Lue keskustelun säännöt.
Sukunimensä avioliiton myötä vaihtaneista naisista...
26.02.2008 |
...tulee sellainen kuva, että avioliitto on heidän elämänsä tärkein päämäärä. Haluaa näyttää ihan kaikille, että juku, mä olen päässyt NAIMISIIN. Vähänks siistii. Juu, en oletakaan, että myöntäisitte, että tässä on perää, mutta ollaan vain kavereiden kanssa naureskeltu, että näin se saattaa yllättävänkin useassa tapauksessa olla.
Kommentit (159)
jos eivät pidä vihkisormuksiaa tai hanki yhteistä sukunimeä. Niihin kaiketi tuolla vähättelyllä viittasit?
Vierailija:
mutta kun nyt olen avioon mennyt, niin en näe mitään pointtia vähätellä asian tärkeyttä. Avioliittoni on mulle tavattoman tärkeä, samoin lapset - siis perhe. Mitä vikaa siinä on? Olisinko koleempi jos esittäisin, että tulipahan tuossa perhe laitettua, mutta en mää siitä niin välitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-halusimme kaikille perheenjäsenille yhteisen nimen niin ei koskaan tarvitse selittää ollaanko naimisissa, kenen sukunimi ja miksi lapsella on jne.
-halusin mieheni sukunimen koska se oli minusta kauniimpi kuin omani, ja koska se on harvinaisempi (Suomessa ei ole toista samannimistä kuin minä)
En oikein ymmärrä miksi pitää ehdointahdoin säilyttää se vanha sukunimi jos se ei ole tosi harvinainen/erikoinen/kaunis, suurin osa sukunimien säilyttäjistä tai yhdysnimen ottaneista on tuttavapiirissäni sukunimeltään ihan tavallisia Virtasia tai Mäkisiä. Sitäpaitsi se oma sukunimesi on erittäin todennäköisesti isäsi sukunimi (eikä äitisi alkuperäinen sukunimi ellei ole yh tmv.), joten en ymmärrä mitä erityisen feminististä arvoa sillä olisi. Omassa kaveripiirissä tunnutaan noudattavan sitä periaatetta että siitä sukunimestä pidetään enemmän tai joka on harvinaisempi tulee molempien sukunimi (tunnen myös miehiä jotka ovat ottaneet vaiminsa sukunimen).
Vierailija:
Avoliitossa olevat ovat yleensä seuraavanlaisia- molemmilla monia avoliittoja takana
- lapsilla voi olla jopa 2 tai useampi eri isää
- ei ole oikein kummoiset tulot, ei omaisuutta
- asutaan vuokralla
- omat vanhemmat eronneet, itsekin eroperheestä
- kotoa saatu malli siitä, että elämä on sarjasuhteita
- ei ole hääppöisiä esikuvia onnistuneista avioliitoista
- kun ei mene naimisiin, ei voi erotakaan (epäonnistumisen pelko)Jos siihen suhteeseen USKOO, kyllä se avioliitto siellä häämöttää. Minäkin olin edellisen mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta avoliitossa. Miksi emme avioituneet? Koska en uskonut sen kestävän!
Nyt olemme olleet yhdessä vasta 3v nykyisen mieheni kanssa ja häät tulossa jo. Koska ymmärrämme että tämä on se oikea, joka kestää.
Kyllä mulle ainakin tulee avoliittolaisista mieleen, että jaahas ei vielä ole sitä oikeaa löytynyt. Tai sitten mies on joku vottelo joka ei saa kosittua tms.
Minulla tämä on ensimmäinen perhe ja mieheni on eronnut avioliitosta kerran.
Meidän lapsilla on vain minä ja mieheni. Kummallakaan ei ole muita lapsia.
Tulotaso on vaihdellut vuosien myötä. On ollut työttömyyttä ja sairautta, mutta sitten on tullut töitä, missä palkka on korkeampi kuin suomalainen keskipalkka.
Vuokralla asutaan, omaisuutta ei ole, eikä kummallekaan ole tiedossa perintöä.
Kummankaan vanhemmat eivät ole eronneet. Omat vanhempani olivat naimisissa 30 vuotta ennen kuin isäni kuoli. Mieheni vanhemmat olivat myös naimisissa jotain 30 vuotta ennen kuin mieheni isä kuoli.
