Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Ihmisten hyvyydestä ja pahuudesta. Tänä päivänä on myös molempia. Jos ei itse kohtaa, niin seuraa vaikka uutisia ja lehdistöä. Pahoja ihmisiä löytyy edelleenkin kodeista, vahemmat tappelee, lapsiakin edeleen pahoinpidellään niin henkisesti kuin ruumiillisesti, myös varhaiskasvatuksessa jotkut lapset lyö toisia, koulussa toiset kiusaa, työpaikoilla saatetaan kiusata, kadulla saattaa joku hyökätä kimppuun, puhumattakaan netistä. Ei ne taida olla enää niitä nelkytluvulla syntyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita on osa 30-40 -luvulla syntyneistä. Olen niin kiitollinen, ettei heitä ole enää työelämässä!! Iso taakka hävinnyt harteilta, kun tuo sukupolvi on hävinnyt kaikkialta! Mulla oli erityisen kiva äiti, mutta -45 ja -44 syntyneet työtoverit olivat ihan kauheita. Hyökkäsit yhdessä kimppuuni, työpaikkakiusaamista sosiaalialalla. Ton ikäluokan monien ihmisten olisi pitänyt mennä terapiaan. Eivät ole hyviä ihmisiä. Pahoja kuin pirulaiset. Jos on sosiaalisesti fiksu, niin osaa ajatella asiat uusiksi, vaikka entisaika olisi ollut rajoittunutta ja ankeata.
Ihan joku aika sitten luin täällä ketjua, jossa joku nuori kirjoitti, että miten kauheita työkavereita ovat viisikymppiset naiset. Pahemmista ei tiedä.
Eiköhän sekä huonoja että hyviä työkavereita ole kaiken ikäisissä. Parempia ja huonompia kasvattajia. Jos kulttuurilliset asenteet vaikuttavatkin pohjavireenä, aina on ihmisiä jotka osaavat ajatella itse. Ja sitten vastaavasti heitä, jotka eivät osaa arvioida edes omaa käyttämistään. Ei koskaan voida päästä mihinkään vedenpitävään totuuden, kun vaihtelua aina on. Se ei silti vähennä yksittäisten kokemusten arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Aloittaja kyllä toisessa lauseessa tarkentaa 40- luvulla syntyneisiin kuten alkupään keskustelukin meni.
Mutta eihän sillä väliä, ihan yhtä hyvin näyttää ettei 1990- luvulla tai 2000 syntyneet ole sen parempia vanhempia päätellen opettajien puheista, sosiaalitoimen suuresta perhetyön tarpeesta ja huostaanotoista.
Kylläkyllä, tarkoitus olikin huomauttaa että otsikon tulee vastata sisältöä. Jos tarkoitus oli keskustella 40-luvulla syntyneistä äideistä, niin otsikointi olisi hyvä olla sen mukaista.
Otsikointi on kyllä harhaanjohtava. Jos ei lue eteenpäin, niin saa käsityksen, että kysytään 70-luvulla syntyneiden äideiltä, että onko ollut samanlaista.
Joku äiti tuolla ihmettelikin jossain kommentissa, että keneltä kysytään, niin hänet haukuttiin pystyyn, että mene äiti pois täältä.
Mikä ihmeen sensuuri täällä on, kun olen yrittänyt saada kommenttiani läpi jo pitkään, eikä vaan julkaista. En käytä edes kirosanoja tai alatyylin ilmaisuja, mutta ei vaan onnistu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita on osa 30-40 -luvulla syntyneistä. Olen niin kiitollinen, ettei heitä ole enää työelämässä!! Iso taakka hävinnyt harteilta, kun tuo sukupolvi on hävinnyt kaikkialta! Mulla oli erityisen kiva äiti, mutta -45 ja -44 syntyneet työtoverit olivat ihan kauheita. Hyökkäsit yhdessä kimppuuni, työpaikkakiusaamista sosiaalialalla. Ton ikäluokan monien ihmisten olisi pitänyt mennä terapiaan. Eivät ole hyviä ihmisiä. Pahoja kuin pirulaiset. Jos on sosiaalisesti fiksu, niin osaa ajatella asiat uusiksi, vaikka entisaika olisi ollut rajoittunutta ja ankeata.
Ihan joku aika sitten luin täällä ketjua, jossa joku nuori kirjoitti, että miten kauheita työkavereita ovat viisikymppiset naiset. Pahemmista ei tiedä.
