Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8044)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sivuajatus. Osannevatko nämä 2000- luvulla synnyttäneet tajuta mikä valtava ero on hänen lapsellaan ja vaikka sen 1947 pientilalle syntyneen lapsen elämässä, elinolosuhteissa, kasvatuksessa?
Tokko, seitsenlukulaiset ei oikein tajua aikakauden muutoksia eikä esim jaettuja kasvatusohjeita. 40- luvulla ehkä Kotiliesi-lehti ja yhteishyvä olivat niitä valistajia, syrjäseuduilla tokko oli neuvoloita, ei ainakaan meilläpäinKyllä oli neuvoloita syrjåkylillä ja äitiyspakkaus tehtiin nimenomaan osattomille alunperin.
Kai minä sen tiedän nimenomaan hyvin syrjäkylällä kasvaneena. Kirkolla oli diakonissa.
Suurperheisille oli anottava perhelisä, määrättyyn tarkoitukseen. Ne kaksosaiset kaapit, joissa taso keskellä, vihreät, olivat perhelisäkaappeja. Sitten saatiin flokkipatjat yks vuosi olkipatjojen tilalle. Olikohan uusin hetekakin sitä perhelisäavustusta.Koska olen kuopus, en muista äitiyspakkausta oisko ollut 1946 sitä. Rokotuksia en ainakaan ole saanut kuin koulussa, tubi-rokotuksen muistan, terveyssisar kävi kerran vuodessa kunnanlääkärin kanssa syrjäkylän koululla
1940-luvulle tultaessa neuvoloita oli koko maassa n 200. 1960-luvulla niitä taisi olla eniten, joku 5000suunnilleem.
Ei 1940-luvulla läheskään kaikki äidit ja lapset päässeet neuvolapalveluiden piiriin. Äitiyspakkauksia sai ensin 1937 kaikkein vähävaraisimmat äidit, vasta vuodesta 1949 käytännössä jokainen äiti.
Samaan aikaan näissä vuosikymmenissä taidettiin Suomessakin sotia pari raastavaa sotaa, ja niin yhteiskunnalta kuin kotoa kaikki liikenevä resurssi kohdennettiin rintamalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sivuajatus. Osannevatko nämä 2000- luvulla synnyttäneet tajuta mikä valtava ero on hänen lapsellaan ja vaikka sen 1947 pientilalle syntyneen lapsen elämässä, elinolosuhteissa, kasvatuksessa?
Tokko, seitsenlukulaiset ei oikein tajua aikakauden muutoksia eikä esim jaettuja kasvatusohjeita. 40- luvulla ehkä Kotiliesi-lehti ja yhteishyvä olivat niitä valistajia, syrjäseuduilla tokko oli neuvoloita, ei ainakaan meilläpäinKyllä oli neuvoloita syrjåkylillä ja äitiyspakkaus tehtiin nimenomaan osattomille alunperin.
Kai minä sen tiedän nimenomaan hyvin syrjäkylällä kasvaneena. Kirkolla oli diakonissa.
Suurperheisille oli anottava perhelisä, määrättyyn tarkoitukseen. Ne kaksosaiset kaapit, joissa taso keskellä, vihreät, olivat perhelisäkaappeja. Sitten saatiin flokkipatjat yks vuosi olkipatjojen tilalle. Olikohan uusin hetekakin sitä perhelisäavustusta.Koska olen kuopus, en muista äitiyspakkausta oisko ollut 1946 sitä. Rokotuksia en ainakaan ole saanut kuin koulussa, tubi-rokotuksen muistan, terveyssisar kävi kerran vuodessa kunnanlääkärin kanssa syrjäkylän koululla
1940-luvulle tultaessa neuvoloita oli koko maassa n 200. 1960-luvulla niitä taisi olla eniten, joku 5000suunnilleem.
