Voi Jessus. Perhe lähtee lomalle etelään viikoksi ja pienin lapsi (2-v) jätetään mummolle hoitoon.

En itsekään lähtisi - saattaisin harkita jos olisi paikka minne lapsen turvallisesti jättää.



Minustakin tämä keskustelu menee aina ihan äärimmäisyyksiin. MInusta on todella harmillista, että enää ei pidetä arvossaan sitä että lapsella on mummola tms paikka missä turvallisesti olla päivä tai pari jos aikuisilla sattuu olemaan lapsenhoidon estävä meno tms. Itse elin lapsuuden maatalossa, jossa asui parhaimmillaan / pahimmillaan 4 sukupolvea samassa talossa + muuta sukua kanssa lähellä. Muodostui läheinen suhde todella moneen.



Nykyinen kaupunkielämä on ihan toista, etenkin kun heti aletaan paasata kiintymyssuhteesta jos mummo on hoitamassa lasta päivänkin. Itse haluaisin tarjota lapselle suhteen moneen eri aikuiseen, mutta sukulaiset ovat niin kaukana että ovat melko tuntemattomia lapselle.



Ja olen avoimesti katellinen jokaiselle, jonka lapsella on läheinen suhde johonkin toiseenkin aikuiseen. Ei se Pyhä Äiti (+isä) ole se maailman ainut ihminen.

Ei tarvi lukea mistään kirjasta.

suosituksen löytyvät myös netistä googlettamalla ja neuvolan jakamista lehtisistä. Vauva-aiheisissa lehdissä on asiasta ollut mainintaa myö useamman kerran.

Tai sitten pitäisi jo olla ihan erityisen taukki ja tunteeton, jos hylkäisi lapsensa viikoksi mummolaan, vaikka tajuaisi sen olevan lapselle pahaksi. Harmittaa, että ihmiset menevät poteroihinsa eikä edes yritä miettiä, voisko asiantuntijoilla olla joku ihan fiksukin pointti suositusten takana. Itse ainakin myönnän tehneeni ajattelemattomuuttani mokia äitinä, mutta onneksi tajuan myös sen, että silti lapsillamme on ihan hyvät oltavat juuri meidän lapsina :)

erehdyt suuresti. Ongelmaisiin lapsii perehdytään yleensä erityispedagogisissa tutkimuksissa, ei perus kasvatustieteessä. Lisäksi varhaista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdeteorioita tutkitaan yleensä lähinnä psykologian kentältä käsin. Se ei niinkään ole kasvatustieteellisen tutkimuksen keskiössä. KUitenkin lähdekirjat ovat usein samoja ja senkin vuoksi aihe on riipaisevan tuttu. Soitapa vaikka neuvolaan tai lastenpsykiatrille ja kysäise hänen mielipidettään jos olet noin jääräpäinen;)



Ja sinulle, joka kirjoitit, että on kurjaa ettei lapset saisi olla päivää tai paria mummulassaan? Miksi ei saisi?? Tottakai saavat! Sehän on lapselle tärkeä itsenäistymisenkin kannalta ja toki vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa. Kyllä minunkin lapseni ovat mummulassa yötä ja nauttivat siitä!! Mottona vain on tosiaan se, että vauvan paikka ei ole hoidossa erossa vanhemmistaan ja vangemmatkin lapset ovat kypsiä olemaan erossa vain niin montä yötä vanhemmistaan kuin heillä on ikävuosia.



terv: 53 edelleen....

että on ihanaa kun lapset on mummolassa että pääsee miehen kanssa vaikka kahdestaan ulos syömään ja elokuviin. Aina löytyy äitejä, joiden mielestä se on ehdottoman tuomittavaa - etenkin jos lapsen poissaollessa nauttii siitä jotenkin. On olemassa niin ehdottomia vanhempia, että lapsen hoitoon jättäminen on hyväksyttyä ainoastaan jos molemmilta vanhemmilta on suunnilleen jalat poikki ;) Suomessa ei ole kovin hääppöinen se suvun yhteys nykyään!

