Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun vanhemmat eivät ole käyttäneet neuvoloita, viis veisanneet yhteiskunnan palveluista, se on aika myöhästä nyt 40 vuotta myöhemmin enää kostaa sitä elossa oleville mummeleille?
Eikö kuitenkin ole sen perusteella aika kovaa leimata kaikki 40-luvulla syntyneet äidit ja motkottaa ja halveerata tuhansilla kommenteilla huonoiksi ja ilkeiksi ihmisiksi?
En ymmärrä.
Ei täällä kukaan ole kaikkia leimaamassa, toisin kuin sinä, muut ymmärtävät ettei omaa kokemusta voi yleistää kaikkiin. Täällä jakavat kokemuksia ne, joilla tällaisia kokemuksia on. Miksi sinä tulet tänne sanomaan, etteivät ne kokemukset ole tosia, merkittäviä, keskustelun ja käsittelemisen arvoisia? Siinä mielessä viestisi kyllä tukevat yleistyksiä että ikäluokan porukka on tietynlaista -> on empatiavajetta toisten kärsimystä kohtaan, puolustautuminen ja itseen keskittyminen prioriteetti. Vähättely, asioiden pienentäminen, ohittaminen, kontrollointi. Se on sitä samaa jatkumoa, josta täällä puhutaan. Miten sattuikaan, tuurillaanko? Vai onko kyseessä todellinen ilmiö sittenkin?
Sieltä se taas tuli, kaikki on samanlaisia. Voi teidän kanssa.
Voit helposti osoittaa, ettei näin ole, jos on sinulle tärkeää. Jään odottamaan. En silitä päätäsi, ellei tule näyttöjä. Uhriutuminen ei toimi ventovieraiden kanssa, se on tehokasta ainoastaan ihmisten kanssa, jotka ovat sinusta riippuvaisia. Koska se on vallankäytön ja manipuloinnin muoto, täytyy olla valtaa jotta se toimii. Siksi se toimii lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikka 1980 syntyneet alkoholisti/huumevanhemmat kirjoittajat siis syyllistävät kaikki 1980 syntyneet samanlaisiksi.
Kuten tekevät 1948 syntyneet, olivatpa vanhemmat sitten varakkuuden tai vähämielisyyden takia laiminlyöneet lastensa terveystarkastukset ottamatta huomioon niitä 98 % tavisihmisiä omine vikoineen mutta parhaansa lastensa eteen tehden.
Joillakin on joku täydellisyyden harha vanhempiensa suhteen, jos heissä pienikin vika, sitä ei hyväksytä. Vähän semmonen äiti -madonna käsitys. Välimuotoja ei ole kirkasotsaisen pyhimyksen ja täysin epäkelvon välillä.
Joku sanoi, että _hänen_ hammashoidostaan ei huolehdittu. Sinä pyytämättä kommentoit, ei voi pitää paikkaansa. Asia ei liittynyt sinuun millään tavalla, ennenkuin itse kommentoit. Ja kommentoit itse yleistävästi, ei voi olla noin, koska muilla ei ole noin. Sitten kun itsekeskeisyyttäsi ja ylimielisyyttäsi puhut itsesi pussiin asiassa josta et mitään ymmärrä, turvaudut uhriutumiseen; "aina, kaikki, ei ikinä, nyyh nyyh ollaan syyllisiä kaikkeen". Yleistämistä, joko-tai, mustavalkoista, mistä tietenkin asiaankuuluvasti syyttelet muita. Mene pois, ole ystävällinen.
Jos keskustelu on 40-luvulla syntyneistä äidistä ( kts aloitus) jotka synnyttivät 70 -luvulla eivät rouvat kestä kuulla ettei se ollut mikään yleinen käytäntö jättää neuvolat yms hoitamatta
Kyllä se on yleistämistä aiheessa joka koskee tietyn ikäluokan äitiyttä tiettynä 10 vuoden synnytysaikana.
Henkilön pitäisi aloittaa keskustelu omasta kohtalostaan, ei tämän otsikon alla.
Siksipä aloittaja varmaan kysyikin, onko muilla tällaisia kokemuksia ja onko mahdollisesti yleisempääkin, vai yksittäiskokemus. Eikä sanonut, että näin se on. Aloittajan hypoteesi oli, että voisi mahdollisesti liittyä kulttuurin muutokseen, mikä on itseasiassa ymmärtäväisempi lähestymistapa käytöksen juurisyihin, kuin leimata se puhtaaksi irralliseksi pahantaisuudeksi. Kulttuuri ei kuitenkaan poista yksilöiden omia valintoja ja vastuuta, missä erot sitten tulevatkin ilmi. Ketjun erilaiset kokemukset vahvistavat tämän.
Voit itse perustaa tarkemman keskustelunavauksen, jos ap:n aloitus ei miellytä. Se on kuitenkin hänen luomansa otsikko, jota nyt yrität kontrolloida. Sanot, että apn pitäisi jatkaa itse aloittamaansa keskustelua toisessa keskustelussa, vai miten meni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikka 1980 syntyneet alkoholisti/huumevanhemmat kirjoittajat siis syyllistävät kaikki 1980 syntyneet samanlaisiksi.
Kuten tekevät 1948 syntyneet, olivatpa vanhemmat sitten varakkuuden tai vähämielisyyden takia laiminlyöneet lastensa terveystarkastukset ottamatta huomioon niitä 98 % tavisihmisiä omine vikoineen mutta parhaansa lastensa eteen tehden.
Joillakin on joku täydellisyyden harha vanhempiensa suhteen, jos heissä pienikin vika, sitä ei hyväksytä. Vähän semmonen äiti -madonna käsitys. Välimuotoja ei ole kirkasotsaisen pyhimyksen ja täysin epäkelvon välillä.
Joku sanoi, että _hänen_ hammashoidostaan ei huolehdittu. Sinä pyytämättä kommentoit, ei voi pitää paikkaansa. Asia ei liittynyt sinuun millään tavalla, ennenkuin itse kommentoit. Ja kommentoit itse yleistävästi, ei voi olla noin, koska muilla ei ole noin. Sitten kun itsekeskeisyyttäsi ja ylimielisyyttäsi puhut itsesi pussiin asiassa josta et mitään ymmärrä, turvaudut uhriutumiseen; "aina, kaikki, ei ikinä, nyyh nyyh ollaan syyllisiä kaikkeen". Yleistämistä, joko-tai, mustavalkoista, mistä tietenkin asiaankuuluvasti syyttelet muita. Mene pois, ole ystävällinen.