Sekä minun että mieheni vanhemmat ovat eläneet ainoastaan ja vain yhden ihmisen kanssa. Kummallakaan ei ole ollut muita suhteita.
Avoliitosta erotaan ja ero on jopa vaikeampaa kuin avioliitosta. Avioliitosta kun menet viemään paperit käräjäoikeuteen, voit kaikille kertoa, että olet eronnut. Avoliitosta ero onnistuu vasta, kun pakkaat tavarat ja muutat eri osoitteeseen (tai mies muuttaa). Siihen vaaditaan suunnitelmallisuutta ja työtä ennen kuin voit sanoa eronneesi avoliitosta.
Että semmosta syvällisyyttä siinäkin asiassa.
Ja joku sanoi ymmärtävänsä oman nimen säilyttämisen JOS se on kaunis tai harvinainen. Niin, oman sukuni nimi ei ole yleisen käsityksen mukaan mikään mielettömän kaunis, se on myös aika yleinen sukunimi, silti minulle se on valtavan tärkeä nimi. Naimisiin mennessämme otin kaksiosaisen sukunimen. Pidin itselleni tärkeän nimeni ja lisäsin perään mieheni nimen. Riittää kun sukunimelläni on merkitystä minulle. Ei haittaa vaikka joku häiriintyisi siitä.
Oudoksuttaa vain toisten tapa rivien välistä vähätellä koko perheen arvoa vain sen perusteella mikä on äidin sukunimi. Mitä se kertoo vähättelijästä....?
Kyllähän ne näkyy CV:ssä ym. ne eri nimelläkin tehdyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitteko rehellisesti vaihtaneet sukunimenne jos miehesi nimi olisi ollut vaikkapa Sikiö tai Kakkinen?
Ihan rehellisesti?
Perustelu se on sekin, minulle ihan sama. Mutta joku assaritason työ ei mielestäni ole mikään erityinen ura. Jos olisi oikeasti tunnettu ihminen, niin kyllä se nimen vaihtokin huomattaisiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni syy oli kaikkea muuta kuin ura. Lue aikaisempia syitä, miksi jotkut haluavat säilyttää myös sen oman nimensä.
Ei siinä sen syvempää analysointia ole tarvinnut tehdä :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistät, väheksyt ja rivien välissä mollaat kaikkia niitä jotka ovat halunneet säilyttää itselleen tärkeän nimen.
Olet sankari.
Jos on tarpeeksi tunnettu, niin johan se on iltapäivälehdissäkin, että se ja se vaihtoi nimensä. Ja jos on assistentti, niin asialla tuskin on niin väliä, MUTTA jos on jo tehnyt kovasti töitä omalla nimellään ja jokunen jo tietää, että siellä on se henkilö X, joka on asiantuntija tällä alalla, mutta ei ole vielä mitenkään erityisen tunnettu, niin nimenvaihto voi olla vaikeaa. Näkyyhän se CV:ssä, mutta ethän sinä voi omaa CV:täsi jakaa kaikille niille ihmisille, jotka kenties seuraavat sitä alaa, jonka asiantuntija olet, jotta he näkisivät, että ahaa, nyt se onkin toisen niminen.
Missään alan julkaisuissa ei ole mitään nimenmuutoksia palstaa, johon voisi mennä ilmoittamaan, että olenkin tästä lähtien tämän niminen.
Sinällään keuhkoan tästä turhaan, koska omia julkaisuja on niin vähän, että nimenvaihto tuskin olisi asiaa kamalasti muuttanut. Mutta tämä oli silti suurin syy, miksi en halunnut ottaa uutta nimeä. Olen ihan oikeasti tenhyt kovasi töitä niiden muutamankin eteen.
Mutta ihan rehellisesti, kuinka moni menisi vaatimaan mieheltä, joka on julkaissut omalla nimellään, että pitää vain pystyä vaihtamaan uusi nimi ja kertoa kaikille, että nimi on muuttunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaverinkavereita on 2 tai 3. Heitä en käytä sen syvemmin perusteluina koska en heidän kanssaan ole asiasta jutellut, mutta tiedän heidän vedonneen tuohon.
