** SYYSKUUN SALAISUUDET vko 9 **
Tässä tulee uutta pinoa syyskuisille.
En ole ehtinyt omista voinneista kirjoittelemaan/galluppiin osallistumaan. On ollut pientä hulinaa vkonloppuna....muksujen sun muun kera.
Eli oma vointi suht koht hyvä. Olen yrittänyt ulkoilla ja kävin lauantainakin kävelemässä 1,5 h lenkin. Ongelmana vaan alkaa tulla oikean jalan suonikohjut/painon tunne oikealla nivusessa joka oli kauhea ongelma pikkuneitiä odottaessa reilut 2 vuotta sitten.
Huomasin,että kun pitkän matkan kävelee/käy jumpassa niin sen jälkeen kivut on aika kovat. Mutta en aio kyllä liikuntaa lopettaa.
Maha ei oo kasvanut yhtään, välillä iskee epäusko onkohan siellä edes yhtään mitään....neuvolassahan kävin huhtikuun ekalla viikolla ja silloin sydänääniä ei edes yritetty kuunnella. Nyt keskiviikkona nla lääkäri ja ultra iltapäivällä, sittenhän sen saa tietää.
Muuten ei ihmeitä....töitä painetaan hullun lailla.....
Mami + asukki vkot tasan 11 :-)
Kommentit (64)
Työt ja väsymys pitää tehokkaasti huolen siitä, ettei yhteistä aikaa juurikaan jää. Minä herään aamulla neljän jälkeen töihin ja ehdin lähteä ennen kuin mies lähtee viideksi. Olen sitten päivällä kotona ja mies töissä. Iltalypsyltä pääsen kuuden jälkeen ja siinä sitten pari tuntia silmät ristissä ehtii seurustella ennen kuin meneekin nukkumaan. Nyt on vielä viikonloputkin menneet päin mäntyä. Tänään on molemmilla vapaapäivä ja mies on korjaamassa autoa, jossain. Itse ei näin vapaa-aamuna viitsi lähteä ulos rämpimään kun pitkästä aikaa saa löhöillä. Seksille ei jää aikaa eikä se juurikaan ole mielessä ollut. Miehellä kyllä varmasti.
Toiveissa on että nyt toisella kolmannekselle väsymys hellittää ja jaksaa taas paremmin. Ja vielä enemmän että kun pääsee lomalle niin on vielä siinä kunnossa, että kävelee...
Norah81 ja tuplat 12+3
meilläkään ei kai oo muuttunu oikeastaan miehen kans mikään... En muista kyllä millaista oli ensimmäistä odottaa, (taisi se olla jokseenkin rankkaa, koska tein surutyötä isäni kuoltua ja asuttiin ihan korvessa...) mutta siis luulisin että te joille on tulossa ensimmäinen/set, suhde on enempi koetuksella...uuden tilanteen hyväksymistä, ja oikeastaan kunnolla ymmärtämistä jne?mainitsin miehelle tästä gallupista ja yleensä siitä kuin kiva täällä on jakaa kokemuksia,ja kohta sitten menin esittelemään mahaani sille...kun laitoin sellaisen paidan päälle joka oli tasan viikko sitten päällä ja maha ei yhtään vielä pömpöttäny, ja nyt ihan selvästi pömpöllään...mies tuumasi siihen että; kohta meki aletaan meneen eri aikaan nukkumaan;) ja sai minulta makeat naurut päälle. parempi välillä mennäkkin eri aikaan nukkumaan sillä meillä on aika villiäkin sänkyelämä ollut nyt taas kun olen raskaana... toisillahan ne hormoonit hyrräävät silloin jotenkin vaan niin kovasti...ja mieshän on vaan innoissaan siitä:) Mutta siis tosiaankin meen nyt välillä ennemmin nukkumaan kun on alkanu väsy iskeen jo ykdeksältä, kun päivän vielä tohinoi lasten kanssa.