Ei 1940-luvulla läheskään kaikki äidit ja lapset päässeet neuvolapalveluiden piiriin. Äitiyspakkauksia sai ensin 1937 kaikkein vähävaraisimmat äidit, vasta vuodesta 1949 käytännössä jokainen äiti.Samaan aikaan näissä vuosikymmenissä taidettiin Suomessakin sotia pari raastavaa sotaa, ja niin yhteiskunnalta kuin kotoa kaikki liikenevä resurssi kohdennettiin rintamalle.
Nykyäänkään ei ole neuvolapalveluja ja Euroopassa on sota.
50-60-70-80-90-luvuilla terveydenhuolto toimi paljon paremmin kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai pitää muistaa, että 70-lukulaisten äidin olivat syntyneet 40-luvulla ja kokeneet sodan lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Ja taas heidän äidit, 1800- luvun lopulla j.n.e. Sieltä ne äitien opit siirtyvät vuosisatojen takaa aina meille seuraaville, joiden tehtävänä on tajuta, miten asioita hoitaa oikein omien lastensa kanssa.
Sinulla on nyt laskutavassa vikaa. Olen syntynyt v. 1979, äitini on syntynyt 1950-luvun lopussa ja mummoni 1930-luvulla. Eli eivät vanhempani mitään sota-aikaa ole kokeneet.
Muutoin hyvin samanlaiset kokemukset itsellä kuin niin monella muullakin tässä ketjussa.
Ajattele. Meitä on täällä erilaisia.' Sinulla on kovin nuori äiti, saanut sinut vain 19 vuotiaana (?) - aika moni äiti oli tuolloin jo ikääntyneempi (ja sinäkin vain justjust 70-lukulainen).
Minä olen s1972, äitini 1937 ja käsittääkseni hänen lapsuudessaan kyllä Suomi oli sodassa, kahteenkin otteeseen.
Isoäiti jäi leskeksi ja yksinhuoltajaksi 1944 n vuosi ennen viimeistä rauhaa.
Ja kun sota loppui, elämä ei todellakaan "palannut normaaliksi" tulivat ne perheiden isät ja veljet kotiin sitten tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Minkälainen ihminen enää nykymaailmassa kutsuu elintärkeässä ja raskaassa sosiaalialan työssä toimivaa tytärtään (tai edes tuntematonta) sossutantaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä etten koskaan ole tajunnut miten rasittavaa on lapsista jos heiltä pyytää apua tietokone/verkko/digi - asioissa.
Nyt kun lukee miten viiskymppiset ovat siitä raivoisssaan oivalsin asian, äitien pitää osata, olla viisaita, helliä, lempeitä vaikka se tohtoriksi väitellyt lapsukainen kiukuttelee.Onneksi en ole paljon apua tarvinnut, pojat nuorempina ennen avioitumista kyllä rassasivat meidänkin laitteita.
Ehkä en vaivaa heitä sitäkään vähää enää luettuani tämän viiskymppisten vihan äitejään kohtaan. Vaikkei se nyt minuun niin kolahdakaan, aika tasapainoisilta lapset vaikuttavat, onnistuneet avioliitot ja mukavat lapset. ( Mummoaan viisaampia).
Joku kulkee laittamassa alanuolia kaikkien vanhempien ihmisten kommentteihin.
Joillekin ei ole kuin yksi totuus, se oma: minä väärinkohdeltu 70- luvun lapsi.Tuo marttyyriksi heittäytyminen ärsyttää ja varsinkin, kun aihe ei kosketa kirjoittajaa yhtään.
Ei kosketa äitinä, joka syntynyt 40- luvulla, jonka lapset 70- lukulaisia? Ettekö te juuri meitä soimaa ja vieritä kaikista aikuiselämännekin hankaluuksista meitä äitejä? Että mutsit hiljaa kun teiniks jääny valittaa.
Kukaan ei kaipaa voivottelua siitä, miten "tyhmä sinä olet ollut, kun et ole ymmärtänyt ettei tietokoneasioitakaan saa kysyä" - kukaan ei ole täällä kiinnostunut "minäminä-marttyyristä".
Itse asiassa voisit olla oma äitini, joka loukkaantuu aivan superhelposti ja ymmärtää tahallaan väärin "A ei vastannut puhelimeen, hän on varmasti loukkaantunut jostain" ja sitten soitetaan koko suku "mitä minä nyt taas muka olen tehnyt"... (et mitään, minä olin hammaslääkärissä)
Tai anoppimi, jonka lempi kaneetti on "haluaisitte varmaan vaan että minä kuolisin pois..." (jos emme just heti ehdi auttamaan häntä jossain mihin hän apua kaipaa).
Leikki ei pyöri juuri sinun pienen ryppyinen napasi ympärillä, vaan meillä on ihan omat elämät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt jonkin verran puhuttu resursseista. Jos sillä tarkoitetaan rahaa tai materiaa, niin minun äidilläni on ollut paljon paremmat resurssit kasvattaa lapsia kuin minulla. Hänellä on ollut aina vakituinen työ, töitä sai, kun osasi kävellä tehtaan portille. Ei työttömyysjaksoja tai toistuvia yt- neuvotteluja, kuten minulla ja miehelläni. Isäni oli vakituisessa työssä samassa tehtaassa 40 vuotta. Minulla ei vielä 47- vuotiaanakaan ole ollut mahdollisuutta asuntolainaan. Hyvin leppoisaa on heidän elämänsä taloudellisesti ollut.
Niinpä. Ja lisäksi se, miten palvelut olivat vielä kohdillaan. Meidän kylässä oli tuolloin, lapsuudessani siis päiväkoti, monta perhepäivähoitajaa, koulu, kirjasto, neuvola, lääkäri otti vastaan 3 kertaa viikossa, oli kauppoja, kioski, nuorisotila, seurakunnan kerho, kampaamo, kaksi kapakkaa. Talvella koulun pihalla saattoi luistella eli lapsilla ja nuorilla oli monenlaista tekemistä kävely/pyöräilymatkan päässä. Enää siellä ei ole mitään edellämainituista.
Ja mainittavan arvoista on sekin, että palvelut toimivat. Lääkäriin pääsi järkevän ajan puitteissa ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Juu, juu, paino sanalla vanha. Joko ottaa pumpusta? Kun pitäisi puhua asioista?
Kenen syy että kaksvitosten taaperoita otetaan huostaan, sota-aikabs syntyneiden ?
Keskustelu on nyt jakautunut, aloitus ei ollut pahoinpitelystä eikä vanhempien alkoholismista vaan vain muuten äidistä joka ei osannut miellyttää lastaan.
Ihan varmaan olen nähnyt alkoholistikotien/ erokotien/ jne. elämää. Heillä on oikea syy olla katkeria ja onnettomia.
Mutta alkupään kommentit vaan muuten valittavat ja syyllistävät 40- luvulla syntyneitä.
Onko se sitä isompaa teemaa: suuret ikäluokat yhteiskunnan taakka ja haitta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Juu, juu, paino sanalla vanha. Joko ottaa pumpusta? Kun pitäisi puhua asioista?
Kenen syy että kaksvitosten taaperoita otetaan huostaan, sota-aikabs syntyneiden ?
Keskustelu on nyt jakautunut, aloitus ei ollut pahoinpitelystä eikä vanhempien alkoholismista vaan vain muuten äidistä joka ei osannut miellyttää lastaan.
Ihan varmaan olen nähnyt alkoholistikotien/ erokotien/ jne. elämää. Heillä on oikea syy olla katkeria ja onnettomia.
Mutta alkupään kommentit vaan muuten valittavat ja syyllistävät 40- luvulla syntyneitä.
Onko se sitä isompaa teemaa: suuret ikäluokat yhteiskunnan taakka ja haitta?
Sillä teidän vanhemmuudellanne lapset olisi viety jo laitokselta.
Olisi pitänyt viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Juu, juu, paino sanalla vanha. Joko ottaa pumpusta? Kun pitäisi puhua asioista?
Kenen syy että kaksvitosten taaperoita otetaan huostaan, sota-aikabs syntyneiden ?
Keskustelu on nyt jakautunut, aloitus ei ollut pahoinpitelystä eikä vanhempien alkoholismista vaan vain muuten äidistä joka ei osannut miellyttää lastaan.
Ihan varmaan olen nähnyt alkoholistikotien/ erokotien/ jne. elämää. Heillä on oikea syy olla katkeria ja onnettomia.
Mutta alkupään kommentit vaan muuten valittavat ja syyllistävät 40- luvulla syntyneitä.
Onko se sitä isompaa teemaa: suuret ikäluokat yhteiskunnan taakka ja haitta?
Ei kyse ole lapsen miellyttämisestä, vaan äidin harjoittamasta systemaattisesta henkisestä väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Minkälainen ihminen enää nykymaailmassa kutsuu elintärkeässä ja raskaassa sosiaalialan työssä toimivaa tytärtään (tai edes tuntematonta) sossutantaksi?
Minä. Tarttunut tuolta jossa kirjoitellaan että saavat bonuksia huostaanotosta ja ilkeyttään veivät narkkarityttären lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Minkälainen ihminen enää nykymaailmassa kutsuu elintärkeässä ja raskaassa sosiaalialan työssä toimivaa tytärtään (tai edes tuntematonta) sossutantaksi?
Minä. Tarttunut tuolta jossa kirjoitellaan että saavat bonuksia huostaanotosta ja ilkeyttään veivät narkkarityttären lapsen.
Tosiasia on se että huostaanotto on iso tuottoisa bisnes. Ja nykyäänhän ei ole saatavilla kaikkea sitä mitä teillä oli, ja siltikään ette selvinneet, vaan rääkkäsitte lapsianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Juu, juu, paino sanalla vanha. Joko ottaa pumpusta? Kun pitäisi puhua asioista?
Kenen syy että kaksvitosten taaperoita otetaan huostaan, sota-aikabs syntyneiden ?
Keskustelu on nyt jakautunut, aloitus ei ollut pahoinpitelystä eikä vanhempien alkoholismista vaan vain muuten äidistä joka ei osannut miellyttää lastaan.
Ihan varmaan olen nähnyt alkoholistikotien/ erokotien/ jne. elämää. Heillä on oikea syy olla katkeria ja onnettomia.
Mutta alkupään kommentit vaan muuten valittavat ja syyllistävät 40- luvulla syntyneitä.
Onko se sitä isompaa teemaa: suuret ikäluokat yhteiskunnan taakka ja haitta?Sillä teidän vanhemmuudellanne lapset olisi viety jo laitokselta.
Olisi pitänyt viedä.
Jaa. Et nyt ole oikeen asiallisella tuulella. 70- luvulla oli lastenkoteja mutta onneksi me huonot äidit olimme myös huonoja synnyttäjiä. Lapsia syntyi vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Juu, juu, paino sanalla vanha. Joko ottaa pumpusta? Kun pitäisi puhua asioista?
Kenen syy että kaksvitosten taaperoita otetaan huostaan, sota-aikabs syntyneiden ?
Keskustelu on nyt jakautunut, aloitus ei ollut pahoinpitelystä eikä vanhempien alkoholismista vaan vain muuten äidistä joka ei osannut miellyttää lastaan.
Ihan varmaan olen nähnyt alkoholistikotien/ erokotien/ jne. elämää. Heillä on oikea syy olla katkeria ja onnettomia.
Mutta alkupään kommentit vaan muuten valittavat ja syyllistävät 40- luvulla syntyneitä.
Onko se sitä isompaa teemaa: suuret ikäluokat yhteiskunnan taakka ja haitta?
Ennen ei lapsia otettu huostaan, mutta jos siihen tyyliin hoitaisi ja kasvattaisi nyt lapsia, niin huostaanottoja olisi kymmenen kertaa enemmän mitä nyt. Pistäpä nyt parivuotias yksin pihalle ja anna piiskaa, kun lapsi ymmärtämättömyyttään juoksee tielle, niin lastensuojelu ja poliisi tulee saman päivän aikana käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Juu, juu, paino sanalla vanha. Joko ottaa pumpusta? Kun pitäisi puhua asioista?
