****Maalismammat viikolla 8****
Hei vaan, aloitan näin meille uuden viikkopinon.
Mä käväisin jo pari vuorokautta synnytyssairaalassa tarkkailtavana. Verenpaineet kohosi ja olo muuttui tosi huonoksi. Vauva onneksi todettiin normaalikokoiseksi ja hyvinvoivaksi. Pari päivää pitivät mua levossa ja tarkkailussa. Nyt olen taas kotona, mutta joudun lepäämään nämä viimeiset viikot ja käymään aika tiheissä kontrolleissa. Arvelivat vauvan syntyvän maaliskuun ekalla viikolla eli 38 raskausviikolla ja olevan silloin n3.3kg (olisi siten ihan samat lukemat kuin esikoisellakin!). Jos ei synnytys lähde itsekseen käyntiin siinä main, harkitsevat mahdollisesti käynnistämistä.
Miten muilla menee? Laittakaa kuulumisia! Ja hyviä vointeja " loppumetreille" !!
Kommentit (88)
Tuntuu, että itsellä tuo tilanne on vielä ikuisuuksien päässä, vaikka oikeastihan vauva voi yllättää jo ensi yönä. Nyt tosin oon alkanut toivoa, että pysyisi vielä ainakin viikon tuolla mahassa, että pääsisin tästä taudista eroon. Vai oliskohan kuitenkin parempi, että vauva saataisiin ulos ja mä saisin kunnon lääkkeet? Vaikeeta...
Terveiset siis Taysista, olin siellä yhden yön, mutta en kuitenkaan synnyttämässä vaan tiputuksessa keuhkokuumeen ja poskiontelotulehdusten takia! Huoh... Molemmat poskiontelot on nyt punkteerattu kahdesti ja tiistaina olisi vielä kolmas keikka. Eikä paranemista näy. Yskä on helpottanut selkeästi. Taitaapa olla uusi sairaalareissu edessä, jos tämä antibiootti ei ala purra. Voi hitsi kun piti tulla tällaista huolta ihan tähän loppuun. Nyt pitäisi vaan laittaa kotia edelleen valmiiksi vauvaa varten, mutta eihän tästä mitään tule, kun ravaan verikokeissa ja punkteerattavana ympäri kaupunkia. Kotikin on jo sen näköinen ettei täällä mitään ole tehtykään. No onneksi sain sillä ekalla ä-lomaviikolla pestyä vauvan vaatteet ja laitettua paikoilleen.
Kiitos kun sain purkautua! Pitäkää huoli itsestänne! Ja tsemppiä synnytyksiin! Semlis rv37+1
Eli supistuksen lähestyessä, menin aina polvilleni lattialle, nojasin esim. sohvapöytään ja keikuttelin takapuoltani puolelta toiselle, sain itseni tosi hyvin rentoutettua. Ajattelin mielessäni, että voitan tämän supistuksen kunhan vaan pysyn rentona. Ja rentoutus kannattaa ajatella lähtevän ihan päästä ja kaulasta asti. Rentotuminen oli mulle pelastus verrattuna esikoisen syntymään, jossa pikemminkin menin ihan lukkoon ja jäykäksi aina supistaessa. Tässä kolmannessa yritän myös rentoutua mahdollisimman hyvin, mutta ei se aina toimi.... Tsemppiä! Mä eniten ehkä pelkään ponnistusvaihetta, eli jos jollakin olisi jonkinlaisia vinkkejä niin antaa tulla! Semlis
Urakka on teillä tältä osin saatu loppuun ja voitte nauttia nyyteistä.
Täällä vielä odottavalla kannalla, kaikki supistukset ja synnytystä enteilevät olot toistaiseksi kadonneet. Viikon olen ollut " vuodelevossa" (toki pienen pieniä kotiaskareita tulee tehtyä joka päivä hissukseen). tänään meni hermot jatkuvaan lepäilyyn ja makoiluun: kävin pitkällä kävelylenkillä ja siivosin lastenhuoneen lattiasta kattoon.
