Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kawasakin tauti

18.02.2008 |

Hänelle nousi heti korkea kuume yli 39 astetta. Perinteiset flunssa oireet puuttuivat. Erittäin rauhaton ja itkuinen. Menimme terveyskeskukseen, ja keuhkoissa ei muutoksia. Onneksi otettiin pika crp ja se näytti jo silloin 120. Meidät passitettiin sairaalaan. Epäilivät virtsatieinfektiota. Calmette rokotusjäljen ympärille alkoi muodostua punainen läiskä. Laitettiin tippaletkut

päähän ja aloitettiin antibiootit. CRP silti nousi koko ajan. Menimme siis lauantaina lääkäriin ja sunnuntaina nousi tuo läikkä. Puhuin siitä lääkäreille, koska pelkäsin että poikaa on punkki purassut. No sunnuntaina sairaalassa ollut lääkäri kyseli onko ilmaantunut nokkosihottumaa, ja suostuuko poika kävelemään. Sanoin, että oireita ei ole. Mutta illalla nousi ihottuma ja poika ei suostunut enään kävelemään. Lisäksi suu ja kurkku erittäin arka. Yö oli tosi rauhaton. Maanantai aamulla konsultoivat sydänlääkäriä, joka teki diagnoosin Kawasakista joka on pienten verisuonten tulehdustauti. Itsestään rajoittuva, johon antibiootit eivät tehoa. CRP oli jo 320. Sydän ultrattiin-->pientä muutosta mutta ei mitään pahaa. Aloitettiin heti aspiriini ja jatkettiin myös antibiootit

varmuudeksi plus kipulääkkeet. Ruoka ei pysynyt sisällä. Ei myöskään neste, poika erittäin kipeä. Nesteet letkuista, siinä vaiheessa kaksi letkua päässä. Tiistaina saatiin immonuglobuliini hoito letkujen kautta (erittäin kallis hoito).

Ei tehonnut. Kuume jatkui ja CRP:tä ei enään mitattukaan koska se oli jo pilvissä. Sydän ultrattiin taas ja uusi immunoglobuliinihoito torstaina. Ei muutosta, vaan tilanne oikeastaan paheni. Poika vaan uikutti ja lopetti kokonaan

liikkumisen. Epäiltiin atriittia. Lähetettiin lastenklinikalle, koska siellä reumalääkärit. Ei kuitenkaan aloitettu heti kortisonia. Tilanne vain paheni, kunnes onneksi yökkö vaati lääkäreitä aamulla paneutumaan tapaukseen kunnolla.

10.päivä ja sitten aloitettiin kortisoni. Seuraavana päivänä punasoluja suoraan suoneen, koska pojalla hb putosi alle 80. Vasta tämän jälkeen poika alkoi osoittaa elpymisen merkkiä. Söi aluksi sormenpäästä. Opetteli uudestaan

liikkumaan. Oltiin sairaalassa kaikenkaikkiaan 15 päivää. Poika söi puolivuotta aspiriinia ja kolme kuukautta kortisonia. Sydän ultrattiin useasti, mutta on saanut nyt terveen paperit.

En voi kuitenkaan olla niinkuin hän olisi terve. Vieläkin sitä miettii, tuleeko sydämeen vikaa vielä vanhempana

tai puhkeaako reuma hänelle helpommin.



Lyhkäisesti vielä kawasakista.

Pienten verisuonten tulehdustauti, joka on itsestään rajoittuva.

Suomessa ilmaantuu n.20-30 kpl vuosittain.

50 prosenttia sairastuneista voi kuolla aneuresman ja 25 prosenttia voi saada atriitin.

Hoitona siis tuo immunoglubuliinihoito ja aspiriini.

Yleisin 1-vuotiailla pojilla, mutta on myös vanhemmilla ihmisillä. Ja voi tulla myös uudestaan.

Kukaan ei tunne taudin syntyä, mutta diagnosoinut Japanissa herra kawasaki joskus 60-luvulla. Yleinen tauti Japanissa.

Yleisiä oireita: punainen läikkä rokotusarven ympärillä

mansikkakieli

ylähengitystieinfektiot

ihottuma

arkuutta jalkapohjissa

kova kuume

korkea tulehdusarvo

silmäoireet

sydänoireet

kivut nivelissä, ja paisuneet sormet

muutoksia kynsissä jne.

