70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?

Todella ikävää mitä jotkut ovat joutuneet kokemaan. Meillä ei lapsuuskodissa ollut paljoa rahaa, mutta sain kyllä siteitä, liivit kun niitä itse pyysin ja käyttövaatteet (n yhdet per vuosi). Kesätyörahoilla sitten ostin ylimääräisiä mitä halusin. Ja sain viikkorahaa kyllä. Opiskeluaikoina sain rahaa, kun omat ei riittäneet. Välit ovat suht läheiset edelleen. Vaikka jossain vaiheessa otin vähän etäisyyttä kun tuntui että äiti vähän ohjaili elämääni ja saneli, miten tulee toimia. Olen kyllä ymmärtänyt, ettei hän sit pahalla tehnyt. Mutta olen varonut omien aikuisten lasten kanssa, etten ala neuvomaan, ellei erikseen pyydetä neuvoa, ja usein sitä ilokseni pyydetäänkin. Oman tytärpuolen äiti ei aikoinaan esim opettanut, miten kuukautisten kanssa toimitaan, siteet ilmeisesti kuitenkin antoi. Onkin mukavaa, kun tyttö edelleen kääntyy puoleeni arkisissa asioissa neuvoa pyytämään.

Siskon miehen isä on eläkkeellä oleva poliisi. Hän pieksi vaimoaan ja poikaansa. Tee siinä sitten rikosilmoitus ja kuka sitä uskoisi? Jotkut turtuvat ammatissaan väkivaltaan. Uskon että on väkivaltaisia vanhempia vielä tänäkin päivänä Suomessa.

Se että joidenkin Poikkeustapausten lapsuus oli kiva-60-70-luvulla vain vahvistaa tosiseikan, että useimmilla naisilla se oli vaurioittava. Tässä ketjussa muutama kertoo, että kaikilla ikuokkansa tytöillä oli, ainakin heidän luokalla ja tuttavilla, asiat hyvin, koska heillä itsellään oli ihana äitisuhde. Vain empaattinen, avoin ja itseään muiden ahdingon huomaamiseen kehittynyt pystyy kommentoimaan muiden puolesta. 1960-1970-luvulla asuimme tavallisessa omistuskerrostalossa. Kuitenkin noin joka viides pihapiirimme tytöistä oli kokenut seksuaalista häirintää kotonaan. Ainakin minun tätini ja äitini sanoi, että se on aina tytön/naisen syytä, ei pojan/veljen/isän/siskon. Itse sain yhdet rintaliivit yläkoulussa ja hirveät haukut, kun ostin toiset lukiossa. Töissä olen ollut alle kouluikäisestä, jos ei muuta niin pimeästi sukulaisille. Kuukautisista meille ei puhuttu koskaan. Toisaalta monet kodit olivat seksuaalisesti ylivirittyneitä. Kotona ja kaverin luona oli seksikalenteri seinällä, asentokirja olohuoneen pöydällä ja pornolehtia keittiön pöydällä. Onneksi koulun ensimmäisellä luokalla selitettiin miehen ja naisen normaali kehitys. Terveydehoitaja antoi siteitä tarvitseville. Äitini ei koskaan, ei rahaa edes urheiluvälineisiin. Mökille tai lomatkoille emme saaneet tulla. Mutta äitini oli 1910-luvulla syntyneen lempeän ja rakastavan mummoni 1940-luvulla syntynyt rakastettu hemmoteltu lapsi. Isäni äiti oli pelottava uskovainen ja isä pelottava saarnaaja arkisin ja humalainen ahdistelija viikonloppuisin. Isosiskoni sai samanlaisen kohtelun kuin minäkin vain äidiltäni. Isän veli oli esikoinen, joten uskonnolissa piireissä se saa jumalaisen palvonnan kotona. Isäni palvoi sisartani ja kohteli minua kuten häntä oli lapsena pilkattu. Sisareni on nyt isäänsä palvova ylilääkäri ja minulle vanhempani vain nauravat, joten en edes yritä menestyä. Omille tyttärilleni oli vaikea puhua kuukautisista, mutta olen jotenkin pystynyt ja he pitävät yhteyttä. Minusta pahinta 1960-1970-luvusta ei ollut kuukautis-ja rintaliiviasioista häpeäminen vaan lasten ruumiiden häpäisy. Tiedän pedofiilista, joka sai vangeusrangaistuksen vasta 1980-luvulla lastensuojelulainsäädännön muututtua. Vielä 1960-1970- luvuilla hän saalisti ilman pelkoa rangaistuksesta. Vanhempani antoivat meille alkoholiakin alle kouluikäisenä. Kaikki koulussa annettava valitus ja lainsäädännön muutokset ovat tulleet lasten avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat joukolla kirjoittavat kuinka he kulkivat vessapaperit pöksyissä kun ilkeät äidit ei antaneet rahaa siteisiin. Vähän semmosia tynnyrissä kasvaneita ja avuttomia tylleröitä muutenkin.😂

Jopa sota-aikaan 40-luvulla lienee ollut paremmin.

V*ttu mikä dille olet. Kehtaatkin pilkata tapahtunutta. Tuo oli totisinta totta mulle ja valtavan monelle muullekin. Saisit hävetä. Onko nyt hauskaa, voit vielä nauraa ilkkumisnaurua, hih hih ?

