** SYYSKUUN SALAISUUDET vko 9 **

Minäkin osallistun nyt kirjoittamalla ensi kertaa. lueskelemassa olen käynyt silloin tällöin..



Olen 35v kahden lapsen äiti Länsi-Uudeltamaalta. Tämä kolmonen ilmoitti aikalailla yllättäin tulostaan, ja vaikka iloinen asia onkin, niin oli kuitenkin aikamoinen shokki, ja monenlaiset tunteet ovat risteilleet päässä, eikä pelkästään positiiviset..



Nyt jo valoisammin mielin odotan ultraa joka on kahden viikon päästä, LA on 24.9, mutta muuttuu luultavasti..



Kuten joku muukin kirjoitteli, on mullakin väsymys ollut päällimmäinen asia koko alkuvuoden. Tuntuu kuin suossa rämpisi, takaraivossa kolkuttaa tekemättömät velvoitteet, mutta kun ei saa itsestä irti. Kahden aiemman kohdalla ei ollut tälläista.. Toivon että helpottaa kunhan valo lisääntyy ja kevät koittaa.



Mutta palataa asiaan ja mukavaa loppuviikkoa kaikille!



-Ellaeveliina-

Ihan ensin Arkamammalle kiitos! :) Olet aivan kerrassaan oikeassa, tuntuu tosi kivalta, kun joku kommentoi suoraan itselle. Täytyykin itse pyrkiä samaan, jos tilaisuus tulee.



Cec, meidän masuvauvalla ei ole vielä mitään nimitystä, mutta olen ajatellut, että jos tyyppi on poika, Nuutti olisi ihana nimi :O Tuntuu vaan jotenkin ennenaikaiselta kiintyä vauvaan vielä :( Meillähän on takana se raskauden puolivälissä tehty raskaudenkeskeytys. Että odotellaan nyt rakenneultraa, siellähän se sukupuolikin sitten selviää ;) Tyttöä " odotellaan" , lapsen alulle saattaminen oli nimittäin viikon ennen ovulaatiota... Raskaus oli niin sanotusti yllätys - tosin hieno sellainen :)



Onnea muuten Ellaeveliinalle (jolle raskaus myös oli yllätysyllätys) ja Noralle (ajattele positiivisesti, kaksi kärpästä yhdellä iskulla :D) ja tervetuloa joukkoon :)



Arkamamma, kyselit näistä opiskeluhommista :) Olen tosiaan opiskelija Treen yliopistossa, mutta oikeastaan vain paperilla :Z Olen meinaan ollut lapsia hoitamassa kotona vuodesta 2001 ja tällä välillä ei ole tullut yhtään opintoja. Tänä vuonna otin pari opintokokonaisuutta, joista toinen on erityispedagogiikka. Olen nimittäin suunnitellut vaihtavani pääaineeni kasvatustieteisiin ja ajattelin erkkapedasta olevan iloa - sen lisäksi se on ollut aivan hirveän mielenkiintoista ja pohdin jo, että voisinkohan jotenkin onnistua opiskelemaan erkkapedaa Jyväskylän yliopistossa sitten joskus? Tosin yliopistot kai yhdistetään ennen kuin seuraava hoitovapaa päättyy, ehkä sitten ei tarvitsisi lähteä Jyväskylään saakka...



Mamaj, ihmettelit, että joko joillakuilla voi maha näkyä... Kyllä vaan! :/ Katselin viimeksi eilen suihkun jälkeen peilistä, että miten voi maha näyttää siltä, kuin olisin noin seitsemännellä kuulla raskaana. Olen kyllä syönyt ahkerasti ja paino on noususuunnassa, eilen piti siirtyä äitiysfarkkuihin (joihin tietysti tarvitaan vielä henkselit, mutta eivätpä paina mahaa). Kaikissa raskauksissa painoa on tullut 22 kg ja vähän huonolta näyttää taas kerran. Yritän kyllä tällä kertaa pitää vähän järkeä mukana syömisessä, painon pudottaminen raskauden jälkeenkään ei ole ollut mikään kakunpala imetyksestä huolimatta.



Järkevästä syömisestä puheenollen, taitaa pullat kärventyä uuniin!



