Sukunimensä avioliiton myötä vaihtaneista naisista...
...tulee sellainen kuva, että avioliitto on heidän elämänsä tärkein päämäärä. Haluaa näyttää ihan kaikille, että juku, mä olen päässyt NAIMISIIN. Vähänks siistii. Juu, en oletakaan, että myöntäisitte, että tässä on perää, mutta ollaan vain kavereiden kanssa naureskeltu, että näin se saattaa yllättävänkin useassa tapauksessa olla.
Kommentit (159)
Itse olin ja olen edelleen kyllä todella onnellinen ihanasta miehestäni ja perheestämme. Miehellä on lyhyehkö ja kiva sukunimi. Omani oli taas pitkä ja joka toisessa paperissa vielä vähän väärin väännelty. Minä halusin perheellemme yhteisen sukunimen. Se oli myös miehen toive, ei vaatimus. En kuitenkaan ole mikään miehen siivellä elelevä hömppä. Minulla on oma ura yms kuviot. Parisuhde ja perhe ovat kuitenkin meille molemmille tärkeimmät asiat. Ehkä olen myös sen verran vaihtelun haluinen, että oli kiva ottaa uusi nimi... näistä vähiten tärkeistä syistä ottaa miehen nimi.
Olemme tiivis ja onnellinen perhe, jonka myös ulkopuoliset ymmärtävät kokonaiseksi perheeksi, siinä asiassa ei ole ollut ongelmia.
Minulla ja miehelläni ei myöskään ole sormuksia (olemme " koruttomia" ;).
Elämä ei ole näytös. Meidän ei tarvitse merkata toisiamme nimillä tai esineillä. Perhe ei ole meille ulkoisia symboleja, ne eivät suojele miltään. Perheen ja parisuhteen toimivuus rakentuu henkisellä lujuudella.
Toiset saavat nimiä ja koruja ottaa ja pitää, emmekä heitä siitä arvostele. Meille asia sopii näin.
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Jos lapsi tuo kouluun jonkun lupalapun, jonka on allekirjoittanut joku aivan eri niminen, niin opettaja ei voi kuin arvailla, onko allekirjoittaja oikeasti oppilaan äiti. (Aineenopettajalla on satoja oppilaita, joiden vanhempia hän ei todellakaan tunne henkilökohtaisesti.)
perhellä tulee olla kaikilla yhteinen nimi, joka ilmaisee, että me ollaan MEIDÄN PERHE.
Ihan toista kun ne perinteiset " nimensä vaihtaneet ovat idiootteja" . Kiitos tuosta :)
Vierailija:
perhellä tulee olla kaikilla yhteinen nimi, joka ilmaisee, että me ollaan MEIDÄN PERHE.
Vierailija:
Olemme tiivis ja onnellinen perhe, jonka myös ulkopuoliset ymmärtävät kokonaiseksi perheeksi, siinä asiassa ei ole ollut ongelmia.
Perhe ei ole meille ulkoisia symboleja, ne eivät suojele miltään. Perheen ja parisuhteen toimivuus rakentuu henkisellä lujuudella.
Paitsi jos jompi kumpi teistä kuolee. Silloin teitä pidetään toisillenne ihan vieraina.
Voit yrittää selitellä henkistä lujuutta tuomareille vaikka miten, ei auta, ei.
Voit esim joutua pois kodistasi, koska se ei ole " sinun" samalla tavalla kuin olisi jos olisit leski. Avoleskellä ei ole mitään oikeuksia.
Mutta jos tämä ei teitä haittaa, mikäs siinä sitten.
Muista sitten, että omapa oli valintasi.
Sovitaanko nyt ääripäävänkyrit että suvaitaan kaikkien sukunimet, on ne sitten miehen, äidin, mummon tai kaikkien yhteensä.
Mikä ihmeen luuseri jaksaa väittää että sukunimi kertoisi jotain perheen onnellisuudesta. Voi tsiisus sentään!
