Voi Jessus. Perhe lähtee lomalle etelään viikoksi ja pienin lapsi (2-v) jätetään mummolle hoitoon.

Kyllä minäkin varmaan veisin mummolaan hoitoon, jos mummo on entuudestaan läheinen ja tietäisin että ei tule ongelmia.



Voi että, lähtisin heti jos vaan olisi sellainen mummola joka lapset ottaisi.

Reissuun en noin pientä ottaisi mukaan, siitä on lomailu kaukana.

Mäkin joudun/pääsen reissuun viikoksi ilman lasta. Työhommia osittain, mutta osittain lomailua. Odotan matkaa, vaikkajännitän ja murehdin jo etukäteen.



Mulle tulee kamala ikävä mun vajaa 3-vuotiasta. Itkettää oikeen jo nyt kun ajattelen. Varmasti ajattelen lasta reissussa koko ajan, mitä se touhuaa, onko sillä ikävä? Me ollaan oltu lapsen kanssa kaksin koko sen elämä. Mummut ja papat on tosi rakkaita sille, enkä usko, että lapsella tulee olemaan hätää.



Vaikka mua itseäni ihan itkettää olla niin kauan poissa, olen vain kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Onneksi on tuollaiset isovanhemmat, enpäs minä yh muuten tuollaisille reissuille pääsisi ollenkaan.



Mua on lohduteltu sillä, että vaikka lapsi ikävöisikin, se on turvallisessa paikassa. Vaikka itkisi minun perääni, ei se lapsi siihen hajoa. Vähän tullut luottavaisempi olo, kun ollaan lyhyitä yökyläilyjä harjoiteltu, ja hyvin on mennyt.

Olen lukeissani tätä ketjua haukkonut henkeäni ja pidätellyt kyyneleitä. Voiko 2000-luvun Suomessa vielä olla näin tietämättömiä ja tunteettomia vanhempia?? Olkoon miten vain, LUKUISTEN tutkimusten ja asiantuntijalausuntojen valossa on täysin selvää, ettei pienen lapsen paikka ole hoidossa ylipäätään, saati useita päiviä putkeen! Tup periaate yhdestä yöstä per ikävuosi lienee paikallaan sovellettavaksi.



Ja kyllä, meillä on todella läheiset suhteet mummoon ja pappaan, sekä täteihin, jotka tapaavat lapsiamme lähes päivittäin. Siltikään minulle ei tulisi pieneen mieleenkään jättää edes kolmevuotiastani vielä kuin yhdeksi yöksi ja vajaa yksivuotiasta en antaisi mistään hinnasta!! Olen kasvatustieteilijä ja kai voitaneen sanoa, että tieto lisää tuskaa. Lapsen kehityspsykologiaa tuntevana voin kertoa, että kyllä, lapsi varmasti selviää hyvässä hoidossa erossa vanhemmistaan. Aivan kuten selviää auto-onnettomukksien uhritkin toisinaan. KUitenkaan ero vanhemmista ei ole lapselle HYVÄKSI, kuten ei auto-onnettomuuskaan...



terveisin: Kasvatustieteiden lisuria pakertava...

ammattini puolesta tiedän näistä ehkä keskivertoa enemmän, mutta silti hirvittää monien täydellinen tietämättömyys.

Ei mullekaan olisi tehnyt tiukkaa jättää esikoista viikoksi 2-vuotiaana, mutta kuopusta en voisi jättää vieläkään, vaikka on jo kohta 3-vuotias. 1-2 yötä vielä menettelee, mutta viikko olisi pienelle ihan liian pitkä aika. Ja kyllä meillä aikanaan esikoinenkin reagoi eroihin ( vaikka nekin oli silloin max 2 yötä), vaikka oli todella tutussa paikassa, mummolassa, jossa me käydään viikoittain.



Nyt kun hän on kohta 5-vuotias, hän on varsinainen kyläluuta, ja menossa yökylään minne vain. Mutta silloinkin 1-2 yötä kyllä riittää oikein mainiosti.

Lähdetään piakkoin viikoksi etelään ja lapset 2v, 6v ja 8v lähtevät tietysti mukaan. Ollaan käyty lasten kans joka talvi etelässä, poikkeus oli talvi kun kuopus syntyi. eli pienin oli vuoden vanhana eka kerran mukana ja hyvin sujui. Eikä lapset ole koskaan olleet ripulissa(maitohappobakteerit!!) tai nestehukkaisia( juomista paljon!).



Lasten kans reissatessa asenne pitää olla sen mukainen. Mä lähden kyllä lomalle sinne; ei pyykkiä, ei kokkausta, ei yksin 24/7 lasten kans, koska mukaan lähtee lasten isä ja kolme muuta aikuista.