Kenen syy että kaksvitosten taaperoita otetaan huostaan, sota-aikabs syntyneiden ?
Keskustelu on nyt jakautunut, aloitus ei ollut pahoinpitelystä eikä vanhempien alkoholismista vaan vain muuten äidistä joka ei osannut miellyttää lastaan.
Ihan varmaan olen nähnyt alkoholistikotien/ erokotien/ jne. elämää. Heillä on oikea syy olla katkeria ja onnettomia.
Mutta alkupään kommentit vaan muuten valittavat ja syyllistävät 40- luvulla syntyneitä.
Onko se sitä isompaa teemaa: suuret ikäluokat yhteiskunnan taakka ja haitta?Sillä teidän vanhemmuudellanne lapset olisi viety jo laitokselta.
Olisi pitänyt viedä.
Jaa. Et nyt ole oikeen asiallisella tuulella. 70- luvulla oli lastenkoteja mutta onneksi me huonot äidit olimme myös huonoja synnyttäjiä. Lapsia syntyi vähän.
Sitä enemmänhän siinä sitten pystyi keskittymään niiden harvojen lastensa rääkkäämiseen ja nyt sitten niihin takertumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Minkälainen ihminen enää nykymaailmassa kutsuu elintärkeässä ja raskaassa sosiaalialan työssä toimivaa tytärtään (tai edes tuntematonta) sossutantaksi?
Minä. Tarttunut tuolta jossa kirjoitellaan että saavat bonuksia huostaanotosta ja ilkeyttään veivät narkkarityttären lapsen.
Tosiasia on se että huostaanotto on iso tuottoisa bisnes. Ja nykyäänhän ei ole saatavilla kaikkea sitä mitä teillä oli, ja siltikään ette selvinneet, vaan rääkkäsitte lapsianne.
Siis mitä meillä 70- luvulla oli enemmän kuin nyt yltäkylläisyyden aikana. Kelalta tulee nykyisin tukea jos jonkinlaista.
Oli kolmen kuukauden äitiysloma, päiväkotipaikkoja oli vähän, olimme jonossa jossain 70 - 120 perheen jälkeen eli vanhin ei ollut kunnallisessa hoidossa koskaan. Esikoulussa oli mutta se oli maksullinen.
Vähän nyt kiukkumoodista herää siis asiallisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä etten koskaan ole tajunnut miten rasittavaa on lapsista jos heiltä pyytää apua tietokone/verkko/digi - asioissa.
Nyt kun lukee miten viiskymppiset ovat siitä raivoisssaan oivalsin asian, äitien pitää osata, olla viisaita, helliä, lempeitä vaikka se tohtoriksi väitellyt lapsukainen kiukuttelee.Onneksi en ole paljon apua tarvinnut, pojat nuorempina ennen avioitumista kyllä rassasivat meidänkin laitteita.
Ehkä en vaivaa heitä sitäkään vähää enää luettuani tämän viiskymppisten vihan äitejään kohtaan. Vaikkei se nyt minuun niin kolahdakaan, aika tasapainoisilta lapset vaikuttavat, onnistuneet avioliitot ja mukavat lapset. ( Mummoaan viisaampia).
Joku kulkee laittamassa alanuolia kaikkien vanhempien ihmisten kommentteihin.
Joillekin ei ole kuin yksi totuus, se oma: minä väärinkohdeltu 70- luvun lapsi.Tuo marttyyriksi heittäytyminen ärsyttää ja varsinkin, kun aihe ei kosketa kirjoittajaa yhtään.
Ei kosketa äitinä, joka syntynyt 40- luvulla, jonka lapset 70- lukulaisia? Ettekö te juuri meitä soimaa ja vieritä kaikista aikuiselämännekin hankaluuksista meitä äitejä? Että mutsit hiljaa kun teiniks jääny valittaa.
Kukaan ei kaipaa voivottelua siitä, miten "tyhmä sinä olet ollut, kun et ole ymmärtänyt ettei tietokoneasioitakaan saa kysyä" - kukaan ei ole täällä kiinnostunut "minäminä-marttyyristä".
