Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8043)
Vierailija kirjoitti:
Yök, apua! Oletteko joutuneet käymään isän kanssa saunassa? Meillä oli tapana että perheen miehet ja naiset käy erikseen saunassa. Kerran jouduin nuorena aikuisena vahingossa yhteissaunaan itselle lähes tuntemattomien kanssa, ei ollut mukavaa. En tykännyt muiden katseista.
Siskoni puolison suku on aivan sairas ja he, myös siskoni ja hänen teinityttäret käyvät saunassa isänsä, papan, mummon, isän aikuisen veljen kanssa. Siis ollessaan appivanhemmilla ja saunaan ja suihkuun vaan ängätään. Tuo on törkeää lasten itsemääräämisoikeuden rikkomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi omituisimmista asioista mikä tuli mieleen, oli se että yläasteella kaikki koulun hauskat tapahtumat kiellettiin jyrkästi. En siis päässyt luokkaretkelle, luokan risteilylle, en edes konviin, joksi kutsuttiin koulun tiloissa olevia iltadiskoja. Opettajat valvojina, eikä siellä kukaan ryypiskellyt tms.
Mutta. Vanhemmilla ei kuitenkaan ollut ikinä mitään sitä vastaan, että 13-vuotiaasta asti pyörittiin yömyöhään kaupungilla, ja vähän vanhempana tultiin juovuksissa kotiin. Isä tai äiti heräsi aina muka pissalle, kun kotiuduttiin siinä aamukahden tai kolmen maissa, viina taatusti haiskahti, mutta siitä ei ikinä sanottu mitään. Mutta jos KOULU järjesti jotain, niin ei puhettakaan että olisi päässyt mukaan. En vieläkään tajua mikä juttu se oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kertoili että 70-luvulla oli ihan yleinen ohje kasvattaa lasta "ilman kontaktia", etäännyttävästi. Ihan neuvolassa ja lehdistössä olisi neuvottu, ettei lasta saa/kannata ottaa syliin kuin korkeintaan neljän tunnin välein syöttöä varten. Vauvan tulee oppia tyynnyttämään siis itse itsensä. Vauvan tulee antaa itkeä ja huutaa kunnes oppii tyynnyttämään itsensä. Vauvaa ei tule syöttöjen lisäksi huomioida tai lohduttaa, katsekontaktia, sylittelyä, leikittämistä jne. tulee välttää. Jos vauvaan kiinnittää liikaa huomiota, se oppii vaativaksi ja huomionhakuiseksi, itsekkääksi.
Äitini kertoi noudattaneensa vain ohjeita ja paheksui edelleen kun jotkut hänen siskoistaan olivat hellitelleet omaa vauvaansa. Isänikin oli kuulemma ottanut minuun kontaktia vauvana mutta sen oli äitini saanut ivaamalla pian loppumaan.
Tuttavaperhe Saksasta noudatti näitä samoja metodeja vielä 80-luvulla. Olisiko siis jotain saksalaisperäistä kasvatusoppia, tietääkö joku? Onko jollakin pääsyä 70-luvun kasvatusoppikirjoihin tai aikakauden lehtiin, onko joku kotiliesi silloin ilmestynyt ja ohjeistanut emäntiä helppoon lastenkasvatukseen?
Näin kasvatetaan lapsia vieläkin mm. lähi-idän maissa. Oma puolisoni on sieltä lapsena Suomeen muuttanut ja hänen sisaruksensa ovat saaneet viime vuosina lapsia, jotka kasvatetaan juuri näin. Ei ymmärretä mitään varhaisesta vuorovaikutuksesta tai kiintymyssuhteesta ja lapsen tunne-elämän kehittymisen tukemisesta. Lapsi on tyhjä taulu, jonka hyvään hoitoon riittää, että vatsa on täynnä ja vaippa kuiva.
Kuinka yleisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat joukolla kirjoittavat kuinka he kulkivat vessapaperit pöksyissä kun ilkeät äidit ei antaneet rahaa siteisiin. Vähän semmosia tynnyrissä kasvaneita ja avuttomia tylleröitä muutenkin.😂
Jopa sota-aikaan 40-luvulla lienee ollut paremmin.V*ttu mikä dille olet. Kehtaatkin pilkata tapahtunutta. Tuo oli totisinta totta mulle ja valtavan monelle muullekin. Saisit hävetä. Onko nyt hauskaa, voit vielä nauraa ilkkumisnaurua, hih hih ?