Itsellänikin on muuten tyttönimi käytössä mutta ei uran takia, koska urani ei ole kovin kaksinen. Voit seuraavassa viestissä puuttua vaikka siihen ;)
160
Jos me molemmat haluttaisiin yhteinen nimi, miehen nimi olisi ruma ja omani erikoinen/kaunis (Paise vs. Usvametsä tmv.).
Ja joo, tiedän akateemisia _miehiäkin_ jotka ovat vaihtaneet nimeään.
Vierailija:
Mutta ihan rehellisesti, kuinka moni menisi vaatimaan mieheltä, joka on julkaissut omalla nimellään, että pitää vain pystyä vaihtamaan uusi nimi ja kertoa kaikille, että nimi on muuttunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geentitutkija Leena Palotie kirjoittaa edelleen artikkelinsa tyttönimellään Leena Palonen. Hänen virallinen nimensä on Leena Peltonen-Palotie, mutta julkisuudessa useimmiten hän esiintyy nimellä Leena Palotie.
Halusin vaan tuoda tämän asian esiin siksi, että kyllä ihmisen identiteetti koostuu suuremmaksi osin ihan muusta, kuin mikä sukunimi on. " Taiteilijanimenä" voi säilyttää oman sukunimensä ja olla virallisesti jotakin muuta, jos haluaa.
Ihmettelen suuresti tätä suvaitsemattomuutta nimien suhteen. Itse otin mieheni sukunimen 12 vuotta sitten; en kauheasti asialla päätäni vaivannut, miehen sukunimen ottaminen tuntui luonnolliselta. Ystäväpiirissäni on sekä naisia, jotka ovat ottaneet miehen sukunimen, mies, joka otti naisen sukunimen ja naisia, jotka ovat pitäneet oman nimensä. Mielestäni jokaisen valinta on ihan ok: kenenkään identiteetti ei ole muuttunut siitä, minkä nimen itsellensä valitsikaan.
160: " minua ovat ihmetyttäneet ne naiset, jotka eivät vaihda sukunimeä koska ura on luotu sillä tyttönimellä"
Tässähän käsitellään vain niitä naisia, jotka eivät vaihda nimeä, koska ura on luotu sillä nimellä.
Luetunymmärtämistä voisi harjoitella, niin ei tarvisi tapella joka asiasta.
Se on asia, jonka eteen olen valmis tekemään aivan yhtä paljon kuin lasteni hyvinvoinnin. Vaihdoin sukunimeä monesta syystä. Halusimme perheellemme yhteisen nimen, kunnioituksesta miestäni ja hänen sukuaan kohtaan (on aivan mielettömän rakas suku, johon haluan kuulua 100%), Perinteistä johtuvista syistä. . .
Aivan yhtä hyvin voidaan sanoa, että ihmiset jotka eivät vaihda sukunimeään, ovat niitä " tasa-arvoa ja naisten oikeuksia" joka saralla ärsyttävyyteen asti painottavia ihmisiä, jotka eivät uskalla vaihtaa sukunimeään naimisiin mennessä. Avioliitto kariutuu jossain vaiheessa kuitenkin ja sitten ei tarvitse takaisin vaihtaa!
En siis itse ajattele noin.
Ikään kuin vain jos on nobelisti saa pitää oman nimensä.
Eikä se ole edes feminismi-asia, minusta se on ihan ihmisarvoasia, yksi yksilönvapauteen kuuluvista asioista.
Miksi pitää ketään painostaa mihinkään suuntaan ja syrjiä " teistäkään ei tiedä oletteko sukua keskenään, ja varmaan kohta eroattekin"
???
Muotoilin tuon vähän hassusti,
olisi varmaan ollut helpompitajuista jos olisin kirjoittanut " jotka säilyttävät tyttönimensä" kuin " jotka eivät vaihda nimeä" . Siitä saattoi ymmärtää, että paheksun syvästi muutenkin tuota jos EI vaihda. Tai jotain.
Minulle on aivan sama mitä ihmiset tekevät nimensä kanssa, mutta perustelut ovat joskus hassuja. Eihän sitä tarvitse perustella, komppaan edellistä.
Halusin vaan ihmetellä, että mikä tarve täällä joillakin on arvostella muiden valintoja ja arvojärjestyksiä???
-148