Nämä on siis nyt ulkomuistista. Ja aikaa jo viisi vuotta.

Jos löytyy muita kohtalotovereita niin vastailkaa. Tämä on kuitenkin aika harvinainen tauti. Jaksamista kaikille kawasakin

sairastaneille

:x

Kommentit (31)

Vierailija
1/31 |
22.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai kun on niin hyvä olla nyt...oltiin viimeisessä sydänkontrollissa lasten polilla. Ja todettiin että sydämessä ei ole mitään häikkää. Ai että me ollaan nyt onnellisia

Poika ajoi viimeviikolla pyörää kun tehtiin rasitus ekg, ja mitään epätavallista ei löytynyt. Sydän on myös ultrattu pariin kertaan ja labroja otettu.

Mistään ei kuitenkaan voi olla varma, vaikka mitään ei nyt näykkään ja kuulu. Täytyy siis olla varpaisillaan, ja kuulemma ei kannata tätä tautia unohtaa koskaan. Voi vanhempana olla kuitenkin riski sairastua sepelvaltimotautiin. Liikuntaa täytyy muistaa harrastaa säännöllisesti ja syödä terveellisesti.

Uutta tietoa on sen verran, että nykyään ovat sitä mieltä että kawasaki olisi perinnöllistä. Ja sitä siis olisi tietyissä suvuissa enemmän. Sen vain laukaisee jokin virus.

Tämä meidän osalta nyt, ja hyvää alkavaa syksyä kaikille! :x

Vierailija
2/31 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kertokaapa mulle Kawasakin taudista. Syyna kiinnostukseen tahan lastentautiin on etta minulla itsellanin epaillaan olleen se lapsena, tosin silloin 70-luvulla sita ei tunnettu Suomessa edes Helsingissa Lastenklinikalla vaan minun tapauksessani se diagnosoitiin laakeainereaktioksi aspiriinille (ironista, koska aspiriinihan on kaypa laake Kawasakin tautiin)... Oireet senaikaisten sairaalapapereiden mukaan kuitenkin tasmaavat, eli kuumetta n. viikon, turvonneet kaularauhaset, ihottuma (kuoriutuva etenkin sormisssa), voimakas ihottuma huulissa/suussa, punainen, nystyrainen " mansikkakieli" , korkea senkka, liian paljon trombosyytteja... Lisaksi mulla viime vuosina ilmennyt kaikenlaista verisuonistoon liittyvaa haikkaa (mm. munuaisvaltimon ahtauma) ja sitakin epaillaan nyt sitten hoitamattoman Kawasakin taudin jalkiseuraukseksi. Ajattelin etta taalta ehka loytyy jotain tietoa, lastentaudista kun on kyse. Eli kaikki tiedot kehiin, seka omalta kokemuspohjalta etta taalla kirjoittelevilta laakareilta (amih ja irinavir ainakin). Kiitos jo etukateen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/31 |
19.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun isosiskoni sairasti kyseisen taudin 80-luvulla ja se kyllä silloin jo osattiin diagnosoida ja hoitaa. Olin itse silloin aika pieni, mutta muistan, että siskoni oli sairaalassa jonkin aikaa ja kotiin päästyään hänellä oli mukana hervottoman kokoinen ruskea lasipurkki aspiriinia, jota sitten pisteli monta pilleriä päivässä pitkän aikaa. Sydän hänellä kai ultrattiin tai ainakin muistan, että joku kuva sydämestä oli hänellä seinällä muistona. Sinänsä oli harvinaista, että siskoni oli sairastuessaan jo teini-ikäinen, kun yleensä sairastuneet ovat kai pieniä lapsia.

Taudista ei ole ollut mitään oireita tai jälkiseurauksia tuon jälkeen.



Tällaiset muistot minulla on Kawasakista.

Vierailija
4/31 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taitaa olla niin etta kun taudin esiintymistiheys on n. 1:5000 (valkoihoisesessa vaestossa) etta kokemuksesi jaavatkin talla palstalla ainoiksi joista saan kuulla. ;-) Tosiaan suurimmalle osalle ei tule Kawasakin taudista mitaan jalkioireita, valtimonpullistumia jne. Ja nykyaan koska hoitona kaytetaan immunoglobuliinia aspiriinin lisaksi niin niita tulee entista pienemmalle osalle. Mulla nyt vain epaillaan noita sydanvaltimomuutoksia koska mulla on myos muualla valtimoissa sellaista haikkaa etta viittaisi lapsena sairastettuun Kawasakin tautiin, noiden oireiden lisaksi (ja kuulemma jos tuhoja on muissa valtimoissa taudin jalkeen niin niita on jarjestaan myos sydanvaltimossa).



