Miksi miehet tukistaa ja lyö lapsia?

tukistaa helposti. Surullista. Mä en tiedä mitä mä tekisin jos mun mies edes yrittäisi. Toisaalta tunnen myös monta äitiä joka tukistaa tai retuuttaa...



Hyvä tietää, että tarhasta ilmoittelivat eteenpäin!

Mutta mitä tuollaisesta ilmoituksesta käytännössä sitten seuraa?

mutta isä on lempeä ja rakentava.

On oppinut kotoaan, anopin kanssa ovat molemmat sitä mieltä, että fyysinen kurittaminen on vaan hyväksi lapselle.

äiti on useimmin se, joka pahoinpitelee lastaan. Se taitaa vain olla vaietumpi salaisuus kuin isän pahoinpitely. Tai sitten isä ottaa äidin pahoinpitelyn kontolleen, jos äiti on esim. masentunut synnytyksen jälkeen.

Jos kyseessä on avioeroriitoja, se heikentää tukistajan oikeuksia. En tiedä kuinka pahasti pitää mäiskiä, että oikeasti saa sakkoa, syytteen tai jopa vankilaa. Tukistamisesta ei kai seuraa vielä kuin selittelyä.

Kertokaapa mitä pitäisi tehdä äitinä ja vaimona?

Jotain konkreettista? Olen kertonut niille tahoille joita sen luulisi kiinnostavan, ja tuloksena on että koittakaa nyt jaksaa, ja huolehtia omasta jaksamisestanne, kummankin.

Ja viesti on ollut lastensuojelupuoleltakin se, että ei se nyt maailman vakavin asia ole jos tukisteleekin. Kunhan osaa rajoittaa ajoissa ettei tee mitään isompaa pieniä läimäyksiä enempää. Eihän niin saisi toki toimia, mutta näinhän sitä on ennenkin kasvatettu, älä nyt huoli enempää, ole hiljaa vaan, ettei tarvi huostaanottaa mukuloitasi.

En antaisi lasten kasvaa sellaisessa kodissa, vaan pakkaisin kamani ja ipanat ja heippa! Mä en kestäis ajatusta, että 15-vuotias kysyy, että äiti miksi annoit isin käydä käsiksi.



Ihmeellisiä kommentteja lastensuojelusta. Ei mikään ihme, ettei isä lopeta.

ja lasten kasvatukseen liittyy aika vakavaakin väkivaltaa. Vauvoille huutamista (siis aivan pikkuvauvoille, sanotaan nyt jo 1-3kk vanhoille), vauvojen lyömistä ja tukistamista, henkisesti yksin jättämistä (äiti ei jaksa nousta aamulla, ja vauva vajoaa apatiaan pinnasängyssä). Myöhemmin kävelemään opettelevan lapsen kumoon tökkäämistä, 2v lapsen passittamista sänkyyn ilman ruokaa läimäytysten saattelemana...



Eivätkä nämä edes ole mitään erityisen " huono-osaisia" ! Yhteisenä tekijänä kaikille näille äideille on se, että heidän on ollut vaikea asettua " äitimään" . Monella on jollain lailla epäonnistunut avioliitto - joko äiti on kateellinen miehelle, joka pääsee käymään töissä ja joka osaa luoda paremman suhteen lapseen (koska ei esim. tukista lasta eikä huuda tälle, lapsi luottaa isään enemmän) - tai sitten isä on näitä jatkuvasti töissä olevia, jotka pakenevat perheen ongelmia ylitöihin. Eivätkä saa lapsiin kontaktia.



Kaikki noista äideistä itkee sitä, etteivät jaksa lastensa kanssa ja tuntevat syyllisyyttä, mutta eivät uskalla puhua ongelmistaan, koska pelkäävät syyllistämistä. Monet noista lapsista ovat kiinnittäneet huomiota arkuutensa takia päivähoidossa ja neuvolassa. Myöhemmin monet ovat olleet erityisen uhmakkaita, ts. ovat käyneet äitinsä kimppuun ja lyöneet tätä.

mutta jotenkin eronneet isät tuntuvat pärjäävän kaikkein heikoimmin ainakin mun kokemusten mukaan. Lapset oireilevat vähän vierasta paikkaa ja isä menettää kontrollin. Äiti ei olekaan enää auttamassa, ja jälki on sen mukaista.

Jos tulee jompien kumpien kanssa ongelmatilanne niin mieheni aina raivoaa, että tässä näkee tuloksen kun hän ei ole saanut kasvattaa. Koirat ja lapset kuulemma oppivat ainoastaan kivun kautta. Kihisen raivosta koska hän oikeasti kuvittelee asian olevan niin. Hän ei ole valmis korjaamaan vanhempiensa tekemiä kasvatus virheitä :(

Mitä jos pakottaisit sen lukemaan jotain väkivaltaan ja kasvatukseen liittyvää? Voisi vaikka oppia ymmärtämään empaattisempia tapoja kasvattaa.

nämä perheet niin onnellisia isoinen autoineen ja luksuskoteineen kuin miltä ne näyttää. Usein kun tutustuu johonkin perheeseen, niillä tuntuu löytyvän vaikka mitä luurankoja kaapista.

lasten isät - vaikka ovatkin läsnä - ovat yleensä töissä kun taas kontrollin menettävä hysteerinen äiti on lasten kanssa kotona, jopa vuosia.