Hyvin poikkeuksellista ja ikävää jos on joutunut kulkemaan vessapaperit hosuissa kuukautisten aikaan. Olen 70-luvun tyttöjä enkä tunne ketään jolla olisi ollut tuollaista. Tytöillä oli allwaysit ja ob:t käytössä.
Sitä tapahtuu yhä, tänäkin päivänä. Etkä varmaan tietäisi sitä, jos tuntisitkin jonkin tällaisen teinitytön.
Kuukautisköyhyys on asian nimi, aikaansa seuraavat ovat siitä kuulleet puhuttavan. Briteissä sitä on tutkittukin, ja osa tytöistä pinnaa joka kuukausi koulusta pahimman tai pahimmat vuotopäivät, koska heillä ei ole kunnon kuukautissuojia.
Köyhissä Afrikan maissa tyttöjä on saatu sitoutettua koulunkäyntiin sillä, että tytöt saavat joka kuukausi koulusta terveyssidepaketin.
Sitä tapahtuu myös täällä Suomessa, yhä tänään. Se on yksi tyttöjen kaltoinkohtelun muoto, eikä sen syynä yleensä ole perheen rahan vähyys. Ratkaisuksi osa poliitikoista on ehdottanut, että kouluissa pitäisi jakaa ilmaisia kuukautissuojia.
Tälle ilmiölle voi ihan vapaasti nauraa ja sanoa ettei se ole totta. Samalla voi jäädä miettimään, kuka tässä tarinassa on se tynnyrissä kasvanut.
Joku afrikkalainen heimo eristi (ja eristää?) naiset kuukautisten ajaksi. Joutuvat asumaan joitakin päiviä yksin majassa ja pois pääsee, kun veri ei enää vuoda. Kuulostaa äkkiseltään kamalalta, mutta ehkä se on kunnioittavaa muita kohtaan, ettei veri ja kärpäslauma ole kaikkien riesana.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani antoivat meille alkoholiakin alle kouluikäisenä.
Tätä suomalaista tapaa olen ihmetellyt. Olisi eri asia, jos lapsille ostettaisiin alkoholia ruokajuomaksi, mutta käsittääkseni lapsille annetaan juomat kunnon päihtymistä varten. Eikö se ole laitonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain ketjusta, että myös - 80 luvun kasvatus on väärä ja vasta - 90
luvun kasvatus on oikea.
Kaikki ne on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kertoili että 70-luvulla oli ihan yleinen ohje kasvattaa lasta "ilman kontaktia", etäännyttävästi. Ihan neuvolassa ja lehdistössä olisi neuvottu, ettei lasta saa/kannata ottaa syliin kuin korkeintaan neljän tunnin välein syöttöä varten. Vauvan tulee oppia tyynnyttämään siis itse itsensä. Vauvan tulee antaa itkeä ja huutaa kunnes oppii tyynnyttämään itsensä. Vauvaa ei tule syöttöjen lisäksi huomioida tai lohduttaa, katsekontaktia, sylittelyä, leikittämistä jne. tulee välttää. Jos vauvaan kiinnittää liikaa huomiota, se oppii vaativaksi ja huomionhakuiseksi, itsekkääksi.
Äitini kertoi noudattaneensa vain ohjeita ja paheksui edelleen kun jotkut hänen siskoistaan olivat hellitelleet omaa vauvaansa. Isänikin oli kuulemma ottanut minuun kontaktia vauvana mutta sen oli äitini saanut ivaamalla pian loppumaan.
Tuttavaperhe Saksasta noudatti näitä samoja metodeja vielä 80-luvulla. Olisiko siis jotain saksalaisperäistä kasvatusoppia, tietääkö joku? Onko jollakin pääsyä 70-luvun kasvatusoppikirjoihin tai aikakauden lehtiin, onko joku kotiliesi silloin ilmestynyt ja ohjeistanut emäntiä helppoon lastenkasvatukseen?
