Voi Jessus. Perhe lähtee lomalle etelään viikoksi ja pienin lapsi (2-v) jätetään mummolle hoitoon.
Jos tekee lapsia pitää pystyä niiden kanssa myös lomailemaan.
Kommentit (186)
Vierailija:
Jos tekee lapsia pitää pystyä niiden kanssa myös lomailemaan.
Onhan se pitkä aika pienelle, mutta jos paikka on tuttu, niin miksi ei voi olla? Joilleki mummolla on kuin toinen koti, siellä käydään tosi paljon ja lapsi on ollut siellä vauvasta asti ja aina viihtynyt.
Meidän 2-vuotias oli viisi päivää mummolla. Oli pitkä aika joo, mutta ei todella mitään kohtuutonta. Muistelee tuota reissua muuten mielellään.
Ei ihme, että niin moni lapsi voi nykyisin niin huonosti.
Kuten joku kirjoittikin, vuorokausi tai kaksi riittää hyvin parisuhteen hoitamiseen (ja jos se tarvitsee pitempää hoitoa niin suosittelisin parisuhdeterapiaa)
Normaali ja tasapainoinen parisuhde kestää lapsiperheen arjen ja piristyy päivän kahden breikistä. Jos breikin tarve on viikko tai enemmän niin silloin asiat ovat jo pahasti pielessä, niin perhe-elämässä kuin parisuhteessakin.
kesällä jättää vuoden ikäisen mummolaan. Sen lisäksi 5v ja 3v.
Että saamme mieheni kanssa mennä kahdestaan viikon lomalle!
Uskon että mummolassa lapset saavat kunnon hoitoa sillä aikaa kun vanhemmat saavat parisuhdeaikaa ja virkistyvät yhdessä! Minä ainakin haluan pitää huolta sekä lapsista että parisuhteesta ja todella kaipaan lomaa myös ilman lapsia! Odotan jo innolla kesää!!
t. kotiäiti, jonka ainut vapaa tuolloin kesällä, muuten lastensa kanssa 24/7
mummolaan yöksi ja olisi siellä vaikka kuinka paljon...
TOinen asia on se kuinka mummo jaksaa.. Nytkin menemme viikonlopuksi koko perhe ja uskon että sunnuntaina kinataan että saisko jäädä pitemmäksi...
Lapset 4v ja 2v.
Missä mies? Tulee sinne lomalle mutta ei muuten osallistu? Oletpa helmen löytänyt, ei ihme että kaipaat lomaa.
Kuten sanottu, normaali ja tasapainoinen parisuhde piristyy jo päivän tai kahden irtiotosta.
Vierailija:
Ei ihme, että niin moni lapsi voi nykyisin niin huonosti.Kuten joku kirjoittikin, vuorokausi tai kaksi riittää hyvin parisuhteen hoitamiseen (ja jos se tarvitsee pitempää hoitoa niin suosittelisin parisuhdeterapiaa)
Normaali ja tasapainoinen parisuhde kestää lapsiperheen arjen ja piristyy päivän kahden breikistä. Jos breikin tarve on viikko tai enemmän niin silloin asiat ovat jo pahasti pielessä, niin perhe-elämässä kuin parisuhteessakin.
itsensä ainoaksi henkilöksi, johon lapsella voi olla suuri kiintymyssuhde. Meillä lapsella on paitsi äiti ja isä, myös mummot, vaarit, enot ja tädit, joihin taatusti luottaa ja joiden kanssa viihtyy tosi hyvin. Lisäksi on erittäin kiintynyt hoitajaansa ja hoitopaikan kavereihin. Mielestäni on aivan normaalia, että 2- 3-vuotiaalla on useita rakastavia henkilöitä ympärillään, joiden kanssa tuntee olonsa hyväksi. Ja se ei todella arkoita, että kiintymyssuhde vanhempiin olisi jotenkin vääristynyt.
Miten te voitte olla viikonkin lomalla jos 1-2v on hoidossa? Eikö tule ikävä? Oma lapseni on vielä niin pieni ettei ole yötäkään ollut muualla. Tämä ei ole kritiikki, mietimpä vain asiaa äidin kantilta. Meillä on syksyllä tarkoitus olla yö kaksistaan ja silloin vuoden ikäinen menee hoitoon/mummi tulee tänne. Kukin tavallaan tekee...
Mutta sitä en ymmärrä, kun tiedän yhden uraäitin, joka jätti lapsen jo ennen kuin 1 vuotta täytti mummulaan aina viikoksi, kun itse lähti töihin toiselle paikkakunnalle. Siis lapsi oli mummulassa sunnuntai iltäpäivästä perjanti iltaan.. Se vielä, että se työpaikka paikkakunta on mummulasta autolla ajettuna alle tunnin matkan päässä...
Se menee jo yli hilseen.. ei ymmärrä, ei.
En tosin lähtisi samassa lauseessa puhumaan kiintymyksestä vanhempien ja lasten välillä ja kiintymyksestä lapsen tarhakavereiden ja lapsen välillä.
Kiintymysteoria ei ole mikään ilmasta temmattu oletus vaan perustuu pitkään psykologiseen tutkimukseen.
Eivät asiantuntijat turhaan ole todenneet, että lapsen tulisi olla erossa vanhemmistaan maksimissaan lapsen ikävuosien määrä öissä (eli 1 vuotias maksimissaan 1 yö, 2 vuotias maksimissaan erossa vanhemistaan 2 yötä)
Tottakai lapsi on kiintynyt isovanhempiin ja toivottavasti moneen muuhunkin aikuiseen ja lapseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se kiintymys millään tavalla voisi korvata vanhemman ja lapsen kiintymystä.
