****Maalismammat viikolla 8****

Kirjoittelin tänne palstalle syksymmällä ja lueskelin silloin viestejä ahkerastikin. Nyt äitiyslomalle jäämisen jälkeen olen taas lukenut viestejä päivittäin. Mukava lukea, miten muiden raskaudet sujuu ja huomata, että muilla on samoja oireita kuin itselläkin. Jännää, että joillakin synnytykset ovat jo ihan käsillä.



Nyt piti itsekin kirjoittaa, kun järkytyin eilen äitipolilla. Ensimmäisessä synnytyksessä sain 3:n asteen repeämät epparista huolimatta, joten tässä toisessa raskaudessa sain heti lähetteen synnytystapa-arvioon. Olin ihan varma, että alatiesynnytys tälläkin kertaa, leikataan vaan ronskimmin ja yli lasketun ajan mennään. No lääkäri antoikin uuden ajan kahden viikon päähän, jolloin on päätettävä haluanko sektion vai yritänkö alakautta. Leikkausaika varattiin jo alustavasti 10.3. Olin ihan järkyttynyt loppupäivän ja nyt yöllä piti herätä katselemaan netistä sektioon liittyviä riskejä ja muiden kirjoituksia omista kokomuksista.



Eniten kai arveluttaa se, että päätös on tehtävä itse. En ole ikinä ajatellut muiden äitien kohdalla, että sektiosynnytys olisi jotenkin alempiarvoisempi, mutta nyt omalla kohdalla tuntuu, että yrittäisin päästä " helpommalla" . Jos hätäsektioon päädyttäisiin tai lapsella ei olisi kaikki kunnossa ja sen takia lääkäri suosittelisi keisarinleikkausta, asia olisi ihan selvä. Nyt on kuitenkin itsestä kysymys, joten päätös ei olekaan yhtä helppo. Mitään pelkoja ei ensimmäisestä synnytyksestä jäänyt, joten siitä ei ole kyse. Paikat lääkärin mukaan ihanteelliset alatiesynnytykselle eikä lapsikaan kuin n. 3,5 kg. Mutta se riski, että lähtee repeämään samoja ratoja eikä synnytyksestä tällä kertaa toipuisikaan täysin on aina olemassa...



Huoh, no se omasta navasta. Tsemppiä naiset, viime hetkiä mennään.

Ninnutar on varmaan jo tositoimissa. Parempi tosiaan tehdä vaikka turha reissu, kuin odotella liian kauan. Varsinkin uudelleensynnytys voi edetä tosi äkkiä.



Soikkeli: Tosi vaikean päätöksen eteen kyllä jouduit! Oliko esikoinen syntyessään iso ja onko nyt tulossa samankokoinen vai pienempi? Ajattelisi, että pahimmat repeämät tulee aina siinä ekassa synnytyksessä, mutta voihan toisinkin käydä. Itsellä ei ole sektiosta kokemusta, joten vaikea tuollaisia asioita on miettiä. Mutta varmaan noita leikkauksia ei kuitenkaan ihan helposti tarjota. Sitä ei kannata kuitenkaan ajatella, että jotenkin yrittäisit synnytyksessä lintsata. Onhan se lapsenkin etu, jos säästyt pahoilta repeämisiltä ja mahdollisesti pysyviltä vammoilta.



Mulla supisteli kivuttomasti eilisillan, mutta nyt on tilanne rauhoittunut.



Popz (rv 36 + 4)

Illan ja alkuyön supisteli entistäkin kipeämmin ja ruskeaa lillua vuoteli ja ihan kirkasta vertakin vähä, soitin sairaalaan tosta verestä mut vähäinen määrä vain merkki et jotain sielä tapahtuu...hui, hiukka mua jännitti mut sain nukahdettua, nyt vain on olo alapäässä niinku olis rutkastikin harrastettu seksiä yöllä.

Saas nähä mitää tää ilta tuo tullessaan, en nyt vielä viikkojeni puolesta synnyttään haluis.



Taas vain omaa napaa, anteeksi se nyt vain tällä hetkellä pyörii päässä eikä juurikaan muu...jaksamista teille muillekin.