Jos keskustelu on 40-luvulla syntyneistä äidistä ( kts aloitus) jotka synnyttivät 70 -luvulla eivät rouvat kestä kuulla ettei se ollut mikään yleinen käytäntö jättää neuvolat yms hoitamatta
Kyllä se on yleistämistä aiheessa joka koskee tietyn ikäluokan äitiyttä tiettynä 10 vuoden synnytysaikana.
Henkilön pitäisi aloittaa keskustelu omasta kohtalostaan, ei tämän otsikon alla.
Siksipä aloittaja varmaan kysyikin, onko muilla tällaisia kokemuksia ja onko mahdollisesti yleisempääkin, vai yksittäiskokemus. Eikä sanonut, että näin se on. Aloittajan hypoteesi oli, että voisi mahdollisesti liittyä kulttuurin muutokseen, mikä on itseasiassa ymmärtäväisempi lähestymistapa käytöksen juurisyihin, kuin leimata se puhtaaksi irralliseksi pahantaisuudeksi. Kulttuuri ei kuitenkaan poista yksilöiden omia valintoja ja vastuuta, missä erot sitten tulevatkin ilmi. Ketjun erilaiset kokemukset vahvistavat tämän.
Voit itse perustaa tarkemman keskustelunavauksen, jos ap:n aloitus ei miellytä. Se on kuitenkin hänen luomansa otsikko, jota nyt yrität kontrolloida. Sanot, että apn pitäisi jatkaa itse aloittamaansa keskustelua toisessa keskustelussa, vai miten meni?
Ei vaan heidän jotka yleistävät jotkut omat vanhempiensa huonoudet kaikkiin suuriin ikäluokkiin.
Ihan varmaan emme ole täydellisiä, emme osaa edes hienosti psykologisia erittelyjä, mutta yritän oikoa ajankuvaa.
70- luvulla syntyneiden vanhemmilta ei pyydetty maksua lasten hampaiden hoidosta.
Eikä kai nykyäänkään.
Tuon yleistyksen myönnän, hoidatimme lapsemme työpäivien ajan muilla koska töissä piti käydä. Ei ollut nykyisiä sosiaalietuuksia että olisi voinut päivät keikkua keskustelupalstoilla.
No voi ahdistus, että ei siteisiin rahaa..
Itselläni osti kyllä siteitä, vaatteita, meikkiä, kosmetiikkaa.. Silloin kuin asuin vielä kotona siis. Mutta sitten toisaalta oli ja on edelleen ajoittain hyvin pilkallinen, vähättelevä ja kylmä. Vähättelee minua suhteessa itseensä tai veljeeni. Pojat on poikia, veli saa tehdä ihan mitä vaan, mutta minun tekemäni ovat aina pielessä ja väärin. Nyt aikuisena syytää rahaa töysin turhuuksiin veljenneni, mutta minulle ei anna mitään ede välttämättömimpään. Kaikki veljeni tekemät ovat oikein ja minun väärin. Työntää kaikki asiat minulle kysymättä mitään. Pitää ihan itsestestäämselvänä kynnysmattona. Yrittää käskyttää ja määräillä.
Kaikki seurustelu-ja seksiasiat oli väärin. En saanut seurustella eikä saanut olla koskaan edes kavereitakaan päinvastoin kuin veljelläni täysin päinvastoin. Sitten ihmettelee, että voi voi eikä sinulla ole ketään.
Luki päiväkirjaani salaa ja valehteli vielä päin naamaa ettei lue, vaikka päiväkirja oli sylissä. Yritti murtaa pöytälaatikkoni ja syytti minua milloin mistäkin täysin turhaan. Murtamisen äänet kuukuivat yläkertaan, jossa asui silloinen ystäväni ja kertoi tämän minulle.
Olivat sitten murtaneet söhköpostini jollain tapaa muiden perheenjäsenten kanssa ja lukeneet sitä salaa aikuisempana salaa minulta. Huomasin vain tietokoneen sivuhistoriasta asian. Oli sitten myynyt tavaroitani salaa tai lahjoittanut pois.Yrittää tuhota kaikki työasiani kun luulee, että kaikki työasiat ovat seurustelua tai seksiasioita. Tunkee nokkansa joka paikkaan. Yrittää pitää minua mahdollisimman köyhänä.
Hirveän pilkallinen ja vähättelevä minulle. Hyvinä päivinä vitsikäs, mutta silti melko pinnallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskileevi kirjoitti:
Kaksoissidosviestintä varsinkin syömisten suhteen on hälyyttävän yleistä. Kehorauhasta ei aavistustakaan, enkä tule koskaan kykenemään suhtautumaan ruokaan normaalisti.
Sisareni kuulemma liian laiha. Minä itteni pilalle syönyt 75-kiloinen.
Niinpä. Minulle on äitini puhunut painonnousun hillitsemisestä samalla kun on kantanut pöytään mitä makeampia herkkuja. Tällä ei sinänsä ole ollut omaan painooni vaikutusta, koska olen aina ollut normaalipainoinen, toki välillä vähän pyöreämpi ja välillä hoikempi. Tyylinä oli myös se vanha kunnon tyyli, että muille kannetaan pötyä pöytään ja itse äiti seisoo oven suussa närppien ehkä jotain, mutta yleensä hän ei syö mitään. Jos kutsuillemme tuli myöhemmin elämässä, niin juuri oli aina syönyt ettei vain tarvitse syödä meillä mitään.
Oma lapseni sai toki myös osansa, milloin liian nirso, milloin liian laiha, ja tuputtamiset päälle tottakai. Lapsellanikaan ei ole paino-ongelmia, ja itse olen joutunut puuttumaan tuohon syömistensä vahtimiseen vielä silloin kun lapseni on ollut aikuinen.
Joku sairaushan on myös siinä että kun joku ei tykkää jostain ruuasta, niin sitä tehdään ja sitten tuputetaan "et ymmärrä miten hyvästä jäät paitsi kun et tätä syö!"
Mieheni lapsi on lihava, ja kaikki on kyllä yritetty tehdä sen eteen, eli ruoka ja liikuntavalistus, tehty hyvää ravitsevaa ruokaa, kotona ei ole herkkuja vedetty kaksin käsin, ja lasta on liikutettu sen minkä on keretty. Lopputuolos on ollut vain lihominen lisää, ja nyt ollaan sitten luovutettu. Hän ymmärtänee itse sitten kun on aikuinen että mitä hänen itsensä tulee asian eteen tehdä. Eli ei ole lähdetty tuputtamaan , eikä arvostelemaan kun se ei ole elämänvarrella onnistunut. Nyt on mietinnässä mt- puolen asiat että jos on tunnesyöjä tai muuta, mutta siitä on hyvin vaikea ottaa kiinni puttumalla lapsen painoon.
