Tuoreen mummin huoli ja ikävä - antakaa äidin näkökulmaa tilanteeseen.

Vierailija:

Et tunge miniän tilaan, ja poika voi olla hädissään vauvan kanssa.

Muuten ehkä hyvä ajatus

poikasi kanssa, voisit vähän herätellä häntä todellisuuteen siitä, että EI ole ok, että pienen lapsen isä viettää kaiken aikansa tietokoneella eikä hoida vauvaa. Jos saisit poikasi enemmän mukaan lapsenhoitoon, miniäkin siitä varmasti saisi lisää voimia ja virkistyisi. Ja varmaan lisäksi rohkaistuisi vähitellen jättämään lapsen isänsä hoitoon ja silloin kun on isä puikoissa, vierailutkin varmaan onnistuisivat paremmin. Jos siis on kyse siitä, että miniä kokee sinut hankalaksi. On ihan mahdollista, että olet hankala anoppi, vaikka tarkoitat pelkkää hyvää. On vaan niin vaikea nähdä asiat toiselta kantilta.

ja luulevat, ettei mummojen kuulu ' sotkeentua' .



Oikeasti ihmettelen noita vastauksia. Meillä on molemmat mummolat paljon kauempana, ja kaikkien vauvojen kanssa on kyllä parin ekan kuukauden jälkeen reissattu ihan normaalisti. Ja aina on yöksi saanut tulla, ja asemilta on haettu ja niin edelleen.



Jos kaikki on tosi vaikeaa yhden vauvan kanssa vielä puolen vuoden päästä niin ettei edes yövieraita halua, on se minusta jonkinlaista masennusta, tai sitten vain tekosyy epäsosiaalisuudella ja epävieraanvaraisuudelle.



Yritä varovasti pitää yhteyttä, ja sano tosiaan suoraan että tulisit käymään. Jos olet ihan ' normaali' ihminen, et pahemmin käytä alkoholia tms, on sinulla oikeus normaaliin suhteeseen lapsenlapseesi.

Anoppini saa minut ainoastaan ärtyneeksi ja sulkisin hänet elämästämme kokonaan pois jos voisin. Syynä tähän on, että hän käyttäytyi todella rumasti minua kohtaan ensimmäiset seurusteluvuodet. En kelvannut heidän hienoon perheeseensä enkä unohda niitä loukkauksia milloinkaan.



Nyt olen alkanut kelvata perheeseen kun meillä on lapsi ja anoppini on mielin kielin. Tapaan häntä niin harvoin kuin mahdollista ja minua inhottaa jos hän soittaa minulle. Onneksi hän soittaakin yleensä miehelleni. Miehenikin mielestä tosin liian usein, kerran viikossa.



Välit vain ovat huonot ja siitä kaikki johtuu. Hän tapaa lastamme useammin kuin sinä, mutta on tyytymätön silti. Hän on epämiellyttävä ihminen eikä hänellä ole ystävä- tai tuttavapiiriä joten takertuisi poikaansa vaikka kuinka jos poika sallisi.



En tiedä oletko ollut joskus inhottava miniällesi. Kaikki tämä voi johtua myös siitä, ettei hän vain pidä sinusta. Se on surullista, mutta sille ei voi juuri mitään tehdä. Isovanhemmilla kun ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia.

velvollisuutta tavata sukulaisiaan, jos ei halua. Ei ole mitään yhtä normaalia tapaa hoitaa sukulaissuhteita tai mitään tiettyä normaalia tapaamismäärää. Homma vaihtelee ihmisten fiilisten, tapojen ja luonteen mukaan ja joskus vaan ei lapsiperheen ja isovanhempien tavat natsaa yhteen.

miehen sukua kerran vuodessa, hyvä jos silloinkaan.



Mitä sitten? Jos joku on mänttipää, niin sitten on. Ei edes se heistä mukavia tee, vaikka ovatkin meille/miehelle sukua - olisi aika itserakasta ajatella noin!