Suomeenhan Arvo Ylppö toi tämän neljän tunnin syöttövälin ja vauvan "opettamisen pois itsekkyydestä" jo 1930-luvulla. Ylpöllä oli tiedemaailman suhteet nimenomaan Saksan suuntaan, joten sieltä se varmaan juontaa juurensa. Osansa on myös sillä, että Suomi oli vielä aika nuori kansakunta 1900-luvun alkupuoliskolla, ja vallalla oli sellainen kunnon kansalaisen ihanne, johon lapsia tuli kasvattaa. Terveyttä ja hyvinvointia ajateltiin saatavan lasten karaisemisella, näin heistä kasvaisi voimakas ja terve kansakunta. Tällaisten ihanteiden saavuttamiseksi ihmisiä ja eritoten äitejä valistettiin ja kannustettiin, neuvolalaitos kehittyi jne. Toki Suomessa oli köyhää ja takapajuista, joten oli sillä valistuksella paikkansakin. Mutta ne menetelmät, joilla siihen kunnon kansalaisen ihanteeseen pyrittiin, olivat juurikin karaisu, etäännyttäminen ja tietynlainen sotilaalliselta vaikuttava kuri. Ja kun ottaa huomioon tavallisen kansan koulutustason, niin se kunnan lääkäri ja terveydenhoitaja oli suurin piirtein jumalasta seuraava, joten heidän sanojen mukaisesti toimittiin. Itse olen ajatellut sitä häpeällä kasvattamista, että olisiko sillä juurensa ainakin osaksi myös tässä? Hävettiin jos terveydenhoitaja jostain joutui huomauttamaan, tai ei oltu osattu toimia "oikein", ja sitten se oma häpeän tunne kohdistettiin siihen lapseen, kun se ei ollut "oikeanlainen"? En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuiseksi tultuani kysyin äidiltäni, miksi ei koskaan kertonut menkoista, tai siteitä en saanut. Hän kertoi vakuuttavasti, että oli siinä luulossa, että koulu hoitaa ne asiat, näin hänelle oli kerrottu.
Ei kyllä koulu hoitanut asiaa 80-luvulla, tiedä sitten onko jossakin tai jonakin vuosikymmenenä näin ollut. Ehkä tämä on ollut laajalle levinnyt väärinkäsitys tai aiemmin jo poistunut käytäntö?
Äitisi valehteli sinulle.
Itselle vasta pari vuotta sitten selvisi, että molemmat vanhempani valehtelevat menneistä tapahtumista minkä kerkiävät. Samalla alkoi selvitä monia asioita menneisyydestäni ja itsestäni. Oli pakko hyväksyä, että mulla on persoonallisuushäiriöiset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Joku toivoi, että joku toimittaja tekisi tästä ketjusta jutun lehteen.
Miksette yhdistä voimianne ja tekisitte vaikka kirjan. Täällä on paljon taidokasta kirjoitusta ja kuvausta sen ajan nuoren naisen äiti suhteesta.Siitä tuli mieleen, kun katsoin haastattelua aikoinaan televisiosta Helena Jouppilasta, kun hän oli kirjoittanut kirjan elämästään. Hän kertoi, että
ennen kuin aloitti kirjoittamaan kirjaansa, niin hän oli kertonut elämästään
juuri tällaisella vastaavalla keskustelupalstalla. Hän oli kirjoittanut paljon
kommentteja. Se oli ollut hyvää harjoittelua kirjaa varten.
Televisiossa näytettiinkin tällaista vastaavaa sivustoa hänen kirjoituksistaan.
Mutta se on ollut joku muu ketju, koska hänen äitinsä on syntynyt v. 30 ja neloset parikymmentä vuotta myöhemmin. (Itselläni on myös se kirja).Hänkin halusi, että kulissien takainen elämä tulee julki.