Kyseessä voi miehesi lapsella olla jokin häiriö hormonaalisessa toiminnassa, esim. kilpirauhasessa. Jos lapsi ei syö ylenpalttisesti ja liikkuukin tavanomaisessa määrin, niin kannattaa käydä lääkärissä.
Myös keisarileikkaus lisää lapsen lihomisriskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikka 1980 syntyneet alkoholisti/huumevanhemmat kirjoittajat siis syyllistävät kaikki 1980 syntyneet samanlaisiksi.
Kuten tekevät 1948 syntyneet, olivatpa vanhemmat sitten varakkuuden tai vähämielisyyden takia laiminlyöneet lastensa terveystarkastukset ottamatta huomioon niitä 98 % tavisihmisiä omine vikoineen mutta parhaansa lastensa eteen tehden.
Joillakin on joku täydellisyyden harha vanhempiensa suhteen, jos heissä pienikin vika, sitä ei hyväksytä. Vähän semmonen äiti -madonna käsitys. Välimuotoja ei ole kirkasotsaisen pyhimyksen ja täysin epäkelvon välillä.
Joku sanoi, että _hänen_ hammashoidostaan ei huolehdittu. Sinä pyytämättä kommentoit, ei voi pitää paikkaansa. Asia ei liittynyt sinuun millään tavalla, ennenkuin itse kommentoit. Ja kommentoit itse yleistävästi, ei voi olla noin, koska muilla ei ole noin. Sitten kun itsekeskeisyyttäsi ja ylimielisyyttäsi puhut itsesi pussiin asiassa josta et mitään ymmärrä, turvaudut uhriutumiseen; "aina, kaikki, ei ikinä, nyyh nyyh ollaan syyllisiä kaikkeen". Yleistämistä, joko-tai, mustavalkoista, mistä tietenkin asiaankuuluvasti syyttelet muita. Mene pois, ole ystävällinen.
Jos keskustelu on 40-luvulla syntyneistä äidistä ( kts aloitus) jotka synnyttivät 70 -luvulla eivät rouvat kestä kuulla ettei se ollut mikään yleinen käytäntö jättää neuvolat yms hoitamatta
Kyllä se on yleistämistä aiheessa joka koskee tietyn ikäluokan äitiyttä tiettynä 10 vuoden synnytysaikana.
Henkilön pitäisi aloittaa keskustelu omasta kohtalostaan, ei tämän otsikon alla.
Siksipä aloittaja varmaan kysyikin, onko muilla tällaisia kokemuksia ja onko mahdollisesti yleisempääkin, vai yksittäiskokemus. Eikä sanonut, että näin se on. Aloittajan hypoteesi oli, että voisi mahdollisesti liittyä kulttuurin muutokseen, mikä on itseasiassa ymmärtäväisempi lähestymistapa käytöksen juurisyihin, kuin leimata se puhtaaksi irralliseksi pahantaisuudeksi. Kulttuuri ei kuitenkaan poista yksilöiden omia valintoja ja vastuuta, missä erot sitten tulevatkin ilmi. Ketjun erilaiset kokemukset vahvistavat tämän.
Voit itse perustaa tarkemman keskustelunavauksen, jos ap:n aloitus ei miellytä. Se on kuitenkin hänen luomansa otsikko, jota nyt yrität kontrolloida. Sanot, että apn pitäisi jatkaa itse aloittamaansa keskustelua toisessa keskustelussa, vai miten meni?
Ei vaan heidän jotka yleistävät jotkut omat vanhempiensa huonoudet kaikkiin suuriin ikäluokkiin.
Ihan varmaan emme ole täydellisiä, emme osaa edes hienosti psykologisia erittelyjä, mutta yritän oikoa ajankuvaa.
70- luvulla syntyneiden vanhemmilta ei pyydetty maksua lasten hampaiden hoidosta.
Eikä kai nykyäänkään.Tuon yleistyksen myönnän, hoidatimme lapsemme työpäivien ajan muilla koska töissä piti käydä. Ei ollut nykyisiä sosiaalietuuksia että olisi voinut päivät keikkua keskustelupalstoilla.
Jos olisit lukenut edes puolet näistä tuhansista viesteistä tässä ketjussa, olisit huomannut tietynlaisen kuvion joka toistui monissa, monissa vastauksissa. Me sen kokeneet olemme ihmetelleet ja miettineet, miksi meillä on ollut niin samanlaisia kokemuksia yhteiskuntaluokasta ja kasvupaikan sijainnista huolimatta.
Itse en esimerkiksi ole väittänyt missään kohtaa, että kaikki tietyn ikäiset vanhemmat ovat huonoja. Kyllä minunkin lähipiirissä oli mukavia perheitä joissa lapsen oli hyvä kasvaa. Itseasiassa olisin kovasti halunnut asua tätini perheessä, jossa lapsista selkeästi välitettiin. Mutta paljon oli juuri sellaisia kuin omani, jotka eivät huolehtineet oikein mistään lasten tarpeista. Monissa perheissä ei kyse ole ollut esimerkiksi rahan puutteesta, päihdeongelmista tmv. vaan jonkinlaisesta erikoisesta välinpitämättömyydestä lasten tarpeita kohtaan.
T. Se hammasjutuista kirjoitellut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muitan kovan kurin 50-luvun alusta, meillä ei kyllä enää fyysiseti kuritettu, 30- luvun alussa syntyneet sisarukseni kyllä muistavat piiskaamisen.
Työtä piti tehdä pienestä, nurkassa seisottiin pienestäkin sisaruskinasta, virikkeet olivat vähäisiä, lukeminen oli ainoa kun viisvuotiaina opittiin sanomalehdestä kirjaimet ja lukemaan. Radio oli auki uutisten ajan ja Lastentunnin. Piti akkua ( sähköisessä naapurissa ladattiin) ja anodia (iso paristo) säästää.Kumma kuitenkin, niin vanhemmat sisarukseni kuin me nuoremmatkaan emme tunne vihaa vanhempia kohtaan, toki näitä muistellaan ja pelolla vahtimista. Pitkänoukka kaivossa, vesihiisi järvessä, suossa suomörkö.
