jättäisitkö 8kk lasta hoitoon pe-su

eli pakon edessä olen joutunut antamaan lapseni puoli vuotiaasta saakka isällensä. Erosimme kun lapsi syntyi eikä isä ole ollut muuten kuin viikonloppu isä tälle lapselle. Puolivuotiaasta saakka hän sit ollut joka toinen viikonloppu pe ilta - su ilta isällänsä ja joskus vielä lisäksi viikollakin yhden yön.

Eipä se ole mielestämme vaikuttanut poikaan mitenkään. Lähtee aina mielellään isänsä luo eikä suuremmin kitise siellä mun perään.

Joten ihan hyvillä mielin voitte jättää yhdeksi viikonlopuksi tutuille hoitajille. Se ei varmasti järkytä lapsen maailmaa pysyvästi.

kävimme mieheni kanssa Pariisissa. Voi että olen epäonnistunut äitinä ja huono kasvattaja. Ja lapsukaiseni ovat varmaan nyt pilalla ja rikki :(

varata nyt matka, kun on pieni vauvakin. Mutta kuten sanoin, jokainen tavallaan

loppuun jos joka asia täytyy ottaa niin kirjaimellisesti, niin kuin opuksissa sanotaan. Vaikka olen äiti, olen myös ihan oma itseni, oma persoonani jolla on myös oikeus elää ja toteuttaa omia unelmiani. Minä ainakin haluan pitää itsestäni niin fyysisesti kuin kenkiseskin huolta ...niin ja parisuhteesta. Ei lasten olemassaolo tarvi sulkea muita elämänosa-alueita pois.

meidän 9-vuotias lapsi ei esim. ole ollut yhtään yötä erossa vanhemmistaan. Yksinkö pitäisi kotiin jättää harjaantumaan?

Eikä tämä ole mitään nyyhnyyh-selittelyä, vaan ihan faktatietoa. Oma on valintasi.

Olen omani antanut mummolaan jo n. 2-kuisesta lähtien yhdeksi yöksi kerran kuussa. Tarkoitan, että lapsi menee illalla mummolaan ja haemme hänet aamupäivällä pois. Nyt poika on 3-vuotias ja sama käytäntö on meillä edelleen, kerran kuussa yhdeksi yöksi mummolaan. Muuten näemme mummoa vähintään kerran viikossa ja on rakas ja tärkeä ja ehdottomasti osa perhettämme.

Meilläkin on noudatettu tuota ' niin monta yötä kuin ikää' sen jälkeen kun nuorina veimme 10kk ikäisen yöhoitoon (tuttuun mummolaan!!). Lapsemme ei vierastanut ketään ja oli muutenkin aina uskomattoman kiltti joten ajattelimme että eiköhän hän pärjää. No, ei siinä mitään, hyvinhän hän pärjäsi mutta kun poika tuli kotia ja menin häntä halaileen, hän olikin hieman HÄMILLÄÄN ja vähän ARKAILI mua! Omaa äitiään. Siinä kyyneliä niellessä päätin etten ikinä enää vie lastani hoitoon ennen kuin hän itse sitä haluaa. Nyt toista lasta ei ole viety yöhoitoon mihinkään enkä kyllä ole mihinkään kaipaillutkaan. Kerkeää kyllä myöhemminkin.



Että sinuna en menisi. Sanoisin miehelle että ihana yllätys mutta hieman ajattelematon kun on vielä niin pieni lapsi. Toisaalta, päättelisin että miehesi ei osallistu muutenkaan lasten hoitoon koska ei ymmärrä tuommoista asiaa huomioida joten joudut siis yksin hoitamaan lapset (ja kodin ja kotityöt?). Ehkä olet loman tarpeessa mutta.. Kysy edes hoitaja teille kotia.

käsi kädessä joka paikkaan, eli ettei vanhempi voi jättää pientä lastaan hoitoon. Se on tietty täysin eri asia mikäli ei ole auttavia sukulaisia.

kylläpäs vouhkataan. Mäkin jäin vähän ihmettelemään sitä, miten ihmeessä se pulloruokinta tähän liittyi, mutta ei siitä sen enempää.