Mä olen samaa mieltä, vaikka itsekin lähestyn viittäkymppiä 😂 Tässä iässä kun alkaa vaihdevuodet, niin mielialat vaihtelee kuin murrosikäisellä, nukut huonosti, hikoilet ja lihot. Kai se sitten purkautuu joillain duunikavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Aloittaja kyllä toisessa lauseessa tarkentaa 40- luvulla syntyneisiin kuten alkupään keskustelukin meni.
Mutta eihän sillä väliä, ihan yhtä hyvin näyttää ettei 1990- luvulla tai 2000 syntyneet ole sen parempia vanhempia päätellen opettajien puheista, sosiaalitoimen suuresta perhetyön tarpeesta ja huostaanotoista.
Kylläkyllä, tarkoitus olikin huomauttaa että otsikon tulee vastata sisältöä. Jos tarkoitus oli keskustella 40-luvulla syntyneistä äideistä, niin otsikointi olisi hyvä olla sen mukaista.
Otsikointi on kyllä harhaanjohtava. Jos ei lue eteenpäin, niin saa käsityksen, että kysytään 70-luvulla syntyneiden äideiltä, että onko ollut samanlaista.
Joku äiti tuolla ihmettelikin jossain kommentissa, että keneltä kysytään, niin hänet haukuttiin pystyyn, että mene äiti pois täältä.
Normaalit ihmiset lukevat muutakin kuin pelkän otsikon. Tyhmät ihmiset lukevat pelkän otsikon ja rientävät heti mölisemään oikein tietäväisinä ja viisaina sitä omaa mielipidettään.
Ai, löytyyks täältä vielä joku normaalikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4367: tyyneysrukous lienee useimmalle täällä tuttu juttu... Tyyneyteen liittyy myös se, että kun käsittelemätöntä tuskaa ja surua tulee menneisyydestä pintaan, se kohdataan tyynesti ja hyväksyen. Ei suinkaan vain, että "se oli silloin, nyt on nyt" -mentaliteetilla, koska se perustuu välttelyyn ja pelkoon. Hiljaleen tuska väistyy kun sitä hyväksyy. Hyväksyntä ei ole sama kuin menneiden tapahtumien hyssyttely vaan nimenomaan ne asiat ovi tuoda suoraan ja selkeästi ihmisten ilmoille, vaikenemisen kulttuurin murtaen.
Toisin sanoen hyväksyn tyynesti, että isäni on narsistisesti oireileva ja äitini tunnetasolla lapsi (75-v.). En pelkää ottaa totuutta totuutena, vaan elän totuudessa täysiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Lue muutakin kuin otsikko. AP hakee 70 luvun lasten mielipiteitä äideistä jotka ovat syntyneet 40 luvulla. Tässä nimenomaan peräänkuulutetaan mielipiteitä suurten ikäluokkien äideistä.
Eli kun oma vanhempani on syntynyt 1950, ja itse olen 70-luvulla syntynyt niin kokemukseni ei ole enää mitenkään validi aloitukseen liittyen? Heh.
Niin, minustakin on ihan hullua, että rajataan lyttäämään 40-luvulla syntyneitä äitejä. Täällä palstallahan on paljon suuria ikäluokkia arvostelevia ketjuja.
Luulen ja mitä historiaa olen lukenut niin vielä kovempia kasvattajia ovat olleet aikaisemat sukupolvet. Uskon, että kirkolla on ollut aikaisemmin myös suurempi merkitys kuin enää 70-luvulla. "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"
ym. Niin, jos äiti on syntynyt v. - 50 hän on ollut hyvä äiti, mutta v. - 49 syntynyt äiti tämän ketjun mukaan yleistetään huonoksi. Ketjun alku on kyllä ihan maltillasta ja taitavaa kirjoitusta, mutta sitten alkaa tulla näitä luokassaan kauhuäitejä (niin he varmasti ovat olleetkin) ja kirjoituksen taso muuttuu vähän huonompaan suuntaan, kiroilua ja koko ikäluokan yleistämistä. Huonoja, vieneet jo 3 kuukautisen vauvan hoitoon. Pakko ollut monen mennä töihin, vai olisiko ollut parempi ottaa vauva kerjuulle mukaan.