Kaikki olemme olleet työelämässä eläkeikiin, pää on kestänyt ilman terapeutteja ja mt-lääkkeitä vaikka siinä iässä kun 70- luvulla syntyneet riitelivät discoon menosta me olimme jokainen jo itsellisiä työssäkäyviä lähimmässä kaupungissa.Olen iloinen että lapsiemme, 70- luvulla syntyneiden elämä on jo ollut tasavertaista koulutuksen suhteen, heillä on ollut mahdollisuus korkeaan koulutukseen ihan toisessa elintasossa kuin osalla meistä 40- luvun lapsista.
On todella ikävää että vanhempina olemme olleet kelvottomia ja viiskymppiset traumatisoituneita henkisesti huonosti voivia.
Lapsesiko ovat siis suoraan sanoneet teille vanhemmille näin? Vai oliko tämä sellainen marttyyripuuskahdus?
Jos sinä ja sisaruksesi olette saaneet mielestänne kelpo kotiolot, ja välit omiin vanhempiin olivat hyvät, niin ole tyytyväinen. Ei silloin ole syytä valittaa. Sama juttu omien lastesi kanssa. Oletan, että tiedät, mitä mieltä he ovat, jolloin viisastelusi menee ihan hukkaan.
Minulle kommentoit. Lapseni elivät tosiaan jo urbaani lapsuuden harrastusmahdollisuuksin ja koulutusmahdollisuuksin. Ovat akateemisen koulut käyneet kaikki, töitä heillä on riittänyt ja perheonneakin, kai, kun pitkissä.liitoissa ovat. Ihan varmaan kuitenkin hekin voivat muistaa jotain väärin kohtelua , yksi on sosiaalialalla ja sanonut ettet äiti edes tiedä mikä on kurja lapsuus, mitä hän näkee. Oletan ettei hän tarkoita ettei niissä perheissä halita tarpeeksi tai äiti vie lasta pianotunnille vaan joutuu yksin menemään. ( Anteeksi)
Ikävää että niin paljon on rikkinäisiä ihmisiä. Itse olen peräkylän köyhässä mökissä , 15- vuotiaana töihin, pitänyt lapsuuttani kurjana. Muttei se kai ollut, kun ei hakattu ja vanhaa riepua riitti kuukauden pahaksi ajaksi. Tosin kyllä kun kaupungissa käytiin 1903 syntynyt äiti neuvoi mistä sai ostaa siteitä, sellaisia kuminauhaan solmittavia. Mutta ei sitä joka kuukausikaan käyty kaupungissa.
Sori nyt, en voi malttaa etten kirjoittasi mitä oli lapsuus suurilla ikäluokilla heikommissa oloissa tai miten näin 70- luvun kolmen kuukauden äitiyslomalla. Ja olemattomin päiväkotipaikoin. Ilman kotihoidontukea
(Lienee selvä ettei äitini 70- luvulla enää ollut mikään lastenkaitsija, anoppi oli kuollut.)
No juuri niin. Onnellisuus ja hyvä elämä tosiaan ON muutakin kuin aineelliset olosuhteet, tarvikkeet tai edes koulutusmahdollisuudet.
Lapsen kohdalla se tarkoittaa vanhemmiltaan saatavaa lämpöä, rakkautta, turvallisuutta ja luottamusta. Siinä on hyvän kasvun ainekset. Se että kotona on hyvä olla.
Viimeksi mainittuja me 70-luvun lapset emme useinkaan ole saaneet, ja kuten ketjusta on luettavissa, niin vanhempien toiminta on ollut pahimmillaan tahallista ja jopa sadistista.
On kaksi suurta kysymystä: 1. miksi juuri meidän vanhempiemme ikäpolvi näki oikeudekseen kohdella lapsiaan näin, ja 2. miten ihmeessä meistä kaltoin kohdelluista 70-luvulla syntyneistä tuli haavoittuneita mutta silti normaaleja, empaattisia ihmisiä? Miten ihmeessä tämä yhtälö toimii?
Selvää on, että me lapset olemme vahvempia kuin vanhempamme. Miksikö? Siksi, että me emme jatkaneet pahan kierrettä omiin lapsiimme. Se, että on itse kokenut vääryyttä, ei oikeuta olemaan ihmishirviö kenellekään.
Se, että ei ole itse jatkanut pahan kierrettä, ei selitä sitä, miksi joku on aikuisena "vahvempi". Se on seuraus siitä, että on nuppi paremmassa kunnossa.
Kysyt, miksi vanhemmat ovat enemmän sekaisin kuin 70-luvulla syntyneet lapsensa. Siksi, koska he ovat lähempänä alkuperäistä traumaa olipa se sitten vain heidän omansa tai vaikka 1-3 sukupolven takainen. Yleinen asenneilmapiirikin on täysin toisenlainen kuin kymmeniä vuosia sitten, on helpompi ottaa asioita puheeksi ja kyseenalaistaa vanhoja käytäntöjä, kun asioista puhutaan mediassakin jatkuvasti.
Koulussa oli ja on hammashoito, ihan vanhempien siihen sen kummen puuttumatta toki heidän verotuksensa sen on suonut. Ihme äitien mollausta koko ketju, hävetkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa on tuttua, osa ei... mun äitini ei ole koskaan tiuskinut minulle, tai sanonut mitään negatiivista minun kuulteni. Tosin isäni käytti paljonkin fyysistä väkivaltaa niin meihin lapsiin kuin ennen kaikkea äitiini. Tähän äitini puuttui kerran kun uskoi, että isä tappaa esiteini-ikäisen poikansa.
Äitini kanssa ei ole myöskään koskaan voinut puhua tunteista tai mistään ei-konkreettisesta ennen kuin hän sai lapsenlapsia. Sen jälkeenkin hän oli itse huono niistä juttelemaan, mutta alkoi kuunnella sujuvasti ja kiinnostuneestikin.
Me oltiin erittäin köyhiä eikä terveyssiteisiin ollut varaa. Äiti kauhisteli kyllä kuukautisten alkamista ja opasti sitten, että täytyy koulussa tehdä vessapaperista sellaisia tuppoja. Koulussa siksi, ettei kotona kuluisi turhaan vessapaperia. Niitä tuppoja sitten polttelin saunan kiukaassa veljiltä salaa (meillä oli tietty puucee ja siellä ne olisi muutoin näkyneet). Rintsikoitakaan mulle ei voitu ostaa, äitini etsi kaapista jotkut itselleen pieneksi jääneet.
