Mitä mieltä olette kehtaanko ottaa seuraavanlaista asiaa puheeksi lapseni kaverin vanhempien kanssa?

minulla oli lapsena kaveri ja meillä oli sanaton sopimus että hänen perhe maksaa, kun välttämättä haluavat seuraan lapselle eikä omalla perheelläni olisi ollut koskaan varaa. Sain ihan käyttörahaakin matkoilla kaverin vanhemmilta (joku 10mk molemmille). Tuli tosi hyvä mieli.

" Saisiko Pekka lähteä meidän kanssa uimahalliin? Otetaan varmaan jäätelöt uinnin jälkeen. Kymppi ois hyvä varata mukaan." tms.

hienon sievästi olen siinä kutsumisen yhteydessä kertonut, että mitä esimerkiksi pääsymaksu on kyseiseen paikkaan. Aina vieraalla lapsella onkin sitten ollut se pääsymaksu mukanaan, jos on saanut tulla ja toisinaan käyttörahaa lisäksi.

Olen kuitenkin aina maksanut vieraallekin lapselle esim. ruoan & jätskit, eli ne samat mitä meidänkin perhe on syönyt. Omat rahansa on sitten käyttänyt vaikkapa narunvetoon tai karkkipussiin - tai vienyt takaisin kotiin.

Itse en myöskään voisi kuvitella laittavani lastani mukaan mihinkään maksulliseen ilman omaa rahaa ja jos olisi köyhä äiti, sanoisin kyllä pahoitellen, jos meillä ei olisi rahaa. Ihan mielelläni myös maksan vieraankin pääsymaksun, jos rehellisesti sanotaan, että kiva varmasti olisi, mutta kun meillä ei ole ylimääräistä juuri nyt.

Jos ei perheellä oleaan varaa maksaa. Moni ei varmaan halua tilannettaan mainostaa. Älä kysy mukaan tuloa lapsen kuullen niin vanhempien on helpompi kieltäytyä kutsusta. Jos lapsi kuulee mahdollisesta " kivasta" saattaa olla hankala vanhemman sanoa ei. Seuraavan kerran pyytäessäsi kerro että esim. sisäänpääsy maksaa sen ja sen verran, jos ei maksa tämänkään jälkeen niin ehkä ei kannata enää pyytää ellet ole itse valmis maksamaan kustannuksia.

mukaan, vaikka on mennyt etävanhemman kanssa huvipuistoon tms. Kyllä ne rahat aina palautuvat kotiin, mutta mielestäni aina pitää olla sen verran rahaa, ettei " koirat kuse kintuille" .

ensi kerralla pyytäessäsi lasta mukaan, voit toki lapsen äidille mainita hienovaraisesti, että sisäänpääsy on sitten sen ja sen verran. Kyllä se äiti varmaan tuosta ymmärtää.

Kysyinkin sitten lapselta jossain vaiheessa, että miksi et itse maksanut niin lapsi sanoi tyyliin, että ei ehtinyt, kun kaverin äiti oli maksanut tms.

Sitten ohjeistinkin lapsen, että jatkossa hänen on maksettava itse, kaverin äiti ei saa maksaa, kun hänellä kerran on rahat taskussa, ja nykyään onkin maksanut, kun ovat johonkin menneet.



Toisaalta jos vanhemmat eivät ole lapselleen rahaa mukaan laittaneet, niin joko he ajattelevat, että maksat, kun kerran soitat ja pyydät tai sitten heillä ei ole antaa rahaa.. Itse en kehtaisi kyllä ruinata rahaa.



Meillä oli aikanaan esikoisen kaveri mukana kaikkialla (ennen kuin muutimme) ja hänen äitinsä ei koskaan maksanut mitään menoja tai osallistunut kuluihin. Kävimme lintsit, tivolit ja muita mukavia kohteita läpi sekä ulkona syömässä.. Välillä ärsytti, että miksi lapsen äiti ei voi tarjoutua maksamaan edes osaa kuluista?

Tytöt aina kysyivät yhdessä, pääseekö mukaan Puuhamaahan tai mihin vaan oltiin menossa. Tietysti se kävi meille, kun olihan kaverista seuraa mukana. Koskaan ei ollut penniäkään mukana, ei edes omia eväitä. Ei mua se pahemmin haitannut, kun ei meillä ole tiukkaa rahasta ja en ole kovin nuuka, mutta ihmetytti vaan se, kuinka vanhemmat kehtasivat.



Kerran naapurit olivat lähdössä pulkkatapahtumaan ja tämä tyttö pyysi meidän tyttöä mukaan. Ei sopinut vanhemmille. Kyseessä siis ihan laskiaisrieha tuossa kolmen kilometrin päässä ja meidän tyttö on ihan tottelevainen ja pärjää hyvin eli siinäkään ei voi olla syy. Tuosta loukkaannuin enemmän kuin noista rahojen puutteesta. Jossain vaiheessa huomasin, että tytöt eivät koskaan juuri olleet naapurissa, koskaan ei pyydetty mihinkään mukaan jne.

että maksaisivat osansa. Sinänsä kyllä ihmettelen, että ei tarjouduta maksamaan. Itse pyrin kyllä pitämään huolen, että omat lapseni eivät tule maksamaan muille. Tai sitten jollakin vuorosysteemillä.