Mulla alkaa huomenna 37. raskausviikko ja mun puolesta vauva saisi syntyä ihan koska vaan.
Eddie olikin Edwina....
Perjantai aamuna 6.45 syntyi maailmaan 49 cm ja 3145g pikkuneiti Edwina. Raskausviikkoja takana silloin " vain" 37+4.
Nyt päästy kotiin opettelemaan uutta elämää. Tulen myöhemmin kertomaan tarkemmin.
T.Äiti ja Edwina 3pvä
Heippa kaikille!
Ensinnäkin lämpimät onnittelut h-m:lle, nialle ja Edwinan äidille! Ihanaa, että teillä on kaikki mennyt hyvin ja olette jo saaneet nyyttinne!
Minä täällä vasta ihmettelen äitiysloman kiireisyyttä. Meillä oli nyt loppuviikosta vieraita ja myös mieheni piti talvilomaa. Ostoskeskuksia on siis tullut kierrettyä, ym. Ollaan kyllä saatu aikaiseksikin - hankittiin nimittäin matkarattaat tulokkaalle. Ai että, tulin niistä onnelliseksi!
Meillä on täällä nyt kotona actionit menossa, sillä meillä pitäisi alkaa huomenna keittiöremontti. Voi apua! Ei onneksi itse tehdä sitä, mutta tänään pitäisi vielä tyhjentää koko köökki. Olen myös yrittänyt tehdä ruokaa nyt etukäteen, koska remontin alettua ei enää kokkaillakaan. Tietysti just tänään on kuitenkin ihan väsynyt olo eikä millään jaksaisi pakertaa. Mieskin on reissussa ja tulee vasta illalla kotiin. No, täytyy nyt vaan lähteä soppaa keittelemään ja astioita, ym. pakkaamaan.
Oma raskauteni tuntuu olevan vielä ihan alkutekijöissä teihin muihin verrattuna. Nukun vielä hyvin ja supistuksista minulla ei taida olla vielä mitään kokemusta. Vatsa tosin on jo niin iso, että sen ei enää kauheasti tarvisikaan kasvaa. Ylihuomenna onneksi pääsee taas neuvolaan tarkastettavaksi. Epäilen kyllä, ettei kätilökään vielä näe merkkejä synnytyksestä. En kyllä vielä kaipaakaan synnytystä. Tuntuu, että vielä tarvitsen henkistä valmistautumisaikaa ja lisäksi kaikki vauvan vaatteet on viä pesemättä. : )
Semlikselle tsemppiä parantumiseen! Ei kyllä käy kateeksi. Maalis08:lle ja muillekin alhaisesta mielialasta kärsiville niin ikään voimia ja tsemppiä! Varmaan ihan fyysinen väsymyskin vaikuttaa mielialaan, joten yrittäkäämme lepäillä.
Oletteko te muut muuten käyneet perhevalmennuksessa? Meillä alkaa vasta ensi viikolla. Saa nähdä, saako sieltä mitään uutta tietoa tai ajateltavaa.
Nakero08, 35+3
Meillä tehtiin keittiöremppa joulunaikaan ja hienosti ja nopeasti meni. Toivottavasti teilläkin! Laitatteko kaikki alusta alkaen uusiksi vai vaan kaapit? Tosi hyvä idea tehdä jo valmiiksi ruoat pakkaseen, ei noita kaupan mikroruokia kauaa viitsi syödä.
Paljon onnea H-M' lle pikku neidistä!!!
NIAlle pikku pojasta!
Ja Eddielle paljon onnea Edwinasta!!!
Ihania uutisia täältä kuuluu, kun pitkästä aikaa tulin tänne kuikuilemaan.
Mun piti rentoutumisesta synnytyksen aikana kommentoida.