Mutta ihan kaikille alle 8-vuotiaiden aideille ja isille (ja vanhempienkin, vaikka yleensa tauti iskeekin pikkulapsiin) viestina etta on hyva tutustua Kawasakin taudin oireisiin koska nopea immunoglobuliinin saaminen on ensiarvoisen tarkeaa; Kawasakin tauti on kuulemma kehittyneissa maissa pienten lasten sydaninfarktien paasyy nykyaan.

Eli jos lapsellasi on kuumetta, ihottumaa (erityisesti suun ja huulien alueella; ihottuma " kuoriutuu" erityisesti sormista myohemmassa vaiheessa); punainen, nystyrainen " mansikkakieli" , kaulalla isoja imusolmukkeita, molemminpuolinen silmatulehdus (tai ainakin suurin osa naista oireista, aina kaikki eivat esiinny samanaikaisesti), niin suosittelen lampimasti pikaista laakarikayntia ja Kawasakin taudin mahdollisuudesta kysymista (kaikki laakaritkaan eivat sita valttamatta tule ajatelleeksi).

Vierailija
5/31 |
11.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!



Kiva kuulla, että teilläkin oli kaikki kunnossa. =)



Mekin kävimme pojan kanssa elokuussa viimeisessä kawasaki-kontrollissa ja kaikki tuntui olevan kunnossa.

Saimme ns. terveen paperit, mutta myös muistutuksen kera, että sairautta ei kannata unohtaa kokonaan...



Tuo oli kyllä ihan uusi tieto mulle, et vois olla perinnöllinen sairaus.



Mut iloista syksyä toivottelen kaikille! =)

Vierailija
6/31 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän oli sairastuttuaan vain 6kk-ikäinen, mutta selvisi ilman minkäänlaisia jälkioireita. Osaksi varmasti sen takia, että menimme heti korkean kuumeen ilmaannuttua yksityiselle lääkäriin ja kokenut lastenlääkäri osasi lähettää meidät heti sairaalaan. Sairaalassa vauvamme sai viisi päivää antibiootteja, mutta ne eivät tietysti auttaneet ja muiden oireiden ilmaannuttua lääkärit osasivat määritellä, että kysymys on Kawasakin taudista.



Tytär on nyt 3.5v ja kuten sanoin, täysin terve. Onneksi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/31 |
05.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkoi tosiaan pitkähköllä kuumeella (oisko ollut viikon niin, että välillä oli jo kuumeeton päiväkin), mutta muita oireita pojalla ei ollut (nuha oli ja luultiin, että on kuumeessa sen takia). Tai oli muita oireita, mutta ei tajuttu niitä. Käytin pojan ensin terveyskeskuksessa tutkituttamassa korvat, enkä enää muista, oliko pojalla silloin korvatulehdus vai ei. Mitään erikoista lääkäri ei huomannut. Parin päivän päästä vein pojan yksityiselle lastenlääkärille, kun pojan jalkoja alkoi särkeä kamalasti, eikä voinut kävellä tai seistä kunnolla. Pojasta otettiin labrakokeet ja tulehdusarvot oli tosi korkeat.



Saatiin lähete Lastenklinikan päivystykseen, missä oltiin klo 18 ma-iltana. Klo 24 poika pääsi vihdoin lääkärin luokse (sitä ennen muutama sairaanhoitaja tutki poikaa) ja klo 01 saatiin käsky/kehoitus jäädä osastolle yöksi. Poikaa tutki seuraavien parin päivän aikana tosi moni lääkäri ja mun ymmärryksen mukaan pojalla epäiltiin noiden jalkojen takia ensin reumaa. Oltiin sairaalassa koko ajan ja oisko ollut ti-iltana tai ke-aamuna, kun lääkärit tekivät diagnoosin Kawasakin taudista. Poika sai tiputuksella (vai tipalla, olen tosi huono näissä sairaalatermeissä) jotain lääkettä (en muista nimeä) ja heti, kun alkoi saada sitä, pystyi taas kävelemään normaalisti! Vielä keskiviikkona meille sanottiin, että voi olla poika joutuu olla sairaalassa jopa 2 viikkoa, mutta toipuminen alkoikin niin nopeasti, että päästiin kotiin jo torstaina. Lääkkeinä oli se Aspirin (vai Asperin) ja silmätippoja silmätulehduksen takia (joka liittyi myös tohon tautiin). Sydän ultrattiin tosi monta kertaa ja otettiin EKG:tä. Kuukauden päästä oli muistaakseni eka kontrolli ton sydämen ja silmien takia ja oisko vuoden sisällä ollut vielä 1-2 kontrollia. Mitään jälkiseuraamuksia tosta ei pojalle jäänyt (toivottavasti ei myöhemmin ilmenekään). Nyt on terve kohta 5-vuotias.