Kuten ketjussa on jo todettu, niin asiaa pitäisi ihan tutkia. Mieluusti sekä kvalitatiivinen, että kvantitatiivinen osuus. Eli haastattelemalla tilastot ja myös tarinat keruuseen. Vain tieteellinen tutkimus voi validoida meidän kaikkien yhteisen kokemuksen tulevien polvien ihmeteltäväksi. Toivottavasti joku väikkärintekijä ottaa tästä kopin... graduksi taitaa aihe olla liian laaja ja pitkällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat joukolla kirjoittavat kuinka he kulkivat vessapaperit pöksyissä kun ilkeät äidit ei antaneet rahaa siteisiin. Vähän semmosia tynnyrissä kasvaneita ja avuttomia tylleröitä muutenkin.😂
Jopa sota-aikaan 40-luvulla lienee ollut paremmin.V*ttu mikä dille olet. Kehtaatkin pilkata tapahtunutta. Tuo oli totisinta totta mulle ja valtavan monelle muullekin. Saisit hävetä. Onko nyt hauskaa, voit vielä nauraa ilkkumisnaurua, hih hih ?
Hyvin poikkeuksellista ja ikävää jos on joutunut kulkemaan vessapaperit hosuissa kuukautisten aikaan. Olen 70-luvun tyttöjä enkä tunne ketään jolla olisi ollut tuollaista. Tytöillä oli allwaysit ja ob:t käytössä.
Sitä tapahtuu yhä, tänäkin päivänä. Etkä varmaan tietäisi sitä, jos tuntisitkin jonkin tällaisen teinitytön.
Kuukautisköyhyys on asian nimi, aikaansa seuraavat ovat siitä kuulleet puhuttavan. Briteissä sitä on tutkittukin, ja osa tytöistä pinnaa joka kuukausi koulusta pahimman tai pahimmat vuotopäivät, koska heillä ei ole kunnon kuukautissuojia.
Köyhissä Afrikan maissa tyttöjä on saatu sitoutettua koulunkäyntiin sillä, että tytöt saavat joka kuukausi koulusta terveyssidepaketin.
Sitä tapahtuu myös täällä Suomessa, yhä tänään. Se on yksi tyttöjen kaltoinkohtelun muoto, eikä sen syynä yleensä ole perheen rahan vähyys. Ratkaisuksi osa poliitikoista on ehdottanut, että kouluissa pitäisi jakaa ilmaisia kuukautissuojia.
Tälle ilmiölle voi ihan vapaasti nauraa ja sanoa ettei se ole totta. Samalla voi jäädä miettimään, kuka tässä tarinassa on se tynnyrissä kasvanut.
Joku afrikkalainen heimo eristi (ja eristää?) naiset kuukautisten ajaksi. Joutuvat asumaan joitakin päiviä yksin majassa ja pois pääsee, kun veri ei enää vuoda. Kuulostaa äkkiseltään kamalalta, mutta ehkä se on kunnioittavaa muita kohtaan, ettei veri ja kärpäslauma ole kaikkien riesana.
Hindulaisuuteen kuuluu tuo käytäntö. Intiassa tekevät noin.
Herranjestas miten oli mutsille tärkeää mitä ihmiset ajattelee!! En muuta kuullutkaan lapsena ja nuorena 80-90-luvuilla! Et saa värjätä tukkaa punaiseksi, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Et saa kolmansia reikiä korviisi, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Et mene kouluun tuon näköisenä, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Ihan sama mistä oli kysymys ja välillä jopa faijan tekemiset ja tekemättäjättämiset oli sitä yhtä ja samaa ”mitä ihmisetkin ajattelee” ja ”maine menee”. Voi v***u ja syvä huokaus. Ei hän ole vieläkään siitä ajatusmallista päässyt, vaikka aina sanon hänelle että mitä ihmeen väliä sillä on mitä ihmiset ajattelee. Todennäköisesti eivät mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ahkera lukiolainen ja kävin töissä viikonloppuisin ja loma-aikoina. Maksoin oppikirjat ja vaatteet, ajokortin ja harrastukset ym. Kun kesä koitti, lähdin lavatansseihin. Siitä tuli hirveä show, kun palasin yöllä kotiin. Olin selvinpäin ja ihan asiallinen. Äiti huusi "Sinä senkin h...ra! Kaikille äijille antaa persettä!" Olin aivan järkyttynyt äidin käytöksestä. Tuon tapauksen jälkeen päätin, että heti yo- kirjoitusten jälkeen lähden lapsuuden kodistani.