Vierailija:
Paitsi jos jompi kumpi teistä kuolee. Silloin teitä pidetään toisillenne ihan vieraina.
Voit yrittää selitellä henkistä lujuutta tuomareille vaikka miten, ei auta, ei.
Voit esim joutua pois kodistasi, koska se ei ole " sinun" samalla tavalla kuin olisi jos olisit leski. Avoleskellä ei ole mitään oikeuksia.
Mutta jos tämä ei teitä haittaa, mikäs siinä sitten.
Muista sitten, että omapa oli valintasi.
Avoliitossa olevat ovat yleensä seuraavanlaisia
- molemmilla monia avoliittoja takana
- lapsilla voi olla jopa 2 tai useampi eri isää
- ei ole oikein kummoiset tulot, ei omaisuutta
- asutaan vuokralla
- omat vanhemmat eronneet, itsekin eroperheestä
- kotoa saatu malli siitä, että elämä on sarjasuhteita
- ei ole hääppöisiä esikuvia onnistuneista avioliitoista
- kun ei mene naimisiin, ei voi erotakaan (epäonnistumisen pelko)
Jos siihen suhteeseen USKOO, kyllä se avioliitto siellä häämöttää. Minäkin olin edellisen mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta avoliitossa. Miksi emme avioituneet? Koska en uskonut sen kestävän!
Nyt olemme olleet yhdessä vasta 3v nykyisen mieheni kanssa ja häät tulossa jo. Koska ymmärrämme että tämä on se oikea, joka kestää.
Kyllä mulle ainakin tulee avoliittolaisista mieleen, että jaahas ei vielä ole sitä oikeaa löytynyt. Tai sitten mies on joku vottelo joka ei saa kosittua tms.
otin siksi että halusin olla saman niminen lasteni kanssa.
sitä paitsi, kansliasta voi aina kysyä, opettajakin.
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:Kyllä kouluissa on kaikista oppilaistaan ihan talletettuna tiedot esim. syntymäajasta, kotiosoitteesta, huoltajien nimistä jne.
.
Jooh, mutta ei ne tiedot oo ihan tosta noin vain jokaisen opettajan saatavilla.
Ihan samanlainen souvi ja tuska kuule on erota avoliitosta kuin avioliitosta. Ehkä jotain paperisotaa lukuunottamatta, mutta tunteiden kannalta ihan yksi ja sama. Naurettava väite - eli linjassa 140:n yleisen meiningin kanssa.
Pitäisiköhän ihan sen takia laittaa sormeen, että kylän juoruttaret rauhoittuisivat? Not.
mutta kun nyt olen avioon mennyt, niin en näe mitään pointtia vähätellä asian tärkeyttä. Avioliittoni on mulle tavattoman tärkeä, samoin lapset - siis perhe. Mitä vikaa siinä on? Olisinko koleempi jos esittäisin, että tulipahan tuossa perhe laitettua, mutta en mää siitä niin välitä...
Just joo, eli avioliiton arvo roikkuu vain näissä kantimissa, hmm.. onpa (etten sanoisi) yksisilmäinen katsontatapa.
Nimenomaisesti ulkokultaista touhua. Niinkuin aiemmin jo sanottiin, eivät nuo ulkoiset seikat suojaa avioliittoa erolta.
Kumman siinä olisi pitänyt hävetä, minun että en ymmärrä korostaa sitoutumistani avioliittoon, vai hänen että sekaantuu toisten yksityisiin asioihin.
Ja mitä sitten jos EI olisikaan oltu naimisissa, so what!?!
Menen kesällä naimisiin Meinasin ottaa mieheni nimen mutta en taida enää uskaltaa=)Nyt 3 sukunimeä luukussa kun mulla lapsia edellisestä suhteesta ja niillä isänsä nimi=)aattelin et ois saatu yx nimi luukkuun vähemmän mutta täytyy vielä harkita=)