Onko muita joiden mielestä vanhemmat äidit

Mulla oli nuori äiti eli hän sai minut kun oli 23v. Ja ihan kakara hän oli. Ei todellakaan valmis äidiksi. Isääkään ei ollut kuvioissa kun vaan hetken ja sen jälkeen oli mitä erikoisempia poikaystäviä kunnes äiti 33v ikäisenä löysi nykyisen miehensä, miehen jota minä kutsun nyt isäksi. Tietenkin olen onnellinen että olen olemassa mutta kyllä äiti olisi voinut todellakin odottaa parempaan elämänvaiheeseen ennenkuin rupesi hankkimaan lasta. Olin kyllä toivottu enkä siis ns. vahinko mutta se ei tässä tapauksessa auttanut mitään. Jos ihminen ei ole vielä valmis äidiksi niin sitten ei vaan ole.



Itse muistan että koko lapsuuteni toivoin että minulla olisi vanhempi ja viisaampi äiti. Sellainen kuin muilla oli. Toisaalta muistan että kun yhden tytön äiti oli jo 45v kun hän meni kouluun (eli saanut kaiketi lapsen sitten 38v ikäisenä) niin se oli minusta ihan liian vanha äiti. Kyseessä oli esikoistyttö.



Joten minä sanoisin että riippuu henkilöstä tuo oikea ikä. Jos mitään muuta en tiedä ja pitää pelkällä iällä sanoa niin sanoisin että 25-35v ovat parhaita lapsensaanti ikiä.



Meidän asuinalueella on paljon ns. teiniäitejä jotka ovat lapsensa saaneet 17-19v ikäisinä. Heitä kun näkee kärryttelemässä niin aina mietin hetken että onko tuossa nyt isosisko kärryttelemässä lastaan vai onko kyse erittäin nuoresta äidistä. Minusta ei olisi tosiaankaan kiva jos joutuisin aina todistelemaan äitiyttäni nuoren ikäni vuoksi.



Ja tähän loppuun....oman esikoiseni sain 28v ikäisenä ja seuraavan kun olin 33v. Jaksamisessa tms. en huomannut mitään eroa mutta äitiysrahat olivat kyllä huomattavasti isommat tällä jälkimmäisellä kerralla. ;)

itse en ole halunut yrittäjäperheen lapsena itselleni vakituista työpaikkaa ennen lapsia. Työnantajalle äitiyslomat ja hoitovapaat ovat aika ikäviä, vaikka suhtautuisivatkin niihin hyvin. Olen tiennyt että haluan olla lasten kanssa kotona siihen asti että nuorimmainen on 3v. Olisin siis ollut hoitovapaalla+äitiyslomalla yhteensä 7v näiden kolmen kanssa, ennen kuin nuorimmainen on 3v. Jos minulla olisi ollut vakituinen työpaikka olisin kokenut enemmän velvollisuudeksi mennä jossain välissä töihin. Karuin tapaus vanhemmilleni oli äiti, joka alkoi odottaa esikoistaan heti kun sai vakituisen paikan, jäi sairaslomalle odotuksen alussa, oli äitiyslomalla+hoitovapaalla kolmesta lapsesta 6,5v ja irtisanoi itsensä kun nuorimmainen täytti 3 ja olisi ollut pakko mennä töihin. Koko ajan kun oli kotona lasten kanssa sai lomarahat ja hyödynsi sairasvakuutukset. Että näin!

. Koko ajan kun oli kotona lasten kanssa sai lomarahat ja hyödynsi sairasvakuutukset. Että näin!

Meillä töissä lomia kertyy äitiys- ja vanhempainvapaa-aikana mutta ei hoitovapaalla. Ja sama lääkärikäynneissä: saa käyttää äitiys- ja vanhempainraha-aikana muttei hoitovapaalla. Eli kolmesta lapsesta maksimissaan vajaa 3v voi saada näitä em. asioita (vaikka ne kertyneet lomat käyttäisikin välissä).

vaikka itse halusin (ja sain) lapset 20+ ikäisenä.

Joo, ja en ole liian vanha. En kuulu edes mihinkään riskiryhmään ikäni puolesta. Esikoisen olen saanut 22-vuotiaana.

Itse olen sitä mieltä, että lapset pitäisi "tehdä" ennen 40 vuotta. Ihan vaan sen lapsensa itsensäkin takia...

Itse olin 40v. kun sain esikoiseni, ikään en voinut itse vaikuttaa, lapsi syntyi

8 vuoden rankkojen hedelmöityshoitojen tuloksena, nyt tuntuu et toinenkin

lapsi olisi tervetullut.

nih

olosuhteiden pakosta ovat saaneet lapsensa vasta myöhemmällä iällä. Tuntuu melkoisen ikävältä, että joku voi ajatella noin suppeasti. 10 vuotta lapsettomuushoitoja takana ja yksi lapsi sylissä, ei voisi onnellisempi nyt olla! Ikää kyllä on jo yli 30 v...

Itse olin 21 saadessani vauvan. Mutta tunnen monia yli 30-vuotiaita eivätkä he ole mielestäni liian vanhoja siinä missä minäkään en ole liian nuori!!

ja siellä voi seurata näiden nuorten äitien elämää.



Monella on ikää vasta 25 ja lapsia on ehditty tehdä parille kolmelle miehelle ja vihittykin on jo muutaman kanssa.

Ehkä se sitten on sitä oikeaa elämää, että tärkeintä on saada lapsi nuorena ja sitten erotaan. Sen jälkeen lapsi seilaa siellä ja täällä ja kauhealla paniikilla etsitään uutta miestä. Uus lapsi putkeen kun on tunnettu pari kuukautta ja taas eletään niin onnellista elämää.



Kun toinen syntyy niin ongelmat alkaa kun ei ole ammattia, ei omaa rahaa ja ei tunneta toista ja ei kestetä sinun ja minun lapsia. Taas aletaan miettiä eroa ja etsiä kolmatta miestä.



Onhan se kamalan hienoa pitää tärkeimpänä tehdä lapset nuorena ennen kuin hommaa ammatin ja tutustuu mieheen niin, että tietää, onko siitä isäksi vai ei.

oli täysin erimieltä, sillä nyt olisi yksi erolapsi lisää tilastoissa. Ekan lapseni sain 27v ja se tuntui juuri oikealta iältä minulle, menot oli menty ja minulle oikea kumppani vierellä. Ottakaa huomioon että ei kaikilla ole kumppania alle kolmekymppisenä.Minä tosin löysin omani 24v, mutta ei olisi ollut mitään järkeä lähteä heti perhettä perustamaan vaan sen takia että lapset "pitää" tehdä nuorena.

jos vanhemmat ovat tasaisia, elämää jo nähneitä ja valmiita vanhemmuuteen henkisesti ja taloudellisesti. Eri ihmisillä sellainen aika tulee eri-ikäisenä. Harvoilla kuitenkaan hirmuisen nuorena.