Ja muuten, meillä tämä kuopus 2 v. odottaa lentokoneen kyytiin niin innoissaan etten todellakaan voisi jättää häntä hoitoon. Pettymys olisi aivan valtava ja ikävä molemminpuolin ihan käsittämätön. En silloin voisi rentoutua koska ikävä häiritsisi niin paljon.

Etelässä on niin helppoa viettää perheen kesken aikaa kun on kaikki ylimääräiset velvoitteet jätetty kotiin! Huolehtii aamulla aurinkorasvaukset ja siitä että juodaan ja syödään hyvin. Muuten ei mitään stressiä.



Ymmärrän jos parisuhteen hoitoon on vain vuodessa se yksi viikko, jolloin lapset saa hoitoon jonnekin ,että silloin eteläänkin lähdetään ilman lapsia. Mutta jos muut lapset lähtee mukaan ja pienin kotiin niin en ymmärrä. Mekin teemme kahdestaan reissuja, mutta silloin kaikki lapset jää pois matkasta. Meillä siis kaikki mukana tai ei kukaan:)

Vierailija:

Kiintymysteoria ei ole mikään ilmasta temmattu oletus vaan perustuu pitkään psykologiseen tutkimukseen.

Eivät asiantuntijat turhaan ole todenneet, että lapsen tulisi olla erossa vanhemmistaan maksimissaan lapsen ikävuosien määrä öissä (eli 1 vuotias maksimissaan 1 yö, 2 vuotias maksimissaan erossa vanhemistaan 2 yötä)

Vierailija:

Mulle tulee kamala ikävä mun vajaa 3-vuotiasta. Itkettää oikeen jo nyt kun ajattelen. Varmasti ajattelen lasta reissussa koko ajan, mitä se touhuaa, onko sillä ikävä? Me ollaan oltu lapsen kanssa kaksin koko sen elämä.

ilmankos;) Tällä palstalla kun harvemmin pyörii fiksumpaa väkeä. Kaikki puhuvat vain mututuntumalla, että " kyllä meidän Masa vain pärjäsi kaksi viikkoa mummolla ilman ongelmia" , mutta kukaan ei HALUA tiedostaa sitä, että pitkä ero ei todellakaan ole suotava lapselle.



Itse kannan vieläkin huonoa omaa tuntoa taakkanani ajasta, jolloin esikoiseni oli 9 kuukautta ja hän yöpyi tutulla mummulla kun me vanhemmat olimme juhlissa. Muistan ikäni sen hirveän tunteen, kun vauva istui sylissäni seuraavana aamuna ja käänsi loukkaantuneena päätään pois. Tunne oli riipaiseva. Silloin tein valan, etten enää koskaan " hylkäisi" lapsiani omien tarpeideni valossa, vaan vasta kun lapsi siihen on todella kypsä. Ja kyllä, yhä käyn toisinaan juhlissa tmv. tilaisuuksissa, mutta silloin mies kotona, jos lapset ovat aivan pieniä.



terv: 53

en ymmärrä, siis eihän tuon ikäistä pitäis mukaan ottaa. mut miten ne voi olla erossa!!

Vierailija:

en ymmärrä, siis eihän tuon ikäistä pitäis mukaan ottaa. mut miten ne voi olla erossa!!

muistaakseni Liisa keltikangas- Järvinen on puhunut tuosta, samoin Terttu Arajärvi. Samasta suosituksesta taitaa olla maininta myös neuvolan esitteissä, niissä lähteeksi taidetaan mainita laajasti. kehityspsykologia



Mutta tarkat lähteet mainitsen heti kun opukset kaivan esiin =) Ellei joku muu kasvatusalan ammattilainen ehdi ensin.

Neljän vanhana oli kuukauden reissussa äitini kanssa.

joka oli ollut 3 viikkoa jenkeissä kun vauva oli puolivuotias.

On meilläkin todella laaja läheisten piiri, ja varsinkin esikoinen, joka on luonnostaan arka lapsi, on erityisesti hyötynyt siitä, on nykyään 5-vuotiaana tosi sosiaalinen ja välitön lapsi.

Mä olen myös aina antanut lapsilleni tilaa luoda omanlaisensa suhteen läheisiimme, enkä ole ollut välissä päsmäröimässä ja nalkuttamassa jokaisesta keksistä tai ylimääräisestä vaatekappaleesta tai vääränmallisesta lusikasta.

Mutta ei mun mielestäni se, että lapsella on paljon läheisiä ja luotettavia aikuisia lähipiirissään tarkoita sitä, että lasta pitäisi liian pienenä pitää viikkoa erossa vanhemmistaan. ON kuitenkin luonnollista, että se oma koti ja omat vanhemmat ovat lapselle ne kaikkein tärkeimmät ja läheisimmät paikat ja henkilöt. Sitä suhdetta lähipiiriin voi myös kehittää iän myötä lisää, kun siihen on paremmat henkiset valmiudet. Meidän 5-vuotias saattaisi ensi kesänä olla valmis viikon lomailuun ilman vanhempia, mutta katsotaan sitäkin sitten lähempänä ajankohtaa. Siinä ohessa saa tehdä lyhyempiä yövierailuja ilman vanhempia kummeilleen, serkuilleen, isovanhemmilleen ja kavereilleen.

