Pelottavia raivontunteita, mihin niistä uskaltaa avautua kun psykologin aika

koska pelottava raivo ei kuulu av-mamman elämänpiiriin.

koska pelottava raivo ei kuulu av-mamman elämänpiiriin.

Se on ahdistavaa, että kun on äiti, ei saa edes sanoa minkälaisia asioita päässä pahimmillaan liikkuu, vaikka niihin olisi hakenut apuakin.

ap

Ja kokeile jos pystyisit katsomaan sitä raivoasi rauhassa. Se on vaan tunne, raskas henkisesti mutta kestettävissä. Hyväksy se ja katso miten tunne tule ja menee, heikkenee ja voimistuu.

mutta mua auttaa joskus sellainen leikki, että leikin olevani haastateltavana jossain ohjelmassa ja vastailevani haastattelijan kysymyksiin. Olen saanut purettua joitain ahdistavia asioita ja järjesteltyä niitä päässäni. Tämä tehdään tietysti yksinään, esim. autossa on sopivan rauhallista.

Tämä on juuri se huono asia koko systeemissä. Ihmiset eivät uskalla puhua, koska pelkäävät joutuvansa lynkatuiksi, joko lähipiirinsä, lastensuojelun tms. toimesta. Lähipiireistä ei aina voi olla varma, mutta esim. lastensuojelun keinojen tarkoitus on auttaa perhettä, ei aiheuttaa ongelmia.

Uskalla vaan avautua vaikka täällä tai ihan missä vaa, paha olo on puettava sanoiksi, muuten se vaan pahenee.

Mä tein sitä kuule joskus ihan tahallani. Kuvittelin miten otan vauvaa jaloista kiinni ja pamautan päin seinää. Silti tiesin, että en olisi oikeasti tehnyt sitä ikimaailmassa. Tuolla lailla sain kiukkua purettua sen verran että taas jaksoin valvoa... Se tunne ei ole vaarallinen sinänsä, jos et toimi sen mukaan.