Ninnutar tosiaan varmaan jo synnärillä ja entäs Niiloakseli, mikähän tilanne siellä on??



Tuuli

Elikäs täällä ei tapahdu mitään, vauva köllöttelee tyytyväisenä, ei supistuksia ei mitään. Vauva on ehkä siirtynyt vähän alemmas, mutta pää liikkuu vieläkin puolelta toiselle. Monella tuntuu jo synnytykseen liittyviä oireita olevan, mutta onko meitä muita joilla ei vielä tietoakaan lähestyvästä synnytyksestä?



Koskahan saadaan ensimmäiset syntymäuutiset?

Piti vielä Soikkelille sanomani, että tässä kun olen mahdollisen ison vauvan takia seuraillut keskusteluita, niin olen ymmärtänyt, että sektiota ei todellakaan helpolla tarjota. Eli, että sinun annetaan päättää niin takana täytyy olla lääketieteellisestikin jo aika pätevät perusteet. Sitä siis vain yritän sanoa, että kun mietit päätöstäsi, niin yritä olla avoimin mielin molempiin suuntiin, kyllä se päätös sieltä sitten omalla painollaan tulee! Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty... :)

Ajattelin tuossa viime yönä tuskissani pyöriessä, että kyllä on meillä asiat hyvin, vaikka tuskaa välillä onkin... Ei tarvitse montaa sukupolvea taaksepäin kelata, kun isoäitimme eivät äitiyslomasta tienneetkään, vaan vielä supistusten kourissa lehmät käytiin lypsämässä. Vasta kun olo täysin sietämättömäksi kävi, niin sinne saunan koville lauteille kuumuuteen kampesivat odottelemaan h-hetkeä. Silloin ei varmaan kukaan kurkkinut väliaikatietoja sieltä alapäästä äidille, vaan odottelivat vaan että koska alkaa ponnistuttamaan. Entäs sitten ne yöt! Jollain kovalla " patjalla" ovat kylkeään kääntäneet. Siitä ne mun sympatiat vasta heräsivätkin. Muistissa on edelleen ne tuskaiset tunnit lattialla patjalla nukutun yön jäljiltä. Minulla kun se patjakin oli tosi paksu ja pehmoinen, mutta silti kipu oli sietämätön... Laittoi taas oman olon vähän parempiin mittasuhteisiin, vaikka taas tekisi mieli oikein ääneen kirota näitä kolotuksiaan.



Onnea kaikille joilla jotain on jo tapahtumaisillaan.



Aatuska 37+1

Ja miettikääs, mitkä kivunlievityskeinot mahtoikaan olla käytössä. Eikä silloin taidettu mitään tikkejä laittaa, kun ei lääkäriäkään varmaan ihan helpolla lähdetty hakemaan. Ja niitä lapsiakin kun ennen tehtiin ihan eri tahtiin kuin nykyään...



Vielä tuohon sektioasiaan sen verran, että esikoinen painoi 3,470 kg eli ei tosiaan ollut mikään iso ja muutenkin siro poika. Syntyi vaan lopussa niin nopeasti, ettei paikat ehtiny mukaan. Sen takia kai on nytkin vaarana, että repeää samasta kohdasta, vaikka leikattais reilu eppari eri kohtaan. Synnytyksen jälkeen ei mitään pelkoja tosiaan jäänyt, mutta eilisen lääkärikäynnin jälkeen tajusin, että repeämä olikin itse asiassa pahempi kuin luulinkaan. Mietityttää kieltämättä se ponnistusvaihe, jos alatiesynnytykseen päädyn.



Joko kaikilla alkaa olla vauvaa varten vaatteet pestyinä ja paikallaan? Meillä ei ole vielä mitään, vaikka olenkin ollut jo kotona reilut 3 viikkoa. Johonkin tuo aika vaan esikoisen kanssa hupenee. Ja jos joka päivä laittaa ruuan, hoitaa tiskit ja pyykit, kerää vähän leluja kasaan jne., ei tosiaankaan jää aikaa enää minkään kaapin järjestelyyn. Odottelen edelleen sitä inspiraatiota, että energiaa vaan pursuis korvistakin :).