--> FuulaTsuula (12+4) has left the Internet

" Marilille tsemppiä muuttoon, milloin se olikaan? Kuulosti myös mukavilta nuo kesäsuunnitelmat automatkasta Baltiaan. Meinaatko että vielä viimeisellä kolmanneksella jaksaa istua autossa kesällä? Mihin aikaan vuodesta sun aikaisemmat raskaudet ovat olleet? Jos olet sitä mieltä että autoilu onnistuu vielä noilla viikoilla, se antaa myös meikäläiselle toivoa: olisipa mukavaa kiertää vaikka kaikki ystävät Suomessa läpi sillä aikaa kun mies mättää mökillä... Mie vaan luulin ettei noilla viikoilla jaksa enää reissata."



Muutto on huhtikuun alussa :) Pitäis jaksaa pakata ja raahata kamoja. Mut kyllä se vielä iloksi muuttuu =)



Aikaisemmat lapset on syntyneet keväällä (maalis- ja toukokuu) eli viileämpinä aikoina.. eka kesä raskaana on siis edessä.

Mä olen aika sitkeää sorttia, viimekerralla pari pv ennen synnytystä ajelin vielä keskisuomessa käymään siskolla :) Äiti kauhisteli asiaa mutta onneksi sujui mutkitta :) Toki pelko että jotain sattuu on olemassa, mutta ei voi tehdä mitään jos pelkää kaikkea mahdollista..

pitää katsoa missä kunnossa on, etenkin jos on todella kuuma.

Turvotusta oli edellistä odottaessa hirveästi lopussa, joten voi olla että kesäkuumalla vielä enemmän. Jaloittelua ja juotavaa riittävästi niin varmaan muutaman päivän kestää autossa istua. Jos ei, on koitettava keksiä kotimaassa jotain kivaa lasten kanssa :)



Tervetuloa uusille kirjoittajille, ja onnittelut myös :)

Niin yllätyksille kuin tupla-uutisen saaneille!



Ultraan vielä kaksi yötä...

huomenna pojat menee ystävälleni yökylään, ja to aamuna aikaisin ultraan, jännittäää :P





Marili 11+0

Jee, tänään päästiin taas katselemaan pikkuista NP-ultraan joka kovasti nukkui... jouduttiin hieman herättelemään tätien kanssa kun ei millään meinannut kääntyä. Sitten pikkuinne päättikin alkaa viluttelemaan meille oikein kyllästymiseen asti, muttei suostunut kääntymään enempää kuin vähän kyljelleen ja takaisin. Iloinen sydän pumppaili ja viikotkin täsmäsivät eli meillä nyt laskettuaika 15.9.08... jei,, onpa taas hyvä mieli. Alettiin kullan kanssaoikein hyppimään kun päästiin klinikalta ulos.



Mulla on vatsa myös jo suurentunut mutta tosin turvotuksesta jota on ihan kauheasti ja ilmavaivoja! Ihan sama mitä syön niin vatsa turpoaa kuin ilmapallo ja on todella ahdistava.



Kuinkas muilla? Nyt hyvillä mielillä odottamaan huhtikuun lomareissua avokin vanhempien luokse Saksan maalle ja omien luokse pääsiäisenä. Me ei vieläkään aiota kertoa kenellekkään...



Skap1983 11+2

Hei,



onnea kaikille uusille ja varsinkin tupla-ylläristä! Kuulostaa aivan mielettömän jännittävältä. :) Meikäläisen mies tais huokasta vähän kateellisena, hän on ihan ensimmäisestä raskaudesta asti toivonut " kahta kärpästä yhdellä iskulla" . Ei muuta kuin haalimaan hyvää tukiverkkoa niin jaksatte paremmin kun lapset on käsissä. :) Ja ihanaa kuulla hyviä ultra-uutisia!



Täällä satelee tiheään lunta ja mies on maailman laiskin tekemään lumitöitä (" ne sulaa kuitenkin" ) enkä mie oo uskaltanut vielä lapioimaan. Pitää varmaan mennä ainakin viimestelemään.. :)



Lähdetään tänään kotikonnuille anoppilaan ja tarkoitus on kertoa niille. Huokaus. En millään haluaisi, kun sit alkaa se suhteeton jännitys, ne odotukset, joihin ei välttämättä vieläkään pystytä vastaamaan ja ne äärimmäisen yksityiskohtaiset utelut voinnista uudelleen ja uudelleen.. En ole itseni ihminen enää sen jälkeen, vaan koko ajan tulee olemaan kyse heidän lapsenlapsestaan. Meikän pitäisi vaan pystyä pitämään edes tämä hengissä... Osaankohan edes hengittää oikein? No, tämä saattaa olla sitä kun pelkään pahinta ja voihan käydäkin niin, että me osataan selittää tilanne oikein ja ehkä ne osaa suhtautua tilanteeseen tarpeeksi herkästi. Ehkä... Ainahan sitä voi toivoa...