Hyvin poikkeuksellista ja ikävää jos on joutunut kulkemaan vessapaperit hosuissa kuukautisten aikaan. Olen 70-luvun tyttöjä enkä tunne ketään jolla olisi ollut tuollaista. Tytöillä oli allwaysit ja ob:t käytössä.

Sitä tapahtuu yhä, tänäkin päivänä. Etkä varmaan tietäisi sitä, jos tuntisitkin jonkin tällaisen teinitytön.

Kuukautisköyhyys on asian nimi, aikaansa seuraavat ovat siitä kuulleet puhuttavan. Briteissä sitä on tutkittukin, ja osa tytöistä pinnaa joka kuukausi koulusta pahimman tai pahimmat vuotopäivät, koska heillä ei ole kunnon kuukautissuojia.

Köyhissä Afrikan maissa tyttöjä on saatu sitoutettua koulunkäyntiin sillä, että tytöt saavat joka kuukausi koulusta terveyssidepaketin.

Sitä tapahtuu myös täällä Suomessa, yhä tänään. Se on yksi tyttöjen kaltoinkohtelun muoto, eikä sen syynä yleensä ole perheen rahan vähyys. Ratkaisuksi osa poliitikoista on ehdottanut, että kouluissa pitäisi jakaa ilmaisia kuukautissuojia.

Tälle ilmiölle voi ihan vapaasti nauraa ja sanoa ettei se ole totta. Samalla voi jäädä miettimään, kuka tässä tarinassa on se tynnyrissä kasvanut.

Tämän päivän nuoren tytön äiti on jo uutta sukupolvea ja kaltoinkohtelu jatkuu edelleen. Ikävää. Sitä vaan mietin, että eikö tämän päivän nuori ole jo niin valveutunut, että ottaa asian puheeksi vaikka kouluterveydenhuollossa ja voitaisiin antaa kotiin ohjeita vanhemmuudesta, tai lastensuojelu puuttuisi asiaan. Nauraa tai on nauramatta. Nämä kumpikaan tapa ei asiaa edistä ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Se että joidenkin Poikkeustapausten lapsuus oli kiva-60-70-luvulla vain vahvistaa tosiseikan, että useimmilla naisilla se oli vaurioittava. Tässä ketjussa muutama kertoo, että kaikilla ikuokkansa tytöillä oli, ainakin heidän luokalla ja tuttavilla, asiat hyvin, koska heillä itsellään oli ihana äitisuhde. Vain empaattinen, avoin ja itseään muiden ahdingon huomaamiseen kehittynyt pystyy kommentoimaan muiden puolesta. 1960-1970-luvulla asuimme tavallisessa omistuskerrostalossa. Kuitenkin noin joka viides pihapiirimme tytöistä oli kokenut seksuaalista häirintää kotonaan. Ainakin minun tätini ja äitini sanoi, että se on aina tytön/naisen syytä, ei pojan/veljen/isän/siskon. Itse sain yhdet rintaliivit yläkoulussa ja hirveät haukut, kun ostin toiset lukiossa. Töissä olen ollut alle kouluikäisestä, jos ei muuta niin pimeästi sukulaisille. Kuukautisista meille ei puhuttu koskaan. Toisaalta monet kodit olivat seksuaalisesti ylivirittyneitä. Kotona ja kaverin luona oli seksikalenteri seinällä, asentokirja olohuoneen pöydällä ja pornolehtia keittiön pöydällä. Onneksi koulun ensimmäisellä luokalla selitettiin miehen ja naisen normaali kehitys. Terveydehoitaja antoi siteitä tarvitseville. Äitini ei koskaan, ei rahaa edes urheiluvälineisiin. Mökille tai lomatkoille emme saaneet tulla. Mutta äitini oli 1910-luvulla syntyneen lempeän ja rakastavan mummoni 1940-luvulla syntynyt rakastettu hemmoteltu lapsi. Isäni äiti oli pelottava uskovainen ja isä pelottava saarnaaja arkisin ja humalainen ahdistelija viikonloppuisin. Isosiskoni sai samanlaisen kohtelun kuin minäkin vain äidiltäni. Isän veli oli esikoinen, joten uskonnolissa piireissä se saa jumalaisen palvonnan kotona. Isäni palvoi sisartani ja kohteli minua kuten häntä oli lapsena pilkattu. Sisareni on nyt isäänsä palvova ylilääkäri ja minulle vanhempani vain nauravat, joten en edes yritä menestyä. Omille tyttärilleni oli vaikea puhua kuukautisista, mutta olen jotenkin pystynyt ja he pitävät yhteyttä. Minusta pahinta 1960-1970-luvusta ei ollut kuukautis-ja rintaliiviasioista häpeäminen vaan lasten ruumiiden häpäisy. Tiedän pedofiilista, joka sai vangeusrangaistuksen vasta 1980-luvulla lastensuojelulainsäädännön muututtua. Vielä 1960-1970- luvuilla hän saalisti ilman pelkoa rangaistuksesta. Vanhempani antoivat meille alkoholiakin alle kouluikäisenä. Kaikki koulussa annettava valitus ja lainsäädännön muutokset ovat tulleet lasten avuksi.