Matkustimme ekan kerran lomalle kun kuopus 4-vuotias. Vanhin sai odottaa ekaa matkaansa 11-vuotiaaksi. Murkkuna valitti kun muut ovat päässeet paljon aikaisemmin matkustamaan. Kuopus vaan oli sellaista sorttia jota ei niin vaan viikoksi jätettykään mummulle. Lapset ovat tässäkin suhteessa erilaisia, toiset voi jättää helpommin hoitoon kuin toiset.
on olemassa mummuloita ja mummuloita, lapsia ja lapsia, perheitä ja perheitä. Eiköhän jokainen tiedä omat toimintatapansa. Eihän toisten ole pakko tehdä niin kuin on itse tehnyt. Mulla nousee aina ihokarvat pystyyn näistä kommenteista joissa paasataan, että kun meidän lapset ei ikinä sitä ja tätä niin muidenkaan lapset ja perheet eivät voisi toimia millään muullta toimintamallilla kuin sillä mitä MEIDÄN LAPSET. Höh!
pienen lapsen voi ottaa mukaan matkalle, turha käyttää tekosyynä.
Miten ihmeessä ei kahden aikuisen perhe pärjää matkalla useamman lapsen kanssa kun tiedän muutamia yh- äitejä jotka reissaavat pienten lasten kanssa ilman sitä toista aikuista.
samaa luokkaa kuin omaan äitiin. Enkä sitä, etteikö viikossa tulisi puolin ja toisin jo ikävä. Minusta vain jotkut käyttävät noita kiintymysteorioita väärin, ikään kuin lapsella ei voisi leikki-ikäisenä olla mitään muita ihmisiä, joiden kanssa heillä on muutama päivä hyvä olla.
Itse ajattelen, että nimenomaan koska kiintymys ja luottamus omiin vanhempiin on kunnossa, lapsi on luottavaisin mielin tutussa mummolassa ja tietää, että häntä ei ole hylätty mihinkään.
Jotkut lapset ovat varmaan ujompia ja varautuneempia kuin toiset. Sama kuin toisten kanssa on helppo matkustaa ja toisten kanssa ei ole. Jos oma lapsi on kamalan hidas tutustumaan ja kiinni vanhemmissa, niin lapsi on sellainen. Ei se tarkoita, että toisen mummolassa viihtyvällä lapsella on vaurioitunut kiintymyssuhde omaan äitiinsä.
Meillä nuorin kärsi alle 3-vuotiaana todella pahasta matkapahoinvoinnista. Miksi aletaan heti haukkua. Tilanteet ovat joka perheessä erilaisia. T:43
Vierailija:
Itse ajattelen, että nimenomaan koska kiintymys ja luottamus omiin vanhempiin on kunnossa, lapsi on luottavaisin mielin tutussa mummolassa ja tietää, että häntä ei ole hylätty mihinkään.
Jotkut lapset ovat varmaan ujompia ja varautuneempia kuin toiset. Sama kuin toisten kanssa on helppo matkustaa ja toisten kanssa ei ole. Jos oma lapsi on kamalan hidas tutustumaan ja kiinni vanhemmissa, niin lapsi on sellainen. Ei se tarkoita, että toisen mummolassa viihtyvällä lapsella on vaurioitunut kiintymyssuhde omaan äitiinsä.
Erityisesti tälläisissä tapauksissa, missä nyt ei ole mitään kummasteltavaa tai hälyttävää.
Minä matkustin kahden vanhimman kanssa vaikka missä ja miten, kun he olivat pieniä. Sitten syntyi kuopus, eikä tarvinnut lähikauppaa pidemmälle mennä moneen vuoteen. Minä laitan rahani LOMAAN, en lasten hoitoon vaikeutetuissa olosuhteissa. Matkustelua jatkettiin ilman kuopusta, kun raaskittiin jättää hoitoon.
Nyt me matkustelemme kaikenlaisilla kokoonpanoilla. Minä ja/tai mies, osa lapsista, kaikki lapset, molempien tai toisen vanhemman kanssa. Aivan mielenkiinnon ja matkakohteen mukaan.
Kauhisteltavampaa on nykypäivän perheet, jossa ainut kiintymyssuhde solmitaan äidin ja lapsen välillä. Tasapainoisempia ovat sellaiset lapset, joilla on useampia turvallisia aikuisia ympärillään. Äiti yksinään ei voi olla koko maailma. Ja lapsia on erilaisia. Joku toinen itkee ikäväänsä vielä kouluiässä, vaikka kiintymyssuhteessa ei vikaa olisikaan. Joku toinen lapsi on väkisin yöksi, kun sattuu olemaan luonteeltaan sellainen kyläluuta.
ja kokee itsensä siksi hylätyksi - vaikka kiintymyssuhde olisi kunnossa. Johtuu näet ihan aivojen fysiologisesta kehityksestä.
Mutta näinhän se on, asiantuntijoiden suosituksilla ei ole mitään merkitystä kun av-mammat tietää paremmin ja haluavat hoitaa kuralla olevaa parisuhdetta altaan äärellä kanarialla =)
Minä kyllä voisin viedä 3-vuotiaani viikoksi mummolle (joka on hyvin tärkeä ja rakas lapselle), hoitoon. Enkä usko että siitä mitenkään kärsisi.
Vierailija: