** SYYSKUUN SALAISUUDET vko 9 **
Tässä tulee uutta pinoa syyskuisille.
En ole ehtinyt omista voinneista kirjoittelemaan/galluppiin osallistumaan. On ollut pientä hulinaa vkonloppuna....muksujen sun muun kera.
Eli oma vointi suht koht hyvä. Olen yrittänyt ulkoilla ja kävin lauantainakin kävelemässä 1,5 h lenkin. Ongelmana vaan alkaa tulla oikean jalan suonikohjut/painon tunne oikealla nivusessa joka oli kauhea ongelma pikkuneitiä odottaessa reilut 2 vuotta sitten.
Huomasin,että kun pitkän matkan kävelee/käy jumpassa niin sen jälkeen kivut on aika kovat. Mutta en aio kyllä liikuntaa lopettaa.
Maha ei oo kasvanut yhtään, välillä iskee epäusko onkohan siellä edes yhtään mitään....neuvolassahan kävin huhtikuun ekalla viikolla ja silloin sydänääniä ei edes yritetty kuunnella. Nyt keskiviikkona nla lääkäri ja ultra iltapäivällä, sittenhän sen saa tietää.
Muuten ei ihmeitä....töitä painetaan hullun lailla.....
Mami + asukki vkot tasan 11 :-)
Kommentit (64)
Tänään olin neuvolalääkärissä, jossa kaikki muutoin ok, mutta verenpaine tuppaa nousemaan turhan ylös (aiemmissakin raskauksissa sama juttu, + mulla on kroonisena verenpainetautia, joskin olen vuosia syönyt verenpainelääkkeitäkin), ja painosta tuli vähän " sanomista" , vajaassa kuukaudessa on tullut lisää n. 3,5 kg :/
(ja olen muutoinkin tuhdissa kunnossa :( )
Sydänääniä yritti dopplerilla saada kuuluville, vaan ei kuulunut.
En silti ole huolissani, sillä pari viikkoa sitten oltiin alkuraskauden ultrassa, jossa sydän sykki ja vauveli liikkui hyvin :)
Meidän masuvauva on työnimeltään Jymy ;)
Sen verran jymy-ylläri oli miltei 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen, kun yksi inseminaatiokin tehtiin, + hormooneita napsin, eikä tuottanut tulosta, ja sitten " hoitopaussi" -kierroksesta saikin yllättäen alkunsa ;)
Oikeaksi nimeksi ei kyllä tuo Jymy ole tulossa ;)
Mulla oli entuudestaan tallessa äitiysvaatteita, ja muutamia olen lisää hankkinut.
Ikävää, mutta totta...meillä ikävimmät ja tyrmäävimmät kommentit raskaudesta tulivat anopiltani :(
Pahoitin mieleni niistä, mutta yritän jättää ne omaan arvoonsa.
Tosin niihin olin jo varautunut, sillä anoppi päivitteli ja kauhisteli jo edellisessä raskaudessakin (josta poika juuri 4 v täyttänyt), että " ettekai te meinaa lisää lapsia hankkia?" :(
Kaikki muut ovat olleet iloisia kuullessaan vauvauutisesta :)
Erittäin hyvä mieli tulee aina siitä, kun omat pojat (5,5 v ja 4 v) innolla puhuvat tulevasta syksystä ja vauvasta :)
Sekä oman mieheni kommentit ja onni tulevastakin lapsesta lisäävät omaa hyväämieltäni.
Np-ultraa odotellaan, pari viikkoa vielä aikaa siihen.
Hyviä vointeja kaikille toivotellen,
Muumimamma-72 ja Jymy, rv 10+0
...Mustaverho :)
Ja voimia muumimammalle. Ikävää että joudut tuollaista kestämään :( Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta koita unohtaa anopin kommentit ja keskityt siihen pieneen ihmeeseen, joka masussa asustaa :)
juuri näin ajattelenkin, että pyrin jättämään taka-alalle moiset kommentit, ja keskityn siihen onneen, minkä voin oman perheen + muitten läheisten kanssa jakaa ;)
Eipä anopistani sen enempää, mutta pitää vaan tuumata, että emme ole järin " samoilla aalloilla" , joten...tuo oli vähän odotettavissakin.
Ikävää silti, että joku voi ajatella noin ikävästi, tosin...ei järin onnellinen eikä innostunut ollut edellisestäkään raskaudestani, mutta silti tykännyt tuosta pojasta (kuten tietty toisestakin ;) ) erittäin paljon.
Mitälie mielenilmauksia!
Ajattelen kuitenkin niin, että me aikuisina ihmisinä tiedämme mitä haluamme, ja mehän sen päätämme mitä elämällämme teemme.
Ja tämä vauvahan on meidän yhteinen unelmiemme täyttymys! :)
Mutta en kaiketi ymmärrä mistä " vauvavastaisuus" meidän perhettämme kohtaan :/
Kaikkien muitten vauvaodotukset ovat " voi kuin ihanaa/suloista" , mutta kun OMA lapsenlapsi tekee tuloaan, on eukolla naama kuin norsun...sanonko millä :/
En voi ymmärtää!
Mutta...kuten sanoin, jätän omaan arvoonsa.
Tiedän itse, että onnellisia olemme, ja pääasia on, että rakastan perhettäni, ei mun tarvitse anopistani pitää, jos/kun siltä tuntuu ;)
TuplaOnnea Norahille! (vai muistanko nyt oikein, että sinä juuri odotat tuplia?)
Ja muillekkin toki onnellista odotusaikaa!
t: MM-72
Elikkä siis olen 22-vuotias satakunnasta. Mies samanikäinen ja pikkumies syntynyt 1/07. Kakkosen laskettu aika olis menkkkojen mukaan 20.9, mut varmasti menee eteenpäin. Olo on ollut koko raskauden todella hyvä. Ei valittamista.
Np-ultra on 7.3. reilun viikon kun jaksais vielä odottaa. Vatsakin kyllä näkyy täälläkin jo aika selvästi. Koulu olis nyt tarkotus saada päätökseen toukokuussa. Sit olis valmis lähihoitaja :)
Meillä esikoinen nyt kipee,molemmissa korvissa tulehdus ja nuhanen. Tätä ilmeisesti liikkeellä.
Onnea jo kaikille ultrissa käyneille,ihanaa kun saa hyviä uutisia :)
Icequeen +asukki 10+5
Voi miten ihania np-ultra uutisia!! =) Ihanaa, kun tulette jakamaan noita hyviä uutisia tänne meidän kanssamme. Meillä loppukuun odottajilla kun on vielä matkaa ultraan. Ja suuret onnittelut tuplauutisesta Norahille (oliko nikki oikein?)!
Vaunuista: meillä on tavalliset yhdistelmät kolmipyöräset Hartanit, ostettiin juuri sen takia, että koirien kanssa on helppo kulkea ja neljän vuoden kokemuksella ollaan oltu tosi tosi tyytyväisiä. Ollaan selvitty niin metsäteillä, lumihangessa/sohjossa kuin kadulla. Ja koirien on helppo kävellä lähellä vaunuja kun ei tarvitse väistellä renkaita.
Kakkosen syntyessä ostin sitten kolmipyöräiset x-adventuret ja niihinkin oltiin tosi tyytyväisiä. Kääntyi ja kulki pienessä tilassa. Yhdistelmien koppa mahtui tupliin juuri ja juuri. Selkänojat sai erikseen käännettyä. Aivan loistavat olivat. Myin ne eteenpäin ja ostajat olivat pitkään etsineet tuollaisia. Olen kuullut monelta, että ovat olleet tyytyväisiä noihin x-adventuren rattaisiin. Tosin nyt ollaan vuosi pärjätty pelkillä rattailla ja seisontalaudalla.
Ehdottomasti suosittelisin ensin kokeilemaan seisontalautaa. Meillä se on ihan hitti ton 2,5v. pojan kanssa. Vaunuissa ei huvittais istua vaan seisontalaudalla pitäisi saada seistä. Tuplat ehditte hankkimaan sitten myöhemminkin, jos tarvetta tulee. Kyllähän ne tuplat tietty kauppareissulla helpottaa, tai sitten ei.. Meillä ei kyllä tyttö ole kolmen vuoden jälkeen istunut vaunuissa yhtään...
Ja sitten omaa napaa..
Huomenna eka neuvola. Tänään on taas ollut vähän vaikeampi päivä. Väsyttää ja alavatsaa vihloo. Tällaisia vihlomisia ei noista kahdesta aikaisemmasta koskaan ollutkaan. Pieni huoli koko ajan, että onkohan siellä edelleen kaikki kunnossa. Ultraan yksityiselle olisin mennyt, mutta en saanut omalle gynelle aikaa. =( Ens viikolla ei oikein kannata enää mennä kun sitten parin viikon päästä pitäisi olla np-ultra.
Meilläkin tyttö kuumeillut koko viikon. Toivottavasti paranee pian.
mamaj 9+3
Meillä kuoli siis vauva viime syksynä kohtuun rv38 ja nyt jo ehdin iloita tästä uudesta raskaudesta. Vajaa pari viikkoa sit hävis huono-olo ja ehdin jo alkaa pelätä pahinta... Eilen sitten pääsin ultraan ja siellä pelkoni osoittautui oikeaksi :(:(:(:(........... Pikkuinen ei ollut jaksanut elää, oli kuollut joskus 7+3, tai sen kokoinen oli suunnilleen nyt, kun viikkoja pitäisi olla jotain 10+4. Vuotoa ei ole ollut, joten sain kaavinta-ajan vasta ensi maanantaille. Rankka kokemus viime syksyn lapsen menettämisen jälkeen :(. Mutta jospa meille vielä joskus ihana pieni elävä nyytti rinnalle suodaan!
Hyvää jatkoa tänne muille odottajille!
Pahoittelut keskenmenon takia! Voi luoja, kuinka teitä nyt koetellaan. Lämpimiä halauksia, voimia!
On se muuten kumma, että kaavintaa täytyy teilläkin odotella yli viikonlopun (nimimerkillä kokemusta on). Olisi jotenkin kohtuullista, että surutyöhön pääsisi mitä pikimmin tilanteen selvittyä. Olen pahoillani, en osaa muuta sanoa.
Mirmuli. Ei tuota kohtaloa toivoisi pahimmalle vihamiehellekään. Toivon sinulle paljon voimia, jotta selviät tästä(kin) koettelemuksesta.
Mirmuli,
Olen pahoillani menetyksenne johdosta. Haluaisin sanoa jotain mikä lohduttaisi, mutta sellaisia sanoja ei olekaan.
Meidän poika kuoli kohtuuni viime syksynä rv. 35 ja tämä uusi raskaus oli vaarassa ensimmäiset kuukaudet hematooman takia eikä me tietenkään olla turvassa vieläkään...
Et ole kokemuksesi kanssa yksin. Tää on rankaa ja vaikeaa, lapsen saaminen erityisesti ja elämä yleensä. On olemassa niin paljon epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta!! On niin väärin, kun ensin annetaan ja sitten otetaan pois!
Muistathan kuitenkin, miten elämä sitten kuitenkin vain jatkui lapsenne kuoleman jälkeen? Se ei vaan pysähdy. Aika menee eteenpäin. Ja se auttaa. Mie lupaan. Tulee hetki, kun jaksatte puuhata taas uutta raskautta ja siihen rukoillaan nyt paljon onnea matkaan!
Olethan löytänyt tiesi käpy ry:n sivuille ja keskustelupalstalle? Älä jää ajatuksiesi, huoliesi ja murheittesi kanssa tsemppaamaan yksin. Meitä on monta jotka ollaan ihan hajalla, ja vertaistuki auttaa.
Isolla halauksella,
arkamamma
Harmittaa niin kovasti Mirmulin puolesta.
Tuntuu omat murheet niin pikkumaisilta. Pakko kuitenkin tähän samaan syssyyn laittaa appiukkoni ainoa kommentti siihen, kun mieheni kertoi että olen raskaana. Appi:" eikös tuo aina."
Eikä muuta.
Kiitti v*tusti ja näillä mennään. Tsemppiä kaikille joilla suvussa täysin käsittämättömiä ihmisiä!
T. Arkamamma rv 13+0
Voi että, tuntuu niin pahalle kun tulee tämmöisiä eteen.. kun menin np-ultraan niin silloin tuli huoneesta ennen minua pariskunta joista nainen itki kovin paljon..pelotti kyllä mennä sinne itse kuulemaan oma tuomio, mutta onneks kaikki oli hyvin, ainakin toistaiseksi..
Niin ja esittely, on jääny nörtteily vähälle, ollu melkosta huisketta. Eli asutaan minä mies ja kolme lasta pohjois-savossa ok-talossa maalla. Joukkoon kuuluu myös kaksi hevosta, koira, kaksi kissaa ja kolme kania. Ollaan yrittäjiä molemmat, että aika huisketta meillä :)
Raskaus on menny hyvin, ens viikolla on nla.. lämmintä ruokaa ei tee ollenkaan mieli. Kanasalaatti on joka päiväinen ruoka :) leikkeleet ei mene ainoastaan voi leivällä.. kovin on yksipuolista mutta toistaiseksi näillä mennään
kmk-83 rv13+3
Ensikisikin voi sinua mirmuli syvimmät osaanottoni teille on tapahtunut aivan liikaa surua luhen ajan sisällä!
Muille paljon onnea iloisista ultra kuulumisista ja joku taisi odottaa tuplia onnea myös....itsekki nolen joskus miettinyt että mitähän jos tulis kaksoset olisi kyllä aika jännää...
Omaa napaa:Eilen oli eka lääkäri neuvola ja kaikki hyvin:)Lääkäri sanoi että kohtu selvästi suurentunut ja sydän pamppaili vauvalla sellaista 160...oli kyllä ihanaa kuulla ne äänet taas.
Onneksi ei tarvinut vaa´alla käydä terkka sanoi että voin käydä vasta ensi kerralla.
Ihmettelivät neuvolassa kun en ole vielä ollut np-ultrassa vaikka viikkoja kuukautisten mukaan tänään 13+5 sain taas selittää siitä kun kävin yksityisellä gynellä joka mittasi vauvan silloin olevan 10 päivää pienempi kuin kuukautisten mukaan.Joten antoivat sairaalasta sitte se perusteella ajan ultraan.Välillä olen kyllä miettinyt että mitä jos ultra onkin liian myöhään silloin viikkoja alkuraskauden ultran mukaan 12+5 ja neuvolan mukaan 14+1.Saa nähdä milloin se laskettu aika sitten tulee olemaan.
Itsellä ollut hyvä olo koko raskauden ja kaikki ruoka maistuu ja varsinkin kaikki epäterveellinen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa tuo mässääminen mut helpommin sanottu kuin tehty....kohta sitää huomaa taas lihoneensa ihan liikaa ja niistä kiloista ei meikäläinen ainakaan imetyksellä viime kerrallakaan laihtunut.
No mutta olisiko siinä tarpeeksi omaa napaa taidan hypätä sohvalle miettimään että miten pysyisin herkuista erossa....
Terv:Sweety rv 13+5 tai 12+2
Ps:Maanantain ultraa odotellessa
Pahoittelut Mirmulille, otan osaa ja toivon että pian saat sen oman vauvan syliin! Ei tuohon tapahtuneeseen ole mitään sanoja, mitkä auttaisi, se vaan tuntuu aina olevan niin väärin, miksi toivotun vauvan elämän pitää olla niin lyhyt?!
Lähes kaikki on jo tainneet käydä ekassa ultrassa, mulla se on varmaan parin viikon päästä. Eka neuvola on ensi tiistaina rv 10+2 ja silloin saan sen ajan. Puhelimessa neuvolan täti jo kyselikin halukkuuttani seerumiseulaan ym, eli liekö sitten jo kättärille papereita laittanut. Jos ei ole, niin vähän jännittää, ehdinkö ajoissa ultraan...
Mulla on pahoinvointi, joka on lähinnä ollut ympärivuorokautista kuvotusta, helpottanut, enää tulee vain silleen ajoittain kuvottava olo. Syöminen siihen auttaa, yleensä nappaan hedelmiä, mutta painonnousu kyllä kovasti hirvittää... Mulla ei auta toi pelkkä veden juominen, niinkuin jotkut sanovat. Mulle ei itse asiassa ole pelkkä vesi mennyt alas lainkaan muutamaan viikkoon, maistuu jotenkin tosi pahalta! Laitan siis aina pikkutipan tuoremehua ja loput vettä, niin juominen onnistuu!
Anoppi toissapäivänä kysyi ihan suoraan, että joko me odotetaan (anoppi tietää että haluamme kolmannen lapsen ja hänellä on ollut toive uusisra lapsenlapsista jo monta vuotta, on säännöllisesti kysellyt koska kolmas tulee jo reilut 6 vuotta, kun kuopus on nyt 7v!) ja me vaan kierreltiin, että joo, odotetaan kesää... Ei uskalla vielä kertoa pariin viikkoon ainakaan...
ok, hyvää viikonloppua kaikille!
t. Sanelma rv 9+6
Ja alkuun osanotot Mirmulille (?) keskenmenon johdosta. Todella ikävää.
Mullakin on NP ultra vasta reilun viikon päästä ja olen ilmoittanut halukkuuteni myös maksulliseen seerumiseulaan, koska aiemmat kaksi tervettä lasta ja oma ikä ( 35 ) huolettavat, eli voinko saada vielä kolmannen terveen lapsen... Lisäksi väsymystä ja lievää kuvotusta lukuunottamatta koko raskaus tuntuu vielä niin epätodelliselta..
Eilenkin illalla vetelin valkohomejuustoa onnellisena napaani ennen kuin tajusin ettei ole niin suositeltavaa..
Ikävä suhtautuminen apeltasi Arkamamma, mutta jos yhtään " lohduttaa" niin itse en todellakaan odota päivää jolloin kerron asiasta äidilleni.. Kakkosesta ilmoittaessani Äippä vetäisi kauhistuneena henkeä ja länttäsi käden suulleen, niin että onnea vaan..
Vanhempani ovat olleet korvaamaton apu lasten hoidossa ja auttaneet myös taloudellisesti, mutta kuuluvat siihen ikäpolveen joille kaksi lasta on maksimi ja oma selkänahasta revitty asunto tavoite, ja työtä on tehtävä vaikka voisi kuinka pahoin..
Eilen ilmoitin raskaudesta esimiehelleni, koska pyysin saada täydet tunnit, nyt olen osittaisella hoitovapaalla. EsiMIES suhtautui tosi nihkeesti koska pitää rahastuksena, sanoin tahtoneeni olla rehellinen, salaamalla raskauden tunnit olisin saanut, koska joka listassa teen kuitenkin ylitunteja.. ja äijä kehtas vielä kysyä aionko jäädä hoitovapaalle.. Joo nythän se jo kuuluu tietää, saati sitten kuuluisi hänelle! Enpä kyllä sitten tunne yhtään omantunnontuskia hakiessani sairaslomaa pienemmästäkin..
Sorry tämä omanapainen vuodatus, mutta kellekkäs sitä muille : )
Mukavaa viikonlopun jatkoa
T: Ellae
Kyllä osaavat ihmiset olla ajattelemattomia ja töykeitä. Omat ja miehen vanhemmat :/ Mikä oikeus on pahoittaa toisen mieli? Jos ei ole mitään kaunista sanottavaa niin pitäis suunsa kiinni. Koita arkamamma jättää appiukon kommentit omaan arvoonsa. Ja onnellista odotusta :)
Jännityksellä odottelen ensi viikon keskiviikkoa, kun on ensimmäinen lääkärintarkastus. Nyt ei enää pelota niin kovasti, kun ultrassa kaikki näytti hyvältä, mutta olispas kiva kuulla ne sydänäänet ihan omin korvin...
Voi olla että kieltäydyn menemästä vaa' alle. En halua tietää kuinka paljon on muutamassa viikossa tullut lisää. Vatsa on ihan älytön. Yhdet housut enää mahtuu (alunperin neljä numeroa liian isot) ja navettahaalaritkin alkaa olla aika tiukat. Vain minä onnistun lihomaan vaikka yrjöttää kellon ympäri.
Vähän arveluttaa itseäkin esimiehelle kertominen. Saattaa tulla samansuuntaista kommenttia kuin ellaeveliinalla. Sijaisia kun on NIIIN vaikea saada, tavallista sairaslomaakin on hankala pitää. Noh, se on sitte sen ajan murhe. Ja saikkuahan pidetään jos tarvitaan :)
ja oikeen kovasti voimia!!! EI tuollaista saisi tapahtua :( :( Me kaikki täällä toivomme että teillekkin suodaan joskus se oma pieninyytti! Uskoa ja luottamusta tulevaan, vaikka se surun keskellä aluksi on varmasti melko mahdotonta!!!
elaeveliina ja muut! älkää ihmeessä nolostelko että vuodatatte joitain asioita täällä ..mun mielestä tää on just hyvä paikka siihen. ihan mielellään sitä lukee täältä niitä vuodatuksia, kun hyviäkin asioita. Ja aina toiset kannustaa ja on" hengessä mukana" :)
On kyllä aika uskomatonta miten jotkut kehtaavatkin niin älyttömiä kommentteja lausahdella kuulevansa toisen olevan raskaana. Lapsen saaminen ja odottaminen on kuitenkin niitä suurimpia asioita tässä elämässä, niin koittaisivat edes vähän positiivisemmin suhtautua...
Mulla eioo kertomis ongelmia vanhemmille, ne on joka kerta olleet ihan innoissaan ja onnellisia meidän tulokkaasta, mut nyt haluan että omat ja miehen vanhemmat saavat itse HUOMATA että vaavi on tulossa ja ihmetellä sitten ettämiten te ette oo kertoneet:) mielenkiinnolla vaan ootan sitten niitä ilmeitä:) ja milloin ne sitten huomaavat:)
omaaoloa... maha alkaa näyttää vahän olevan turvoksissa varsinkin kun laittaa löysemmät housut jalkaan....oon vaan vetäny farkut ahkerasti melkein joka päivä ja aatellu että kumma ko ne vaan mahtuu jalkaan vieläki. iltaisin on sitten kiertäny mahassa, ilmavaivoja?...entiiä oonko sitten pitäny jo liian tiukkoja housuja, no ei ne oo ahistanu:) ...sellasta pohdiskelua.
Tein viimeviikolla mammavaate tilauksen... paripaitaa ja yhdet mammafarkut mutta laitoin ne farkut takasi...blääh niin isot olivat että olisivat olleet sitte ihan loppumetreillä vasta hyvät. niissä oli sellanen kangas osa mahan kohdalla. Nyt meinaan tilata bebelanelta (kunhan sinne tulee mun kokoja)sellaset jotka jää mahan alle,niin jokohan niitä vois alkaa sit melkeen heti käytttään! Edellisiäki mamma vaatteita on jonkun verran..mutta ainahan sitä haluttaa jotaki UUTTA!
salmiakki himo yllätti toissapäivänä ja oon nyt sitten pari päivää vetäny turkinpippureita ja muutaki salmiakkia :) nooh...onneksi ei tee muuta makeaa mieli, enemmänkin suolaisia juttuja. Ettei pääse paino yllättämään.
tuuteliluu 11+4
Hei kaikille,
Jotkut varmana muistavat, että otin kierroksia siitä että pitää kertoa ihmisille että olen raskaana. Sovittiin miehen kanssa, että heti plussan jälkeen kerrotaan isosiskoillemme että on molemmilla edes joku joka tietää. Sitten NP-ultran jälkeen kerrottiin omille vanhemmillemme (siis viime viikolla). Tapasin samalla reissulla kotikonnuilla lapsuudenystävän, joka sitten tiesikin jo meidän raskaudesta. Homma oli mennyt niin, että mieheni siskon mies oli kertonut yhteiselle ystävällemme ja he olivat sitten soitelleet ympäriinsä.. Eli tällä hetkellä kaikki tietävät. Ihan turhaan olin huolissani. Olisi pitänyt luottaa siihen että sana leviää meikäläisestä riippumatta. Nyt on rasittunut olo siitä, kun niin moni tietää. Tuntuu että paineet tän onnistumiselle moninkertaistui. Harmittaa, kun olisin niin kovasti halunnut pitää tän omana asianani mahdollisimman pitkään..
Eikä appiukon kommentti helpottanut oloa ollenkaan.
Gallupintynkää: mites teidän parisuhteet on kestänyt raskauden? Me ollaan miehen kanssa jotenkin ajauduttu erilleen, niin toivottu kuin tää juttu onkin. Meikä syö yksinään (kun on nälkä niin usein), käy nukkumaan yksinään (kun väsy tulee niin aikaisin), herään yksikseni syömään varhaisaamupalaa (kun herään niin aikaisin), oon kotosalla yksinäni kun mies käy sporttaamassa ja tekee talonmiehen hommia (kun mie en vieläkään uskalla rehkiä)... Mies on jotenkin kyllästynyt myös miun " mitä jos tää raskaus ei jatkukaan" -pessimismille, ja kun mielessä ei pyöri mikään muu, on vaikeaa keksiä muutakaan puhuttavaa. Äsken saatiin sen verran puhuttua, että molemmat toivoo, että tilanne ajan kanssa paranee. Seksiähän me molemmat kaivattaisiin (toisiltamme vieläpä:)), mutta en millään uskalla. Sitä ruskeaa vuotoa on vielä aika ajoin.. Onko vastaavia kokemuksia? Miten meille käy?
T. Arkamamma rv. 13+1
ennen kun nää raskausaivot unohtaa koko asian..
eli meillä ei ole sen kummemmin muuttunut mikään.. toki kun ollaan kahdestaan mietitään minkälaista sitten on, kun on kaksi lasta :) niin ja kerran mies ihmetteli, miten nyt olen niin väsynyt vaikka juuri nokosilta saavuin ja saan jatkuen hokea ja muistuttaa, että -johtuisiko siitä kun olen raskaana?! vähemmän nyt kyllä keritään olemaan yhdessä, kun menen aiemmin nukkumaan..
me kerrottiin muille näin; mies pitää taas syyskuussa sitten isyyslomaa.. vastauksina tuli mm. aijaa, onkos sinulla sitten jotain työjuttuja silloin? jäikö tytöstä pitkämättä? sitten toisille sanottiin, että ristiäisiin sitten lokakuussa ja siitä arvaskin kaikki :)
ikävää arkamamma tuo miten appesi töksäytti raskaudesta.. minullakaan ei omat vanhemmat sen kummempia ole ja heille kerrottiin kin sitten viimeisinä. äitini hössötti esikoisesta aikoinaan ja oli niin mummoa että.. lelut ja vaatteetkin oli ostanut jo valmiiksi! hassua vaan, että hänestä ei vaan mitään kuulu nyt kun tyttö on syntynyt. ei edes kuulumisia kysele kun soittaa. hän vieläpä luuli esikoista vahingoksi, vaikka olin jo vuoden toitottanut vauvakuumettani :( on kyllä kaiken maailman pöllöjä.. toivottavasti itsestäni ei tule sellaista!
(.) ei kummempia :) tuossahan se.. iltaisin on turvotusta kovasti ja ruoka maistuisi hirveällä himolla! etenkin kaikki suolaiset, uunista/ pannusta tulevat sapuskat on mieleen.. :9 niin ja sellaista myös, mihin saa laitettua ketsuppia ja sinappia runsaasti. :D eikös kuullostakin hassulta? luotan taas imetyksen voimaan joka vie sitten kilot mennessään.. tai no kyllä minä vaunuilinkin aika ahkeraan viime keväänä.
äippävaatteista: minulla on tytön odotuksesta jääneitä vaatteita ja ajattelin ostaa muutamat housut lisää, kunhan pääseen kaupunkiin :) harmi vaan niissä nyt on se, että ovat vielä kovin isoja pidettäväksi ja lisäävät massun kokoa..
sisarusrattaista: minä ajattelin hankkia herquleksen twin raptorit.. masukille vaan pehmeä kantokoppa siihen lisäksi. aika monessa vaan se 15kg raja mitä olen katsellut. onneksi tuo tyttönen on aika hentoinen.. meillä rattaat tulee asfaltti ja ostoskeskuskäyttöön :) tyttö on tämän toisen syntyessä 1v.7kk joten ei seisomateline käy ihan..
pientä esittelyä myös täältä, kun niin paljon uusia tullut! ollaan siis keski-suomesta ja tytön (s.0207) ja miehen lisäksi meidänkin perheeseen kuuluu hevonen ja kaksi pupua :) (hermeliini ja luppakorva). olen hoitoalalla, mutta nyt olen ollut kotona toista vuotta.
nyt iltapalan kimppuun!
ps. onko teillä muilla sellaista pingotustunnetta massussa, jos on pissahätä? minulla tuntuu sellaisena ilmapallo tunteena tuossa edessä..
cec rv13+0
...Mustaverholle, massumammalle, mami1974lle ja marili80lle np-ultran iloisista kuulumisista! Mulla on sama kuin sinulla tuuteliluu, np-ultra on vasta parin viikon kuluttua eli on vain odotettava kärsivällisesti... Ja Pikkumyylle ja Norah81lle onnittelut, Norahille tuplasellaiset!
Arkamamma, meillä on sama juttu kuin teillä eli appivanhemmille kertominen tänä viikonloppuna edessä. Odotan oikein positiivista vastaanottoa, mutta kyllä uutinen taitaa aikamoinen yllätys olla tässä elämäntilanteessa (talonrakennusurakka edessä tästä keväästä lähtien...) Omille vanhemmilleni voidaan kertoa vasta hiukan myöhemmin, koska haluamme kertoa uutisen nenäkkäin ja he eivät asu kovinkaan lähellä. Mutta kerro kuinka kävi! Töissä en ole ajatellut vielä vähään aikaan kertoa asiasta, vaikka muutama työkaverikin on läheinen.
Ja omasta navasta muualle - oletteko ostaneet jo äitiysvaatteita? Kävin " huvikseni" hiplaamassa erään suuren vaateketjun osastolla vaatteita, mutta hieman isoilta ne vielä näyttivät. Joillakin teistä on varmaan myös kokemuksia nettikauppojen äitiysvaatteista - suosittelisitteko jotakin tiettyä merkkiä? Tietysti olisi mukavaa, jos ne olisivat laadukkaita JA halpoja :) Menen jo monta viikkoa asioiden edelle, mutta olen vain jo niin innoissani!
Terkuin illusia79 10+6