Joidenkin poikkeustapausten lapsuus vain ollut kivaa 60 - 70 luvuilla.

Yleisesti siis on ollut kamala lapsuus muilla. Perustuuko tämä johonkin tutkimukseen? Onko tämän sukupolven kaikki lapset haastateltu? Vai käsitinkö asian jotenkin väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat joukolla kirjoittavat kuinka he kulkivat vessapaperit pöksyissä kun ilkeät äidit ei antaneet rahaa siteisiin. Vähän semmosia tynnyrissä kasvaneita ja avuttomia tylleröitä muutenkin.😂

Jopa sota-aikaan 40-luvulla lienee ollut paremmin.

V*ttu mikä dille olet. Kehtaatkin pilkata tapahtunutta. Tuo oli totisinta totta mulle ja valtavan monelle muullekin. Saisit hävetä. Onko nyt hauskaa, voit vielä nauraa ilkkumisnaurua, hih hih ?

Hyvin poikkeuksellista ja ikävää jos on joutunut kulkemaan vessapaperit hosuissa kuukautisten aikaan. Olen 70-luvun tyttöjä enkä tunne ketään jolla olisi ollut tuollaista. Tytöillä oli allwaysit ja ob:t käytössä.

Sitä tapahtuu yhä, tänäkin päivänä. Etkä varmaan tietäisi sitä, jos tuntisitkin jonkin tällaisen teinitytön.

Kuukautisköyhyys on asian nimi, aikaansa seuraavat ovat siitä kuulleet puhuttavan. Briteissä sitä on tutkittukin, ja osa tytöistä pinnaa joka kuukausi koulusta pahimman tai pahimmat vuotopäivät, koska heillä ei ole kunnon kuukautissuojia.

Köyhissä Afrikan maissa tyttöjä on saatu sitoutettua koulunkäyntiin sillä, että tytöt saavat joka kuukausi koulusta terveyssidepaketin.

Sitä tapahtuu myös täällä Suomessa, yhä tänään. Se on yksi tyttöjen kaltoinkohtelun muoto, eikä sen syynä yleensä ole perheen rahan vähyys. Ratkaisuksi osa poliitikoista on ehdottanut, että kouluissa pitäisi jakaa ilmaisia kuukautissuojia.

Tälle ilmiölle voi ihan vapaasti nauraa ja sanoa ettei se ole totta. Samalla voi jäädä miettimään, kuka tässä tarinassa on se tynnyrissä kasvanut.

Tämän päivän nuoren tytön äiti on jo uutta sukupolvea ja kaltoinkohtelu jatkuu edelleen. Ikävää. Sitä vaan mietin, että eikö tämän päivän nuori ole jo niin valveutunut, että ottaa asian puheeksi vaikka kouluterveydenhuollossa ja voitaisiin antaa kotiin ohjeita vanhemmuudesta, tai lastensuojelu puuttuisi asiaan. Nauraa tai on nauramatta. Nämä kumpikaan tapa ei asiaa edistä ikävä kyllä.

Tänään kaltoinkohtelun kohteeksi joutuvalla toivottavasti on pääsy internetiin. Tietoa asiasta kuin asiasta on nykyään saatavilla ja etsivä löytää. Tämä on huikea muutos siihen 80-lukuun, jolloin tietoa saattoi hakea lähinnä kirjaston kirjoista. Ja saattaa sieltä netistä löytyä tätä vertaistukeakin. ❤️

Minulla 45-syntynyt äiti. Aivan kauhea ihminen. Ollut aina. 8 vuoteen en ole häntä nähnyt enkä halua nähdä. Nykyään hän ryyppää ja valehtelee esim minusta muille.

Vierailija kirjoitti:

Se että joidenkin Poikkeustapausten lapsuus oli kiva-60-70-luvulla vain vahvistaa tosiseikan, että useimmilla naisilla se oli vaurioittava. Tässä ketjussa muutama kertoo, että kaikilla ikuokkansa tytöillä oli, ainakin heidän luokalla ja tuttavilla, asiat hyvin, koska heillä itsellään oli ihana äitisuhde. Vain empaattinen, avoin ja itseään muiden ahdingon huomaamiseen kehittynyt pystyy kommentoimaan muiden puolesta. 1960-1970-luvulla asuimme tavallisessa omistuskerrostalossa. Kuitenkin noin joka viides pihapiirimme tytöistä oli kokenut seksuaalista häirintää kotonaan. Ainakin minun tätini ja äitini sanoi, että se on aina tytön/naisen syytä, ei pojan/veljen/isän/siskon. Itse sain yhdet rintaliivit yläkoulussa ja hirveät haukut, kun ostin toiset lukiossa. Töissä olen ollut alle kouluikäisestä, jos ei muuta niin pimeästi sukulaisille. Kuukautisista meille ei puhuttu koskaan. Toisaalta monet kodit olivat seksuaalisesti ylivirittyneitä. Kotona ja kaverin luona oli seksikalenteri seinällä, asentokirja olohuoneen pöydällä ja pornolehtia keittiön pöydällä. Onneksi koulun ensimmäisellä luokalla selitettiin miehen ja naisen normaali kehitys. Terveydehoitaja antoi siteitä tarvitseville. Äitini ei koskaan, ei rahaa edes urheiluvälineisiin. Mökille tai lomatkoille emme saaneet tulla. Mutta äitini oli 1910-luvulla syntyneen lempeän ja rakastavan mummoni 1940-luvulla syntynyt rakastettu hemmoteltu lapsi. Isäni äiti oli pelottava uskovainen ja isä pelottava saarnaaja arkisin ja humalainen ahdistelija viikonloppuisin. Isosiskoni sai samanlaisen kohtelun kuin minäkin vain äidiltäni. Isän veli oli esikoinen, joten uskonnolissa piireissä se saa jumalaisen palvonnan kotona. Isäni palvoi sisartani ja kohteli minua kuten häntä oli lapsena pilkattu. Sisareni on nyt isäänsä palvova ylilääkäri ja minulle vanhempani vain nauravat, joten en edes yritä menestyä. Omille tyttärilleni oli vaikea puhua kuukautisista, mutta olen jotenkin pystynyt ja he pitävät yhteyttä. Minusta pahinta 1960-1970-luvusta ei ollut kuukautis-ja rintaliiviasioista häpeäminen vaan lasten ruumiiden häpäisy. Tiedän pedofiilista, joka sai vangeusrangaistuksen vasta 1980-luvulla lastensuojelulainsäädännön muututtua. Vielä 1960-1970- luvuilla hän saalisti ilman pelkoa rangaistuksesta. Vanhempani antoivat meille alkoholiakin alle kouluikäisenä. Kaikki koulussa annettava valitus ja lainsäädännön muutokset ovat tulleet lasten avuksi.

