Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tuoreen mummin huoli ja ikävä - antakaa äidin näkökulmaa tilanteeseen.

Vierailija
15.02.2008 |

Eli olen tuore mummi, poikani lapsi on nyt puolivuotias. Aika nuorena olen tähän asemaan päässyt, eli olen itse 43-vuotias ja poikani avovaimoineen 22-vuotiaita. Ongelma on siinä, että nuoret vanhemmat, erityisesti miniäni, eristäytyvät täysin kotiinsa ja vetäytyvät kaikesta kanssakäymisestä. Mielestäni EN ole tyrkyttänyt neuvojani tai apuani missään vaiheessa, mutta olen kyllä kiinnostunut lapsenlapseni elämästä - tietenkin.



Poikani ja miniäni eivät soita minulle päin koskaan eivätkä kutsu minua koskaan kylään. Saan siis itse tehdä kaikki aloitteet. Soittelen noin kerran viikossa, vuorotellen pojalle ja miniälle. Poikani ei oikein osaa kertoa vauvan kuulumisista, ja miniä taas tuntuu hermostuvan joka kerta kun soitan. Hän antaa rivien välistä ymmärtää, ettei ole tilivelvollinen minulle lapsensa hoidosta. Ihmettelen tätä, sillä mielestäni haluaisin vain kuulla, miten tyttö kasvaa, mitä hän on oppinut ja mitä perheelle kuuluu.



Asun yli 150 kilometrin päässä poikani perheestä, joten emme tapaa kovin usein. Olen saanut houkuteltua perheen kylään luokseni vain kaksi kertaa puolen vuoden aikana. Silloinkin miniä on lähinnä vetäytynyt vierashuoneeseen vauvan kanssa. Poikani taas on käyttänyt vierailuajan pelaamalla tietokoneella. Olen koettanut houkutella heitä lähtemään ulos kävelylle, laittamaan kanssani ruokaa tai käymään keskenään vaikka elokuvissa sillä välin kun minä hoidan vauvaa. Mutta kun ei, kaikkeen vain nyrpistellään nenää ja nyhvätään omissa oloissa.



Olenko ihan kohtuuton, kun toivoisin saavani tuntea poikani perheen ja kasvavan lapsen edes hieman paremmin? :(

Kommentit (85)

Vierailija
1/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vai vain sinusta?

Vierailija
2/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehkä miniällä on entuudestaan jotain pahaa mieltä jäänyt?



Ehkä sinuna -- vaikea sanoa kun en ole mummi -- kyselisin kovasti tarvitaanko siellä jotain apua, tai lastentarvikkeita. Jos miniä vaikuttaa haluttomalta juttelemaan puhelimessa niin juttele poikasi kanssa. (Surullinen totuus on ikävä kyllä, että usein isien äidit jäävät vähän ulkopuolelle --- tuoreen äidin on helpointa toimia oman äitinsä kanssa. Mutta en ymmärrä, miksi sen pitää sulkea toinen mummi kuvioista pois.)



Olet hankalassa tilanteessa ja olen surullinen puolestasi. Toivottavasti saat paljon hyviä neuvoja ja saisit välinne toivomallesi tasolle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ompa ikävä tilanne. Olet kuitenkin kovasti kiinnostunut ja innostunut lapsesta ja uudesta elämäntilanteestasi- olet nyt mummo. Minun mielestäni sinulla on oikeus sekä velvollisuus olla mukana lapsenlapsesi elämässä. Kuulostaa siltä että poikasi ja miniäsi ovat hukassa vanhemmuutensa kanssa ja ehkä siksi puolustavat omaa tilaansa- liikaakin. Millaisia he ovat muuten luonteeltaan? Onko lapsi saanut heidät kääntymään yhtäkkiä täysin oman elämänsä ympärille vai ovatko muutenkaan sosiaalisia ja avoimia? Yhtäkkiä tuli mieleeni ettei miniäsi vaan kärsisi masennuksesta? Haluaako hän peitellä omaa huonoa oloaan sillä ettei kutsu sinua kylään eikä halua vierailla luonasi? Tapaako hän omia vanhempiaan? Entä muita sukulaisia?

Vierailija
4/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta sellainen käsitys minulla on, etteivät he kovin sosiaalisia ole. Mutta kuten sanoin, en ole varma - en tiedä mitä heille kuuluu, koska he eivät kerro mitään.



ap

Vierailija
5/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos eristäytyvät muistakin, niin aika outoa touhua... Muutenkin kuulostaa oudolta. Onko sun ja pojan välit ihan ok ollu aikasemmin? Tuli vaan mieleen, että jos poika on vaimolleen kertonu sinusta jotain, minkä takia vaimo ei halua sinun hoitavan vauvaa tai olevan vauvan kanssa läheinen. Anteeksi, että edes epäilen, mutta minusta se tuntuu näin äkkiseltään ainoalta järkevältä selitykseltä tuohon asiaan.