Mulla kävi viimex niin että kun olin synnyttämässä tyttöäni sain vain ilokaasua kipuun. Se auttoi kyllä hyvin rentoutumiseen kun vain keskittyi koko supistuksen ajan siihen hengittämiseen.
Ei jäänyt ollenkaan paha " maku" suuhun viime synnytyksestä vaikka mitään muuta kivunlievitystä en kerennyt saamaan.
Oma olo on todella syvältä koska olen ollut todella pahassa räkätaudissa viimeset 2 vko' a ja ei näy mitään parantumisen merkkejä missään...
Kipuja on jonkin verran tuolla jossain, mutta ei mitään suppareiden kaltaisia.
LA' n vielä reilu viikko,mälsää odotella huonossa kunnossa:(
Voimia kaikille loppua kohden.
Hanan rv38+5
Moi taas!
Me ei siis itse tehdä remonttia, vaan se tulee " firman puolesta" . Asumme siis vuokralla. Keittiössä laitetaan kaikki lattiasta kattoon uusiksi. Miehen arvio on, että kolmen viikon päästä homman pitäisi olla valmis. Toivottavasti ainakaan tuo 3 viikkoa ei ylity. Musta on ihan kivakin ajatus syödä vaihteeksi kaupan valmisruokia : ), mutta olen nyt kokkaillut jotain ensi viikoksi. Lisäks olen sopinut lounastreffejä eli käyn välillä myös ulkona syömässä. Eihän täällä kotona viitsi koko ajan olla remonttimiesten jaloissa!
Mutta nyt keittiöön jatkamaan!
Nakero08
Mulla kans monena päivänä supistellut epäsäännöllisesti mutta toisaalta kyllä otan ne ihan ilolla vastaan toivoen että ne kypsyttelevät paikkoja. ei sitten tulisi niin rytinällä. kahdessa aiemmassa synnytyksessä olen sairaalaan mennessä ollut jo 5cm auki kun on ennakoivia supisteluja ollut. Onhan nää supistelut melko tympeitä kuitenkin kun hankaloittaa oloa ja tuntuu että maha on muutenkin koko ajan kova niin ettei taivu mihinkään eikä pysty oikein mitään tekemmän. hermot on tosi kireällä eikä pinna riitä vanhempien lasten kiukkuiluun ja riehumiseen. tänään kävi taas mielessä että miten mä ikinä selviän kolmen lapsen kanssa?!
Ja taas olen mietiskellyt, tietääkö kukaan miksi raskaus aikana ei mielellään anneta (jäykkäkouristus)rokotusia? mä " sain" alkuraskaudessa rokotuksen kun oma iguaani vahingossa puri(sillä ei varsinaisesti ole hampaita) ja verinaarmut sai aikaan. mulla ei sitten ollu rokotusta voimassa ja neuvolassa antovat rokotusen kun olivat lääkäriltä varmistaneet. suoraa vastausta en saanut kun kysyin miksi sitä ei olisi hyvä antaa? sanoi vaan että pienempi paha rokotus kuin että saisin tartunnan puremasta.. Nyt olen asiaa pohdiskellut huolissani. meillä terkkari on vähän sellainen " hössö-täti" :) jäi muuten tällä vkolla eläkkeelle.
Avautumisvaiheen kivunlievitykseen mulla on paljon auttanut juuri oikea hengitys. keskityn täysin vain hengittämään, pitkään nenästä sisään ja suusta ulos. kivut kun yltyy niin ääni mukaan ja sulkea kaikki muu ulkopuolelle. sairaalassa ilokaasu sitten hengitykseen mukaan. ja kannattaa yrittää kävellä vaikka pahalta tuntuisi. mulla ainakin liikkuminen on avannut paikkoja nopeasti. Kauratyyny kans ihan ehdoton!