Juuri tässä ja nyt on vapaana areena heille, jotka haluavat puhua niistä häiritsevistä muistoistaan: seinällä olevista seksikalentereista, pornolehdistä jne.

Minä aloitan. Aina usein kun vanhempani innostuivat kotona riitelemään, huudettiin aika lujaa myös se mikä seksielämässä mätti. En olisi halunnut kuunnella.

Kaikkea seksuaalista kyllä ylikorostettiin. Muistan kun televisiosta tuli dokumentti lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sitä piti monta päivää touhottaa että otetaan se kuvottava ohjelma videolle kun se liittyy äidin työhön ja äidin pitää tietää nämä ällöttävät asiat. Ja sellaista kuvottavaa ohjelmaa sinä et saa katsoa ja siksi äiti piilottaa sen koko kasetin kirjastohuoneen yläkaappiin. Koska sinä et saa niin ällöttävää nähdä. Siis miksi sellaista piti mainostaa monta päivää, sen sijaan että olisi katsonut sen dokumentin puhumatta mitään lapselleen? Halusi erityisesti että lapsi katsoo ja ahdistuu?

Niin joo ja äitini haisteli kaikkien perheenjäsenten alusvaatteet, myös alushousut. Kuulemma ehdottoman tärkeä ja koulussa opetettu tapa havainnoida pesua vaativat vaatteet. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat joukolla kirjoittavat kuinka he kulkivat vessapaperit pöksyissä kun ilkeät äidit ei antaneet rahaa siteisiin. Vähän semmosia tynnyrissä kasvaneita ja avuttomia tylleröitä muutenkin.😂

Jopa sota-aikaan 40-luvulla lienee ollut paremmin.

V*ttu mikä dille olet. Kehtaatkin pilkata tapahtunutta. Tuo oli totisinta totta mulle ja valtavan monelle muullekin. Saisit hävetä. Onko nyt hauskaa, voit vielä nauraa ilkkumisnaurua, hih hih ?

Hyvin poikkeuksellista ja ikävää jos on joutunut kulkemaan vessapaperit hosuissa kuukautisten aikaan. Olen 70-luvun tyttöjä enkä tunne ketään jolla olisi ollut tuollaista. Tytöillä oli allwaysit ja ob:t käytössä.

Sitä tapahtuu yhä, tänäkin päivänä. Etkä varmaan tietäisi sitä, jos tuntisitkin jonkin tällaisen teinitytön.

Kuukautisköyhyys on asian nimi, aikaansa seuraavat ovat siitä kuulleet puhuttavan. Briteissä sitä on tutkittukin, ja osa tytöistä pinnaa joka kuukausi koulusta pahimman tai pahimmat vuotopäivät, koska heillä ei ole kunnon kuukautissuojia.

Köyhissä Afrikan maissa tyttöjä on saatu sitoutettua koulunkäyntiin sillä, että tytöt saavat joka kuukausi koulusta terveyssidepaketin.

Sitä tapahtuu myös täällä Suomessa, yhä tänään. Se on yksi tyttöjen kaltoinkohtelun muoto, eikä sen syynä yleensä ole perheen rahan vähyys. Ratkaisuksi osa poliitikoista on ehdottanut, että kouluissa pitäisi jakaa ilmaisia kuukautissuojia.

Tälle ilmiölle voi ihan vapaasti nauraa ja sanoa ettei se ole totta. Samalla voi jäädä miettimään, kuka tässä tarinassa on se tynnyrissä kasvanut.