Mistään seksuaalisuudesta meillä ei keskusteltu koskaan eikä vanhemmat ottaneet syliin tai halanneet tms. Naapurin setä antoi isälle vanhoja Jalluja ja Rattoja ja niitä minä sitten silmäilin ja lueskelin jo alle kouluikäisenä.
Ja kyllä, rakastin mun äitiä. Täytyy näemmä vaan kasvaa itse aika vanhaksi, ennen kuin pystyy hyväksymään sen, että edes oman äidin ei tarvitse olla täydellinen, hän on ihan täydellinen kaikkine vikoineen just sellaisena kuin on. Olisi vaan niin mukava kertoa se vielä hänellekin, mutta vähän on myöhäistä nyt.
Miksi se olisi myöhäistä nyt?
Tuosta hammashoidosta. Minä olisin 11-vuotiaana tarvinnut raudat. Sanoin äidilleni etten halua. Äitini sanoi, ei sitten, eikä vienyt minua oikojalle silloin kun aika olisi ollut.
Olen koko ikäni kärsinyt hampaistani.
En mitenkään ymmärrä miten 11-vuotias sai päättää asian noin vain. Enhän minä asiasta oikeasti mitään ymmärtänyt, enkä tajunnut seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hammashoidosta välitettiin koulussa. Lapsena ja nuorena hampaat pysyivät yllättävän erinomaisessa kunnossa hyvin pitkään vielä parikymppiseksi asti hyvin, hyvin vähäisellä harjaamisella. Kuukautissiteitä tyrkytettiin koulussa ilmaiseksi. Seksivalitus oli 90-luvulla äärimmäisen vanhanaikaista ja lapsenomaista kouluissa.
Koskaan ei halattu kotona. Seurustelukavereita tai pelkkiä kavereita en saanut tuoda kotiin. Mitään tunne- eikä seksualielämää ei olisi saanut olla koskaan eikä edes nykyäänkään aikuisena. Isovanhempani olivat huomattavasti henkisesti vapaamielisempiä kuin omat vanhempani. Isäni on hyvin väkivaltainen ja kiihtyy nollasta sataan hyvin helposti täysin turhanpäiväisestä asiasta. En sanut muuttaa alaikäisenä perheväkivallan uhrina pois kotoa kun en olisi saanut mitään opintotukia enkä asumistukia. Joten aika paljon vietin aikaa omassa huoneessa lukkojen takana kuin vankilassa. Ruokaa jos halusin niin piti hiippailla hiljaa varovasti keittiöön ja äkkiä poimia ruokaa ja mennä takaisin omaan huoneeseen tai sitten hakea kaupasta omia eväitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikka 1980 syntyneet alkoholisti/huumevanhemmat kirjoittajat siis syyllistävät kaikki 1980 syntyneet samanlaisiksi.
Kuten tekevät 1948 syntyneet, olivatpa vanhemmat sitten varakkuuden tai vähämielisyyden takia laiminlyöneet lastensa terveystarkastukset ottamatta huomioon niitä 98 % tavisihmisiä omine vikoineen mutta parhaansa lastensa eteen tehden.
Joillakin on joku täydellisyyden harha vanhempiensa suhteen, jos heissä pienikin vika, sitä ei hyväksytä. Vähän semmonen äiti -madonna käsitys. Välimuotoja ei ole kirkasotsaisen pyhimyksen ja täysin epäkelvon välillä.
Joku sanoi, että _hänen_ hammashoidostaan ei huolehdittu. Sinä pyytämättä kommentoit, ei voi pitää paikkaansa. Asia ei liittynyt sinuun millään tavalla, ennenkuin itse kommentoit. Ja kommentoit itse yleistävästi, ei voi olla noin, koska muilla ei ole noin. Sitten kun itsekeskeisyyttäsi ja ylimielisyyttäsi puhut itsesi pussiin asiassa josta et mitään ymmärrä, turvaudut uhriutumiseen; "aina, kaikki, ei ikinä, nyyh nyyh ollaan syyllisiä kaikkeen". Yleistämistä, joko-tai, mustavalkoista, mistä tietenkin asiaankuuluvasti syyttelet muita. Mene pois, ole ystävällinen.
Jos keskustelu on 40-luvulla syntyneistä äidistä ( kts aloitus) jotka synnyttivät 70 -luvulla eivät rouvat kestä kuulla ettei se ollut mikään yleinen käytäntö jättää neuvolat yms hoitamatta
Kyllä se on yleistämistä aiheessa joka koskee tietyn ikäluokan äitiyttä tiettynä 10 vuoden synnytysaikana.
Henkilön pitäisi aloittaa keskustelu omasta kohtalostaan, ei tämän otsikon alla.
Siksipä aloittaja varmaan kysyikin, onko muilla tällaisia kokemuksia ja onko mahdollisesti yleisempääkin, vai yksittäiskokemus. Eikä sanonut, että näin se on. Aloittajan hypoteesi oli, että voisi mahdollisesti liittyä kulttuurin muutokseen, mikä on itseasiassa ymmärtäväisempi lähestymistapa käytöksen juurisyihin, kuin leimata se puhtaaksi irralliseksi pahantaisuudeksi. Kulttuuri ei kuitenkaan poista yksilöiden omia valintoja ja vastuuta, missä erot sitten tulevatkin ilmi. Ketjun erilaiset kokemukset vahvistavat tämän.
Voit itse perustaa tarkemman keskustelunavauksen, jos ap:n aloitus ei miellytä. Se on kuitenkin hänen luomansa otsikko, jota nyt yrität kontrolloida. Sanot, että apn pitäisi jatkaa itse aloittamaansa keskustelua toisessa keskustelussa, vai miten meni?
Ei vaan heidän jotka yleistävät jotkut omat vanhempiensa huonoudet kaikkiin suuriin ikäluokkiin.
Ihan varmaan emme ole täydellisiä, emme osaa edes hienosti psykologisia erittelyjä, mutta yritän oikoa ajankuvaa.
70- luvulla syntyneiden vanhemmilta ei pyydetty maksua lasten hampaiden hoidosta.
Eikä kai nykyäänkään.Tuon yleistyksen myönnän, hoidatimme lapsemme työpäivien ajan muilla koska töissä piti käydä. Ei ollut nykyisiä sosiaalietuuksia että olisi voinut päivät keikkua keskustelupalstoilla.