Eilen oli kaksi ystäväpariskuntaa lapsineen kylässä, syötiin ja saunottiin (!) eikä kumpikaan rouvista huomannut mitään.. Voin siis vielä olla huoleti ihan normaalisti. Kun ei asiaa yritä liikaa peitellä, sitä ei ilmeisesti huomata. Asiaa helpotti huomattavasti että toinen rouvista on raskaana vain pari viikkoa minua edellä, joten voitiin keskittyä häneen (ja lapsiin). :)



Tänään siis reissuun, palaillaan perjantaina mutta miehen sisko perheineen tulee kylään viikonlopuksi, joten Arkamamma kiittää ja kuittaa toistaiseksi kun ei tiedä milloin ehtii koneelle seuraavaksi.



Pitäkäähän itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!



T. Arkis rv 12+5

Ihanat onnen toivotukset minultakin kaikille uusille:) Ja tuplaten noralle! Norah:Aattelin kun mainitsit että oisi se ollut kiva yhdellä ensin harjoitella...niin että jos nyt ois tullut meille kaksi...niin huh...ois ollutkin sitten jo kuusi lasta tässä talossa,että parempi kun ne kaksi tulee sinne missä ei vielä muita oo, kaikella on tarkoituksensa :)

Minäki ihmettelen miten maha voi joillaki näkyä... siis,no on mullaki ehkä ruoan jälkeen aina sellanen pieni turvotus maha, mut ihan hyvin vielä farkut vetelen jalkaan! yhdet oikeen tiukat oon laittanu kaapin takaosaan josko ne vuoden päästä sitten mahtuis jalkaan!

kummallisia nää odotuksen olot..., kun mulla oli jo sellaista hyvää oloa melkein viikon verran niin nyt taas kaikki haiseeki niin pahalle että yököttäää vaan. Että aika ahistava aamulla ensimmäiseksi alkaa peseen vauvan (9kk)kakkoja...

Tänään aamulla nousin labraan verinäytteet antaan ja sit käytin tyttöä 4-vee hammaslääkärissä..ja onneton kun ei aukaissut suuta ollenkaan!! blääh, ihan turha reissu...sellasta tää välillä on :)

Oih...just tuli viesti yheltä ystävältä joka oli tänään aamulla saanu vauvan...on se niin ihmeellistä!!

arkamamma...täälläkin satelee lunta...ja meilläki laiska mies :) mie olin yleensä meillä se joka kolasi tuon pihan...mutta kun mies osti 2viikkoa sitte mönkijän...niin se on ihan innoissaan tuon pihan kimpussa... toivoo koko ajan että tulis lunta että sais mennä ajeleen ja pihaa auraamaan... (ei edes oo kovin iso tuo piha) Yrittää vissiin näyttää että sillä mönkkärillä voi tehä ihan oikeitaki hommia, ei vaan aina pelkästään olla ukko porukalla jossain safarilla ajelemassa.! (että mönkijän ostoon?) :)

Vielä kaks viikkoa ultraan....



tuuteliluu 11+1, luultavasti vähä vähemmän kuitenki

Kiitos kaikille onnitteluista :) Onneksi ollaan niin onnellisessa asemassa, että miehen sukulaiset sekä molempien ystävät asuvat lähellä. Ja paras kaveri synnyttää huhtikuussa, joten sinne mallia ottamaan...



On se jännää, miten ennen niin ärsyttävä pömppövatsa ei häiritse enää yhtään. Nyt on lupa pömpöttää :) Painon kanssa on aina ollut melkoista jojoilua ja nyt näyttää, että sitä tulee kyllä paaaljon lisää. Mistähän saisi voimia aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen vielä kun pystyy liikkumaan?



Skapin vaivat kuulostavat kyllä harvinaisen tutuilta. Vatsa täyttyy syödessä pikavauhtia (kaasusta?) ja voi sitä pierun määrää hetken päästä. Julkiselle paikalle ei kehtaa edes ajatella syömään menemistä.



Olet Tuutelituu varmasti oikeassa. Mutta ajoittain tuntuu pelottavalta, miten pärjään pienen vauvan kanssa; ja nyt vielä kahden :o Onneksi mies on täysillä mukana ja anoppi lähellä...



Norah81 11+6

Täällä sama homma, ruoan jälkeen on hurjasti ilmaa vatsassa.

Muuten mahtuu vielä hyvin normaalit kuteet.

Pari viikkoa sitten oli tosi kauhee turvotus, mutta nyt helpottanut samoin kuin väsymys ja pahaolo. Ihan kuin ois jostain sumusta herännyt taas elävien kirjoihin =)

Huomaa miten on jääny tekemättä asioita joita normaalisti tekee ihan rutiinilla. Ei passaa liikaa rehkiä että sitten uuvahda ihan tyystin..



Vielä yksi yö ultraan.. :P



Marili 11+1

Edellisessäkin raskaudessa sain pitkään yökkäillä ja näkyy sama olevan nytkin. Vaikka viikkoja alkaa olla jo ihan hyvin kasassa, niin tänä aamuna oli taas hankalampaa kuin aikaisemmin. Yritän tsemppailla itseäni, että hyvä merkkihän se on, että hormonitoimintaa on. Yleensä mieheni hoitaa esikoisen aamuisin päiväkotiin, niin voin itse ottaa iisimmin töihin lähdön. Huomisaamuna saamme pärjäillä esikoisen kanssa kahdestaan, joten saas nähdä kuinka sitten yökkäillään. Yleensä kun otan aamulähdön rauhallisesti ilman ylimääräisiä nosteluja ja kumarteluja niin on helpompaa tuon huonovointisuuden suhteen.



Muuten tällä pähkäilee, että kuinka asiasta kertoa... haluaisin kertoa joillekin työkavereille, mutta odottelen jotain luonnollista kohtaa, jossa sanoa sen. En halua sitä mitenkään julistaa ja toivoisin vieläpä ettei kaikki töissä edes saisi vielä tietää. Pomolle ajattelin kertoa parin viikon päästä.



Itselläkin tuntuu välillä ettei vatsaa ole ollenkaan ja kaipaisin jo kovasti tuota niin varmaa merkkiä raskaudesta, kun on se ihana masu! Mutta sitä kai pähkäilee aika pitkällekin, kun sisareni jonka raskaus on kuukautta pidemmällä harmittelee edelleen samaa asiaa. Emme ole nyt nähneet, joten hankala sanoa, että kuinka siellä todellisuudessa on masu kasvanut. Iltaisin, kun on tuota turvotusta enemmän, niin oman vatsan ympärys on kyllä suurempi kuin vastaavilla viikoilla esikoisen kanssa.



Tuo " tupla onni" jakaa varmasti mielipiteitä ja uskoisin, että toiset sitä suorastaan toivovat ja toiset hieman kauhistelevat. Se on varmasti yksi niitä kysymyksiä joita kätilöt paljon ultrauksen yhteydessä kuulevat -että onko siellä yksi vai useampia. Onnea oikein kovasti kaikille odottajille, sekä yhden että useamman!



Mutta nyt tuli hyvin " oma napaista" tilitystä

Pikku Myyltä ja masuasukilta 12+3

Tultiin mieheni kanssa juuri ultrasta. Vauvi (jota myös toukaksi meillä kutsutaan) oli kasvanut kolmessa viikossa oikein hyvin. Pää-perämitta vastasi viikkoja 12+5 (viimeisistä kuukautisista la on 12+0), vielä ei kuitenkaan laskettua aikaa muutettu. Niskapoimumitta oli normaali, kävin samalla labrassa trisomia- sekä neuvolan puolella pissa- ja verikokeissa. Hemppari huiteli 142:ssa. Luulin ihan jotain muuta, kun väsymys painaa vallan kauheasti. Paino se ei vaan lähde nousemaan. Noh, mikäs ihme tuo kun eilenkin tyhjensin vielä klo 21 vatsan sisällön pönttöön. Siinä meni illan mittaan hitaasti ja huolella juodut vadelmakeitot. Se oli eilen nimittäin ainut elintarvike (mustikkakeittoon jo kyllästynyt), joka jotenkin meni kurkusta alas. Tänään on vaihteeksi ollut helpompi päivä, ruisleipäkin on pysynyt sisällä.