Ja rakkaat siskot (ja veljet toki myös),

huolehditaan myös yhdessä siitä, että teinitytöt saavat tarvittaessa särkylääkkeet menkkakipuihin, ettei heidän tarvitse kivuista kärsiä. ❤️ Ja tietäkäämme myös, ettei yksi liuskallinen Buranaa kuukaudessa menkkkipuihin ole vaarallista vaan tilanteen niin vaatiessa asianmukaista kivunhoitoa. Burana ja muut tulehduskipulääkkeet auttavat myös vähentämään vuodon määrää.

Olkaammme myös vähättelemättä teinin mahdollisia kipuja ja muistakaamme, että kivunsieto on yksilöllinen asia. Vaikka me olemme kestäneet vaikka ja mitä, siitä ei ole vedettävissä johtopäätöstä että kaikki muutkin siihen kykenevät.

Yrittäkäämme myös mahdollistaa se, että teini pääsee tarvittaessa lääkäriin kivuliaiden tai runsaiden kuukautisten vuoksi. Molempia voidaan hoitaa tehokkaasti e-pillereillä - ja kyseessä on sairaudenhoito, ei se että tytär olisi jo nuorena kieroonkasvanut lunttu tai tulossa sellaiseksi.

Koska tämä kierre ja perintö loppuu meihin. 💪🏻

Kiitos. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -65, äitini on -45.

Meillä ei lapsuudenkodissani koskaan viety lapsia lääkäriin, kun oltiin pieniä. Ainoa poikkeus oli, kun sisko veisteli sormeensa niin, että vaadittiin tikkejä. Monet angiinat sairastettu siten, että syljettiin paperiin, kun ei kertakaikkiaan pystynyt nielemään. Vielä parikymppisenä ollessani opiskelijana viikonloppuna kotona käymässä mahani tuli niin kipeäksi, etten pystynyt pariin yöhän nukkumaan missään asennossa, ei lähdetty viemään lääkäriin. Vasta kun olin taksia soittamassa, isä suostui kyytimieheksi.

Ehkä tältä taustalta en koskaan ole kertonut terveystietoja vanhemmilleni. He eivät tiedä, että minulla on diabetes ja astma. He eivät tiedä, että toinen munasarjani poistettiin leikkauksessa kystan vuoksi ja että kävimme lapsettomuushoidoissa. He eivät myöskään tiedä, että sairastuin synnytyksen jälkeen psykoottiseen masennukseen ja olin 3 kk suljetulla osastolla hoidossakin. Nyt lapsi on jo kohta täysi-ikäinen.

Minä kai jollain tapaa säästä heitä tältä tiedolta.

Mikähän juttu tämä muuten oikeasti on, että just nämä 50-luvulla syntyneet pelkäävät lääkäriä ja sairaaloita ihan mahdottomasti?

Siskollani oli korvatulehduskierre lapsena, ja hän pääsi kyllä lääkäriin, mutta esim. äidin oma umpisuoli oli jo puhkeamassa, ennen kuin uskalsi lähteä lääkäriin, ja päätyi suoraan leikkauspöydälle. Polvi on ollut turvoksissa ja kipeä jo viikkokausia, mutta ei mene lääkäriin. Hammasta särkee, ei mene lääkäriin. Toinen hammas heiluu, ei mene lääkäriin.

Muistan myös oman angiinani ja paperiin syljeskelyn, kun lääkäriin ei viety.

Eihän me missään Amerikassa asuta, että ei olisi varaa käydä siellä lääkärissä!

Äiti 1950, minä 1976.

Mikään ei ollut pyhää. Äiti luki kirjeeni ja päiväkirjani. Puhelut kavereiden kanssa kuunneltiin vieressä. Oli itse oikein juoruakka, mutta meille lapsille hoki aina että ei saa kertoa kotiasioita (koulussa ja kavereiden luona). Itse pärpätti ihmisten avioerot, sairaudet ja muut kuulemansa henkilökohtaiset asiat ympäri naapurustoa. Sai siitä muutaman kerran nenilleenkin, mutta minkäs ihminen luonteelleen mahtaa. Oli myös kova arvostelemaan kaikkien ulkonäköä, etenkin painoa. Itse ollut ylipainoinen melkein koko ikänsä, mutta eniten vaivaa muiden ihmisten lihavuus. Aina kommentoi ensimmäisenä minunkin painoani kun nähdään, olin sitten lihonut tai laihtunut.

En muista että huoliani ja pelkojani olisi kuunneltu, vaan ne mitätöitiin. Vika oli aina minussa, sekin kun koin koulukiusaamista. Koskaan ei kannustettu, kehuttu, uskottu että osaan tai pärjään jossain asiassa.