Vierailija
6/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olisin erittäin onnellinen jos anoppini osoittaisi mielenkiintoa poikansa lapsia kohtaan niin että haluaisi tulla joskus katsomaan heitä. Ei ole käynyt meillä kahdeksaan vuoteen. Me käydään hänen luonaan noin kerran vuodessa. Itse menen pakolla sinne, olen katkera hänelle.

No, tämä meni nyt OT.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä näytä heille jos sinua harmittaa, äläkä missään nimessä moiti.



Tuore äiti on ihan hormooneissa ja keskittyy vain vauvaan. Tilanne on sitä kovempi hänelle, jos tuore isä ei tiedä vauvasta paljon mitään ja lähinnä pelaa tietokoneella. Äiti voi olla univelasta ihan loppu eikä tajua ympäröivästä maailmasta paljon mitään. Silloin ei osaa edes lähteä ulos, eikä ottaa taukoa, ei edes vaikka pakotetaan. On jotekin niin sekaisin ja keskittyy vain vauvan tarpeisiin 24/7.



Ole saatavilla, ystävällinen, älä moiti mutta anna ymmärtää että lastenhoitoapua löytyy aina, ilman moitteita, ilman vastapalveluksia. Tällä tavoin voi olla toivoa sillä että kun lapsi kasvaa ja äitikin pääsee tuosta vaiheesta, hän alkaa ymmärtää arvosi ja arvostaa apua.

Sinulla ja lapsenlapsella on vielä paljon aikaa yhdessä. Jos nyt pysytte väleissä miniään, ehkä hän antaa sinulle lapsen hoitoon joskus isompana vaikka yöksi, ja ehkä vielä isompana voit viedä häntä huvipuistoon tai lomamatkalle.



Jotkut äidit on myös, sanoisinko, ylihuolehtivia ja omistavia, ja voi olla että lapsi on koulussa ennen kuin saat hänet edes yöksi. Ei voi mitään. Vaatia et voi tai voit menettää huonolla onnella välit ja sitä myöden kaiken. Voit vain olla saatavilla.

Vierailija
8/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta tämä tarkoittaa siis että koteloituu vauvan kanssa kotiin eikä näe *ketään* ikinä.



' Kuulustelisin' poikaa varovaisesti vaimonsa jaksamisesta arjessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta apua on vaikea antaa. En voi mitenkään kysyä asiaa suoraan, ja epäsuoraa apua (kuten hoitoapua) he eivät ota vastaan.



ap

Vierailija
10/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä hänellä on masennusta tai alakuloa, hormonivaihteluja. Vauva on myös sen verran pieni, että voi heräillä ja muutenkin väsyttää nuorta perhettä. Ehkä pariskunnalla on riitoja ja siksi haluat olla rauhassa.



Tässä näitä syitä, mitä yritin miettiä. Itse olisin ikionnellinen, jos meidän lasten mummi ois noin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti miniälläsi ei ole masennusta tai baby bluesia.



Mikä sitten voisi auttaa? Miten olis kirjeen kirjoittaminen? Kertoisit nuo samat asiat kirjeessä mitä kirjoitit tänne palstalle.



Toisaalta taas voihan olla, että he ihan tarkoitukselle eristäytyvät sinusta. Syytä en osaa sanoa. Itse taas joudun tyrkyttämään lapsien kuulumisia / valokuvia / tapaamisia isovanhemmille. Meillä kaikki isovanhemmat ovat uusissa naimisissa tai tuoreissa parisuhteissa, työuransa huipulla jne... Minä olisin todella iloinen, jos meidän lasten isovanhemmat osoittaisivat jotain kiinnostusta.



Oletko ollut tytön vanhempiin yhteydessä? Eristäytyvätkö nuoret heistäkin?



Tsemppiä kovasti ja voithan aina ehdotella tapaamisia ja kertoa, että JOS tarvitsevat joskus hoitajaa tai aikaa keskenään, niin sinä mieluusti hoitaisit lastenlastasi.

Vierailija
12/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

puoli vuotta voi mennä ihan sumussa ja tuntua muutamalta viikolta. ei siinä huomaa onko pitänyt kuinka paljon yhteyttä kehenkin.



Minusta ap:n poika on tässä avainasemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että haluat tulla katsomaan vauvaa, ja kysyt suoraan olisiko ensi vai sitä seuraava viikonloppu parempi. Niin meidänkin anoppi tekee :) Ei siinä kehtaa kieltäytyä.

Ja itse kyllä tykkään mieluummin että mummot käuvät meillä kuin että me matkustamme lasten kanssa (suunnilleen sama välimatka kuin teillä).

Muuta en kyllä nyt osaa sanoa. Lapsen kasvaessa tilanne ehkä helpottuu, kun vanhemmat uskaltavat antaa muidenkin hoitaa lasta.

Vierailija
14/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostat kerrassaan herttaiselta mummolta ja olet aidosti kiinnostunut lapsen lapsesi kuulumisista. :)



Miniä kuitenkin saattaa olla esim. hieman masentunut tai muuten vain herkillä. Tämä on erittäin yleistä synnytyksen jälkeen. Hän saattaa ottaa soittelusi uteluna ja toisten asioihin puuttumisena. Hän voi olla esimerkiksi epävarma omista taidoistaan ja kokee sinun arvostelevan häntä vaikka näin ei asiat todellisuudessa olisikaan.