Itse asiassa voisit olla oma äitini, joka loukkaantuu aivan superhelposti ja ymmärtää tahallaan väärin "A ei vastannut puhelimeen, hän on varmasti loukkaantunut jostain" ja sitten soitetaan koko suku "mitä minä nyt taas muka olen tehnyt"... (et mitään, minä olin hammaslääkärissä)
Tai anoppimi, jonka lempi kaneetti on "haluaisitte varmaan vaan että minä kuolisin pois..." (jos emme just heti ehdi auttamaan häntä jossain mihin hän apua kaipaa).Leikki ei pyöri juuri sinun pienen ryppyinen napasi ympärillä, vaan meillä on ihan omat elämät!
Jotain vikaahan viiskymppisen elämässä on jos vatvoo murrosiän siteitään ja rintsikoitsan ja äiti sanoi pahasti.
Mutta se on hyvä ettei nykyisin ole häpeä saada keskusteluapua, jos jumittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Minkälainen ihminen enää nykymaailmassa kutsuu elintärkeässä ja raskaassa sosiaalialan työssä toimivaa tytärtään (tai edes tuntematonta) sossutantaksi?
Minä. Tarttunut tuolta jossa kirjoitellaan että saavat bonuksia huostaanotosta ja ilkeyttään veivät narkkarityttären lapsen.
Tosiasia on se että huostaanotto on iso tuottoisa bisnes. Ja nykyäänhän ei ole saatavilla kaikkea sitä mitä teillä oli, ja siltikään ette selvinneet, vaan rääkkäsitte lapsianne.
Siis mitä meillä 70- luvulla oli enemmän kuin nyt yltäkylläisyyden aikana. Kelalta tulee nykyisin tukea jos jonkinlaista.
Oli kolmen kuukauden äitiysloma, päiväkotipaikkoja oli vähän, olimme jonossa jossain 70 - 120 perheen jälkeen eli vanhin ei ollut kunnallisessa hoidossa koskaan. Esikoulussa oli mutta se oli maksullinen.
Vähän nyt kiukkumoodista herää siis asiallisuuteen.
- lähikoulut
- hammaslääkärit siellä koululla
- terveydenhuolto toimi
- neuvola toimi
- kotipalvelu toimi
- kotiäidiksi saattoi heittäytyä ja silti pääsi vuosienkin päästä taas työelämään
- perheverotus
- hyvin matalalla koulutuksella pääsi vakituiseen työhön
- inflaatio maksoi asunnot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä etten koskaan ole tajunnut miten rasittavaa on lapsista jos heiltä pyytää apua tietokone/verkko/digi - asioissa.
Nyt kun lukee miten viiskymppiset ovat siitä raivoisssaan oivalsin asian, äitien pitää osata, olla viisaita, helliä, lempeitä vaikka se tohtoriksi väitellyt lapsukainen kiukuttelee.Onneksi en ole paljon apua tarvinnut, pojat nuorempina ennen avioitumista kyllä rassasivat meidänkin laitteita.
Ehkä en vaivaa heitä sitäkään vähää enää luettuani tämän viiskymppisten vihan äitejään kohtaan. Vaikkei se nyt minuun niin kolahdakaan, aika tasapainoisilta lapset vaikuttavat, onnistuneet avioliitot ja mukavat lapset. ( Mummoaan viisaampia).
Joku kulkee laittamassa alanuolia kaikkien vanhempien ihmisten kommentteihin.
Joillekin ei ole kuin yksi totuus, se oma: minä väärinkohdeltu 70- luvun lapsi.Tuo marttyyriksi heittäytyminen ärsyttää ja varsinkin, kun aihe ei kosketa kirjoittajaa yhtään.
Ei kosketa äitinä, joka syntynyt 40- luvulla, jonka lapset 70- lukulaisia? Ettekö te juuri meitä soimaa ja vieritä kaikista aikuiselämännekin hankaluuksista meitä äitejä? Että mutsit hiljaa kun teiniks jääny valittaa.
