jättäisitkö 8kk lasta hoitoon pe-su

Näitä kun lukee... minäkin olen sitten aivan hirveä äiti. jätin vuosi sitten 2,5v ja 4,5 lapset viikoksi isovanhemmille! Eipä näytä noilla jässiköillä traumoja olevan... NAuttivat mummin ja papan hössäyksestä. täältä av:ltaä ei pahemmin kannata neuvoja kysellä, teet niinkuin katsot parhaaksi omalle perheellesi.

eli nyt, kun ihmiset kertoi esimerkkejä elävästä elämästä, eikä oppikirjoista, niin nämä vouhkaajat katosivat ;)

Meillä tosi sosiaalinen 5-vuotias, ollut pienestä pitäen ja ollut mummin hoidettavana vain joitakin tunteja omassa kodissa alle 2-vuotiaana. Ihan typerä yleistys. Uskon, että kun perusturvallisuus on kunnossa, ei tarvitse pelätä ihmisiä. Toisekseen luonne vaikuttaa (ujous ym).



Asiat eivät ole mustavalkoisia!!!



Ap, teet niinkuin sinusta lapsen äitinä tuntuu. Sinä tiedät miten voit lapsesi kanssa toimia.

lapsi on toki persoonansa. tarkoitan tällä sitä (puhun omasta kokemuksesta) esim että kun lapseni ovat olleet hoidossa, jäävät jatkossakin helpommin koska ovat tottuneet siihen pienestä pitäen. tunnen monia joilla esim lapsi aina kainalossa joka paikassa niin ensimmäinen kerta kun ovat jääneet hoitoon niin on ollut yhtä huutoa. Minä en ainakaan halua yleistää tai nähdä mustavalkoisesti, mutta luulen että ovat paljon myös kiinni siitä mihin on totutettu.

Tämä populisoitu ilmiö nimeltään " kiintymyssuhdetrauma" ei tod. tule jostain mummolavkonlopusta! :). Totta, että lapsen muistikapasiteetti ei pysty ylläpitämään muistiluvaa poissaolevasta vanhemmasta, totta myöskin se, että vanhemman poissaolo saattaa aiheuttaa pienen epätasapainotilan lapsen oloon. MUTTA tilanne normalisoituu kyllä hetikohta, kunhan vanhemmat palaavat reissultansa ja normaaliarki jatkuu. Itse työskentelen lasten kanssa, jotka ovat kokeneet äärimmäistä kaltoinkohtelua ja joilla on vakavia kiintymyssuhteiden häiriötiloja. Ja ihan totta, yksikään näistä lapsista ei käy terapiassa jonkun yökyläreissun vuoksi!



JOten hyvä AP, hyvää Lontoon matkaa ja nauttikaa olostanne! Ja muut mammat, jäitä hattuun ja järki käteen!

Vierailija:

Jos opettaa lapsensa siihen että joka paikkaan vanhempien kanssa niin kyllä lapsikin oppii siihen ja vierastaa herkemmin ulkopuolisia. Sillä toiminnalla ajaa itsensä aika nopeasti loppuun jos joka asia täytyy ottaa niin kirjaimellisesti, niin kuin opuksissa sanotaan. Vaikka olen äiti, olen myös ihan oma itseni, oma persoonani jolla on myös oikeus elää ja toteuttaa omia unelmiani. Minä ainakin haluan pitää itsestäni niin fyysisesti kuin kenkiseskin huolta ...niin ja parisuhteesta. Ei lasten olemassaolo tarvi sulkea muita elämänosa-alueita pois.

En ole kokenut kärsineeni siitä. Omien lasteni kanssa olen noudattanut samaa linjaa. Jompikumpi vanhemmista on aina ollut paikalla.

Kun esikoiseni oli n. 9kk, olin kyllä käymässä vanhempieni luona ja lähdin käymään kavereiden kanssa elokuvissa. Laitoin lapsen nukkumaan ja lähdin. Kun tulin takaisin, kuulin, että normaalisti hyvin yönsä nukkuva lapsi, olikin herännyt ja itkenyt puolet poissaoloajastani. Eikä mummo saanut lasta rauhoittumaan, vaikka lapsi näkikin mummoaan tosi usein ja mummo oli lapselle hyvinkin rakas.

Minä en jättäisi tuon ikäistä lasta kenenkään hoiviin. Kuopuksemme on nyt 2½-vuotias, eikä ole ollut erossa minusta vielä yhtään yötä. Jos olisi tarvetta työmatkan takia olla pois kotoa, lapsi pärjäisi toki isänsä kanssa. ja varmasti myös isovanhempien kanssa. En vain tunne tarvetta olla erossa lapsestani. Ehdin varmasti myöhemminkin.

Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa, ettei minulla ole mitään kiirettä laittaa heitä yökylään. Aikansa kutakin. Samaa mieltä on muuten mieheni. Olen kysynyt ja varmistanut monta kertaa, ettei tämä ole vain minun ajatusmaailmani, ettei siis lapsia yöksi kylään. Ja kyllä hän on ihan samaa mieltä. Lisäksi lisäisin: esikoisemme oli pari vuotta sitten, viisivuotiaana bussimatkalla mummonsa kanssa. Viiden päivän reissu, ja erittäin hyvin meni. Lapsi soitteli illallakin nukkumaanmenoaikaan meille ja kertoi tarinoita. Viimeisenä päivänä oli omaksikin yllätyksekseen todennut, että kiva mennä kotiin, onkin jo äitiä ja isiä ikävä, mutta että vasta silloin huomasi sen.

Minä tunnen terveitä, normaaleja lapsia, jotka ovat olleet mummolassa jopa 5 vuorokautta 12 kk vanhana. Tunnen myös yhden, joka on ollut 4-5 vuotiaana viikon etelässä isovanhempien kanssa.



Se, ettei päästä lasta yökylään ennen kuin tämä itse pyytää, on aivan pimeä ajatus! Mä en ymmärrä... Miten se edes osaisi pyytää jos ei ikinä ole ollut?