Ootteko muuten miettiny jo ristiäisiä? Jokohan vois tehdä jotain valmiiksi ennen vauvan syntymää? Esikoisen ristiäisiin pyysin apua äidiltäni ja anopilta. Ja päätin, että seuraavat järjestän ihan itse. Olivat edellisenä iltana vähän viihteellä, joten auttamishalut voitte arvata...

Meille syntyi pieni, suloinen tyttö 21.02.08 klo 11.40, painoa 2744g, pituutta 45cm ja py 33cm. Raskausviikkoja ehti kertyä 37+3. :) Neiti syntyi isonsiskon synttäripäivänä, laskettuaikakin oli täsmälleen sama!



Synnytys oli nopea ja meni ikään kuin vahingossa luomuna. Kotiuduttiin tänään suoraan keskelle keskimmäisen 2 vee synttäreitä.



Väsynyt ja onnellinen -h-m- kera kolmen Rimpsessan :)

Meille syntyi eilen 22.2.08 poika, 3520g, 51cm, py 35cm.

synnytyksen kesto 2h55min.

Klo 19 meni vedet, heti alkoi supistukset 5-8min välein , klo 19.30 supistukset 2min välein ja klo 20.30 tuli jo minuutin välein. Sairaalassa olimme klo 21.30 ja poika syntyi 7min ponnistuksella klo 22.03.

meillä kans meni sit luomuksi kun mitään ei kerinnyt saada.

Synnytys eteni rajusti, mutta onneksi jo ohi.

Poika syntyi rv 39+3

tänään kotiuduttiin iltapvällä pojan ollessa 19h ikäinen.



Supistusrikkaita päiviä kaikille niitä toivoville.



t.Nia ja otto 1vrk

h-m:lle tytöstä ja Nialle pojasta! Ihania uutisia, toivottavasti pian pääsen teidän joukkoonne!



Olin tänään katsomassa ensimmäistä kertaa kaverini poikavauvaa, joka oli jo ehtinyt kuukauden ikäiseksi. En päässyt/voinut aiemmin noiden sairastelujen takia. Kyllä sitä vaan oli jo reilussa vuodessa ehtinyt unohtaa kuinka pieniä ja avuttomia ne ovat ensimmäiset kuukautensa. Kova hinku jo saada oma vauva syliin ja samalla jännittää ihan hirveesti se miten esikoinen reagoi ja kuinka se arki lähtee käyntiin kahden ihan pienen kanssa.



Mulla on kaikki synnytystä lupailevat oireet kadonnu. Tänään on ollu ihan yllättävän hyvä ja virkeä olo, ei supisteluja ei mitään. Kohta menen ihanaan saunan lämpöön rentoutumaan. Siinä on sitten kaksi ässää tehty tänään, siivous ja sauna, siitä kolmannesta en juuri välitä tällä hetkellä... kun se pääkin tuolla alhaalla jo painaa :).



Entisaikoja en minäkään kaipaa, ei ole helppoa ollut ei, miehetkin lähti sillon kalaan pakoon tuskaisia ääniä, juu ei paljon selkää olleet hieromassa:). Mutta silloiset naiset eivät tienneet muusta ja mistä mekään tiedetään miten lapset syntyy kolmenkymmenen vuoden päästä ja millaiset kivunlievitykset silloin on käytössä. Ja kyllä se synnytys niin tuskien taival on, että en yhtään ole pahoillani jos niissä asioissa vieläkin päästäisiin eteenpäin. Jokainenhan silti itse päättää esim. kivunlievityksestään.



Rentouttavaa lauantai-iltaa maalisäideille!



Tähtinova 38+6

missä sanoin, että jokainenhan itse päättää kivunlievityksestään, eihän se aina niin mene esim. Nialla! Eikä itselläkään viime kerralla, tarkoitin lähinnä, että saa kaikki luomuosti synnyttää, jotka haluaa. Toiset joutuvat sen tekemään vastentahtoaan ja toiset omasta tahdostaan. Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan, mitään väheksymättä tai parempana pitäen.

joo, kyllä minäkin niin kaipasin sitä spinaalia ja se tilattiinkin muttei keritty antaa samoin kävin sille kohdunkaulanpuudutteelle. vapaaehtoisesti en kyllä suosi luomua, sen verran kyllä otti kipeää että vee ja pee alkuiset sanat oli käytössä..