Kukaan ei kaipaa voivottelua siitä, miten "tyhmä sinä olet ollut, kun et ole ymmärtänyt ettei tietokoneasioitakaan saa kysyä" - kukaan ei ole täällä kiinnostunut "minäminä-marttyyristä".
Itse asiassa voisit olla oma äitini, joka loukkaantuu aivan superhelposti ja ymmärtää tahallaan väärin "A ei vastannut puhelimeen, hän on varmasti loukkaantunut jostain" ja sitten soitetaan koko suku "mitä minä nyt taas muka olen tehnyt"... (et mitään, minä olin hammaslääkärissä)
Tai anoppimi, jonka lempi kaneetti on "haluaisitte varmaan vaan että minä kuolisin pois..." (jos emme just heti ehdi auttamaan häntä jossain mihin hän apua kaipaa).Leikki ei pyöri juuri sinun pienen ryppyinen napasi ympärillä, vaan meillä on ihan omat elämät!
Jotain vikaahan viiskymppisen elämässä on jos vatvoo murrosiän siteitään ja rintsikoitsan ja äiti sanoi pahasti.
Mutta se on hyvä ettei nykyisin ole häpeä saada keskusteluapua, jos jumittuu.
Jotain on erittäin pahasti vialla sellaisella kaikkivaltiaalla, joka raivostuu siitä, kun joku täysin ventovieras ihminen ei suvaitse ajatella kuten kaikkivaltias haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on sosiaalipuolen sossutantta. Hän ei työstään puhu kuin yleisellä tasolla vaikka asuu kaukana toisessa kaupungissa.
Kuitenkin nyt menee huostaan meidän 40- luvulla syntyneiden lastenlasten lasten ikäluokkaa.
Vieläköhän se 40- luvulla syntyneiden isoisoäitien tunnekylmyyden syytä?Ja tietysti eroa, nämä lapset nykyaikana ovat kärsineet muusta kuin äitinsä häveliäisyydestä mensuista, kielletyistä discoilloista tai huonoista rintsikoista.
Täytyy kysyä tyttäreltä, en yhtään muista hänen rintsikoitaan. Sen muistan että hän yläasteella oli äidittömän ( kuollut) tytön kanssa ostamassa sille tytölle
rintsikoita kun isänsä oli sanonut että pyydä vaikka tuo ninni mukaan.
Lähikaupassa oli tili, luultavasti tyttö kävi sieltä hakemassa siteitä jos kotona ei ollut.Kaikkea sitä vanha ihminen nyt miettiikin , oliko lapsilla riittävän hyvät synttärit, vaatetta, saivatko huomiota.
Minkälainen ihminen enää nykymaailmassa kutsuu elintärkeässä ja raskaassa sosiaalialan työssä toimivaa tytärtään (tai edes tuntematonta) sossutantaksi?
Minä. Tarttunut tuolta jossa kirjoitellaan että saavat bonuksia huostaanotosta ja ilkeyttään veivät narkkarityttären lapsen.
Tosiasia on se että huostaanotto on iso tuottoisa bisnes. Ja nykyäänhän ei ole saatavilla kaikkea sitä mitä teillä oli, ja siltikään ette selvinneet, vaan rääkkäsitte lapsianne.
Alkoi kiinnostaa. Mitä 70-luvun äideillä oli saatavilla, mitä ei nykyään ole?
Alue: Aihe vapaa
- Mikä viha? Kyse on siitä että äitien käytös on ollut sairasta ja se vaatii setvimistä.
- Mikä kuilu? Se että äiti on epäterve ei johdu millään tavoin mistään kuilusta.
- Kyllä, se että lapsi näkee, että epäterve ja sairas käytös kyseenalaistetaan ja sen periyttäminen estetään on juuri se malli joka lapsen pitää nähdä - mitään noin sairasta en ole koskaan lukenut, että tyttären pitäisi lastensa nähden jatkaa sylkykuppikynnysmattona.
- Miten ne appivanhemmat tähän muka liittyy?