Okei, eli ei kaikki suurten ikäluokkien äidit. Heissä on vaihtelua kuten muissakin ihmisissä. No niin hyvä, asia oikaistu, käsitelty ja voidaan palata ketjun aiheeseen. Eli kokemuksiin etäisestä äitisuhteesta, peilaten tätä kulttuurillisiin ajanjaksoihin yhteiskunnassamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli ja on hammashoito, ihan vanhempien siihen sen kummen puuttumatta toki heidän verotuksensa sen on suonut. Ihme äitien mollausta koko ketju, hävetkää.
Opettajathan esim hammastarkastuksiin menemisen hoitivat, ainakin täällä jossa joka koulun yhteydessä oli hammashoitola siihen aikaan.
Tai vaikka olisi ollut kauempana, opettajat jakoivat ne hammastarkastuslaput, silloin ja silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on tuttua, osa ei... mun äitini ei ole koskaan tiuskinut minulle, tai sanonut mitään negatiivista minun kuulteni. Tosin isäni käytti paljonkin fyysistä väkivaltaa niin meihin lapsiin kuin ennen kaikkea äitiini. Tähän äitini puuttui kerran kun uskoi, että isä tappaa esiteini-ikäisen poikansa.
Äitini kanssa ei ole myöskään koskaan voinut puhua tunteista tai mistään ei-konkreettisesta ennen kuin hän sai lapsenlapsia. Sen jälkeenkin hän oli itse huono niistä juttelemaan, mutta alkoi kuunnella sujuvasti ja kiinnostuneestikin.
Me oltiin erittäin köyhiä eikä terveyssiteisiin ollut varaa. Äiti kauhisteli kyllä kuukautisten alkamista ja opasti sitten, että täytyy koulussa tehdä vessapaperista sellaisia tuppoja. Koulussa siksi, ettei kotona kuluisi turhaan vessapaperia. Niitä tuppoja sitten polttelin saunan kiukaassa veljiltä salaa (meillä oli tietty puucee ja siellä ne olisi muutoin näkyneet). Rintsikoitakaan mulle ei voitu ostaa, äitini etsi kaapista jotkut itselleen pieneksi jääneet.
Mistään seksuaalisuudesta meillä ei keskusteltu koskaan eikä vanhemmat ottaneet syliin tai halanneet tms. Naapurin setä antoi isälle vanhoja Jalluja ja Rattoja ja niitä minä sitten silmäilin ja lueskelin jo alle kouluikäisenä.
Ja kyllä, rakastin mun äitiä. Täytyy näemmä vaan kasvaa itse aika vanhaksi, ennen kuin pystyy hyväksymään sen, että edes oman äidin ei tarvitse olla täydellinen, hän on ihan täydellinen kaikkine vikoineen just sellaisena kuin on. Olisi vaan niin mukava kertoa se vielä hänellekin, mutta vähän on myöhäistä nyt.
Miksi se olisi myöhäistä nyt?
Suurista ikäluokista on monet jo mullan alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli ja on hammashoito, ihan vanhempien siihen sen kummen puuttumatta toki heidän verotuksensa sen on suonut. Ihme äitien mollausta koko ketju, hävetkää.
Opettajathan esim hammastarkastuksiin menemisen hoitivat, ainakin täällä jossa joka koulun yhteydessä oli hammashoitola siihen aikaan.
Tai vaikka olisi ollut kauempana, opettajat jakoivat ne hammastarkastuslaput, silloin ja silloin.
Kouluun mennään 7-vuotiaana. Vauvalta ei harjata hampaita ja totutella asiaan. Ei taaperolta. 5-vuotistarkastuksessa annetaan noottia hampaiden huonosta kunnosta, mutta vanhempia ei kiinnosta. Laput lentää roskiin. Ei harjoitella rutiinia. Ei vältetä makeaa, ei näy xylitol-pastilleja. Lapsiahan täytyy tietyn ajan muistuttaa ja valvoa, jotta rutiinin pohja syntyy. Näin ei menetellä.
Koulun hammastarkastus on kerran vuodessa. Jos sillä välillä hampaista ei huolehdita, mitäpä se auttaa. Ette huomioi, miten paljon lapset tarvitsevat neuvontaa ja ohjausta elämäntaitojen opetelussa. Jos tätä ei saa lainkaan, ongelma on suurempi kuin ne konkreettiset seuraukset. Kun niitä asioita ei harjoitella, niitä ei opi tai se käy myöhemmin yrityksen ja erehdyksen kautta paljon työläämmin. Ja yleensä kokemuksiin sitoutuu pelkoa tai häpeää, kun joku muu odottaakin asioita, joita ei ole kerrottu tai opetettu (kuten kavereille). Tai hampaiden tapauksessa myös poraamista, mikä lisäksi aiheuttaa hammaslääkärikammon. Ei opeteta, että tärkeää huolehtia itsestään pitkäjänteisesti, jotta voi hyvin. Ketään ei kiinnosta, voitko hyvin. Pysytkö terveenä. Ja lapset eivät näitä ymmärrä.
Muistelen että lasten koulussa oli hampaanpesupäivä kerran viikossa. Jokaisella piti olla hammasharja mukana ja hammashoitaja valvoi oikeaoppisen pesun.
Vain joku luokka-aste, ehkä kolmannella ( muistikuva) koska lapset silloin siirtyivät pikkukoulusta kouluun jossa oli hammashoitola. Ei koko koululle tietenkään.
Sitten oli niitä fluooripurskutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta hammashoidosta. Minä olisin 11-vuotiaana tarvinnut raudat. Sanoin äidilleni etten halua. Äitini sanoi, ei sitten, eikä vienyt minua oikojalle silloin kun aika olisi ollut.
Olen koko ikäni kärsinyt hampaistani.En mitenkään ymmärrä miten 11-vuotias sai päättää asian noin vain. Enhän minä asiasta oikeasti mitään ymmärtänyt, enkä tajunnut seurauksia.
Minun synnyttyä lastenlääkäri sanoi kotiinlähtötarkastyksessa, että minulla on lonkissa vikaa ja minulle pitäisi laittaa lasta. Äiti kieltäytyi. Muistan lapsuudesta, miten äiti sanoi, että siihen aikaan kaikilla lapsilla oli muka lonkkavika, mutta hän sanoi lääkärille suorat sanat. Äiti on myöskin aina huomauttanut minulle, että kävelen toinen jalkaterä sisäänpäin. Lapsena yritin kävellä jalkaterä suorana, mutta se rupesi koskemaan polveen, joten montaa metriä en pystynyt. Kas, kun se vika on siellä lonkassa, jota ei korjattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin meitä suurten ikäluokkien naisia on enemmän elossa kuin vastaavan ikäisiä miehiä.