Itse en nyt voisi kuvitellakaan jättäväni vauvaamme yöksi mihinkään, mutta hän onkin vasta 5kk. On kyllä nyt jo jäämässä isin kanssa kotiin, minä palaan töihin (hui kamalaa, kun olenkin huono äiti, kun ihan isälleen ajattelin lapsemme uskoa päiviksi).

Vähän ehkä tosiaan ajattelematonta mieheltäsi, mutta ihana ylläri toisaalta kuitenkin. Jos hoitaja tulee teille kotiin, niin mielestäni ihan ok. Itse hoidin kummipoikaani juuri tuossa 8-9kk iässä pariin otteeseen pe-su ja ihan on normaali kohta nelivuotias nyt ja tunnisti äitinsä, kun tämä kotiin tuli. Ihan intona kontata kolisteli äitiä vastaan eteiseen... Ainiin, mä muuten (silloin itse lapsettomana) syötin tuolle kummipojalleni mm. pizzaa, kun poika oli sen 8kk... kylläpä pojan äiti kiitteli, mutta uskoi kyllä kummipojan hoitoon minulle myöhemminkin ;)

Tottakai lähdet, kun kerran on tuttu hyväksihavaittu hoitaja. Jos vaan pystyt järjestämään niin, että hoitaja tulee teille kotiin, niin aina parempi. On hyvä kuitenkin muistaa huoltaa hieman sitä parisuhdettannekin, ettette kymmenen vuoden kuluttua huomaa " kasvanenne erilleen" .

Ei arkaillut eikä mitään. Oli 2 vuotiaana 3 yötä toisessa mummolassa, eikä siitäkään mitään oireita tullut, ei ollut itkenyt ikäväänsä eikä sen jälkeenkään käyttäytynyt erikoisesti. Riippuu varmaan lapsesta miten erot ottaa, ja sitä ei voi tietää kuin kokeilemalla.

On ollut sairaalassa viikko tolkulla hoidettavana vaikean sairauden vuoksi. Voi niitä kaikkia lapsia jotka sillä osastolla olivat, nyhyyy... kaikille jää hirveät traumat kun on hyljätty. Kyllä psykologeilla riittää töitä..

Meidän 14kk vauva on ollut hoidossa jo ainakin 7 yötä elämänsä aikana (siis eri kertoja 1 yö kerrallaan), ja ihan perusturvalliselta tuo vaikuttaa. On myös nukkunut sairaalassa ilman minua monta yötä, tosin silloin lähdin aina hänen nukahdettua ja tulin aamulla aikaisin takaisin.



Me ihmiset olemme erilaisia, ja toiset kaipaa silloin tällöin " vapaayötä" , meillä ainakin nämä kerrat ovat olleet pikkujouluja, 30-40.v-juhlia, häitä tms. Olemme nauttineet suuresti, ja lastemme perusturvallisuus on kunnossa. Heillä on läheiset väliit isovanhempiinsa. Uskon vahvasti että lapsen etu on vanhempien onnellinen liitto, ja sillä on lapsen tulevaisuuteen ja turvallisuuteen paljon suurempi merkitys kuin jollain satunnaisella yövierailulla TUTUSSA paikassa.

eli hoitajat ovat ventovieraita, ei kuulkaas ole paljon vaihtoehtoja. T 71

vieraita.



Mahtaa olla psykologeille töitä..

Vierailija:

meidän 9-vuotias lapsi ei esim. ole ollut yhtään yötä erossa vanhemmistaan. Yksinkö pitäisi kotiin jättää harjaantumaan?

nauttimaan elostasi! Kyllä ne lapset pärjää, usko pois :)

Ja ei, en todella jättäis lasta viikonlopuksi. Mihin hittoon nyt pitää päästä ilman lasta???

Vierailija:

Ja ei, en todella jättäis lasta viikonlopuksi. Mihin hittoon nyt pitää päästä ilman lasta???

olla äitinsä kanssa 24/7 ihan sinne eskariin lähtöön saakka.