Itseasiassa boomereihin kuuluu kaikki -64 asti syntyneet. Vaikka suuri ikäluokka ja se naesistisin on nää 40-l syntyneet niin 50-l ja 60-l alussa syntyneet eivät kauheasti eroa sukupolvikokemukseltaan eikä kyvyssään olla vanhempia. Nyt nää 50-luvun Pirjot ja Sirpat on naisvaltaisten alojen esinaisia ja aikamoisia piruja ovatkin.
Suomessa suuret ikäluokat on 45 - 50 syntyneet. Siis me elämme Suomessa.
Yhdysvalloissa suuret ikäluokat on 46 - 64 syntyneet. Sieltä myös peräisin sana boomer.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Lue muutakin kuin otsikko. AP hakee 70 luvun lasten mielipiteitä äideistä jotka ovat syntyneet 40 luvulla. Tässä nimenomaan peräänkuulutetaan mielipiteitä suurten ikäluokkien äideistä.
Eli kun oma vanhempani on syntynyt 1950, ja itse olen 70-luvulla syntynyt niin kokemukseni ei ole enää mitenkään validi aloitukseen liittyen? Heh.
Niin, minustakin on ihan hullua, että rajataan lyttäämään 40-luvulla syntyneitä äitejä. Täällä palstallahan on paljon suuria ikäluokkia arvostelevia ketjuja.
Luulen ja mitä historiaa olen lukenut niin vielä kovempia kasvattajia ovat olleet aikaisemat sukupolvet. Uskon, että kirkolla on ollut aikaisemmin myös suurempi merkitys kuin enää 70-luvulla. "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"
ym. Niin, jos äiti on syntynyt v. - 50 hän on ollut hyvä äiti, mutta v. - 49 syntynyt äiti tämän ketjun mukaan yleistetään huonoksi. Ketjun alku on kyllä ihan maltillasta ja taitavaa kirjoitusta, mutta sitten alkaa tulla näitä luokassaan kauhuäitejä (niin he varmasti ovat olleetkin) ja kirjoituksen taso muuttuu vähän huonompaan suuntaan, kiroilua ja koko ikäluokan yleistämistä. Huonoja, vieneet jo 3 kuukautisen vauvan hoitoon. Pakko ollut monen mennä töihin, vai olisiko ollut parempi ottaa vauva kerjuulle mukaan.Itseasiassa boomereihin kuuluu kaikki -64 asti syntyneet. Vaikka suuri ikäluokka ja se naesistisin on nää 40-l syntyneet niin 50-l ja 60-l alussa syntyneet eivät kauheasti eroa sukupolvikokemukseltaan eikä kyvyssään olla vanhempia. Nyt nää 50-luvun Pirjot ja Sirpat on naisvaltaisten alojen esinaisia ja aikamoisia piruja ovatkin.
Eiköhän nämä pirjot ja sirpat ole jo eläkkeellä? Tänä vuonna 1960 syntyneet täyttävät 63 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten hyvyydestä ja pahuudesta. Tänä päivänä on myös molempia. Jos ei itse kohtaa, niin seuraa vaikka uutisia ja lehdistöä. Pahoja ihmisiä löytyy edelleenkin kodeista, vahemmat tappelee, lapsiakin edeleen pahoinpidellään niin henkisesti kuin ruumiillisesti, myös varhaiskasvatuksessa jotkut lapset lyö toisia, koulussa toiset kiusaa, työpaikoilla saatetaan kiusata, kadulla saattaa joku hyökätä kimppuun, puhumattakaan netistä. Ei ne taida olla enää niitä nelkytluvulla syntyneitä.
