huutaen tuli. Kaupassa huuto loppui, ja oltiin jo ihan mielellään kaupassa :)