Nyt on vihdoin hyvä ja jokseenkin vapaa mieli (toivottavasti taas ainakin seuraavan vuorokauden). Kolmen km:n jälkeen kun tahtoo noita pahoja ajatuksia tuppaamaan päänuppiin väkisinkin, vaikka kuinka yrittäisi niitä peikkoja olkapäiltään hätyytellä.

Voi tätä ihanaa päivää, jes jes!!! Kaikkea hyvää teille kaikille syyskuisille.

t. massumamma ja toukkavauvi 12+0 (tai 12+5)

Tänään käytiin ekassa neuvolalääkärissä, joka tutki paikat ja kokeili kuunnella sydänäänet. No eihän niitä tietty sitten kuultu, ja mulla kun on ollu viikon jo sellanen olo ettei se kuitenkaan oo hengissä ja aikataulutin kalenteriin jo kaavintaa yms. Oli siis vielä eilen tosi pirteet aatokset... Kun se ei niitä kuullut, niin onneksi ihanista ihanin neuvolan täti otti vastaan ja käytiin ultraamassa pikaisesti vanhalla laitteella joka on neuvolan käytössä. Ja siellä se sätki ihan älyttömästi! Ei näyttäny ku persaustaan (isäänsä tullu ;)! Mutta jalat ja kädet siellä viuhto ihan mahottomasti. Voi miten pienestä tosiaan ihminen voi tulla onnelliseks. Kertakaikkiaan miten hyvä olo. EI nyt ruvettu mittoomaan sen kummemmin kun olis pitäny sitte alakautta kattoo. Vattan päältä vaan kurkittiin. On kuitenki tuo np-ultra parin viikon päästä perjantaina, niin ne asiat selviää siellä sitten. Nyt siis rv 10 tasan arvion mukaan. Ei voi käsittää miten paljon helpotti.



Onko muuten kenelläkään vinkkiä miten hemoglobiinia saisi nostettua ilman rautalääkitystä? Saan alottaa kuurin vasta parin viikon päästä kun viikkoja tosiaan vähän enemmän. Hb nyt jotain päälle 110 (viimeksikin vain118). Ei siis mikään ihme että on ollu niin älyttömän vetämätön olo... Ruisleipää ja verilättyjä tietty, mutta kumpikaan ei laskisi.. Vielä kun oon vähän huonovointinen. yök.



Tästä tuli nyt oikein napojen napa viesti, mutta oli pakko hehkuttaa! :D Lueskelen nyt sitten rauhassa muiden viestit niin voin niihin kommentoida sitten erikseen. Tästä tuli vaan niin mahottoman mukava päivä vaikka onki itkeny surua ja iloa! :D

Heissan!



Hieman kateellisena luin teidän muiden viestejä vatsoista, jotka ei vielä paljasta tätä syyskuun salaisuutta muille. Mun on ollu ihan pakko siirtyä käyttämään kokonaan äitiyshousuja ja pitkiä paitoja. Töissä kerroin alkuviikosta, moni sanoi arvanneensa jo mun mahasta. Tavallaan ihan kiva, tää on onneksi sellainen pallomainen vauvamaha tossa edessä, mutta hieman samalla hirvittää, äkkinäinen vois luulla lasketun ajan olevan kesän alussa, ei suinkaan elo-syyskuun taitteessa.



Esikoisella korvatulehdus ja olen häntä hoidellut tän päivän. Onneksi pikkuista potilasta nukutti hyvin, sai äitikin nukkua ihanat päikkärit. Väsyä on ainakin mulla edelleen. Epäilen syyksi matalaa hemoglobiinia, joka ainakin esikoista odottaessa vaivasi pitkin matkaa.



Silloin join (ja voin suositella muillekin rautalisää tartteville) luontaistuotekaupan nestemäistä rautalisää. Nimeä en muista, mutta putelin kyljessä raskaana olevan naisen kuva, osaavat varmaan myyjät neuvoa. Mulla ainskin imeytyi rautalisätabletteja paremmin (ja makukin oli ihan ok).



Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja nauttikaa kaikki te, joilla on lunta (lumitöineen kaikkineen). Hiukan alkaa jo tuskastuttaa tää pääkaupunkiseudun iänikuinen vesikeli.



Adalmiina & pikku 12+5

Siellä se pikkuinen olla pötkötteli ja kauhea viuhtominen alkoi meilläkin,kun kätilö häntä herätteli. Kaikki oli kunnossa, koko vastaa viikkoja :-). LA ei muuttunut minnekään, eli 14.9. siihen tähdätään...



Ehti jo tulla pikkuinen paniikki, kun kävin aamulla neuvolassa ja lääkärissä ja lääkäri yritti ja yritti,mutta ei saanut mitään kuulumaan. Sanoikin,etttä mulla taaksepäin kallistunut kohtu ja vauva mahtuu vielä hyvin istukan taakse piiloon???? Mutta ultrassa se sitten nähtiin.....



Tuli oikein itku silmään ja todella hyvä mieli!!!! Saatiin 2 ultrakuvaa ja mies heti bongasi toisesta kivekset.....heh heh hee...sanoin,että tuskinpa näkyy vielä niin selvästi -- mutta hän oli IHAN varma siitä...no katsotaan miten käy.



Huomenna lähdetään hiihtolomareissulle kylpylään - ihanaa 4 pv rentoutumista, valmiissa pöydässä syömistä, ei tiskejä eikä siivoamista eikä pyykinpesua....



Mulla oli muuten laskenut paino kilon viime neuvolasta...terkka vähän kommentoi sitä ja sanoi,että muistahan syödä. NO hei....syön kun hevonen,mutta ilmeisesti koko talven kestänyt kuntokuuri on vihdoin tuottanut tulosta. Nyt viikoilla 11+3 painoin 5 kiloa vähemmin kun edellisestä viikolla 12+1. Se on aika paljon...mutta en valita,kunhan vauvalla kaikki hyvin.



Mutta nyt unten maille....iltapalan kautta tietysti :-))))



Mami + ihan oikea vauvanalku.....



p.s.kävin muuten vähän kaupassa hiplailemassa vauvanvaatteita....argh....

p.p.s onko kellään kokemusta tuplarattaista? Nimittäin mietittiin,että josko semmoset joutuu ostamaan, kun tuo neiti syksyllä 2v 7 kk ja jos kaupungille tms joutuu menemään,niin tuskin jaksaa kauhean pitkiä matkoja taapertaa. Ajattelin jotain 3 pyöräisiä.....

ja kaikki oli hyvin! Oli ihan liikuttavaa nähdä pikkuinen siellä ruudussa heiluttelemassa kättään ja pikkuruinen sydän siellä pamppaili :)



Koko vastasi viikkoja, joten samoilla jatketaan.



Iloinen Marili 11+2

Onnea massumamma, MV81, mami 1974 ja Marili80 :) Ei sitä tunnetta taida voittaa mikään, kun näkee sen oman vauvan siellä turvallisessa pesässään pötköttelemässä (tai sätkimässä :)).

Töissä on tylsääkin tylsempää, joten on erityisen kiva lueskella kaikkia ihania ultra kuulumisia.



Mami 1974, itsekin olen jo alkanut pähkäilemään tarvetta tuplarattaille syksyksi. Esikoinen on silloin kaksi vuotta, joten ei varmasti jaksa aina kävellä, enkä tiedä mahtaako jaksaa seistä seisomalaudallakaan. Itsekin olen miettinyt, että olisiko ne kolmipyöräiset hyvät. Mietityttää, että kuinka ne toimii Suomen talvi olosuhteissa. Eli onko kenelläkään kokemuksia? Sen mitä olen ymmärtänyt, niin ne kolmipyöräiset saa pienempään kasaan, esim autoon laittamista varten ja ovat kai kevyemmätkin. Mutta pitäisi tietenkin olla sellaiset, että saa kuitenkin vauvan nukkumaan koppaan...