Jos pahuus rajoittuisi vain tiettynä vuosikymmenenä syntyneisiin ihmisiin, ei pahuutta enää maailmassa olisi. Lapsi oppii vanhemmiltaan tai kasvatusympäristöstään josta vanhemmat eivät ole välittäneet, myös tunnekylmyyden. Yksikin "pahuutta" itsekkyydessään luova ihminen pienen lapsen lähipiirissä voi vahingoittaa lasta henkisesti tuntuvasti. Mm. lapsen syrjiminen suvustaan ja toisen läheisen tai suvun mustamaalaaminen tulee hämmentämään lapsen eheätä henkistä kasvua. Kaikenlainen henkinen väkivalta lasta kohtaan on vahingoksi, sitä tekevät fyysisesti isommat aikuiset esimerkkeinä ja myöhemmin lapset itse pienimmilleen. Opittu tapa, eikä lapsi tunne olevansa arvokas omana itsenään, kun lapsesta ei ole välitetty, rakastettu ja arvostettu. Jotain todella hämmentävää tässä jatkumossa kyllä on, koska tiedän paljon 40-luvulla syntyneitä vanhempia, joita on rakastettu, mutta nämä eivät ole rakastaneet omia lapsiaan. Raha vei edellä. Toisin kuin jotkut toiset 40-luvulla syntyneet vanhemmat ovat luonnollisesti rakastaneet lapsiaan, lapsenlapsiaan, läheisiään. Rahan paljoudesta tai vähyydestä riippumatta, mutta eivät aseta rahaa koskaan ykköseksi elämäntavoitteissaan lastensa tai kenenkään ihmisen edelle. Valtaa kylläkin, puolustaessaan omaa perhettään. Pahikset eivät puolusta lapsiaan, vain itseään kaikinkeinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ratkaisut tilanteeseen löytyvät Pekkarisen mielestä tasapainoisesta ja turvallisesta arjesta. Hän katsoo, että tavanomaisia, ihmisen elämään kuuluvia tunteita, kuten surua ja vihaa, on ryhdytty diagnosoimaan ja medikalisoimaan, vaikka tärkeintä olisi oppia tunnetaitoja ja kommunikointia."
"– Turvallinen arki, joka toistuu melko rutiininomaisena ja jossa huolehditaan perustarpeista, hellyydestä ja läheisyydestä, tukee paljon paremmin kuin terapia tai lääkkeet. Jos nämä asiat puuttuvat, on ihan sama, kuinka paljon lapseen tuutataan lääkkeitä."
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/embargo-keskustelu-lasten-ja-nuorten-m…
Hyvä ja arvokas avautuminen seurausten synnystä mediassa.
Vain tuosta kohdasta "...on ihan sama, kuinka paljon lapseen tuutataan lääkkeitä." -olen eri mieltä. Ei ole ihan sama, vaan on paljonkin väliä. Ehkä Pekkarinen tarkoittaa kuitenkin samaa, ilmaisee sen vain tuskaisesti, tuskaa paljon nähneenä.
Olen pitkään ihmetellyt, miksi juuri surua ja vihaa on todella alettu diagnisoimaan. Ihmisen terveitä tunteita. Kuin kaikesta haluttaisiin tehdä bisnestä, varsinkin pillereillä ja terapioilla. Lumepalloa tukevat mielenterveyspalvelut ja lääkkeet. Tuskin ne ihmiset sitä toiselle tavoittelevat, joiden kanssa asiat pitäisi käsitellä. Joiden kanssa tulisi elää, kommunikoida, tuntea kaikkia tunteita, olla elossa. Tunteiden peittely ja patouttaminen sairastuttaa. Miksi aikuisia ei opeteta terveisiin tunnetaitoihin, kontakteihin, kommunikoitiin, pois omasta ahdistavasta mielen pallosta. Siten heillä olisi jotain hyvää annettavaa lapsilleenkin.
Kokeeko joku aitoa elämän onnellisuutta siitä, että terapian tai lääkityksen myötä on kiltti, vaivaton läheisille, muille tai yhteiskunnalle? Ei ole häpeäksi, vaivaksi, on näkymätön tai vanhempansa jatke? Onko edes olemassa? Ellei terapiassa tai lääkkeiden voimin, ovat kuitenkin ohjattu näkymättömäksi tai vanhempien jatkeeksi, kun ei muusta ymmärretä tai uskalleta? Kieltämättä tulee mieleen lääkityksen voimalla hyvän ja terveen mielen poistatus, kun jotkut sodan kokeneet viimeisillään olevat vanhukset kokivat kaltoinkohtelun fyysisesti heikkoina, mutta toimintakykyisinä. Jotkut lapset eli 40-luvulla syntyneet eivät välittäneet vanhemmistaan, vanhukset lääkkeitä täyteen ja sänkyyn zompina makaamaan huutaen ja makuuhaavoissaan, jätettynä täysin yksin kuollakseen, se "hoito" sopi hyvin 40-luvulla synteneiden mielestä vanhemmilleen. Vanhuksen selän takana naureskelivat, että koska lähtee, saadaan isot perinnöt. Perintörahoja oli odotettu piiiitkään. Aivan hirveätä kohtelua vanhuksille! Sellaista ei saa tapahtua! Eihän tällaista enää ole, eihän?