Alamme olla aika vanhoja, 73 - 78 - vuotiaita. Joka viikko yksi meistä on muistisairaana joutunut eksyksiin ja etsitään.Yksinäisyys taitaa olla vanhuksilla suurempi ongelma kuin häiriköidä kaukana asuvien lastensa perheissä.
Tuossa yhdessä keskustelussa valitetaan: äiti ei puhu kuin itsestään ja vaivoistaan, tässä keskustelussa taas sitten kertoo ohjeita aikuisille lapsilleen. Onko aikuisen pakko noudattaa 73- 78 vuotiaan juttuja?
Puistattavan ylimielinen ja vähättelevät asenne, joskin tyypillinen. Muille vastuun vierittäminen, itsepähän eivät pidä rajoja (joita yritetään rutiinina loukata), ilman omaa syytä tuomittu yksinäisyyteen. Kun ei vaan osata kohdata muita arvostavasti, vaihtoehdot ovat surkeat. Joko yksinäisyys kun lapset pelastavat itsensä, tai lasten piinaaminen "oikeutena". Kyse ei ole kyvystä pitää puoliaan, vaan kanssakäymisen raskaudesta kun jatkuvasti joutuu keskittymään siihen. Se on tunnetasolla kylmäävää. Että toinen ajattelee silmää räpäyttämättä kävelevänsä muiden yli ja pyöräyttävän vielä kantapäätään. En saata ymmärtää, mistä niin huonot käytöstavat edes kumpuavat. Järkikin sen sanoo, että muita ei haukuta, kiusata, sanella, piikitellä. Ei ketään toista ihmistä. Tämä sallitaan itselle ja vielä ihmetellään yksinäisyyttä. Sehän ei haittaa, että kaikki muut ihmiset ovat aina henkisesti yksin tällaisen ihmisen lähellä. Ihan kuin olisi jokin käsitys, että kaikkien muiden tehtävä on asettua palvelemaan tällaisen henkilön olemassaoloa. Armosta voi saada ylennyksen roskasäkistä seuraneidiksi, kun dementia katkaisee pahimman terän tarkoitushakuiselta manipuloinnilta. Mukavan ihmisen kohdalla on surullista, kun persoona alkaa jäädä sairauden taa, toisenlaisilla taas se on helpotus. Ehkä ovat yhtä äksyjä, mutta ainakaan käytös ei ole niin tarkoituksellisen julmasti maaliinsa hakeutuvaa, ei muistu enää mieleen toisen heikoimmat kohdat joita voi käyttää omaksi hyödykseen.
Sinä olet varmaan miellyttävä ihminen, sinun ehdoillasi mennään joka paikassa. Tahtoisit alistaa vanhempasi jonkun mielikuvan mukaiseksi, et hyväksy heitä niinä ihmisinä joita he ovat, vikoineen, vanhuuden vaivoineen.
On varmaan hienoa olla täydellinen ihminen. Toki saan minäkin lapsiltani ankaraa kritiikkiä, en menneisyydestä vaan nykyhetkestä. Urheilisit, menisit kuoroon, söisit sitä ja tätä, nivelrikot paranisivat jne.
He eivät tahdo hyväksyä että olen oma introvertti-itseni joka olisin ollut jo perheenäitinä jos olisin voinut. Nyt he ovat sen kyllä ymmärtäneet miksi en ollut vanhempain toimikuntien puuhanainen koska itselläänkin on lapsia, ja eivät hekään yltiösosiaalisia ole.
Yleensä johdattelen puheen lasten omiin asioihin, mikäpä ihmistä enemmän kiinnostaa kuin omat asiat. Vuosien mittaan olen löytänyt toivottavasti oikean suhteen siinä, kiinnostunut, mutta en utele, en arvostele. Ihastelen jokaista vesiväritaulua, ylennystä, harrastuksissa saatua tunnustusta. ( 40 -50- vuotiaita ). Ja tietysti lastenlasten saavutuksia.
Olen vaillinainen ihminen, äitiys tekee harvasta täydellistä. Paitsi 70- luvulla syntyneistä .
Olet väärässä. En koskaan suhtaudu vanhempiini alentuvasti, anna heille "tarpeellisia" neuvoja pyytämättä, tiedä heidän parastaan paremmin. Hyväksyn heidät sellaisina kuin ovat, mutta satuttavaa, loukkaavaa käytöstä en enää siedä. Noudatan itse sitä, ettei muita satuteta tahallaan. Nykyisin vaadin sitä myös muilta. Toivon heille hyvää, mutta olen hyväksynyt, ettei heillä riitä arvostusta tai hyväntahtoisuutta muille. Ei vaikka kertoisi että käytös loukkaa. Siihen on heillä mielestään oikeus.
Lapsesi eivät ole kokeneet äärimmäistä kaltoinkohtelua, koskapa olette väleissä ja heillä on uskallusta puhua omat mielipiteensä. En ymmärrä miksi otit aiheesta itseesi, jos se ei sinua koske. Marttyyriys paistaa läpi, epätäydellisyys ja toisten henkinen ja fyysinen pahoinpitely eivät ole mikään verrannollinen asia, turhaa rinnastusta siltä osin.
Ainut minkä pistin merkille, tuli kuva että lasten kehuminen on "työmaa", tehtävä. Miksi se ei kumpuaisi aidoista tunteista? Mikä on se empatiakyvyttömyyden taso, jossa muiden ilo on (muka) itseltä pois? Jos voi tehdä jotain, joka saa läheiset tuntemaan itsensä tärkeiksi, tietenkin tekisi niin. Ei kyse ole siitä suorituksesta vaan kannustamisesta, tukemisesta, myötäelämisestä. Ei näiden asioiden laskemisesta. Voin olla väärässäkin, mutta tämän tunnelman sain. Ehkäpä lapsesi lopettavat arvostelun, jos keskustelette rehellisesti tunteista, etkä vetäytymällä jätä tunnetyötä heidän varaansa? Jos on hyvä tahto kaikilla, se voi muuttaa kanssakäymisen tasapuolisempaan suuntaan. Aika mukavaa, että lapsesi haluavat jakaa asioita ja elämäänsä kanssasi. Vastavuoroisuus on toki tärkeää ihan jokaiselle, jotta aito läheinen suhde on mahdollinen. Kukaan ei halua olla statisti tai käyttöesine toisten tarpeille, se on kaltoinkohtelun satuttavin asia varsinaisten tekojen sijaan.