Eikä kenenkään tuntemattoman av-mamman eriävät mielipiteet sitä miksikään muuta.

" kyllä minä tiedän parhaiten" on aika vaarallinen asenne jos samalla sivuuttaa (minkä tahansa) alan asiantuntijoiden perustellut ja pitkään tutkimustradioon perustuvat suositukset, neuvot jne.

ootte te ihquja.

Kun ajatellaan esim kaikkia " älä pidä lasta liikaa sylissä ettei mene pilalle" ja " vauvaa saa syöttää vain 4 tunnin välein" -asiantuntijaneuvoja joista ei kovin pitkää aikaa ole.

79 ei muuten käyttäisi päihteitä raskausaikana eikä jättäisi vauvaa yöhoitoon.

Vierailija:

" kyllä minä tiedän parhaiten" on aika vaarallinen asenne jos samalla sivuuttaa (minkä tahansa) alan asiantuntijoiden perustellut ja pitkään tutkimustradioon perustuvat suositukset, neuvot jne.

eli ikävuosien mukainen määrä öitä erossa vanhemmista =)

olen yh, ja minulla on 5 viikkoa lomaa vuodessa, kuten myös lapsellani tarhasta. Ei tulisi mieleenkään dumpata muksua mummulaan, kun meillä on aikaa vihdoinkin yhdessä.

Vierailija:

erehdyt suuresti. Ongelmaisiin lapsii perehdytään yleensä erityispedagogisissa tutkimuksissa, ei perus kasvatustieteessä. Lisäksi varhaista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdeteorioita tutkitaan yleensä lähinnä psykologian kentältä käsin. Se ei niinkään ole kasvatustieteellisen tutkimuksen keskiössä. KUitenkin lähdekirjat ovat usein samoja ja senkin vuoksi aihe on riipaisevan tuttu. Soitapa vaikka neuvolaan tai lastenpsykiatrille ja kysäise hänen mielipidettään jos olet noin jääräpäinen;)

Kuinka monen ns. normaalin lapsen tiedät käyvän psykologin vastaanotolla? Psykologinen tutkimus ja teoria pohjaavat hyvin pitkälti ongelmatapauksiin ja poikkeavuuksiin, ei niinkään ns. normaaleihin.

Itse väitän tuntevani lapseni parhaiten. Voin toki kysyä neuvoa neuvolasta, jossa olemme käyneet, ja ottaa neuvot huomioon harkitessani asiaa. Sen sijaan en ala soittaa millekään lastenpsykiatrille, sillä onneksi lapsellani ei ole tarvetta sellaisella käydä, enkä pitäisi psykiatria kovinkaan ammattitaitoisena, jos hän alkaisi lastani näkemättä paasata, mikä on hänelle hyväksi.

Sen sijaan ihmettelen, että nykyään ei osata kasvattaa lapsia ilman nettiä, Keltikangas-Järvistä tai lastenpsykiatreja. No, ehkä jostain kertoo se, että pienet lapset ja nuoret voivat pahemmin kuin koskaan ennen. Vanhemmat eivät luota vaistoihinsa, vaan lukevat mieluummin nettiä tai kirjoja.

ei luulisi olevan liian vaikeaa ihan itse etsiä se.



Nimimerkillä muutakin tekemistä kuin moneen kertaan etsiä valmista tietoa idiooteille

Vierailija:

ei luulisi olevan liian vaikeaa ihan itse etsiä se.

Nimimerkillä muutakin tekemistä kuin moneen kertaan etsiä valmista tietoa idiooteille

ja jotka lukevat näitä suurelle yleisölle tarkoitettuja " kasvatusoppaita" (Sinkkonen, Keltikangas-Järvinen, Tahkokallio)

Tuskin kukaan järkevä niitä absoluuttisina oppikirjoina lukee =)



Ongelmia on juuri niillä lapsilla, jotka jätetään liian yksin tv:n ja tietokoneen kasvatettaviksi ja joiden vanhemmilla on asenne " kyllä me tiedetään ja tunnetaan" .