Kommunikoinnin aloittaminen, samalla muiden ihmisten arvostus, ystävällisyys, rohkeus tehdä sitä hyvää mitä haluaa, ovat helppoja asioita aloittaa heti huomenna herättyään. Eli se mitä teetkin, kohtele aina muita ihmisiä hyvin.
70-luvun kaltoinkohdellun lapsen itkeminen latistettin täysin. Itkeä ei saanut, vedottiin ohimennen aina jouluun että tontut katsovat ikkunan takaa ja katsotiin lapsen ohi.
Vierailija kirjoitti:
Miksihän lapsilla niin paljon ongelmia ja häiriöitä nykyisin? Eivät enää ole ainakaan suurten ikäluokkien tenavia.
70-luvulla kaupattiin itsekkyyden, alastomuuden ja rahatalouden aikaa, siihen jotkut tyhmät vanhemmat tarttuivat välittämättä lapsistaan. Oli niin väkevä suuntaus, ettei sen haittavaikutuksiin kiinnitetty mitään huomiota lasten kasvatuksessa. Toisin kuin esim. 40 luvun loppupuolella ja 50-luvulla, jona aikana mm. teeveestä tuli paljon opastusohjelmia lasten kasvatukseen, ruuanlaittoon, äitihengellisyyteen ja perheidylliin. Suurten ikäluokkien vanhemmuustasoon ei kiinnitetty mitään huomiota, lapsiensa eli nykyisten nuorten vanhemmat ovat kuin tyhjästä opetelleet vanhemmuutta.
Kyllä tosiaan äitini sai televisiosta 40 - ja 50- luvulla paljon lastenkasvatusohjeita. Hyvä kun muistutit.
Täällä alkupäässä 70- luvulla syntyneet äidit kehuivat olevansa täydellisiä äitejä. Monen lapset ovat vielä murrosikäisiä ostoskeskuksissa pyörimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten asia jota ketjussa ei juuri sivuttu eli se että vanhemmiltaan saa selkäänsä vielä aikuisena jos et heti tottele vanhemman komentelua ja käskytystä. En nyt tästä tän enempää kirjoita kun mulla tuo tekijä on isä eikä äiti, mutta tätäkin tapahtuu ja vanhempi voi olla vielä 70+ iässä erittäin vahva, voimakas ja aggressiivinen.
Vanhempi todellakin saattaa luulla koko ikänsä että hänellä on oikeus pakottaa lapsi väkivallalla tahtoonsa ja komentoihinsa, oli se lapsi sitten pieni tai keski-ikäinen.Miksi et tee rikosilmoitusta pahoinpitelystä?
Hyvä kysymys. Se että vaikenee jonkun ihmisen tekemästä väkivallasta, tukee väkivallantekijää. Suurella todennäköisyydellä pitkään jatkunut väkivalta yhtä ihmistä kohtaan kertoo myös siitä, että väkivallantekijä tekee sitä samaa tai muunlaista väkivaltaa jollekin toisellekin. Tässä tapauksessa veikkaan että äiti on pitkään saanut osansa, eikä hänellä ole ollut koskaan ketään puolustajaa tai kukaan ei ole mitenkään puuttunut tilanteeseen. Aikuisen lapsen pitäisi herätä tilanteeseen teoin.
Sama juttu kuin ap:llä:
Kun menkat alkoivat, löysin jostain kaapin perukoilta pikkuveljieni vanhoja vaippaosia, niitä, joita harsojen kanssa käytettiin. Leikkelin niistä siteitä. Toisinaan pöllin kylppärin kaapista äitini siteitä, mutta ei niitä aina siellä ollut.
Äiti luki päiväkirjani salaa.
Kun 17-vuotiaana menetin neitsyyteni ja ohraisesti vielä, kävin kunnan terkkarilla hakemassa katumuspillerit. Terkkari oli SOITTANUT äidilleni, että tietääkö hän, mitä lapsi touhuaa. Mitä VItjaa? Oliko edes silloin 90-luvun alussa laillista tuollainen?
Olen hyvin etäinen äitini kanssa edelleen, vaikka olen 47-vuotias.
Ihan joku aika sitten luin täällä ketjua, jossa joku nuori kirjoitti, että miten kauheita työkavereita ovat viisikymppiset naiset. Pahemmista ei tiedä.