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas miten oli mutsille tärkeää mitä ihmiset ajattelee!! En muuta kuullutkaan lapsena ja nuorena 80-90-luvuilla! Et saa värjätä tukkaa punaiseksi, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Et saa kolmansia reikiä korviisi, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Et mene kouluun tuon näköisenä, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Ihan sama mistä oli kysymys ja välillä jopa faijan tekemiset ja tekemättäjättämiset oli sitä yhtä ja samaa ”mitä ihmisetkin ajattelee” ja ”maine menee”. Voi v***u ja syvä huokaus. Ei hän ole vieläkään siitä ajatusmallista päässyt, vaikka aina sanon hänelle että mitä ihmeen väliä sillä on mitä ihmiset ajattelee. Todennäköisesti eivät mitään.
Minä tulkitsin tuon kyllä tekosyyksi. Siis äiti itse ei ole sitä punaista tukkaa hyväksynyt, niin puristi sitten häpeäntunteella uhkaamalla olemaan just kuten äiti käskee. Kun muuten kaikki, ihan kaikki AJATTELEE koko ajan sitä sinun punaista tukkaasi, ja mietipä miltä se sitten tuntuu, nih!
Voihan se olla jokin epäterve persoonallisuuden piirrekin, että ulkoistaa omat ajatuksensa ”ihmisille”, ikään kuin kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas miten oli mutsille tärkeää mitä ihmiset ajattelee!! En muuta kuullutkaan lapsena ja nuorena 80-90-luvuilla! Et saa värjätä tukkaa punaiseksi, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Et saa kolmansia reikiä korviisi, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Et mene kouluun tuon näköisenä, kun mitä ihmisetkin ajattelee. Ihan sama mistä oli kysymys ja välillä jopa faijan tekemiset ja tekemättäjättämiset oli sitä yhtä ja samaa ”mitä ihmisetkin ajattelee” ja ”maine menee”. Voi v***u ja syvä huokaus. Ei hän ole vieläkään siitä ajatusmallista päässyt, vaikka aina sanon hänelle että mitä ihmeen väliä sillä on mitä ihmiset ajattelee. Todennäköisesti eivät mitään.
Minä tulkitsin tuon kyllä tekosyyksi. Siis äiti itse ei ole sitä punaista tukkaa hyväksynyt, niin puristi sitten häpeäntunteella uhkaamalla olemaan just kuten äiti käskee. Kun muuten kaikki, ihan kaikki AJATTELEE koko ajan sitä sinun punaista tukkaasi, ja mietipä miltä se sitten tuntuu, nih!
Voihan se olla jokin epäterve persoonallisuuden piirrekin, että ulkoistaa omat ajatuksensa ”ihmisille”, ikään kuin kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta.
En ole tuon ensimmäisen kommentin kirjoittaja, mutta myös minun äidilleni oli todella tärkeää mitä muut ajattelee. "Mitähän ne naapuritkin ajattelee" oli todella tuttu fraasi, minkä lisäksi myös kaikenlainen tuhahtelu ja muunlainen ei sanaton -viestintä. Kaikessa tavallaan pelattiin sillä häpeän tunteella. Häpeä siitä että lapsi ei käyttäytynyt tai ollut jotenkin ääneen puhumattomien normien mukainen. Normien, jotka olivat isoksi osaksi myös kuviteltuja, äidin itsensä omassa mielessään omaksumia, eikä niinkään ympäristön asettamia. Toki se naapurikyttäys oli myös vahvasti osa elämää, ei kokonaan ollut kyse äidin omista normeista.