Ensiksikin olin aika epävarma ja nuori äiti, halusin tehdä kaiken oikein, rauhassa ja itse ja esim. matkustaminen oli vauvan kanssa rasite, koska vauva ei tykännyt automatkoista ja oli vieraissa paikoissa ihmeissään ja itkuinen. EN myöskään halunnut häiritä muita. Tuntui ikävältä, kun vauva itki toisten huushollissa öisin ja anoppi hyppäsi joka risauksesta ylös. Yritin siis pitää vauvan mahdollisimman hiljaisena ja rauhallisena ja niinpä valvoin käytännössä kaikki yöt vauvan kanssa. Anopin hoiviin en voinut vauvaa antaa, sillä imetin vauvaani ensimmäiset kuukaudet, lähes puoli vuotta täysin ja sen jälkeen osittain.

Anopilla oli hieman vanhentuneet käsitykset vauvanhoidosta ja kyselyt ja hössäämiset maidon riittävyydestä, rinnalla olemisen tiheydestä ym. asioista saivat minut hirvittävän hermostuneeksi! Lisäksi anoppi oli usein loukannut minua, vaikka hän oli iloinen ja kiinnostunut lapsenlapsestaan, hän usein ehkä tahtomattaan arvosteli tapojani toimia, mikä epävarmalle äidille oli liikaa.

Niinpä halusimme aika paljon pysyä vain oman perheen kesken alussa, kun lapsi kasvoi, mekin kasvoimme vanhempina ja isovanhemmat saivat enemmän mahdollisuuksia olla vauvan kanssa. Esim. rinnalla tunnin-kahden välein tuhertavaa itkuista ja tutitonta kaveria oli mahdoton jättää mummin hoiviin, mikä tietysti loukkasi mummia, ja aiheutti taas lisää ristiriitaa.

Anna perheelle aikaa, osoita hyväksyntäsi, älä tuputa itseäsi ja neuvojasi, mutta ole käytettävissä tarvittaessa ja ilmaise se... Isovanhemman rooli on vaativa, nyt kypsänä äitinä ymmärrän paremmin äitiäni ja anoppiani, nuorempana en osannut katsella asioita niin.

Takerrut lapseen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. (vertauskuvallista)

Lapsi vaistoaa ahdistuksesi. Tulet huomaamaan sen lapsen varttuessa kun hänen pitää alkaa itsenäistyä ja etsiä omia rajoja. Ehkä noin 3 vuoden iässä huomaat lapsessa oireita.



Keskity omaan oireiluusi ja yritä nähdä ettei katastrofi ole joka oven takana. Tiedät itse missä menee epänormaalin raja.







vierailija.

Lapsi on nyt kaksivuotias ja ollut luotani poissa arviolta noin 15 tuntia.

Rakastan tuota lasta ja en osaa olal erossa hänestä.



Minua ahistaa mummon (äitini) sekä mummin (anopin) vihjailut yökyläilyistä. Minusta ei ole niiden aika, mutta voin maksimissaan pari tuntia antaa hoitoon kerralla. Jos tarpeeksi usein pyytävät. Mielellään en silloinkaan

Silloin jokainen kysely tai neuvo, hyvää tarkoittavakin, tuntuu kamalalta arvostelulta ja kyttäämiseltä. Vasta sitten, kun miniä saa varmuutta omaan äitiyteensä ja kokee tietävänsä mitä tekee, hän alkaa avautua ulospäin. Varmuus saa aikaan sen, ettei ota enää itseensä muiden neuvoista ja kyselyistä. Anna nuorelle äidille aikaa!

Poikaasi voisit tosin kannustaa enemmän vauvanhoitoon, kunhan teet sen positiivisesti etkä syyllistäen.

kelle avautuu. Anoppiani en ole tavannut esikoisen tultua (eli 6 vuoteen), osan ystävistäni näin heti seuraavana päivänä molempien lasteni kanssa...

Anteeksi, en ehtinyt lukea ketjua, ehkä joku toinenkin jo ehdotti tätä.



Mutta siis miten olisi hyvin avoin kirje, jossa kerrot kiinnostuksestasi vauvaa ja poikasi perhettä kohtaan, tarjoat apua ja teet selväksi ettet halua kontrolloida ja neuvoa heitä etkä " omia" vauvaa.