MV81 kyseli raudan imeytymisestä. En tiedä, että onko siinä mitään taikaa mutta itse olen jättänyt teen ja kahvin esim pois, koska ilmeisesti huonontavat raudan imeytymistä. Ja maitoa olen yrittänyt nauttia hieman eri aikaan kuin lihaa ja muita rautaa sisältäviä tuotteita. Kun taas c-vitamiinin nauttiminen parantaa. Eli olen yrittänyt aina ruisleivän kanssa muistaa ottaa tuoremehua myös tai vaikka appelsiinin. Mutta se on kai tuo rauta vaan sellainen, että toisilla se pitää paremmin pintansa ja toiset joutuvat enemmän tekemään sen eteen töitä. Jossain muistaakseni luki, että hemoglobiinin lasku ei johdu suoranaisesti rauta-arvon laskemisesta, vaan koska verimäärä äidillä lisääntyy niin rauta arvokin laskee. Jossain oli myös, että naisilla joilla hemoglobiini laskee, on pienempi riski saada raskausmyrkytys.





Mutta nyt lienee palattava työn pariin.

Hauskaa torstai-päivää kaikille täältä lumisateen keskeltä Helsingistä!



Pikku Myy ja masuasukki 12+4

tuntuu että kohta kaikki muut ootte käyneet np-ultrassa....mulla se vasta viikoilla 13, kun siis arveltiin neuvolassa jo kokoa hieman pienemmäksi. Vielä melkeen kaks pitkää viikkoa. Meillä siis viides lapsi tulossa ja mies ei oo tainnut olla kuin ensimmäisen odotusajan nuissa ultrissa mukana,mut nyt aiko lähteä taas! ihanaa...jotenki sellasta uutta intoa matkassa;)



Jollaki muullaki taisi olla suonikohju ongelmia? Minulla niitä alkoi hieman esiintyä edellisessä raskaudessa,blääh ja nyt on jo aikalailla särkeny jalkoja varsinkin reidestä. Huomaa kyllä heti jos ei pidä tukisukkahousuja...nyt vaan kauhulla ootan kesäää miten jos on kuumaa... voiko sitten olla ilman niitä...tai onko sellaisia jotain kesä versioita..?



mami kyseli tuplarattaista. mun kokemuksia...Me ostettiin kun kolmas lapsi syntyi, niin sellaset abc:n kolmipyöräiset (ilmakumipyörillä.) Ollaan oltu tosi tyytyväisiä, oli kohtuu hintaisetkin. Jaksaa vaikka kolmeaki työntää niillä kerralla:)(yks seisoo siinä edessä) Sillain vein lapset monesti tuohon lähelle hoitoon, niin päästiin nopeaa. Tilaahan ne vie jonkun verran,ja ainakaan meidän uuden talon ovesta ei mahdu muuta kuin kasattuna menemään...siinä ainoat huonotpuolet. (rivitalo kämpän ovesta ne mahtui... kummahomma, onkohan nykyajan ovet kapeampia!!)



nyt toiselle kupille aamukahvia ko vaaviki nukahti aamupäivän unille:)



tuuteliluu ja minimasukki 11+2

Kun pojat syntyi 2 vuoden välein mä ostin käytetyt tuplarattaat, oisko ollut abc:t, vierekkäin istuttavat. Kevyet työntää ja olin tosi tyytyväinen, etenkin ostoskeskuksissa jne. oli tosi kätevät ja meni pieneen tilaan kasattaessa.



Tavallisissa vaunuissa oli sisaristuin ja seisomalauta, joista seisomalauta oli mun mielestä helpompi, tosin riippuu lapsestakin suostuuko se seistä töröttämään siinä. Kolmirattaisia en oo koskaan ostanut kun liikun paljon metsäteillä jne koirien kanssa niin oon kokenut että 4 pyöräversio on tukevampi vaihtelevassa maastossa. :)

tosiaan,meillä niissä abc:n rattaissa ei ole koppaa jossa voisi ihan vastasyntynyttä pitää,(meillä yhdistelmä vaunut lisäksi) Mutta jos yksin lähden lasten kanssa, niin siis laitan sellasen makuupussin jossa vauva on suojassa. (Talvella lämpöpussissa). Mutta ulkona nukutan ehdottomasti tuossa yhdistelmän kopassa, niin on on silloin enemmän suojassa.



-näin meillä:)

Pyöri ja heilui kovasti, heilutteli käsiään ja jalkojaan.



Joka ikinen kerta mua ihmetyttää miten hieno voi pieni siellä mahassa olla, miten näyttää jo nyt ihan ihmisvauvalta, vaikka onkin pikkuruinen.

Miten hieno, upea ihmiskeho onkaan. Sitä en voi lakata ihmettelemästä :)