Hermot menee, taaskaan ei päästy kauppaan kun 5v sanoo ettei tahdo

Näin minä toimisin, ei tarttisi väkivaltaa eikä nöyryytystä.

Tää on tätä tyypillistä av-logiikkaa, jos kantaa lapsensa väkisin autoon, kasvatuksen johtoajatuksena TÄYTYY olla väkivalta ja nöyryytys. Ei se irl ihan niinkään ole. Meidän kovatahtoinen poika saa rakkautta ja hellyyttä, häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteitään kunnioitetaan. Siitä huolimatta silloin tällöin tämän äidin täytyy turvautua osastoon uhkailu ja kiristys. Se on sitä uhmaikää... Ja kyseessä on kuitenkin äidin ja lapsen suhde ja kinat, ei kahden aikuisen.

Mutta jos lapsi täytyisi kantaa kauppaan kirkuvana, sylkevänä, purevana ja potkivana (vai miten se yksi vastaaja sitä kuvasi), niin on vanhemmuudessa jotain vialla, tai sitten lapsessa. Kehotan ap:stä miettimään, miten johdonmukainen hän on muuten lapsen kanssa, antaako hän periksi silloin kuin ei pitäisi, tai käskyttääkö lasta kauppaan lähtiessä, koska odottaa jo vaikeuksia ennen kuin niitä on ilmaantunutkaan? Äidin on hyvä välillä pysähtyä kuuntelemaan, miten asiat esittää. Tuollainen 4-5-vuotias on jo hirveän herkkä aistimaan vanhempien herkkiä kohtia, ja yleensä vielä lietsoo bensaa liekkeihin.

Ihmettelen kyllä av-mammojen lihaskuntoa, mä olen kantanut joskus autoon sekä neljä- että yksiveen (toinen toisessa kainalossa, toinen toisessa!), kun en ole jaksanut jäädä lähtemisestä neuvottelemaan! Ruumiinrakenteeltani olen mallia pygmi/sohvaperuna. Tekniikka haltuun mammat!

lapsia ei uskalleta rajoittaa, vaan heti pelätään, että niille tulee jotain traumoja siitä - voin sanoa, että paljon pahemmat traumat tulee siitä, että lasta ei rajoiteta!



ja aina ei tarvitse olla kiva, luovia siitä mistä aita on matalin ja tasoittaa lapsen tietä keksimällä mukavia hassutuksia... missä ja koska lapsoset sitten opettelevat sietämään ja kestämään niitä pettymyksiä ja rajoituksia, mitä yhteiskunta ja elämä tarjoilee?



t. pahasti ongelmaisten lasten ja nuorten parissa työskentelevä

jotka soittaa ekaluokalla opelle, että ei kai meidän nicopetterin tarvitse tulla klo 8 kouluun kun on niin aamu-uninen, eikä tahdo.

Kuka niille lapsille sitten isompana keksii "hassutuksia" ja maanittelee ei niin kiinnostaviin tehtäviin. Opettajako, työnantaja, pomo? Tuskinpa. On opittava, että on myös suoritettava tehtäviä, jotka ei ole kivoja eivätkä kiinnostavia. Niin se vaan menee, aina ei voi olla mukavaa ja tehdä kuin itseä huvittaa. Vanhempien tehtävä on opettaa myös tällaisia asioita.

Väkivalta viittaisi ihan noin selkäsaunoihin, ei kantamiseen. Ja nöyryytys neuvoihin, joissa käskettiin pukea lapselle vaippa ja ostaa tutti.

Näin minä toimisin, ei tarttisi väkivaltaa eikä nöyryytystä.

Tää on tätä tyypillistä av-logiikkaa, jos kantaa lapsensa väkisin autoon, kasvatuksen johtoajatuksena TÄYTYY olla väkivalta ja nöyryytys. Ei se irl ihan niinkään ole. Meidän kovatahtoinen poika saa rakkautta ja hellyyttä, häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteitään kunnioitetaan. Siitä huolimatta silloin tällöin tämän äidin täytyy turvautua osastoon uhkailu ja kiristys. Se on sitä uhmaikää... Ja kyseessä on kuitenkin äidin ja lapsen suhde ja kinat, ei kahden aikuisen.

Mutta jos lapsi täytyisi kantaa kauppaan kirkuvana, sylkevänä, purevana ja potkivana (vai miten se yksi vastaaja sitä kuvasi), niin on vanhemmuudessa jotain vialla, tai sitten lapsessa. Kehotan ap:stä miettimään, miten johdonmukainen hän on muuten lapsen kanssa, antaako hän periksi silloin kuin ei pitäisi, tai käskyttääkö lasta kauppaan lähtiessä, koska odottaa jo vaikeuksia ennen kuin niitä on ilmaantunutkaan? Äidin on hyvä välillä pysähtyä kuuntelemaan, miten asiat esittää. Tuollainen 4-5-vuotias on jo hirveän herkkä aistimaan vanhempien herkkiä kohtia, ja yleensä vielä lietsoo bensaa liekkeihin.