Oon silti sellaisen huomannu että nuo miehet ei taida jaksaa kuunnella kun höpisemme yhtiä ja samoja asioita...raskaana....raskaana...(mitä jos mahassa ei ookkaan enää elämää) ainaista huolehtimista! (mullaki kaksi keskenmenoa, niin oikasti saatan aika usein sanoa asiasta...) onhan se toisaalta ihan ymmärrettävääkin ettei ne jaksa kuunnella, mutta kun sitä haluttais vaan niin mahdottomasti huomiota tässä tilassa. En voi silti moittia, meillä mies on nyt ihan mukavasti huomioinut minua,mutta muistelen että ihan joka raskauden kohdalla se ei oo sitä tehnyt. niinkö oon jo maininnukki, niin mieski on nyt jollaki uudella innolla ottamassa tätä viidennettä vastaan -ihanaa :)
nyt ja aina taas ruoanlaittoon...
tuuteliluu 11+5
Mä olen taas samanlainen kuin aina raskausaikojen alussa, siis käpertynyt itseeni! En jaksa tehdä mitään ylimääräistä ja mieluiten vaan sulkeutuisin jonnekin yksinäni lukemaan hyvää kirjaa hedelmäkulhon kera! Olen siis täysin erakoitunut!
Tuntuu että miehen kanssa ei tehdä juuri mitään yhdessä (kun on ihan eri rytmit hereillä ollessa ja mies ollut paljon töissä) ja vaikka tuo välillä kysyy, että onko paha olo, ei muuten tajua mua ollenkaan!
Mua ärsyttää oikeastaan kaikki ja kuitenkaan ei mikään, joten olen varmaan aika vaikea tapaus tällä hetkellä! Seksiä ei tee yhtään mieli, ja sänkyyn kun pääsen, niin ihan varmasti nukahdan heti kohta!
Me ei olla kerrottu tästä raskaudesta vielä kenellekään, eikä voida siis oikeen puhuakaan koko asiasta edes kotona, ettei vanhemmat lapset kuule! Ohimennen vaan välillä viitataan johonkin juttuun ja se siitä.
Tällainen olotila on mulle täysin normaali alkuraskaudesta, ja toivonkin että se pian loppuu!
Huomenna on eka neuvola ja se vähän jännittää. En kyllä kovin paljoa panosta tuohon neuvolaan, koska täti on entuudestaan tuttu, aika nuori, ja tuntuu, ettei osaa vastata oikeastaan mihinkään kysymykseen heti. Viimeksi myös neuvolalääkäri kämmäsi ihan huolella, oli kuulevinaan sydänäänet ja seuraavana päivänä kun oli ultra,niin todettiin tuulimuna, eli ei ole mitenkään voinut kuulla mitään sydänääniä. Mulla on siis hieman luotto pois tuosta neuvolasta... Toivottavasti kokemukseni muuttuvat paremmiksi myöhemmin...
No, sellaista omaa napaa, nyt herättämään tytöt ja kohta töihin! Hyvää alkuviikkoa kaikille!
t. Sanelma
Olen aina hetkittäin käynyt täällä kurkkimassa kuulumisianne ja sitten kun alkaa tuntua liian pahalta tai surulliselta, on ollut pakko olla hetki poissa. Itsesuojelua-ymmärrätte varmaan.
Mutta sen haluan sanoa, että nauttikaa ihmiset, nauttikaa! Näin kahden keskenmenon jälkeen ei voi sanoa muuta kuin että, lapsia ei tehdä vaan niitä todella saadaan. Vaalikaa ja hoivatkaa siis lahjaanne ja itseänne!
arkamamma: Oot ollut paljon mielessä! Muhun saat yhteyden (ellei H oo jo antanut numeroa) myös spostilla. etunimi.sukunimi@kolumbus.fi. Numero löytyy myös tiedustelusta. Voimia ja jaksamista ystävä hyvä! Päivä vain ja hetki kerrallaan...
Jatkan taustailua niillä voimin kuin niitä on. teille jokaiselle hyvää loppuraskautta. Olen kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki menee hyvin!