JA mitä tulee siihen, että lapsi on erityisen uhmakas (en muista numeroa, ehkä 13?) Niin kyllä minun tempperamentikkaat lapseni minua lyövät, tukistavat, purevat ja huutavat minulle. En koskaan hyväksy tuollaista käytöstä, en koskaan satuta heitä, mutta lapseni tietävät, että olen se turvallinen aikuinen jolle saa purkaa pahaa mieltään. Minä kestän ja jaksan kiukuttelunkin. Osaan ottaa syliin ja kysyä, mikä harmittaa. Meillä saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että kaikki menee ihanasti ja sitten jonakin päivänä kaikki on huonosti ja lapsi kiukkuaa " tyhmä äiti" ja tehostaakseen itseään tulee vielä mojauttamaan minua. Eikö teillä koskaan lapset suutu sinulle? Meillä ei väkivaltaista käytösmallia ole opittu kotoa vaan muilta lapsilta. Kotona meillä puhutaan asiat selviksi niin aikuiset kuin lapsetkin.

kokeilevat kaikkea. Mutta jos tulet mulle väittämään, että teidän normaalissa ja tasaisessa perheessänne olevat 8-15-vuotiaat lapset leipovat äitiään turpaan (lyövät, potkivat, raapivat, sylkevät) mennen tullen, niin kyllä joku juttu on pahasti pielessä.

Vierailija:

JA mitä tulee siihen, että lapsi on erityisen uhmakas (en muista numeroa, ehkä 13?) Niin kyllä minun tempperamentikkaat lapseni minua lyövät, tukistavat, purevat ja huutavat minulle. En koskaan hyväksy tuollaista käytöstä, en koskaan satuta heitä, mutta lapseni tietävät, että olen se turvallinen aikuinen jolle saa purkaa pahaa mieltään. Minä kestän ja jaksan kiukuttelunkin. Osaan ottaa syliin ja kysyä, mikä harmittaa. Meillä saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että kaikki menee ihanasti ja sitten jonakin päivänä kaikki on huonosti ja lapsi kiukkuaa " tyhmä äiti" ja tehostaakseen itseään tulee vielä mojauttamaan minua. Eikö teillä koskaan lapset suutu sinulle? Meillä ei väkivaltaista käytösmallia ole opittu kotoa vaan muilta lapsilta. Kotona meillä puhutaan asiat selviksi niin aikuiset kuin lapsetkin.

sillä monissa näissä mun tuntemissa ongelmakodeissa se on toisinpäin. Hyvin menee vain harvoin, yleensä huonosti. Yleensä lapset kiukkuavat, joskus satunnaisesti voivat olla myös rauhallisia.

Vierailija:

Meillä saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että kaikki menee ihanasti ja sitten jonakin päivänä kaikki on huonosti ja lapsi kiukkuaa " tyhmä äiti" ja tehostaakseen itseään tulee vielä mojauttamaan minua.

Isä on vähintään omituinen, äiti huutaa pienimmästäkin kuin palosireeni ja uhkailee vaikka millä. Lapsi on aina sinänsä siisteissä vaatteissa, mutta usein ne ovat vähän liian isoja tai pieniä.



Olen jutellut muutaman kerran molempien vanhempien kanssa, ja kaikesta näkee, että mies on hurja ja äiti alistunut.



Lapsi on ihan kamala. Riehuu, tönii, kiusaa, varastaa leluja ja heti kun silmä välttää on pahanteossa. Olen usein sanonut lapselleni, että kiltti pieni, ethän vaan leiki Liisan kanssa. Omani on ainokainen ja vähän tottumaton pitämään puoliaan.



Säälittää, että lapsi jo tarhassa leimautuu vaikeaksi ja kamalaksi. Yksilläkään synttäreillä en ole koskaan häntä nähnyt.

miten moni hyväksyy läpsimisen ja tukistelun. Juuri oli tästä juttua tuttavapiirissä ja todella moni jotenkin ymmärsi, että äidiltä voi palaa näin pinna. Kuvottavaa.

eikä isommilta todellakaan tuollaista käytöstä voi hyväksyä. Minä luulin, että puhuttiin tarhaikäisistä.



Vaikka kyllä tiedän n. 10 vuotiaita (useimmiten poikia), joilla välillä oma suuttumus lyö " aivot lukkoon" ja he tulevat itkien sekä potkien läheistensä kimppuun. JA ihan tavallisista perheistä on kyse. Lapsilla se kontrolli ei ole niin kehittynyt. Itsekin teininä muistan kuinka suutuin joskus niin, että aloin itkemään, kun en muuta osannut. Ehkä joku toinen teini kääntää suuttumuksensa tuollaisessa tilassa ulos lyömisenä? Enkä todellakaan hyväksy teinien väkivaltaa, mutta he tarvitsisivat joskus apua omien tunteiden käsittelyssä.