Vierailija:

itsensä ainoaksi henkilöksi, johon lapsella voi olla suuri kiintymyssuhde. Meillä lapsella on paitsi äiti ja isä, myös mummot, vaarit, enot ja tädit, joihin taatusti luottaa ja joiden kanssa viihtyy tosi hyvin. Lisäksi on erittäin kiintynyt hoitajaansa ja hoitopaikan kavereihin. Mielestäni on aivan normaalia, että 2- 3-vuotiaalla on useita rakastavia henkilöitä ympärillään, joiden kanssa tuntee olonsa hyväksi. Ja se ei todella arkoita, että kiintymyssuhde vanhempiin olisi jotenkin vääristynyt.

varhaisesta mummolaan jättämisestä kun vanhemmat lähtivät reissuun. Olen ollut n. 3v, ehkä allekin. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt hirveä ikävä.

Oikeasti en tajua, mikä kiire ihmisillä on pitkillä lomamatkoille ilman lapsiaan. Etenkin vielä niin, että isommat pääsee mutta pienin ei :O Kaksivuotiaalle viikko on suorastaan ikuisuus! Pari-kolme yötä vielä menisi ok, etenkin jos seurana olisi isommat sisarukset. Ei ikävöintiä POISTA se, että hän on läheisten isovanhempien hoidossa, vaikka se erossaolon tuskaa varmasti helpottaakin tuntemattomaan hoitajaan verrattuna. Noin pieni ei vielä edes ymmärrä olla varma, että äiti ja isä joskus palaavat takaisinkin :(

Itse kyllä tiedän ettei lasteni ja minun kiintymyssuhteissa ole mitään vikaa vaikken katsokaan tarpeelliseksi noudattaa orjallista yö/ikävuosi -sääntöä.

Vierailija:

muistaakseni .. taitaa olla maininta

Mulla sattumalta yksi Keltinkangas tässä käsillä.

Tässä yksi sitaatti:

" Lapset jaetaan heidän käytöksensä mukaan turvallisesti ja turvattomasti kiintyneisiin lapsiin. Turvallisesti kiintynyt lapsi osoittaa kiinnostusta vieraita ihmisiä kohtaan ja jää luottavaisesti heidän seuraansa, jos äiti poistuu paikalta. Hän voi reagoida äidin lähtöön ja tämän paluuseen, mutta rauhoittuu nopeasti."

En ole ikinä missään teoksessa törmännyt noihin vrk/ikävuosi -väitteisiin. En usko niihin tippaakaan. -57

Lisäksi ottakaa huomioon, että he eivät ole tavanneet teitä eivätkä teidän lapsianne, ja varmasti nämäkin ammattilaiset myöntävät sen, että lapsen omat vanhemmat ovat normaalitilanteessa lapsen hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen parhaimmat asiantuntijat.

sinä 57, etsipä käsiisi mikä tahansa kiintymyssuhdeteorioita käsittelevä kirja tai lehtiartikkeli, googlaa vaikka netistä tuolla hakusanalla tai lyö hakusanaksi vaikka varhainen vuorovaikutus. LÖydät tietoa ihan varmasti!! Ja tosiaan, niin kuin tämä " hengenheimolaiseni" jo kirjoittikin, myös useat neuvolanoppaat opastavat periaatteella 1 yö per ikävuosi erossa vanhemmista. Ja jos en nyt aivan väärin muista, niin myös täältä vauva lehden sivuilta (vai olikohan se Kaksplussan sivuilta?) löytyy psykologin vastaus äidille, joka kysyi voiko jättää vauvan pariksi yöksi mummulle hoitoon matkan ajaksi. Vastaus oli ehdoton ei.



Pieni vauva, kuten ei vielä taaperokaan, osaa kannatella suhdettaan omiin vanhempiinsa erossa. Hoidossa oleminen, vaikka se vanhempien näkökulmasta olisikin turvallisesti ja rakkaudella järjestetty, on lapselle usein traumaattinen kokemus (siis jos eroa jatkaa usemman päivän). Liian pitkät erot rikkovat tätä laspen ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta ja vaurioittavat näin myös lapsen perusturvallisuudentunnetta.



En haluaisi kuulostaa ylimieliseltä, mutta kasvatustieteiden tutkijana voin vakuuttaa, että aihealue on minulle varsin tuttu:) Hartaasti vain toivoisin, että se alkaisi näin 2000-luvulla olemaan yhtä tuttu myös kaikille vanhemmille!!!!



terv: 53