Ekassa synnytyksessä sain petidinin ja spinaalin ja silloin oli aika kivutonta menoa :)

Johan näitä uutisia täällä on ootettukin. :-)



Mulla on myös nyt alkanu näyttämään enempi siltä, et synnytys jo lähestyy. Supistellut on eilisillasta alkaen, mutta epäsäännöllisesti. Myös levossa tullu nuita suppareita. Toivosin vaan, et viel ainaki ens viikon menis, kun mulla olis viikolle vielä suunnitelmissa käydä shoppailemassa Ikeassa ja muissaki huonekalukaupoissa. No, en tietenkään vastaan laita, jos synnytys käynnistyiskin. ;-)



Varmaan pitäs sairaalakassikin pakata, vauvalle laitoin vaatteet valmiiksi, et saa mies vaan laittaa kassiin ne lähtiessään, mut omat kamat vielä laittamatta.



-mussukat- rv38+

Uskomattomalta tuntuu, mahtavaa kun olette saaneet jo nyytit!!

Itse on niin kaukana vielä tuosta. Tänään päivällä koin ensimmäisen kivuliaan supparin, kahdesta aiemmasta niitä ei ole ollut ennen varsinaisen synnytyksen käynnistymistä. Eipä se kuitenkaan mitään meinannut.

Viime yö oli hyvä, joten tämä päiväkin vähän parempi kuin eilinen. Mitään en vaan jaksa tehdä, ja makeanhimo on valtava! Tänään tulikin varmaan kaksi kiloa lisää :)



Maaria 36+2

Ihania uutisia! Synnytykset oli aika rajut teillä molemmilla, mutta onneksi palkinto on mahtava. Kyllä näin uudelleensynnyttäjänä tosiaan on syytä mennä ajoissa synnärille, vaikka hienoahan se on, jos synnytyksen luomuna hoitaa. Itse en siihen kyllä omasta tahdostani pystyisi, mutta kai sitä pakon edessä on kyettävä mihin vaan.



Nauttikaa saavutuksestanne ja pienistä nyyteistä!



popz

3 viikkoa jatkuvia supisteluja kärsineenä alan olla jo melko väsynyt tähän olotilaan... ei ne varsinaisesti ole kipeitä aina mutta häiritsevät elämää kun pitää pysähdellä ja hengitellä välillä :o/

nyt kun vauvalla olisi lupa syntyä niin ei varmasti synny ennen rv 42+

Eilen illalla oli kyllä tuskainen olo ja vihlova paineen tunne alapäässä ja nyt on olo kun olisi ollut koko yön miehen kanssa " sillee" :o)

En hirveästi enää jaksa/uskalla liikuskella tuolla ihmisten ilmoilla kun pelkään että synnytys käynnistyy rajusti yhtäkkiä kun supisteluja on näinkin paljon ollut. Supistuksia saattaa kestää jopa 9 tuntia 10-20min välein ja sitten ne vaan hyytyy ja niistä puuttuu se potku...

Ei tässä enää onneksi kauaa voi mennä!



nyt ruoan laittoon *nam*



Niiloakseli rv 37+6 (2+1)

ONNEA NIA JA h-m!!!

Hienoa kun nyt alkaa tulla vauvauutisia:)



Mulla samat mietteet kuin Niiloakselilla, et kuinkahan nopeeta kaikki etenee ku nyt näin päiväkausia teettelee ja ilmeisesti täs nyt kuitenki voi mennä jopa viikkoja tällälailla :( Onneksi on synnytyssairaala tässä aika lähellä et pääsee nopsaan, varsinki yöllä kun ei ole niin muuta liikennettä.

Mulla särki eilen ihan älyttömästi alaselkää ja toista pakaraa, saunan lämpö ja panadol sit kuitenki autto, onneksi.

Supisteli, supisteli ja vuotoa oli taas, mutta nekin lakkasi ja sain jotenki nukuttuakin.

Huomenna poliaika niin saa tietää et mikä tilanne, onneks se on jo puol kymmeneltä. Hirvittää vähän se sisätutkimus et kuinkahan mahtanee sattua, auts...paikat muutenki hellinä.