Äiti oli melkoisen epämiellyttävä ihminen lapsuuteni ja nuoruuden ajan. Nyt vasta ihan viime vuosina hänen luonteessaan on pieni muutos miellyttävämpään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että joidenkin Poikkeustapausten lapsuus oli kiva-60-70-luvulla vain vahvistaa tosiseikan, että useimmilla naisilla se oli vaurioittava. Tässä ketjussa muutama kertoo, että kaikilla ikuokkansa tytöillä oli, ainakin heidän luokalla ja tuttavilla, asiat hyvin, koska heillä itsellään oli ihana äitisuhde. Vain empaattinen, avoin ja itseään muiden ahdingon huomaamiseen kehittynyt pystyy kommentoimaan muiden puolesta. 1960-1970-luvulla asuimme tavallisessa omistuskerrostalossa. Kuitenkin noin joka viides pihapiirimme tytöistä oli kokenut seksuaalista häirintää kotonaan. Ainakin minun tätini ja äitini sanoi, että se on aina tytön/naisen syytä, ei pojan/veljen/isän/siskon. Itse sain yhdet rintaliivit yläkoulussa ja hirveät haukut, kun ostin toiset lukiossa. Töissä olen ollut alle kouluikäisestä, jos ei muuta niin pimeästi sukulaisille. Kuukautisista meille ei puhuttu koskaan. Toisaalta monet kodit olivat seksuaalisesti ylivirittyneitä. Kotona ja kaverin luona oli seksikalenteri seinällä, asentokirja olohuoneen pöydällä ja pornolehtia keittiön pöydällä. Onneksi koulun ensimmäisellä luokalla selitettiin miehen ja naisen normaali kehitys. Terveydehoitaja antoi siteitä tarvitseville. Äitini ei koskaan, ei rahaa edes urheiluvälineisiin. Mökille tai lomatkoille emme saaneet tulla. Mutta äitini oli 1910-luvulla syntyneen lempeän ja rakastavan mummoni 1940-luvulla syntynyt rakastettu hemmoteltu lapsi. Isäni äiti oli pelottava uskovainen ja isä pelottava saarnaaja arkisin ja humalainen ahdistelija viikonloppuisin. Isosiskoni sai samanlaisen kohtelun kuin minäkin vain äidiltäni. Isän veli oli esikoinen, joten uskonnolissa piireissä se saa jumalaisen palvonnan kotona. Isäni palvoi sisartani ja kohteli minua kuten häntä oli lapsena pilkattu. Sisareni on nyt isäänsä palvova ylilääkäri ja minulle vanhempani vain nauravat, joten en edes yritä menestyä. Omille tyttärilleni oli vaikea puhua kuukautisista, mutta olen jotenkin pystynyt ja he pitävät yhteyttä. Minusta pahinta 1960-1970-luvusta ei ollut kuukautis-ja rintaliiviasioista häpeäminen vaan lasten ruumiiden häpäisy. Tiedän pedofiilista, joka sai vangeusrangaistuksen vasta 1980-luvulla lastensuojelulainsäädännön muututtua. Vielä 1960-1970- luvuilla hän saalisti ilman pelkoa rangaistuksesta. Vanhempani antoivat meille alkoholiakin alle kouluikäisenä. Kaikki koulussa annettava valitus ja lainsäädännön muutokset ovat tulleet lasten avuksi.

Juuri tässä ja nyt on vapaana areena heille, jotka haluavat puhua niistä häiritsevistä muistoistaan: seinällä olevista seksikalentereista, pornolehdistä jne.

Minä aloitan. Aina usein kun vanhempani innostuivat kotona riitelemään, huudettiin aika lujaa myös se mikä seksielämässä mätti. En olisi halunnut kuunnella.

Kaikkea seksuaalista kyllä ylikorostettiin. Muistan kun televisiosta tuli dokumentti lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sitä piti monta päivää touhottaa että otetaan se kuvottava ohjelma videolle kun se liittyy äidin työhön ja äidin pitää tietää nämä ällöttävät asiat. Ja sellaista kuvottavaa ohjelmaa sinä et saa katsoa ja siksi äiti piilottaa sen koko kasetin kirjastohuoneen yläkaappiin. Koska sinä et saa niin ällöttävää nähdä. Siis miksi sellaista piti mainostaa monta päivää, sen sijaan että olisi katsonut sen dokumentin puhumatta mitään lapselleen? Halusi erityisesti että lapsi katsoo ja ahdistuu?

Niin joo ja äitini haisteli kaikkien perheenjäsenten alusvaatteet, myös alushousut. Kuulemma ehdottoman tärkeä ja koulussa opetettu tapa havainnoida pesua vaativat vaatteet. 🙄

Meillä myös tuo alushousujen haistelu oli tuttua. Ja tutkittiin tahrat. Jos oli menkkatahra, äiti voitonriemuisena tuli keittiöön ilkkumaan ne alkkarit kädessä ja nauroi ja ilkkui, muu perhe osallistui nauruun. Paitsi minä pidättelin kyyneleitä. Kirjotin tästä jo jossain ketjun alkuvaiheessa. Ja ei ole trollijuttu, toivon että olisikin. Tuo on häpäisemistä.

Alkkareita ei meillä muistaakseni haisteltu, mutta murrosikä ja muutokset vartalossa olivat kovin huvittavia. ”Kylläpä ne tissit nyt pomppii”, ”kappas, sullekin on jo tullu tissinalut”, ”perse leviää kuin seitsemän leivän uuni”. Etenkin isästä ja sedistä se oli niin hauskaa, ja noita huomautuksia kuuli kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Alkkareita ei meillä muistaakseni haisteltu, mutta murrosikä ja muutokset vartalossa olivat kovin huvittavia. ”Kylläpä ne tissit nyt pomppii”, ”kappas, sullekin on jo tullu tissinalut”, ”perse leviää kuin seitsemän leivän uuni”. Etenkin isästä ja sedistä se oli niin hauskaa, ja noita huomautuksia kuuli kyllä.