Sinuna ehkä hieman rajoittaisin tuota soittamista ja soittaisin vain muutaman viikon välein. Odottaisin välillä, että hekin soittavat. Pienen lapsen kanssa elämä voi olla yllättävänkin voimia vievää eikä sitä jaksa joka viikko " tilittää" vauvan kuulumisia kaikille.



Lähetä vaikka silloin tällöin postikortti lapselle ja vanhemmille. Kerro kuulumisiasi ja kysele heidän kuulumisia. Kerro terveisiä ja toivo heitä kyläilemään joskus kun heille sopii.



Anna myös ymmärtää, että olet valmis joskus ottamaan lasta hoitoonkin tai yökylään. Mutta malta odottaa kuitenkin, että lapsi kasvaa tarpeeksi. Kaikki vanhemmat eivät halua jättää lastaan yökylään alle 1-vuotiaina.



Tässä nyt joitakin neuvoja. Toivottavasti niistä on sinulle apua! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyytistä ja uudesta tilanteesta. anna heille aikaa totutella siihen kaikkeen, toki on hienoa että tarjoat apuasi ja he varmasti arvostavat sitä? jospa sinä menisit heille auttamaan?jos haluavat. on pitkä matka matkustaa pienen vauvan kanssa sinun luoksesi. ja onnea muuten lapsenlapsesta :)

Vierailija
16/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko teillä ollut mitään erimielisyyksiä ennen lapsen syntymää?

Ihanaa kuulla että haluaisit olla heidän arjessa mukana. Oma äitini ei ole koskaan halunnut olla meidän perheen arjessa mukana. Hän on kuulemma omat lapsensa hoitanut.... Katkera muija se on.

Vierailija
17/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Vierailija
18/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsetehtyä ruokaa tai vaikka piirakoita? Lapselle vaatteita? Pieni summa rahaa? Jokin uusi kodinkone tai lapseen liittyvä asia kuten itkuhälytin? Pinnasängyn lakanoitra? Villasukkia vauvalle?



Anna heille jotain jota he oikeasti kipeästi tarvitsevat, ja joka helpottaa heidän arkeaan. Tarvittaessa sen voi lähettää vaikka postissa.

Vierailija
19/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvalla meni rytmi helposti sekaisin, hän huusi automatkat, ja vierasti outoa paikkaa niin ettei syöminen ja nukuttaminen ollut yhtään niin helppoa kuin kotona.



Anoppi ja oma äiti olivat kiinnostuneita vauvasta, mutta tuoreelle äidille se kuulosti siltä että he tuputtivat omia hoito-ohjeitaan ja olivat aika päällekäyviä. Aikuisen naisen auktoritäärinen ote keskusteluun voi olla joskus aika jyräävä. Nykyohjeet ovat erilaiset mutta niitä heti kyseenalaistettiin (vaikka omalla lusikalla syöttäminen, turvaistuin, tms.)

kun oli vaikeaa ja epävarma vauvan kanssa, ei kestänyt kyllä yhtään kyseenalaistamista.



Lisäksi oli koko ajan univelassa, ja jos sai vauvan nukkumaan, otin aina nokoset välittömästi. kylässä se oli tietysti epäkohteliasta mutta ei voi mitään.



Entä jos menisit itse siellä käymään? Tuot leivonnaisia ja omat lakanat, laitat heille ruokaa, ja vauvan nukkuma-aikaan tarjoudut viemään sitä vaunuilla ulos tunniksi tms. Että sinun näkemisesti ei tarkoittaisi pakotettua seurustelua ja passausta, vaan autuasta hengähdystaukoa. Jos äiti haluaa hengähtää vauvan kanssa, niin ehkä hän antaa sinun hoitaa jotain muuta, ruuan tai ruokakaupan tai kitkemisen.



Oma äitini vie kaiken tilan tullessaan, anoppi taas hoitaa itsensä ja puoli meidän perhettä siinä sivussa. Hänet voi kutsua vaikka viikoksi, äidin vain muutamaksi tunniksi.

Isä oli eri asia, hän teki meille remonttia yms. mutta hän on jo kuollut.

Vierailija
20/85 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain univelasta? Jos lapsen rytmi on sekaisin niin kaikki päivät nukutaan ja yöt kukutaan. Itse olen varsin sosiaalinen tapaus, mut puoli vuotta olin tosi eristyksissä eikä kyse ollut mistään masennuksesta vaan uuden elämäntilanteen mukanaantuomasta käytännönjärjestelystä.



Kyllä ne poterostaan ulos tulee, odota vaan. Jos liikaa painostat tässä vaiheessa niin sit kun ne haluaa sosiaaliseerata, niin sinä et ole silloin ihan ykkösenä listalla, vaikka näin ulkopuolisen korviin kuulostatkin aika kivalta tyypiltä. Niin se vaan menee.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä kaksi