Vierailija
8/31 |
05.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

hoitamattomana Kawasakin tauti voi johtaa lapsen sydäninfarktiin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/31 |
06.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksista! Sen halusin viela sanoa etta nykytietamyksen mukaan Kawasakin tauti saattaa aiheuttaa pitkalla (siis jopa kymmenien vuosien) aikavalilla lisaantynytta taipumusta valtimonkovettumatautiin vaikka varsinaisia sydanoireita ei silloin alkuvaiheessa olisi ollutkaan. Eli te joiden lapsilla on diagnosoitu Kawasaki niin heidan olisi erityisen tarkeaa valttaa tulevaisuudessakin kaikkia sydan- ja verisuonitautien riskitekijoita (ts. ylipaino, liikkumattomuus, rasvainen ruokavalio, tupakointi...) ja noudattaa mahdollisimman terveita elamantapoja, harrastaa urheilua, syoda terveellisesti (karppaus tms. ei sovi valtimotautiselle), ja pysya tupakoimattomana, varsinkin jos suvussa on viela taipumusta valtimonkovettumatautiin. Tarkoitus ei ole pelotella vaan olisin vain itse toivonut etta minulla olisi ollut tama tieto jo lapsena, niin olisi tullut elettya huomattavasti terveemmin... Itsella viela tutkimukset mahdollisista Kawasakin aiheuttamista valtimovaurioista kesken (eika tuo Kawasakin diagnoosikaan nain 32 vuotta jalkikateen tietysti voi koskaan olla 100% varma) mutta sen verran huolissaan tuntuvat laakarit olevan etta katsovat seka sydamen etta aivojen (mulla on tosin ollut muutama mahdollinen TIA eli " mini-aivohalvaus" ) verenkiertoa lapi. Ei ihan sita mita olisin odottanut 37-vuotiaana itselleni tapahtuvan. :-(

Vierailija
10/31 |
12.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika nyt 6v on valitellut muutaman kerran ulkoriehunnan jälkeen sydänalaansa. Itsekin eka ajattelin, että poikaa pistää. Mutta eilen näin ihan livenä kuinka piti kauan aikaa sydämen alta kiinni. Tänään tilasin heti lääkärin, jonne ollaan menossa ensi keskiviikkona. Mietin vain, onko kenenkään lapselle tullut sydänvikaa vaikka onkin julistettu terveeksi kawasakista? Että nyt pelottaa ihan hirveesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/31 |
13.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

...jatkoa edelliseen...



Tulimme aika pelokkaalla mielellä kotiin.. Kuumelääkettä annoimme ja laitoimme nukkumaan. Yöllä poika heräsi ja kuumetta oli 39.

Soitin sairaalaan ja käskettiin tulla heti seuraavana aamuna suoraan osastolle.

Siinä vaiheessa pojalla lehahteli ihottumaa ja silloin diagnosoidaan kawasakin taudiksi. Niin, ja adenonäyte oli negat.

Poika on koko sairastelu ajan syönyt todella huonosti, on siis ollut sairaalassa ollessaan tipassa koko ajan.

Alotettiin gamlaglobuliini lääkitys suonensisäisesti, (vasta-aineita), samoin asperiinilääkitys aloitettiin heti. Tuo vasta-aine meni 10 tuntia.



Seuraava päivä oli pojalla tosi huono. Yleensä potilaat alkaa lääkkeen jälkeen tosi nopeasti parantua, mut meillä sit epäiltiin onko ollenkaan kawasakia, kun poika oli niin huonona. Pää oli tosi kipeä, oksenteli koko ajan, maha kipeä.. Ja ihan voimaton poika. Ja kuumettakin oli vielä.