Nyt lepäileen niin jaksaa taas illan ja yön supistukset.



Tuuli

Ihan kyyneleet tulvahti silmiin, kun luin nuo ensimmäiset vauvauutiset!



Kyllä tässä itsekin jo toivoo, että vauva syntyis. Mä oon ollut aika masentunut, kun se masennuslääke piti lopettaa kuukautta ennen laskettua aikaa. Senkin takia odotan syntymää, et voisin taas aloittaa lääkityksen uudelleen ja tää masennushelvetti loppuis. Masentaa sen verran, että tuntuu, et ei enää jaksa odottaa kohta koko vauvaa :( Huono omatunto ja syyllisyys tietty painaa välillä kovasti. Vielä kun vanhemmat lapset on tässä pyörineet viikon hiihtolomalla enkä ole ite jaksanut tehdä mitään, ja mies tietty työn takia poissa... Mut kyl tää tästä! Kiitos kun sain purkaa iloisten uutisten keskellä ankeetakin asiaa.



Voimia kaikille erilaisten loppuvaivojen kanssa painiskeleville! Mulla on ens perjantaina kampaaja ja toivon, että sinne vielä ehtisin :o) On jo pehko sen näköinen, et mielelläni kävisin nyt, sit kun ei vähään aikaan ehdi.



t. maalis08

rv 36+3

Maalis08: Kurjaa, että muitten vaivojen lisäksi vielä masennus vaivaa. Saisitko käydä keskustelemassa jossain, olisko siitä mitään apua? Lääkityksen aloittaminen sitten varmaan helpottaa, niin että etköhän vauvan kanssa sitte jaksa.



Hei, kertokaahan nyt vielä tässä vaiheessa vinkkejä, miten avautumisvaiheen kipujen kanssa kestää, mikä helpottaa, mitä voi tehdä jos kivut alkaa olla jo tosi kovat? Itseä eniten jännittää just tämä avautumisvaihe, kun tuntuu, että joudun jotenkin lukkoon kun kivut alkaa olla kovat ja jännitys tunnetusti pahentaa kivun kokemista entisestään. Eikä avautuminenkaan silloin etene. Mulla supistukset synnytyksessä tuntuu paljon selän puolella, ja lämpö on ehkä se, mikä hiukan auttaa eli jyväpussit ja semmoset. Mutta mitä muuta on tehtävissä?



Terveisin popz (rv 36 + 5)

Mahtavaa, että oikeasti tämä raskaanaolo alkaa olla meillä kaikilla kohta ohi. Vaikka kyllähän nämä viimeiset ajat tuntuvat todella pitkille...



Itsestäni ei ainakaan riitä puhtia yhtään mihinkään. Maalis08 itsekin tässä juuri mietin, että onko masennus painamassa päälle, vai onko alakulo väsymyksen ja hormonien aikaan saamaa. Miehellekin sanoin, että voisin viedä koko perheen talviunille siihen saakka, että vauva syntyy, kun yhtään ei voimat riitä ja mikään ei huvita. Onneksi on kaikki vauvajutut paikoillaan, kun ei taitaisi voimat riittää niitä enää väkertää. Kestovaippa hommia pitäisi vielä vähän laittaa, jos jaksaa. Alkuun onneksi pääsisi jo nyttenkin. Meillä oli viimeyönä vieraita ja ensiviikonloppuna tulee taas. No, ensi viikon vieraat tuovat kotinsa mukanaan ja menevät tasaisin väliajoin omiin oloihinsa huilaamaan, eli antavat isäntäväen huilata. Ovat siis onneksi vaivattomia vieraita.



Minulla on myös tuo alapää kuin kymmenen miehen jäljiltä, vessassakäynnistäkään ei tahdo tulla mitään, kun on paikat niin turvoksissa... Tuntuu käsittämättömältä, että tuolta värkistä, ja noiden luiden ohi, pitäisi jotain ulos puristaa! Alkaa tässä viimehetken paniikki suorastaan iskeä, vaikka ihan valmis olisi jo lähtemään synnyttämään, kun kaipuu tuota vauvaa kohtaan on jo hillitön!



Aatuska 37+2