Ja mistäkö tiedän? Vuosien aikana sitä pystyy havainnoimaan oppilaita melko tarkasti, vanhempien kiinnostus ja asenne tulee taas esiin kodin ja koulun yhteistyössä (viestintä, vanhempainvartit jne)



Kehityspsykologia havannoi lapsen ja aikuisen normaalia kehityskaarta, se ei keskity ongelmatapauksiin.

Ymmärtävätkö muuten nänä hysteerikot sitä että kyse ei myöskään ole aina siitä ettei haluaisi matkustella lasten kanssa. (" Joku sanoi että pitää matkustella lasten kans kun on ne tehnyt. :)" )



Tiedättekö että esim. masentunut äiti tarvitsee välillä irtiottoa arjesta jotta jaksaa perheessä paremmin? Tajuatte sen sitten jos/kun jysähtää kohdalle. Kyse ei ole läheskään aina mukavuudenhalusta vaan TARPEESTA. Masennusta tulee jos on tullakseen. MAALAISJÄRKI käteen ja opukset metsään. Itse olen vienyt lapsia hoitoon (tuttuun paikkaan) ja tulen viemään jatkossakin.

Missä vaiheessa olen väittänyt, ettei Liisa olisi psykologi?? Tai kirjoittanut mitään siitä, millaisia lapsia psykologisissa tutkimuksissa käytetään?? Minä KASVATUSTIETEILIJÄNÄ kerroin vain, että meillä yleisen kasvatustieteen kentällä harvemmin tutkitaan ns. " ongelmalapsia" . Oppimisvaikeudet ja käytöshäiriöt kuuluvat erityispedagogiikan alueeseen, joka sekin toki on lähellä sydäntäni (laaja sivuaineeni!).



Pakko vielä lisätä loppuun, että varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus toki tapahtuu aivan tavallisten lasten ja vanhempien välillä, ei vain " ongelmatapausten" . Mutta koen nyt antaneeni osani tähän keskusteluun kasvatustieteen asiantuntijana sekä pienten lasten äitinä. Jokainen tehköön oman lapsensa kanssa kuten parhaaksi näkee, valitettavasti.



-53-

Lähinnä kiinnostus oppaisiin kertoo siitä, että on kiinnostunut aiheesta ja että tajuaa ja myöntää, ettei tiedä kaikkea.



" kyllä minä tiedän, ei siihen oppaita tarvita" asenteinen vanhempi kun usein kasvattaa samalla asenteella ne lapsensa =)

Vierailija:

86: näin opettajan näkökulmasta tasapainoisimpia lapsia ovat juuri ne, joiden vanhemmat ovat kiinnostuneita kasvatus- ja kehityspsykologiasta

ja jotka lukevat näitä suurelle yleisölle tarkoitettuja " kasvatusoppaita" (Sinkkonen, Keltikangas-Järvinen, Tahkokallio)

Tuskin kukaan järkevä niitä absoluuttisina oppikirjoina lukee =)

Ongelmia on juuri niillä lapsilla, jotka jätetään liian yksin tv:n ja tietokoneen kasvatettaviksi ja joiden vanhemmilla on asenne " kyllä me tiedetään ja tunnetaan" .

Ja mistäkö tiedän? Vuosien aikana sitä pystyy havainnoimaan oppilaita melko tarkasti, vanhempien kiinnostus ja asenne tulee taas esiin kodin ja koulun yhteistyössä (viestintä, vanhempainvartit jne)

Kehityspsykologia havannoi lapsen ja aikuisen normaalia kehityskaarta, se ei keskity ongelmatapauksiin.

No, niin kuule olen minäkin. En vain koskaan ikinä milloinkaan sortuisi tuollaiseen mustavalkoajatteluun, että tiettyjä kirjoja lukevat ovat niitä parhaimpia vanhempia ja omaan vaistoonsa luottavat ovat niitä, jotka istuttavat lapsiaan tv:n ja tietokoneen äärellä. Hohhoijaa... meillä ei muuten ole edes televisiota, mutta enpä ole lukenut kyseisiä opuksiakaan. Mites luokittelisit minut?