Kyllä nyt ihan jo alkaa jännittää tuleva koitos! pakko kai sen jo myöntää että kohta se on edessä eikä enää perua voi! jännitystä kyllä lisää että miten saan vanhimmille lapsille hoidon järkättyä, jos vaikka lähtö tulee taas yöllä ja jos mies on juuri yövuorossa. sillä on työ matkakin puol tuntia. ja että kerkiää sinne sairaalaan. jännittääköhän tämä aina yhtä paljon oli mones vaan synnytys edessä?
olikohan vielä jotain..
no Öitä:)
meebu35+1
Moikkelis!
Tosi isot onnittelut h-m:lle, Nia:lle ja Eddie:lle!!!!
Minuakin jänskättää millon rupeaa tulemaan.. Tosiaan perjantaina tuli sitä pinkkiä tavaraa ja nyt tänään sit tuli hieman verta ja soitin äippäpolille ja sanoivat että jos tulee verta pitää käydä siellä tarkistuttamassa tilanne. Niinpä kävin ja kaikki oli ok. Mut paikat olivat jo pehmenneet, mutta vielä kiinni. Senkin takia oli hyvä tarkistuttaa et sai mielenrauhan kun mies lähti tänään reissuun ja tulee aikaseen tiistai aamuna, et sai ns. varmuuden ettei ihan vielä tulossa. Mut eihän sitä tiedä jos se nyt päättääkin tulla, ei kiva olla nyt yksin kotona :/ Lääkäri sanoikin et nyt pitää ottaa rauhallisesti, ei saa käydä lenkillä tms. Toivottavasti pysyis vielä viikon sisällä.
Onneksi lauantaina saatiin loput isot tavarat kotiin, pinnasänky ja hoitopöytä :) Ei tarttee stressata enää niitä. Ja vaattetkin on suurilta osin pesty.
Mitä kaikkee vauvalle kannattaa varata sit kotiinlähtöä varten? Mulla on puolipotkuhousut,body,gollegetakki,kypärämyssy,toppa-puku,-hanskat, -töppöset,-myssy. Ja turvaistuin tietysti.. Mutta onko ok? Pitääkö olla jo vaipat mukana tai pitääkö olla joku viltti/ makuupussi vielä? Onko tuo toppapuku tarpeeksi vai liikaa oisko kevyttoppis parempi? Vai pitäskö olla vielä villatöppöset? Mikä on oikee lämpötila toppapuvun käyttöön kun kuiteskaan eihän se kerkee ulkona olee kovin pitkään.. Nää kelit kun vaihtelee niin paljon.. Välillä pakkasta ja välillä on plussalla. Hirvee kysely :) sori ku ei oikeen tiiä ku eka lapsi.
vk. 38+1
Eikö yllätykset olekin ihania! Toivottavasti kaikki teillä meni hyvin, tyttöhän oli jo ihan hyvän kokoinen vaikka etuajassa tulikin.
Kiitos kaikille, jotka antoi vinkkejä synnytyskipuihin. Se rentoutuminen tosiaan on A ja O, mutta miksi se onkin niin vaikeaa... Ponnistusvaiheeseen en osaa vinkkejä antaa muuta kuin sen, että puudutus tietysti auttaa, ja keskittyminen itse siihen ponnistamiseen ja kätilön ohjeisiin. Huutaminenkin ehkä helpottaa kipua, vaikka kätilöt sanookin sen vievän voiman ponnistuksesta. Pitäis varmaan saada semmonen tsemppi itselle päälle, että tää on ihan pian ohi, kun parhaansa tekee. Jollakin voi olla kokemuksia eri asennoista ponnistaa, kaikki ei varmaan sovi kaikille. Itse jouduin kätilön halusta ekan synnyttämään kyljellään, ja se oli kyllä ihan outo asento. Tuntui että siinä ei paljon voimaa saa taakse, puoli-istuva asento tokalla kerralla tuntui paremmalta. Ainakin itse sain lihakset paremmin silloin käyttöön.