Tuskin se nyt ainakaan ihan täysin metsään voi mennä?



Tsemppiä, kiva kun on kiinnostunut mummi!

Ovatko tekemisissä tytön vanhempien kanssa? Tai oletko sinä tekemisissä heidän kanssaan?



Minä itse koin silloin anoppini myös tunkevaksi, toisin kuin oman äitini koska anopilla oli täysin erilaiset jutut kuin mitä itse edes ajattelin. Anoppi saattoi kysellä että " taasko se syö?" " pitäskö laittaa nukkumaan?" " onko märkä vaippa?" ja nämä ärsytti koska koin että kyllä itse tiedän koska lapseni tarvii ruoka, unta ja kuivia vaippoja jne..



Samoin koin erittäin rasittavaksi anopin vierailut kun hänestä paistoi läpi se että meillä olisi pitänyt olla siistimpää ja saattoikin siivoilla meille tullessaan.. joten ymmärrät varmaan ettei ollut kivaa jos anoppi oli tulossa ja meillä oli sekamelska ja väsyneet vanhemmat..



No näitä ei taida teillä olla kun ette pääse toisianne lähellekään :( Nyt olisin onnellinen anoppini kaikesta avusta..siivous, lastenhoito jne. :) Olen oppinut myös huomaamaan anoppini avuliaisuuden, tietyissä määrin vieläkin voisin loukkaantua mutta annan olla ja annan anopin puheiden mennä toisesta korvasta saman tien ulos, me ollaan omanlaisia jokainen ja näin on elettävä kun ollaan samaa sukua ja on vai hyväksyttävä toisemme.



Nyt pitäisi kyllä tuon sinun poikasi käsittää tämä asia, että lapsenlapsella on suuri oikeus ja rikkaus isovanhempiin! Pienestä asti luodut suhteet ovat kaikkein kantavimpia, näin se vain on. Ja mitä enemmän he ymmärtäisivät sinun merkityksen lapsensa elämässä sitä rikkaamman he siitä oman lapsensa elämästä tekisivät.



He eivät sitä nyt ymmärrä mutta tulevat kaipaamaan apuasia viimeistään kun saavat lisää lapsia ja minusta olisi mukavampaa jos he ymmärtäisivät asian aiemmin, olisihan se kivaa/normaalia että lapsenlapsi tuntee mumminsa eikä joka kerta vierasta kun tapaatte..ei tuo 150km ole niin pitkä matka etteikö voisi vaikka kerran kuussa käydä!



Puhu avoimesti. Pyydä kylään, puhu heille molemmille. Kerro että haluat nähdä tyttöä ja hoitaa, he voisivat mennä kahdestaankin johonkin. Näinhän olit jo tehnytkin mutta yritä vielä. Tai yritä heitä kylään ja koita jutella sitten, ehkä ei liian tenttaavasti ja tunkeilevasti mutta sillain että jäisi kiva mieli " yhdessä" tekemisestä ja olosta. Että " meillä voi olla rennosti" -olo.. ja " tämä on ok" ..jos on epäselvää että mikä kenenkin paikka on?



MInulle oli alkuun vaikea jättää anopille hoitoon lasta koska en tuntenut/luottanut vaikka oltiin tunnettu jo useita vuosia ennen lapsen syntymää. Pikku hiljaa ja kun anoppi ei enää tehnyt mitään " omiaan" , ei yllättänyt millään omilla jutuillaan, niitä kannattaa välttää vaikka ne kivoja omasta mielestä olisikin :) Jos ymmärsit, selitin niin sekavasti :) Tarkoitan esim. kun tulin jostain niin oli vaihtanut lapselle vaatteet vaikka ne olivat olleet puhtaat ja ihan ok. Tästä tuli minulle vain sellainen olo että ne eivät anopille kelvanneet, miksi teki niin?