-76 syntynyt, sain korvikset ekalla tai tokalla, mutta sinisiä kiviä niihin harjoituskorviksiin en saanut valita vaan piti ottaa mahdollisimman näkymättömät (kirkkaat) , mitä se opettajakin nyt ajattelee. Jossain vaiheessa ala-asteella kävin itse parturissa minkä äiti maksoi, tulin kotiin niin hän ITKI koska olin leikannut liian lyhyeksi (polkakaksi), voi kauhea, ei sulle sovi ja itkua....kiitos itsetunnon kohottamisesta. Koulussa kannustettiin jäämään jumppakerhoon, kotona huudettiin kun tulin myöhässä ja ivallisesti sanottiin että en MÄ missään jumpassa ole ollut (aina ylipainoinen, syön tukahduttaakseni tunteet). Ylä-aste aikoina alkoi aerobic tunteja, sanoin meneväni " et SÄ sellaista jaksa" oli kommentti. Vielä 35 vuotiaana tulin vahingossa maininneeksi että oltiin työporukalla ulkomaan edustuksen kanssa syömässä "mitä SÄ siellä siellä teit? " . Pidän omien asioiden puhumisen minimissä, säästä voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä tytär kirjoitti:
Kiitos ketjusta ja teksteistä!
Pakko oli itsekin kirjoittaa sitten. Oma äiti-suhteeni 70-luvun lapsena on melko vastaava. Aina piti/pitää olla iloinen ja kuunnella sen juttuja, omat ei sitä kiinnosta. Sillä on kaikki aina huonommin kun muilla, kukaan muu ei hoida, välillä, murehdi tai varsinkaan siivoa kuten se. Ei valvo öitä peläten noh ihan mitä vaan kunhan huomiota saa.
- poistin osan tekstistä, koska kommentoin vain loppua -Niin säälittävä olen että pidän yhteyttä. Se syö kyllä sen ainoan vapaapäivän mikä viikossa on ja sen jälkeen olen ihan loppu kun vaan myöntelen valituksia. (Pakko maksaa velkoja liialla/monella työllä)
Koita keksiä sille vapaapäivälle jotain aidosti KIVAA tekemistä? Voimia! Ei ole mitään sosiaalista tai muuta pakkoa olla tekemisissä kenenkään ihmisen kanssa, josta ei saa mitään aidosti. Säälittävänä en sua pidä vaan luulisin, että et vain osaa elää toisin, koska sut on tuohon tilanteeseen ajautettu väkisin. Voisit kumminkin antaa itsellesi loman äidistä? Noin alkuun vaikka ...lopun iäksi?
Kiitos, niinhän sitä pitäisi. =/
Vasta kiistelin sen kanssa siitä, kun uskoi viemärinsukitushuijausfirmaa eikä meitä jotka ollaan typeriä ja aina väärässä ja maksaa nyt siitä pakkomyynnistä 18 000€. Vaikka myymässä sitä taloa!!! Mutta hei, se on oikeassa, ja meinaa saada ne rahat takaisin ostajalta. Joka todennäköisesti purkaa talon.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiseksi tultuani kysyin äidiltäni, miksi ei koskaan kertonut menkoista, tai siteitä en saanut. Hän kertoi vakuuttavasti, että oli siinä luulossa, että koulu hoitaa ne asiat, näin hänelle oli kerrottu.
Ei kyllä koulu hoitanut asiaa 80-luvulla, tiedä sitten onko jossakin tai jonakin vuosikymmenenä näin ollut. Ehkä tämä on ollut laajalle levinnyt väärinkäsitys tai aiemmin jo poistunut käytäntö?
Äitisi valehteli sinulle.
Itselle vasta pari vuotta sitten selvisi, että molemmat vanhempani valehtelevat menneistä tapahtumista minkä kerkiävät. Samalla alkoi selvitä monia asioita menneisyydestäni ja itsestäni. Oli pakko hyväksyä, että mulla on persoonallisuushäiriöiset vanhemmat.
Tämä! Mun vanhemmat valehtelee aivan kaikesta. Toinen narsisti joten siltä sen ”ymmärtää” mutta toinen vaan heikko ja tahdoton narsistin palvelija. Tämä heikko sitten valehtelee kaikki narsistin perseilyt aivan muuksi. Meitä lapsia hakattiin satoja kertoja, ja vanhemmat väittää kirkkain silmin että mitään väkivaltaa ei ikinä ole ollut, te lapset keksitte valemuistoja.
Samoin on valehdeltu kaikesta muustakin liittyen suvun omaisuuden hankkimiseen (narsisti kieroili vaikka väitti ostaneensa jne).