Mä oli viime yönä aamuyöstä tosi kipeä. Alavatsa ja alaselkä oli niinkuin kuukautiskipujen kourissa, kipu ole sellainen jatkuva, ei niinkuin supistuksia ollenkaan. Ihan ihmeellinen juttu, mutta tosi kivulias.
Minzu82: Nää vaihtelevat kelit on kyllä arvoitus, vaikea on tietää, paljonko on asteita kun vauvaa tuo kotiin. Vastasyntynyt on kuitenkin tärkeä pitää lämpimänä, joten ajattelisin että ennemmin liikaa vaatetta kuin liian vähän. Ja pää on erityisen tärkeä suojata hyvin, samoin kehon ääreisosat eli kädet ja jalat. Joten villasukat mukaan vauvalle!Peittoa tarvii varmaan vaan siinä tapauksessa, jos tosiaan on kylmempi, mutta toisaalta peitto vois olla hyvä laittaa turvakaukalon päälle pihalla. Nimittäin jos on tuulista, kasvoihin osuva tuuli helposti salpaa vauvan hengityksen hetkeksi.
Tsemppiä remontteihin ja herkistyneen mielen kanssa. Kyllä tunteet on pinnassa varmaan kaikilla tässä vaiheessa.
Terveisin popz (rv 36 + 6)
Meikäläinen on ruvennut kallistuun siihen ajatukseen että tämä tyttö tulee jo helmikuussa, sen verran on nyt ollut oireita.
Viime yönä heräsin alaselän jomotukseen, joka itseasiassa kesti aamuun saakka, supistuksia siinä tuli muutama kait, vaikee vaan erottaa yksittäistä supistusta kun kok ajan jomotti sen verran että nukkumisesta ei meinannut tulla oikein mitään. Panadoliakin kävin ottamassa.
Sitten kävin yöllä myös isommalla hädällä, mikä meikäläiselle todella omituista. Ja aamulla uudestaan! Yöllä myös kun kävin pissalla, pyyhkiessä pissa näytti hieman punertavalta. Aamulla siteessä olikin sellasta ruskeeta veritöhnää, limatulppaa sit ilmeisesti. (Kuulostaapa muuten varmaan tosi kivalta tää selostus, yök!)
Äskön pissalla käydessa sitä veritöhnää tuli taas pönttöön... Supistellut ei ole päivällä muuta kuin pari hassua kertaa, mut aika vetämätön olo on kaikenkaikkiaan.
Toivottavasti tällasta rumbaa ei jatku kauhean montaa päivää, olian aamulla niin poikki että mietin kauhulla ajatusta synnyttämään lähtemisestä niin väsyneenä!! Ihanaa olla nainen!! Ei vaan, ajatus omasta nyytistä saa kyllä jaksamaan vaikka mitä.
Vointeja kaikille!
T.Väsähtänyt Ninnutar 38+2
Olen kirjoitellut enemmän tuolla suurperheissä mutta nyt ajattelin kirjoitella tännekkin vähän kun tuntu kaikki ahdistavan enemmän ja vähemmän...
mulla on ollut jo reilun viikon maha ihan löysällä ja säännöllisiä supistuksia pitkin iltaa kohta 2 viikkoa eikä mitään ole tapahtunut... Yötkin menee ilmeisen huonosti kun aamulla olen ihan poikki ja illalla viimeistään klo21 olen jo kuoleman väsynyt.
Eka kerran vauva meinasi syntyä rv 31+6 pissatulehduksen takia ja toisen kerran piipahdin sairaalassa rv 35+4 kun epäilin veden tihkumista
ninnuttarella kyllä kuulostaa hyvinkin lupaavalta jo synnytyksen kannalta.