Tai oli tehnyt eri ruokaa kuin mitä olin jättänyt, että antaa jos tulee nälkä.. :)

Että tämmösiä omia tempauksia kannattaa välttää ja tehdä " äidin antamien ohjeiden mukaan" ja kerätä sitä luottamusta :)



Mutta puhukaa!



Että voi olla kun ei tuollaista mummia arvosteta!

että uudelleen vain ehdottaa hoitavansa lasta. Sehän vaan ärsyttää. Parasta olisi sanoa, että mielellään hoitaa lasta ja tarjous on aina voimassa, odottelee vain koska vanhemmat pyytäää. Ja sitten kanssa vaan odottelee eikä ruinaa enää yhtään kertaa.

Meillä ei ollut vauvan kanssa helppoa lähteä kauas, koska lapsi ihan oikeasti huusi kaarella kaksi tuntia suuntaansa.



Jos anoppisi olisi samaa mieltä kuin sinä että " jos yhden vauvan kanssa on olevinaan noin vaikeaa, niin täytyy olla masentunut " (lue, miniä on pöpi tai kykenemätön)



En taitaisi minäkään lähteä anoppilaan.

lapsella on joku oikea ongelma, eikä vain vetoa yleisesti vauva-ajan vaikeuteen, tai ei vaan pidä yhteyttä.



48

kerätä luottamusta eikä sooloilla omiaan, kun saa vauvan/lapsen ekoja kertoja hoitoonsa. Niin se vain menee, että tuoreelle äidille ei kukaan (paitsi ehkä oma äiti) ole automaatisesti täysin luotettava vauvanhoitaja. Kyseessä on lisäksi sellainen, että äidin täytyy kokea, että hänen periaatteitaan kunnioitetaan, että voi luottaa isovanhempaan hoitajana.



Kirjettä en missään tapauksessa suosittele! Jos pojat perhe haluaa olla niin rauhassa, ettei välitä edes kahvilla käydä, kirje, jossa anoppi tilittää, voi tuntua vain ja ainoastaan kiusalliselta eikä käsitys anopista sillä ainakaan parane. Itse paljon yksityisyyttä tarvitsevana ihmisenä ainoastaan rasitun, jos joku yrittää liikaa. Yrittää liikaa olla kaveria, yrittää olla liian läheinen, yrittää liikaa miellyttää tms.

ongelma oli vain sukulaisilla.

Ap kertoo varsin rajoitetusti, ei ilmene onko nuoripari antanut mitään selityksiä. Ja joillekin " on hankalaa" ei ole mikään selitys, vaikka se tuoreelle perheelle itselleen on ihan riittävä.

59

Olisi kai hän vähän valottanut asioita enemmän muuten.

olette oma ydinperhe miehenne kanssa, ja teitä ei kaivata lastenne elämään enää? Oletko varma, että se ei tunnu pahalta, kun omat lapsesi saavat ihania pieniä vauvoja, ja teille tehdään selväksi, että teitä ei siinä yhtälössä kaivata?

Vierailija:

mukana heidän arjessaan, edes isovanhemmat. Ja se on ihan oikeutettu halu, perheet itse saavat päättää yksityisyytensä rajat. Harmillista tietty on, jos isovanhemmilla ja nuorella perheellä on arkeen osallistumisesta eri käsitys, mutta se nyt vain on sitten voivoi, ei elämässä kaikki muutkaan asiat mene niinkuin itse haluaisi.

Minulla on erittäin suuri oman tilan ja itsenäisyyden tarve. Lapset kyllä tapaavan isovanhempiaan kerran kuussa, yleensä isovanhempien luona. Meilläkin kyllä käyvät useamman kerran vuodessa. Mutta en missään tapauksessa halua meidän perheen arkeen ketään muita kuin me viisi ydinperheen jäsentä. Mies on samoilla linjoilla eikä tuossa ole mielestäni yhtään mitään väärää tai epänormaalia.

kirjoittaa on paljon nuoremman kuin nelikymppisen, esim. tuo eli-sana, joka esiintyy usein. Mutta mitä siitä, mielenkiintoinen aihe, tekisi monelle anopille hyvää lukea tätä ketjua.