Tuo päivä oli kyllä ihan sekava.. Välillä tutki lastenlääkäri, sitten kirurgi, sitten taas maha-ultraan. Kaikki kuitenkin ok. Pää oli niin kipeä, että suoneen annettiin kipulääkettä.

Ylilääkäri Matti Uhari kävi pojan luona tuona päivänä. Silmien verestys oli kuitenkin melkeen kokonaan hävinnyt, joten kawasaki-lääkitystä eli asperiinia jatkettiin.

Seuraava päivä oli tosi hyvä. Kawasaki-oireet alkoi hävitä ja kuumettakaan ei ollut enää, tulehdusarvot laskivat.. Ylilääkäri tuli uudestaan käymään ja tuumas, että on varmaan sittenkin kawasakia, jostain syystä vaan kesti pidempään, että lääke alkoi vaikuttaa.

Seuraavana päivänä pääsimme jo kotiin.



Pari päivää meni kotona hyvin, kunnes poika alkoi valittaa pää-kipua. nousi vähän lämpöä ja poika alkoi oksentelemaan.

Kiireesti sairaalaan ja verikokeisiin.

Muistan vaan, että lääkäri sanoi, että veriarvot ihan sekasin.

Lasko oli tosi korkea ja verihiutale arvot myös todella korkealla.

Jäätiin siis taas osastolle.

Seuraavana päivänä tehtiin pään magneettikuvaus nukutuksessa, siltä varalta, ettei siellä ole mitään vuotoa, joka olisi aiheuttamut kovaa pääkipua. Päässä oli kaikki onneksi ok.

tilannetta seurailtiin vielä seuraavaan päivään, sitten kierrolla oli last.lääk. Maria Renko. Hän sanoi, että nämä veriarvot, mitä nyt oli otettu, antoin varmuuden, että poika oli sairastanut kawasakin taudin.. Esim. taudin tuossa vaiheessa verihiutalearvoilla on "tapana" noustakkin yhtäkkiä todella korkealle samoin lasko oli todella korkea..

Pojallamme todettiin epätyypillinen kawasakin tauti.



Päästiin sitten kotiin ja tähän päivään asti on mennyt hyvin, toivottavasti jatkossakin!

:)

Eka sydänkontrollissa on käyty, ja seuraava kontrolli on elokuussa.



Itselläkin vähän huolettaa, että voiko silti vielä tulevaisuudessa tulla jotain...

Mutta nyt ainakin kaikki onnellisesti ohi! :)



Terveisiä kaikille kawasakin kokeneille!

Vierailija
12/31 |
13.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähetän viestini kahdessa osassa, koska tää herjaa, että viesti on liian pitkä, jos yritän koko viestiä lähettää.. =)



Hei!



Pitipäs ihan tätä keskustelua varten rekisteröityä käyttäjäksi. =)

Elikkäs meillä 5-vuotias poika sairasti kawasakin-taudin tämän vuoden tammikuussa. Kaikki on siis vielä aika hyvin muistissa..



Meillä poika sairasti ensin angiinan ja sai siihen kuurin. Kuurin aloittamisen jälkeen pari päivää oli kuumeeton, vaikkakin tosi väsynyt.

Toisen päivän iltana alkoi kuume taas nousta.



Soitin seuraavana aamuna terveyskeskukseen ja menimme käymään siellä. Kurkku oli ihan siisti. Otettiin samalla pissanäyte, koska pojalla oli ollut pitkään pissan lirahtelua..

Näytteessä oli ketot kolmella plussalla, mut lääkäri meinas et, johtuu angiinasta. Crp oli sillon 29.

Otettiin crp-kontrolli parin päivän päähän. Crp oli sillon 79. Saatiin lähete lasten päivystykseen ja illalla crp 99 ja poika todella väsähtänyt.



Kurkku oli tosi kipeä, mahaa valitti jatkuvasti ja kuume oli kokoajan reilusti päälle 39.

Päivystävä lastenlääkäri lähetti meidät kotiin, kun poika hänen mukaan "pysyi vielä tolpillaan". Sanoi kuitenkin, että jos vielä seuraavana päivänä yhtä voimaton ja kuumeinen niin tulla takas.

Illalla jo soittelin takas sairaalaan, kun poika makasi ja itki kippurassa kipeää mahaa.