Ihmettelen kyllä av-mammojen lihaskuntoa, mä olen kantanut joskus autoon sekä neljä- että yksiveen (toinen toisessa kainalossa, toinen toisessa!), kun en ole jaksanut jäädä lähtemisestä neuvottelemaan! Ruumiinrakenteeltani olen mallia pygmi/sohvaperuna. Tekniikka haltuun mammat!

Ja miksi, ap, sanoit lapselle, että "en minäkään sinne kauppaan halua, mutta kun on pakko"? Ei ehkä kannata esittää sitä asiaa noin, lapsi ottaa susta mallia.

kun on tarvis. Voithan keksiä jotain hauskaa eli otatte pulkan mukaan ja laskette sitä ennen (tai parempi ehkä jälkeen) mäkeä, vedät häntä pulkassa. Tai sitten ostatte jotain sellaista mistä voitte puuhastella jälkeenpäin jotain yhdessä, esim. askartelua/leipomista tms.



Yksi mikä meillä tehoaa on ihan vaan järkeily että ei sitten ole mitään syömistä, eikä syödä koko iltana ellei nyt lähdetä kauppaan.



Loppuviimeksi tietysti komentaisin ja sitten kyllä lähtee vaikka mikä olisi. En vain turvaudu tähän viimeiseen kuin oikeasti tärkeissä asioissa, ja kun muut keinot on käytetty. Lapsi vaan kerta kaikkiaan tietää, että kun minä jotain päätän niin niin tehdään. En tiedä miten sitten teinin kanssa toimii, mutta katsotaan ne tilanteet sitten kun aika tulee.

Olet nähtävästi saanut itse pienenä selkäsaunoja jos et ole totellut tai jos sinulla on ollut oma mielipide jostain asiasta. Säälin perhettäsi ja siinä kasvavia lapsia.

Jyräämällä toisten halut ja mielipiteet ja toimimalla kun diktaattori perheessäsi saat aikaan vain sen, että heti kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja, he jättävät sinut eivätkä halua sinua enää sen jälkeen nähdäkkään. Lisäksi olet luonut heille tulevaisuutta ajatellen todella huonon pohjan, sillä he eivät osaa kommunikoida ja tehdä kompromisseja. Niitä tarvitaan jo tavallisessa parisuhteessakin. He ovat oppineet sinulta mallin että muita ei tarvitse kuunnella. Näin ollen olet tuhonnut heidän elämänsä jo valmiiksi ja he joutuvat kokemaan seurusteluissa monia raskaita eroja saamatta kuitenkaan mitään pysyvää aikaiseksi. Toivottavasti olet ylpeä itsestäsi. Suosittelisin sinulle että haet itsellesi psyk. apua ja käyt sen jälkeen asiat läpi perheesi kanssa. Ennen kuin on liian myöhäistä.

no johan on ketkuilua

lapsi ja ihmeissään ihmettelemään valhetta jota itse tod näköisesti kiellät tekemästä

sanavalhe on kuin muutkin valheet

höynätä niin suakin höynätetään

mutta tuo vauvana kohtelu kuulosti hyvältä idealta. Eli jos käyttäydytään kuin vauva, niin sitten myös kohdellaan kuin vauvaa. Ei taatusti kauaa kestä ;).

Julkisissahan ne kuljettaa 6 vuotiaitakin rattaissa, että pääsisivät itse ilmaiseksi.

isänsä kanssa. Tai jos lähetään perheenä kauppaan, tää vanhin saattaa mennä mummolaan.

roskiin. Ja menet sitten katsomaan minkä ensin valitset. Tehoaa meillä :-)

tai jäädä yksin kotiin. Kyllä se perässä tulee kun laitat ulko-oven kiinni ja olet "menossa".



Tämä ainakin tehoaa omiini.



Kyllä se valitettavasti on niin että kyllä aikuinen määrää ja jos ei enää 5 vuotiasta saa kuriin niin millaista se on sitten kun lapsi on teini-iässä?

Se on kyllä pirun hyvä kirja ja avaa sen kokonaisuuden näissä tilanteissa. Kannattaa lukea ja todella kokeilla:)

jätä se räivä kersas kotia ja käy yksin kaupas. Ei se sillä aikaa kuole. Ja jos kuolee niin sitte se oli tarkotettu niin.

Tiedoksi sulle, meillä ei lapset saa selkäsaunoja, eikä mitään muutakaan kuritusta. Iahn vaan siksi ,että mä osaan kasvattaa muutenkin. Mun lapseni ovat todella hyväkäytöksisiä ihania lapsia.

Ap. selvästikään ei osaa kasvattaa lastaan, ja on antanut jo nyt siitä tulla tuollaisen pikku paskiaisen, josta kaikki joutuu kärsimään tulevaisuudessa, kun sen pentu päättää koulussa että sitä ei huvitakaan jne. Noita tuollaisia nössövanhempien kersoja olisi syytä vähän palautella maan pinnalle, että ihan oikeasti, maailma ei pyröi heidän napansa ympärillä, eivätkä he ole niin jumalaisen voittamattomia, kuin he kuvittelevat. Se olisi ihan oikeasti palvelus noille lapsillekin. Se on paljon karumpaa joutua kohtaamaan nuo rajat yhteiskunnan toimesta, ja silloin se on yleensä jo liian myöhäistä.