Tuosta kehumisesta... Jos lasta on kehuttu asioista joissa hän oikeasti on hyvä, ei lapsesta tule paskasti idolsissa nuotin vierestä esiintyvää tyyppiä joka ei voi ymmärtää miksi tuomaristo ei lämpene, sillä on saanut valheellista kehumista koko elämänsä. Kannattaisi opetella tuntemaan ne omat lapset niin hyvinettä tietää mikä heille on ominaista ja missä asioissa he loistavat joko luonnostaan tai kovan harjoittelun tuloksena.
Juuri katson vierestä tilannetta missä vanhempi vetää lasta perässään omaan intohimoonsa, vaikak lapsen intohimo on toisaalla. Pitkin hampain lapsi yrittää olla mieliksi ja esittää tekevänsä minimin että saa olla rauhassa. Itse haluamiin juttuihin lapsella ei ole aikaa koska tuo harrastus vie sitä niin paljon. Näin jää potentiaali käyttämättä siihen mihin lapsella olisi taipumus ja oma halu.
Ei sillä ettei lasta saisi ja pitäisi kehua, pitää tottakai, mutta jos aikuisen ihmisen on vaikeaa kehua aikuisen lapsensa tekemää taulua, niin joku asia on ollut viturallaan jo pidemmän aikaa.
No jopa taas käännettiin vituralleen asia. Yksi kertoo kuuntelevansa lastensa asioita ja onnittelevan, kiittävän, niin sepä.onkin paha asia. Varmaan niin mummu tekee ihan keljuillakseen ja viiskymppiset lapset harrastaa mitä mummu pakottaa.
Kirjoittajat ptsyvät teemassaan, äidit sarvipäitä.
Olen itsekin äiti, mutta selainen joka on jutellut aikuisen lapsen kanssa asiat halki.
"Yleensä johdattelen puheen lasten omiin asioihin, mikäpä ihmistä enemmän kiinnostaa kuin omat asiat. "
Selvä passiivisaggressiivinen viittaus siihen että lapset ovat itsekkäitä ja vain omista asioista kiinnostuvia.
"Ihastelen jokaista vesiväritaulua, ylennystä, harrastuksissa saatua tunnustusta. ( 40 -50- vuotiaita ). "
Sama teema jatkuu, suluissa tuodaan lasten ikä esiin, jotta voitaisiin nähdä miten lapsellista ja typerää on se että tuon ikäiset tuovat vielä äidille näytille tekemisiään, vaikka tosiasiassa typerä on se äiti joka pyörittelee silmiä omille lapsilleen. Lapset on kuitenkin sinun käsiesi läpi maailmaan kulkeneet, eikö missään vaiheessa tosiaan kilkuttanut mikään kello?
Tämä on sairas keskustelu tasapainottomien ihmisten kesken. Tälläiseen ei piöisi kenenkään edes ryhtyä.
Siis nämä 70- luvulla syntyneet, mikä heitä tässäkään keskustelussa kiinnostaa kuin he itse? 35 vuotta vanhat tapahtuneet asiat ja minä, minä, minun tunteeni, minun erinomaiset kasvatustaitoni.
Ei edes äitiys ole tuonut heille mitään ymmärrystä edellisten sukupolvien äitiyteen tai äitiyteen yleensä.
Kaikki menee kuin vesi hanhen selästä, viiskymppiset ihmiset eivät tajua ajan olevan ihan erilainen kuin esimerkiksi vuonna 1973.He ajattelevat omaa elintasoaan, yhteiskunnan tarjpamia etuuksia ym. Tajuamatta ettei niin ollut esim. Vuonna 1973.
Itse en muista oliko silloin jo tarrasiteitä tai siivellisiä vaiko solmittavia, lasten vaipat ainakin oli suorakaiteita. Tyttäreltä oikeen kysyin eiks sulla 80- luvulla ollut siteitä ja rintsikoita ja ei puhuttu sun kanssa. Nauroi hörönaurun, jos kotona ei ollut, haki kaupasta. Ja yks oli repussa aina varalta jos ajat lähestyivät.
Itseasiassa minut äitiys on saanut vielä hämmentyneemmäksi vanhempieni käytöksestä.
En voi kuvitellakaan laiminlyöväni lapsen tarpeita samalla lailla kuin minulle kävi. Ei hoidatettu hampaita, peloilleni naurettiin, kuukautiskipuja ei otettu todesta.
Rahasta ei ollut kiinni meillä mikään, sitä oli ja reilusti.
Ajat oli kyllä oli varsin toiset, mutta ajasta riippumatta voi olla ihminen ihmiselle ja välittävä vanhempi lapselleen.
Kyllä 70- luvulla syntyneiden hampaat jo hoidettiin kaikilla lapsilla, älä höpsi. Yhdeltä lapsiltani oiottiin hampaatkin. Kouluhammashoito toimi, ei siinä rahaa tarvittu. Lääkärintarkastukset oli koulussa vuosittain. Kasvatusneuvoloita oli, yksi lapsistani kävi siellä r-opetuksessa.
Ja kaikki maksutonta.
Se on eri asia jos et hammashoidon pesuohjeita vaikka noudattanut. Meillä oli vessan kaakeliseinässä niitä hauskoja tarraohjeita.Jopa minulta hoidettiin hampaat aikoinaan, kansakoulun etu oli maksuton hmmashoito. Oppikoululaisille ei sitä etua ollut mutta jos olet 70- luvulla syntynyt olet mennyt peruskouluun ja saanut saman maksuttoman hammas/terveydenhoidon kuin minunkin lapseni.
Mikähän tässäkin tosiasiassa alapeukutuksen syy? Pelkkä vänkäämisen halu?
Jos teidän kunnassa toimi oikomishoito, niin monessa muussa kunnassa ei. Minulla oli tosi paha purentavika, sitä hammaslääkärin tarkastuksessa aina kauhisteltiin, mutta mitään sille ei tehty.
Jos keskustelu on 40-luvulla syntyneistä äidistä ( kts aloitus) jotka synnyttivät 70 -luvulla eivät rouvat kestä kuulla ettei se ollut mikään yleinen käytäntö jättää neuvolat yms hoitamatta
Kyllä se on yleistämistä aiheessa joka koskee tietyn ikäluokan äitiyttä tiettynä 10 vuoden synnytysaikana.
Henkilön pitäisi aloittaa keskustelu omasta kohtalostaan, ei tämän otsikon alla.