Samainen lääkäri sanoi, että adenoon kuuluu, että maha tosi kipeä!



No, seuraavana päivänä poika meni vaan huonompaan suuntaan, nukkui ja oli tosi kipeä. Kaulaa piteli ja kuume korkealla.

Siispä taas last.päivystykseen.

Oli eri lääkäri ja ihan eri ääni kellossa!!

Crp oli taas noussut, en muista paljonko, mutta reilusti yli sata.

Heti keuhkokuviin. Siellä näkyi sydämen kohdalla varjostumaa, joten alkuun epäilivät sydänlihastulehdusta.

Samantien kutsuttiin sydänlääkäri ja ultrattiin. Siitä ei saatu täyttä varmuutta, mutta verikokeista sitten kohta näkyi, että ei ole sydänlihastulehdusta..



Poika otettiin osastolle ja alotettiin suonensisäinen antibiootti.

Mahakipu jatkui kokoajan, samoin "kaulan kipu", niinku poika itse sanoi.



Alkuun epäiltiin adenovirusta tai angiinan jälkitautia, oli kuulemma juuri sellaiset oireet. Poika ei vaan kakannut, niin ei saatu näytettä. (adenosta)

Maha ultrattiin kovien kipujen vuoksi. Siellä kaikki ok.

Nelisen päivää meni suoneen antibiootti, mutta tulehdusarvot pysyi korkealla ja heittelehti. Kuume laski sinne 38 ja vähän päälle. Näinä päivinä jossain vaiheessa pojalle tuli verestävät silmät, mansikka kieli, tulipunaiset ja halkeilevat huulet.. Osa nuista oireista sopi kuulemma adenoon ja eihän me ite osattu mittän tietää!



Neljännen päivän iltapäivänä päästiin kotiin, vaikka crp oli 150 sillon. Lääkäri kävi juttelemassa, sanoi, että jos kuume nousee 39, niin heti takasi sairaalaan. Sanoi myös, että jos kuume nousee, niin voi olla jotain todella harvinaista, mutta hoidettavissa oevaa..

Poika oli todella väsähtänyt tuossa vaiheessa. Lähtiissä otettiin kakkanäyte.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/31 |
13.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisään vielä, että pojallamme oli tosiaan joka paikka kipeänä taudin aikana, jalat ja kädet turvoksissa, ihottumaa, sekä jossain vaiheessa sormista alkoi iho kuoriutumaan..

Vierailija
14/31 |
06.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä sinulla ole mitään tietoa ihmisen fysiikasta. Karppaus eli tässä tarkoittamasi rasvansyönti ei aiheuta sepelvaltimoille yhtään mitään pahaa, ei tuki, päinvastoin voitelee suonet ja pitää ne liukkaina. Omega 6:n syöminen: lue, kevytlevitteet, sitävastoin aiheuttaa suonitulehduksia ja sitä kautta suonitukoksia. Voi on erittäin terveellistä, ja nimenomaan lapsille sitä on syötettävä että solut kehittyvät kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/31 |
13.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmi että olette saaneet kokea saman taudin kuin meidänkin perhe. Missäpäin Suomea asutte? Ihmettelen kovasti miten teitä on noin hyyppyytetty kodin ja sairaalan väliä. Miten voivat päästää pois välillä vaikka CRP 150? Minusta nuo oireet olivat ihan selvät jo alusta alkaen. Meidän pojallakaan se eka gliini hoito ei tehonnut. Se annettiin vielä toisenkin kerran, ja silti meni huonompaan kuntoon. Voi kun tästä taudista tulisi vähän enemmän jotain tutkimustietoa. Luulisi että viiden vuoden aikana jotain uutta tietoa olisi tullut esiin. Ja muistaakohan kaikki lääkäritkään, että tämmöinen tauti on olemassa kun pikkuiset menevät ekaa kertaa terveyskeskuksiin. Toivottavasti.

Suomeen voisi hyvin perustaa Kawasakin sairastaneiden yhdistyksen. Me vanhemmat ollaan tän taudin kanssa aika yksinään. On se sen verran harvinainen.

Vierailija
16/31 |
14.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asumme Oulussa. Ja täytyy sanoa, että olimme itsekkin peloissaan, kun meidät lähetettiin kotiin.. ja kylllä, crp oli sillon 150.

