4v tyttö ja " tempaukset " . Neuvoja kaivataan:)
Esimerkki 1. Ollaan kaupassa koko perheen voimin ( lapset 2,5v ja 4v ). Pienempi istuu ostoskärryissä, isompi työntää omiaan. Tyttö koheltaa kärryjen kanssa minne huvittaa, ei kuuntele ohjeita / neuvoja. Isi menee pienemmän kanssa, minä kerään ostoksia isomman kanssa, vähän niinkuin " isojen tyttöjen kesken " . Kassalle kun päästään, niin pienempi tullut pois ostoskärryistä. Ollaan laittamassa tavaroita ostoshihnalle kun isompi päättää lähteä viemään omia kärryjään pois, siis kaupan toiseen päähän. Ja pienempi tietty perässä. Ei auta kielto ei mikään. Sinne menevät. Ei auta kun perään lähteä. Komentamista ja moitteita. Miten tässä tilanteessa pitäisi toimia? Siis kun korvat ei kuule kieltoa. Vaara on selvä: kärryjen paikka ulko ovien luona, toisessa päässä kauppaa. Ulkona vilkas parkkipaikka.
Esimerkki 2. Ollaan pihalla. Oltu 15 min. Isompi kaataa sankollisen muta / kuravettä pienemmän huppuun ja niskaan. Ei auta kun lähteä sisälle. Huutoa ja kyyneleitä. Yleensä isompi voi olla itsekseen ulkona pieniä hetkiä. Nyt toin sisälle ja omaan huoneeseen miettimään. Pienempi oli pakko tuoda sisälle koska oli läpimärkä. Miten tässä tilanteessa toimia?
Nämä ovat esimerkkejä ihan lähipäiviltä. 4 V:lla raivostuttava ikä. Koko ajan on kiukkuinen, kiusaa pienempää. Ulkona ottaa tavarat kädestä, tönii jne. Viimeviikko oli erityisen vaikea, koska hiihtoloman takia ei ollut kerhoa. Kaikki turhautuneisuus purkautuu pienempään siskoon.Harmittaa toisen puolesta kun aina saa kärsiä. Itse en haluaisi koko ajan kieltää ja komentaa. Ulkoilemme päivittäin 2 kertaa, joskus 3. Kerho on 2x vko. 2,5h kerrallaan. Käyn kahdestaan isomman kanssa teatterissa, kaupoissa jne. Enemmänkin tietty voisi tehdä kahdenkesken asioita. Harmittaa vaan vietävästi koko tilanne. Toinen ei tottele ja minä en lähde juupaseipäs-linjalle. Raivostuu ihan pienemmistäkin asioista ja nimittelee meitä vanhempia ( asia, jota en todellakaan voi sietää ). Miten kitkeä tämä pois?
Yleensä varoitan muutaman kerran, sitten menee omaan huoneeseen miettimään tekosiaan tai rauhoittumaan. Tuossa lyömisessä / tönimisessä ja ylipäätään toisen satuttamisessa nollatoleranssi. Meillä ei kukaan satuta toista.
Molemmat nukkuu meillä päiväunet. Isomman unia rajoitan eli herättelen n. tunnin päästä, koska muuten yöunet kärsii. Ilman päiväunia tilanne vielä kamalampi!
Toisaalta, tyttö tunnustaa rakkauttaan montakertaa päivässä. Leikkivät kauniisti ja isompi auttaa pienempää. Rakkauttakin siis löytyy.
Huoh.Yksi väsähtänyt kotiäiti
Kommentit (2)
Poika 4,5 v teki koko ajan todella typeriä juttuja ja kaikenlaista samaa mitä olette kuvanneet. Meillä auttoi ikä ja palkintotaulu. Taulussa oli viisi polkua ja joka ilta sai tarran kaikille niille poluille, joiden asia oli mennyt hyvin. Yksi polku oli esim . " puhun kauniisti" toinen " leikin pikkusiskon kanssa nätisti" , kaikki polut oli nimetty myönteisesti ei siis kieltosanoja.
kun sitten pääsi polun päähän niin sai mm. uimahallireissun isän kanssa, elokuviin äidin kanssa jms. Aluksi tarvitsi muistuttaa päivällä, että tuleekohan nyt illalla tarraa, mutta kohta poika oppi ja muisti itsekin. Taulun loputtua hyvä käytös jäi päälle ja pojan mielestä tarrataulu oli tosi kiva juttu, haluaisi uudelleen semmoisen, mutta kun ei tuota tarvetta nyt onneksi ole.
Meillä on aika samanlainen tilanne. Lapset ovat vain 3v. ja 1v. Isosisko kiusaa pikkuveljeään joka päivä. Tuuppii, kaataa ja välillä yrittää läimäistä. Ei auta kiellot, uhkaukset. Ainoastaan jäähypenkki /omaan huoneeseen meno tepsii joksikin aikaa (joutuu miettimään siellä tekosiaan ja sitten pyytämään anteeksi). Isosisko ei antaisi pikku veikan koskea esim. leluihinsa ja välillä kiusataan ihan huvikseenkin. Todella hermoja koetteleva asia kun ei meinaa uskoa mitään!
Tosin meilläkin välillä veikkaa rakastetaan, " leikitään" yhdessä ja hoivataan. Toivon siis, että tämä " rakkaudesta se hevonenkin potkii" vaihe ei kestäisi vuosi tolkulla :) Lapset ovat tällä hetkellä kotihoidossa ja ehkäpä tilanne muuttuu kun tyttö saa omia kavereita hoidon myötä.