Tämä, ja oli jotenkin iljettävää. Oma isä mittailemassa katseellaan ja kommentoimassa että alkaa olla muhkeat munkit! Ja kiusaamassa/ilkkumassa että joko on alushousuissa valkoisia tahroja ja punaisia tahroja, heh heh.

Myös perseen leviämistä (inhoan tätä termiä!) kytättiin ja tuo sama seitsemän leivän uuni oli se haukkumasana täälläkin. Ja laiha ja hoikka teini olin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkkareita ei meillä muistaakseni haisteltu, mutta murrosikä ja muutokset vartalossa olivat kovin huvittavia. ”Kylläpä ne tissit nyt pomppii”, ”kappas, sullekin on jo tullu tissinalut”, ”perse leviää kuin seitsemän leivän uuni”. Etenkin isästä ja sedistä se oli niin hauskaa, ja noita huomautuksia kuuli kyllä.

Tämä, ja oli jotenkin iljettävää. Oma isä mittailemassa katseellaan ja kommentoimassa että alkaa olla muhkeat munkit! Ja kiusaamassa/ilkkumassa että joko on alushousuissa valkoisia tahroja ja punaisia tahroja, heh heh.

Myös perseen leviämistä (inhoan tätä termiä!) kytättiin ja tuo sama seitsemän leivän uuni oli se haukkumasana täälläkin. Ja laiha ja hoikka teini olin!

Ai niin, ihan suoraan saattoi kysyä, että jokos sulla on valkovuotoa. Ällöttävää! Pieni ja laiha teini minäkin olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkkareita ei meillä muistaakseni haisteltu, mutta murrosikä ja muutokset vartalossa olivat kovin huvittavia. ”Kylläpä ne tissit nyt pomppii”, ”kappas, sullekin on jo tullu tissinalut”, ”perse leviää kuin seitsemän leivän uuni”. Etenkin isästä ja sedistä se oli niin hauskaa, ja noita huomautuksia kuuli kyllä.

Tämä, ja oli jotenkin iljettävää. Oma isä mittailemassa katseellaan ja kommentoimassa että alkaa olla muhkeat munkit! Ja kiusaamassa/ilkkumassa että joko on alushousuissa valkoisia tahroja ja punaisia tahroja, heh heh.

Myös perseen leviämistä (inhoan tätä termiä!) kytättiin ja tuo sama seitsemän leivän uuni oli se haukkumasana täälläkin. Ja laiha ja hoikka teini olin!

Tämän takia ihmettelen niitä teinejä, jotka kävi isänsä kanssa saunassa, ja edelleen aikuisena. Ei niissä katseissa mitään seksuaalista ollut, mutta ei silti ollut mitään hinkua mennä isän kans lauteille, jos ne kasvavat rinnat kiinnitti huomion vaatteet päälläkin. Ehkä kaikkien isät eivät sitten vitsailleet rinnoista, kun niin moni istuu vanhempiensa vieressä saunassa myös lapsuuden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että joidenkin Poikkeustapausten lapsuus oli kiva-60-70-luvulla vain vahvistaa tosiseikan, että useimmilla naisilla se oli vaurioittava. Tässä ketjussa muutama kertoo, että kaikilla ikuokkansa tytöillä oli, ainakin heidän luokalla ja tuttavilla, asiat hyvin, koska heillä itsellään oli ihana äitisuhde. Vain empaattinen, avoin ja itseään muiden ahdingon huomaamiseen kehittynyt pystyy kommentoimaan muiden puolesta. 1960-1970-luvulla asuimme tavallisessa omistuskerrostalossa. Kuitenkin noin joka viides pihapiirimme tytöistä oli kokenut seksuaalista häirintää kotonaan. Ainakin minun tätini ja äitini sanoi, että se on aina tytön/naisen syytä, ei pojan/veljen/isän/siskon. Itse sain yhdet rintaliivit yläkoulussa ja hirveät haukut, kun ostin toiset lukiossa. Töissä olen ollut alle kouluikäisestä, jos ei muuta niin pimeästi sukulaisille. Kuukautisista meille ei puhuttu koskaan. Toisaalta monet kodit olivat seksuaalisesti ylivirittyneitä. Kotona ja kaverin luona oli seksikalenteri seinällä, asentokirja olohuoneen pöydällä ja pornolehtia keittiön pöydällä. Onneksi koulun ensimmäisellä luokalla selitettiin miehen ja naisen normaali kehitys. Terveydehoitaja antoi siteitä tarvitseville. Äitini ei koskaan, ei rahaa edes urheiluvälineisiin. Mökille tai lomatkoille emme saaneet tulla. Mutta äitini oli 1910-luvulla syntyneen lempeän ja rakastavan mummoni 1940-luvulla syntynyt rakastettu hemmoteltu lapsi. Isäni äiti oli pelottava uskovainen ja isä pelottava saarnaaja arkisin ja humalainen ahdistelija viikonloppuisin. Isosiskoni sai samanlaisen kohtelun kuin minäkin vain äidiltäni. Isän veli oli esikoinen, joten uskonnolissa piireissä se saa jumalaisen palvonnan kotona. Isäni palvoi sisartani ja kohteli minua kuten häntä oli lapsena pilkattu. Sisareni on nyt isäänsä palvova ylilääkäri ja minulle vanhempani vain nauravat, joten en edes yritä menestyä. Omille tyttärilleni oli vaikea puhua kuukautisista, mutta olen jotenkin pystynyt ja he pitävät yhteyttä. Minusta pahinta 1960-1970-luvusta ei ollut kuukautis-ja rintaliiviasioista häpeäminen vaan lasten ruumiiden häpäisy. Tiedän pedofiilista, joka sai vangeusrangaistuksen vasta 1980-luvulla lastensuojelulainsäädännön muututtua. Vielä 1960-1970- luvuilla hän saalisti ilman pelkoa rangaistuksesta. Vanhempani antoivat meille alkoholiakin alle kouluikäisenä. Kaikki koulussa annettava valitus ja lainsäädännön muutokset ovat tulleet lasten avuksi.