Muistan kyllä, kun lääkäri kävi siinä juttelemassa, niin poika parhaillaan nukkui, joten ei siis voinut nähdä silmiä ym.

Lastenlääkärin mielstä uskalsimme mennä kotiin, koska meiltä on 10 minuutin matka sairaalaan. Hän antoi kyllä tiukat ohjeet tulla heti takasin, jos siltä näyttää, mutta kyllähän se vastuu tuntui kauhealta ottaa poika omaan kontrolliin!! Miksei samantien oltais seurattu poikaa sairaalassa edes seuraavaan päivään...

Mutta se meni nyt noin..

Itsestänikin nuo oireet näin jälkikäteen olivat selvät.



Ilmeisesti uutta tietoa kawasakista ei ole paljoa löydetty.

Meille ainakin jatkuvasti sanottiin, että kun tää tauti on tuntemattomasta syystä johtuva ja tutkimustietoa ei paljoa ole.. Saattaa olla, että taudin laukaisee joku bakteeri- tai virustauti, mutta sekään ei ole varmaa. Meidän pojalla se sitten saattoi olla tuo angiina, joka taudin laukaisi.



Samoilla raiteilla omatkin ajatukset on kulkeneet, että osaako lääkärit terveyskeskuksissa "hoksata" kawasakia, kun se joillekkin lastenlääkäreillekkin on oudompi..

Ja miten näistä harvinnaisemmista taudeista ei koskaan missään puhuta. Meidän isossa tuttavapiirissä kukaan koskaan ei ollut aiemmin edes kuullut tällaisesta taudista.



Totta, ois kiva jos olis joku Kawasakin tauti-yhteisö tms. Tää keskusteluketju on ainoa, johon olen törmännyt ja ottanut itseosaa keskusteluun.

Kohtalotovereita ei todellakaan ole!!

Toivottavasti teidän lapsella on sydämessä kaikki ok. Ensi viikollako menette tutkimuksiin?

Vierailija
17/31 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Yksi ihmeellisimmistä jota luin jostai, en edes muista mistä, oli että jossain jenkessä ois huomattu sellainen "yhtäläisyys" kawasaki-perheissä, että monessa perheessä oli vast ikää ostettu uusi ryijy, matto tms..

Sinänsä jännä juttu, että myös me olimme ostaneet kuukautta ennen pojan sairastumista uuden ryijy-maton...

Liekkö ollut sattuman kauppaa vaan, mut asia jäi mieleen. =)

Peräti mielenkiintoista - enää Travoltan kommentti matosta pojan Kawasakin taudin aiheuttaja ei tunnukaan niin oudolta kuin ensilukemalta. Asiasta ja siitä tehdyistä tutkimuksista on enemmän kertomusta osoitteessa http://www.thedailygreen.com/green-homes/eco-friendly/carpet-cleaning-j… - tosin tuon tekstin mukaan mattoteoria olisi nyttemmin menettänyt kannatusta tutkijoiden parissa.

Vierailija
18/31 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mennään yksityiselle. Saa nähdä ehtiikö paperit tulla Lastenklinikalta ennen sitä.Toivottavasti ei ole mitään. Kyllä tässä vähän jännitystä on ilmassa. Laittelen vaikka viestiä mitä lääkäri sanoi. Hyviä vointeja teille.

Vierailija
19/31 |
16.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähdin surffailemaan, ja etsimään uutta tietoa kun eksyin Kaksplussan sivuille. Siellä joku oli löytänyt tutkimuksen(tehty ulkomailla), että rotavirusrokote on lisännyt Kawasakia. Myös joku äiti kirjoitti, että heidän lapsensa oli sairastunut Kawasakiin rokotuksen ansiosta ja meinasi kuolla. Huh huh! Muistan kyllä, kun meille sanottiin Lastenklinikalla, että rokotetta ei kannata ottaa. Että rota voi silti tulla, ja tulee sitten oikein kunnolla. Mutta että se aiheuttaa toista sairautta?? Tuokin oli kirjoitettu nyt tämän vuoden puolella. Täytyy jatkaa vielä omaa tutkimusta.

Vierailija
20/31 |
17.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin lukemassa tuolta Kaksplussan sivuilta. Aika järkyttävä "uutinen"..

Eipä tuu otettua lapsille rota-rokotetta, ei olla onneks kellekkään otettukkaan.