JA hei, mä olen saanut lapsena fyysistä kuritusta, samoin on mieheni. Ja me kyllä rakastetaan ja pidetään huolta omista vanhemmistamme. Meillä on itsetuntoa, ja me osaamme kyllä ihan mainiosti elää tässä yhteiskunnassa. Meillä on hyvitä duunit ja laajat sosiaaliset piirit. Osaamme jopa kommunikoida ja tehdä kompromisseja, meillä esim. riidellään ihan äärimmäisen harvoin.

Että jätähän se jeesustelu toiseen paikkaan, jooko? Mua sitten aina ärsyttää nämä kirjoitukset joissa tukkapölly tai selkäsauna tuhoaa elämän... just joo, saattaisit olla vähän uskottavampi, jos et ihan noin karskeihin ylilyönteihin syyllistyisi.

Olet nähtävästi saanut itse pienenä selkäsaunoja jos et ole totellut tai jos sinulla on ollut oma mielipide jostain asiasta. Säälin perhettäsi ja siinä kasvavia lapsia.

Jyräämällä toisten halut ja mielipiteet ja toimimalla kun diktaattori perheessäsi saat aikaan vain sen, että heti kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja, he jättävät sinut eivätkä halua sinua enää sen jälkeen nähdäkkään. Lisäksi olet luonut heille tulevaisuutta ajatellen todella huonon pohjan, sillä he eivät osaa kommunikoida ja tehdä kompromisseja. Niitä tarvitaan jo tavallisessa parisuhteessakin. He ovat oppineet sinulta mallin että muita ei tarvitse kuunnella. Näin ollen olet tuhonnut heidän elämänsä jo valmiiksi ja he joutuvat kokemaan seurusteluissa monia raskaita eroja saamatta kuitenkaan mitään pysyvää aikaiseksi. Toivottavasti olet ylpeä itsestäsi. Suosittelisin sinulle että haet itsellesi psyk. apua ja käyt sen jälkeen asiat läpi perheesi kanssa. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Mihinkään ei lähtisi. Jos pakottaa, niin kauhea kiukuttelu ja oikuttelu, niin että lähtöö kuluu ainakin tunti. Lopulta kun saa lähtemään niin oikuttelee sitten kaupassakin. Yksin ei halua kotiin jäädä ja jos vaan jätän, niin huutaa oven raoassa, niin että rappukäytävä raikuu ja ihmiset kurkkivat ovien raoasta, että mitä se kamala äiti taas lapselleen tekee.

Meillä tosiaan tämä esikoinen pompottaa koko perhettä ja en tiedä mitä sen kanssa tekisi.



En siis valitettavasti osaa auttaa, mutta uskon, että ei sitä saa pakotettua kauppaan, jos ei halua lähteä.

Jotkut lapset vaan on niin sisukkaita ja itsepäisiä, että niille ei mahda tietyissä asioissa mitään.

Olen tuhat kertaa joutunut toteuttamaan uhkaukseni ja siitä syntyy vaan ennemmän vastustusta ja kiukuttelua. Meillä on 4 lasta joista yksi 8v on sellainen jolle ei aina mahdeta mitään (on aina ollut hankala). Muutkin on itsepäisiä, mutta niiden kanssa pärjää, eikä tule ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Tämä 8v on saatava hyvällä tottelemaan ja ikinä ei saa menettää hermoja ja lähtöihin on varattava ainakin tunti. Kasvatusneuvolassa eivät osanneet auttaa. Muualtakin ollaan haettu apua, mutta ei olla sitä saatu.



Täällä ei todellakaan mammat ymmärrä, että joitakin lapsia saattaa olla mahdotonta saada uhkailemalla ja määräilemällä tottelemaan. Kaikki lapset ei vanhempiaan pelkää ja kunnioita, vaikka selkää saisivat.

anna lapselle vaihtoehtoja, keskustele vakavsti lapsesi kanssa, kuin aikuisen kanssa.

kerro hänelle kuinka tärkeää on, että hän on mukana äidin kanssa kaupassa ja saa taitavana lapsena auttaa äitiänsä.

ettet millään pärjää ilman hänen apuansa.

käytä tästä lähtien positiivisuutta aseena ja unohda lahjonta, kiristys ja uhkailu. johan se on nähty, ettei tehoa.

kaikki psykologinen hömppä puree meidän poikaan. määräily ei tuota tulosta.

pojalla adhd tai asperger. on todella kovakalloinen.

älä keskustele lapsen kanssa eteisen lattialla, kun hän kiukuttelee, vaan ihan muualla.

itse sanon aina pojalleni, että tule tänne ja keskustelaan vakavsti ja katso äitiä silmiin.

mies määräilee poikaa ja ei se tua kun konfliktin meidän perheeseen.