Juuri tässä ja nyt on vapaana areena heille, jotka haluavat puhua niistä häiritsevistä muistoistaan: seinällä olevista seksikalentereista, pornolehdistä jne.

Minä aloitan. Aina usein kun vanhempani innostuivat kotona riitelemään, huudettiin aika lujaa myös se mikä seksielämässä mätti. En olisi halunnut kuunnella.

Kaikkea seksuaalista kyllä ylikorostettiin. Muistan kun televisiosta tuli dokumentti lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sitä piti monta päivää touhottaa että otetaan se kuvottava ohjelma videolle kun se liittyy äidin työhön ja äidin pitää tietää nämä ällöttävät asiat. Ja sellaista kuvottavaa ohjelmaa sinä et saa katsoa ja siksi äiti piilottaa sen koko kasetin kirjastohuoneen yläkaappiin. Koska sinä et saa niin ällöttävää nähdä. Siis miksi sellaista piti mainostaa monta päivää, sen sijaan että olisi katsonut sen dokumentin puhumatta mitään lapselleen? Halusi erityisesti että lapsi katsoo ja ahdistuu?

Niin joo ja äitini haisteli kaikkien perheenjäsenten alusvaatteet, myös alushousut. Kuulemma ehdottoman tärkeä ja koulussa opetettu tapa havainnoida pesua vaativat vaatteet. 🙄

Meillä myös tuo alushousujen haistelu oli tuttua. Ja tutkittiin tahrat. Jos oli menkkatahra, äiti voitonriemuisena tuli keittiöön ilkkumaan ne alkkarit kädessä ja nauroi ja ilkkui, muu perhe osallistui nauruun. Paitsi minä pidättelin kyyneleitä. Kirjotin tästä jo jossain ketjun alkuvaiheessa. Ja ei ole trollijuttu, toivon että olisikin. Tuo on häpäisemistä.

Jee. Voihan sitä olla tuollainen perverssi nuuhkimisfetissi ja siitä saada seksuaalista tyydytystä. Mutta sitäkään mieltymystä ei tietenkään voitu pitää lapsilta piilossa, vaan oleellista oli suorittaa toiminta niin että vaatteiden omistaja joutui asiaa todistamaan.

Olen pessyt omat pyykkini jostain 12-13-vuotiaasta asti itse. Tahraisia alushousuja ei mitenkään olisi kehdannut laittaa pyykkikoriin, vaan ne piti piilottaa omaan huoneeseen odottamaan pesua. Kerran isäni piti minulle puhuttelun siitä, kuinka talon roskiksessa oli ollut veriset sukkahousut ja oli kammottavaa, etten osannut itsestäni huolehtia. En siis millään muotoa ollut kehdannut laittaa niitä sukkahousuja talon sisällä roskikseen vaan olin vienyt ne suoraan talon pihalla olevaan roskikseen. Mutta senkään vertaa yksityisyyttä ei minulla ollut, toki pihan roskiksetkin pengottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkkareita ei meillä muistaakseni haisteltu, mutta murrosikä ja muutokset vartalossa olivat kovin huvittavia. ”Kylläpä ne tissit nyt pomppii”, ”kappas, sullekin on jo tullu tissinalut”, ”perse leviää kuin seitsemän leivän uuni”. Etenkin isästä ja sedistä se oli niin hauskaa, ja noita huomautuksia kuuli kyllä.

Tämä, ja oli jotenkin iljettävää. Oma isä mittailemassa katseellaan ja kommentoimassa että alkaa olla muhkeat munkit! Ja kiusaamassa/ilkkumassa että joko on alushousuissa valkoisia tahroja ja punaisia tahroja, heh heh.

Myös perseen leviämistä (inhoan tätä termiä!) kytättiin ja tuo sama seitsemän leivän uuni oli se haukkumasana täälläkin. Ja laiha ja hoikka teini olin!

Minä sain isältäni pukeutumisohjeita. Olin ehkä yhdentoista kun sain kehotuksen olla pitämättä huulirasvapurkkia housuntaskussa, sillä se leventää persettäni.

Rinnoistani hän totesi, ettei kohta löydy kaupoista liivejä riittävän pitkillä olkaimilla. 😫

Yök, apua! Oletteko joutuneet käymään isän kanssa saunassa? Meillä oli tapana että perheen miehet ja naiset käy erikseen saunassa. Kerran jouduin nuorena aikuisena vahingossa yhteissaunaan itselle lähes tuntemattomien kanssa, ei ollut mukavaa. En tykännyt muiden katseista.