Itse en niin tuohon limatulppaan luota kun toista odotin niin limatulppa irtosi tammikuussa ja vauva tuli toukokuussa! sillä ei kuulemma kauheasti ole kuitenkaan merkitystä.
niallahan alkaa jo rv40! mahtavaa!
niiloakseli rv 37+1 (2+6) :o)
Joo, kyllähän se limatulppaa on. Lähtö tulee varmaan alle viikossa. Vaikka nyt tuntuu, että on väsynyt jo valmiiksi, niin kyllä sitä energiaa jostain vaan tulee, sitten kun sitä tarvitaan. Lepää nyt kuitenkin sen minkä pystyt, ja nuku päivälläkin. Lähtö kun tulee yleensä useimmiten yöllä. Mulla ekaa synnytystä silloin teetteli kahtena yönä ja kolmannen valvoin salissa, joten kyllä siinä voimia vaadittiin, mutta luonto on viisas, ja nainen kyllä hoitaa nämä jutut!
popz
Moikka,
kyllä nyt näyttää, että Ninnuttarella alkaa olla tosi kyseessä...hui kivaa, alkoi ihan itteäkin jännittää! Kovasti jo itsekin odottelen, että lähtö tulisi, mutta nyt on viime päivinä näyttänyt siltä, että ei tässä mitään tapahdu, ei ole oikeen supistellutkaan...mun kaveri yritti tsempata, että tyyntä ennen myrskyä...oliskin!
Se on muuten totta, että vaikka tuntuisi, että on ihan umpi väsynyt ja miettii, et miten sitä jaksaa synnyttää, niin jostain sitä mieletöntä energiaa vaan saa. Mä olen ollut myös tosi väsynyt, eikä ihme kun yöt tulee pompittua vessassa ja kyljen kääntöönkin menee monta minuuttia aikaa, et ehtii ihan piristyä. Onneksi saa nukkua päivällä, olen ajatellut että kaikki uni pitää nyt ottaa " talteen" , kun ei tiedä koska lähtö tulee.
Mä en muista enää yhtään, mitä muut olivat kirjoitelleet, pitäisi varmaan avata aina toinen selain tuohon vierelle auki. Mutta jollain oli vissiin äippäloma just alkamassa ja aikoi ottaa rennosti. Mäkin muuten silloin ä-loman ekalla viikolla vaan pötköttelin sohvalla ja kattelin digiboxilta vanhoja nauhoituksia ja välillä otin pikku tirsat, teki kyllä tosi hyvää.Sitten seuraavilla vkoilla siivoilin hulluna koko kämpän ja nyt tuntuu, et ei tosiaan jaksa/ huvita tehdä enää yhtään mitään.
Onko teillä muuten jo esim. nimiasiat ihan selviä? meillä on vielä ihan levällään...tai tytölle on muutama ehdotus, mutta pojalle ei olla keksitty mitään " hyvää" , ja mulla on tietenkin sellainen tunne et tulokas on just poika. Ei muuten kait olisi mitään kiirettä, mutta haluttais heti alkaa kutsua tulokasta oikealla nimellä, ettei tuolle esikoiselle jää sitten mitään " tekonimeä" jolla alkaa sisarusta kutsumaan.
No, tulipas taas tarinaa. Mutta hyviä vointeja kaikille ja saas nähdä, joko pian saadaan eka maalis(helmi)vauva.
Ai niin piti vielä lisätä, että on muuten stressaavaa tuo vauvan liikkeiden seurailu näin viimeisillä viikoilla...muistan kun esikoisen kanssa just heräilin aamuyöstä kuulostelemaan liikkeitä ja join kauheet määrät appelsiinimehua, josko niillä olisi saanut liikettä vauvaan. Jos ne vähäiset liikkeetkin olisivat enne lähestyvästä synnytyksestä - voihan olla et vauvakin " kerää voimia" tulevaa synnytykseen? Kyllä se niin kova koettelemus sille vauvallekin on.
Mutta palaillaan taas!
Meriheppa 38+2
Heippa kaikki!