Sukulaisilta saanut kuulla asioiden oikean laidan ja on todella järkyttävää miten tämä narsisti on kohdellut paitsi omia lapsiaan ja puolisoaan, myös koko sukuaan. On tehnyt niin hirveästi tuhoa ja silkkoja RIKOKSIA ettei mitään rajaa. Kaikki pelkää sen k0stamista (on aivan järkyttävän k0stonhimoinen) ja siksi suku on painanut villasella asiat. Ne omat vanhemmat valehtelee minkä kerkeää että ”suku kiusaa heitä”. Yeah right..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku toivoi, että joku toimittaja tekisi tästä ketjusta jutun lehteen.
Miksette yhdistä voimianne ja tekisitte vaikka kirjan. Täällä on paljon taidokasta kirjoitusta ja kuvausta sen ajan nuoren naisen äiti suhteesta.Siitä tuli mieleen, kun katsoin haastattelua aikoinaan televisiosta Helena Jouppilasta, kun hän oli kirjoittanut kirjan elämästään. Hän kertoi, että
ennen kuin aloitti kirjoittamaan kirjaansa, niin hän oli kertonut elämästään
juuri tällaisella vastaavalla keskustelupalstalla. Hän oli kirjoittanut paljon
kommentteja. Se oli ollut hyvää harjoittelua kirjaa varten.
Televisiossa näytettiinkin tällaista vastaavaa sivustoa hänen kirjoituksistaan.
Mutta se on ollut joku muu ketju, koska hänen äitinsä on syntynyt v. 30 ja neloset parikymmentä vuotta myöhemmin. (Itselläni on myös se kirja).Hänkin halusi, että kulissien takainen elämä tulee julki.
Kuten ketjussa on jo todettu, niin asiaa pitäisi ihan tutkia. Mieluusti sekä kvalitatiivinen, että kvantitatiivinen osuus. Eli haastattelemalla tilastot ja myös tarinat keruuseen. Vain tieteellinen tutkimus voi validoida meidän kaikkien yhteisen kokemuksen tulevien polvien ihmeteltäväksi. Toivottavasti joku väikkärintekijä ottaa tästä kopin... graduksi taitaa aihe olla liian laaja ja pitkällinen.
Kukaan ei uskalla alkaa tutkia tätä koska suuria ikäluokkia pelätään. Ei kukaan tutkija uskalla asettua alttiiksi some-lynkkaamiselle ja suurten ikäluokkien raivolle!
Kotirauha kirjoitti:
Olin ahkera lukiolainen ja kävin töissä viikonloppuisin ja loma-aikoina. Maksoin oppikirjat ja vaatteet, ajokortin ja harrastukset ym. Kun kesä koitti, lähdin lavatansseihin. Siitä tuli hirveä show, kun palasin yöllä kotiin. Olin selvinpäin ja ihan asiallinen. Äiti huusi "Sinä senkin h...ra! Kaikille äijille antaa persettä!" Olin aivan järkyttynyt äidin käytöksestä. Tuon tapauksen jälkeen päätin, että heti yo- kirjoitusten jälkeen lähden lapsuuden kodistani.
Olin myös mitä kunnollisin tyttö enkä ikinä koskaan tehnyt oikeasti mitään mitä olisi pitänyt hävetä. En ollut edes kahden kesken kenenkään pojan tai miehen kanssa . Toisaalta äidin mielestä olisi pitänyt olla poikaystävä mutta toisaalta se oli s...... tanasta.
Aloin sitten seurustella tulevan mieheni kanssa ja nuori kaunis ihastus oli äitini mielestä panemista alusta loppuun. Oikeasti seurustelimme useita kuukausia ennen ensimmäistä seksikertaa. Äitini mielestä kaikki miehet ovat vain sen yhden asian perässä. No mikä naisia sitten kiinnostaa miehissä? Kyllähän naisiakin vetää se miehen kanssa tapahtuva seksi.
Alue: Aihe vapaa
Aivan kuin minä olisin tämän kirjoittanut! Toki minun äitini ei ole muuttunut luonteeltaan tippaakaan.