Minä olen saanut tänään nauttia ensimmäisestä, aurinkoisesta äitiyslomapäivästä. Rankkaahan tämä on ollut. : ) Aamulla lääkärissä ja sen jälkeen alkuiltaan asti kauppakeskuksessa. Loppuilta koneella. Nyt pitäisi mennä ruokaa laittamaan, niin olisi valmiina, kun mies kotiutuu.
On kyllä jännä lukea teidän juttujanne, kun tuntuu, että kaikki muut ovat jo niin pitkällä. Itsellä kun on vasta 35. viikko menossa eikä oikeastaan mitään vaivoja ole. Nukun älyttömän hyvin. Kerran yössä käyn vessassa ja kyljen kääntäminen ei oo yhtään vaivalloista. Supistuksista mulla ei oo vielä mitään tietoa eikä onneksi turvotuksistakaan. Vaan vielähän minunkin aikani tulee! Te luultavasti silloin jo nautitte ihanasta vauva-ajasta!
Joku taisi kanssa alkuviikosta nostaa hattua teille, joilla lapsia jo ennestään. Niin minäkin! Tapasin tänään kaveriani, jolla on 2-vuotias esikoinen ja kuukauden ikäinen kakkonen. Kyllä se voimia vaatii huolehtia uhmaikäisestä ja pienestä vauvasta yhtä aikaa! Toivottavasti te kaikki jaksatte hyvin ja saatte tarvittaessa hoitoapua. Ja meidän, jotka esikoista odotellaan, täytyy osata nauttia siitä, että saa keskittyä rauhassa vain vauvaan.
Mulla oli tänään lääkärissä kaikki hyvin. Lääkäri katsoi ultralla ja siellä se pikkuinen köllötteli pää alaspäin ja lapsivettä oli sopivasti. Mitään kokoarviota en saanut. Kohdunsuu oli vielä pitkä, kiinteä ja kiinni. Saa nähdä, kuinka pitkälle huhtikuuhun odottelen!
Toivottavasti aurinkoiset säät jatkuvat!
Nakero08, 34+5
Kamala kun tämä äitiysloma menee äkkiä, nyt jo toinen viikko menossa! Huhhuh! Vielä pitäs yks koneellinen pestä vauvanvaatteita ja sitte ois kaikki pesty, oma hommansa oli kyllä niissäkin. Ehkä johtuu siitä että niitä oli kertyny useammalta kaverilta ja itekki tullu ostettua... Luulis niillä yhden vauvan pärjäävän ;)
Vauva taas pyörähtänyt perätilaan ja mua tympäsee! Liikkeet tuntuu niin paljon huonommin ja ikävämmiltä kun tuonne alakertaan runnoo.. Eli sillä tuntuu tilaa siellä vielä olevan pyöriä.. Toivoin jo niin et ois nyt pysyny pää alaspäin :( Ens maanantaina olis synnytystapa-arvio ja siellähän ne sit tieten yrittää kääntää jos on väärinpäin. Mahtaakohan siitäkään olla paljoa hyötyä kun se kerran vielä mahtuu hyvin pyöriin.
Mulla yöt on nyt menny paljon paremmin kun yskä ei enää vaivaa. Pari kertaa herään veskiin mut uni tulee aika äkkiä.
Nälkä on jatkuvasti valtava!! Onko muilla? Hirvittää kun kokoajan vaan on mielessä että mitähän mä seuraavaksi söisin.. Ja tekee mieli kunnon potturuokaa, ei mitään salaattia.
Elluz 36
Ninnutar: Voi kuinka jännää ja ihanaa - sulla jo kohta nyytti sylissä. Onnea matkaan, kun lähtö tulee!
Uskomattoman hienoa muuten, ettei yhtään maalista vielä tiettävästi ole tullut maailmaan. Hyville viikoille jo kaikki oikeastaan päässeet. Ihana asia!
Merihevonen kyseli nimiasioista. Meillä on kyllä pojan nimi selvillä. Toisesta nimestä ei ole vielä varmaa päätöstä tehty. Teksi mieli laittaa oikeastaan juuri kuolleen esikoisen kummin nimi toiseksi nimeksi. Mietinnässä..
Liikkeitä ei tarvi itsellä kyllä miettiä yhtään. Elämää riittää ihan ärsytykseksi asti. Hyvähän se tavallaan on. Mikähän rauhaton pakkaus mahtaa maailmaan tulla..
Hassulta tuntuu että teitä on jo äippälomalla viikolla 35. Milloin Suomessa oikein alkaa äitiysloma vai vaihteleeko se? Täällä Norjassa se alkaa vasta tasan 3 viikkoa ennen la. Tai viimestään silloin pitää aloittaa mutta minä kun yritin aloittaa pari päivää aiemmin niin ei mennytkään yhtäkkiä läpi..? Omituista! Minusta tuo 3 viikkoa ennen on aika myöhään, on todella rankaa tehdä 100% töitä vielä niin myöhään. Huh! Mutta huomenna sitten varsinaisesti alkaa äitiysloma minullakin. Ihanaa!
Minä olen kanssa aivan katki-poikki-puhki. Mitään ei jaksais tehdä mutta täytyy jotain vielä täällä " uudessa" kodissa koettaa saada järjestykseen, ja alkaa vauvanvaatteitakin varastosta etsiä pestä. Mukavaa hommaahan se on. Esikoinen ei oikein enää nuku päikkäreitä niin päivät on touhua täynnä, eikä jaksa koettaa tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Ensi viikolla miehellä talviloma - hieno homma!
Kaikille tsemppiä, mahdollisimman hyviä unia ja onnea matkaan jokaiselle nyytinhakuun lähtijälle. Jännittävään ja ihanaa odotella ensimmäisiä synnytyskertomuksia. Itsellä tosiaan valitettavasti taitaa olla edessä synnytys ilman miestä, kun nyt ei yhtäkkiä olekaan esikoiselle hoitajaa. Noh, kaikesta selvitään. Harmittaa vaan miehen puolesta.
Öitä! Trappa 36+6
Vieläpä ehtii vauva kääntyä takaisinkin - toivotaan niin!
Mulla toisin päin: Ruoka ei maistu ja pitää koettaa väkisin syödä jotain pientä päivän mittaan. Päivällisen jättäisin mielellään kokonaan väliin. Taitaa johtua muustakin kuin raskaudesta mulla, mutta toisaalta tulen ähkytäyteen niin helposti että ällöttää ;)
Tuhannesti Onnea pikku nyyteistä, ihan tuli tippa silmäkulmaan!
voi kun saisi pian itsekin vauvelin syliin, mutta eipä tässä ole mitään oireita oikein mihinkään suuntaan. Välillä tuntuu et supistelee, varsinkin aamuyöstä, mutta ei muuten.
Maalikselle tsemppiä viimeisille viikoille, koetahan jaksella =)
Mulla myös vähän samanlaiset fiilikset kun Aatuskalla, eli en tiedä onko lievää masennusta, vai vaan väsymyksestä ja hormooneista johtuvaa alakuloisuutta. Tuntuu, et mä oon välillä ihan hirvee miehelle ja tuolle ihanalle tytöntyllerölle ja mitään en jaksaisi tehdä eikä oikein kiinnostakaan...siksikin toivon, et vauveli syntyisi pian ja pääsisi kohta taas normaaliin " mielentilaan" ym. ( paitsi, et sitten tietysti iskee joku synnytyksen jälk.masennus...).
No, pitää tässä vielä yrittää keksia jotain kivaa tekemistä, et saisi mielen vähän korkeammalle ja olihan tässä nyt hyviä uutisiakin luettavana. Tsemppiä kaikille väsähtäneille maalismammoille, kyl se siitä!
-Meriheppa 39 tasan-