Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, poikani luokalla on lapsi jolla ei ole kavereita. Poikani haluaisi olla hanen kanssaan kaveri, mutta vanhemmat eivat anna.
14.02.2008 |
Syynä on se, että kyseinen lapsi on kiltti, ujo ja syrjään vetäytyvä, oma lapseni taas villi, levoton ja riehuvainen. Pojan äiti kuitenkin tuntee minun poikani työnsä parista, ja tietää että poikani on sydämellinen, hyväntahtoinen eikä kiusaa koskaan.
Mutta parina aamuna pojat kävelivät aamulla samaa matkaa kouluun, ja poikani kuningasideasta jäivät matkan varrella leikkimään metsään ja myöhästyivät kunnolla koulusta. Nykyään ko. poika viedään aamuisin kouluun autolla (ja haetaan), ettei vaan joutuisi poikani vaikutuspiiriin.
Olen myös kysynyt pojan äidiltä voiko hänen poikansa tulla meille, mutta aina on jotain tekosyitä. Onhan poikani varsinainen Vaahteramäen Eemeli, mutta kuitenkin pohjimmiltaan tosi kiltti lapsi. Minun pojallani on paljon kavereita, eikä hän ole jäänyt tämän pojan kaveruutta murehtimaan, mutta onko teidän mielestänne parempi, että kiltti poika on aina yksin, kun voisi olla hyvä ystävä poikani kanssa? Kuulemma poika on sanonut pojalleni, ettei saa leikkiä hänen kanssaan.
Ja ollaan siis tavallinen perhe, tavalliset työt, tavallinen omakotitalo ja tavallinen lapsenkasvatustapa.
Kommentit (50)
Ap:n teksteistä paistaa nyt kyllä jonkinlainen epäkypsyys ja amerikkalainen ajattelu, sori vaan.
Lapset kypsyvät eri tahtiin ja tuolla pojalla taitaa äly olla kehittynyt ennen röheltämisen kykyä, sinun pojallasi sitten taas päinvastoin.
Eskari, eka ja toka luokka ovat kypsymisen aikaa ja opettajan tehtäviin kuuluukin auttaa sosiaalisten suhteiden muodostumisessa.
Ja voihan se oikeasti olla niin, ettei niissä muissa lapsissa ole tuolle pojalle hengenheimolaista. Minusta siinä ei ole mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta että lapseni on epäkypsä, mutta kun nämä kaksi olivat juuri niitä hengenheimolaisia.
Jäi kovasti suunnitellut ja odotetut kesän kalastusreissut tekemättä entisiltä kaveruksilta, muun muassa.
Mutta ehkä olen yliarvioinut kavereiden tarpeen, ja eihän tämä ole edes mínun murheeni, sillä pojallani riittää kavereita kyllä. Ihmettelin vain olenko yksin näine ajatuksineni...
ap
että sinun poikasi kaipaa tätä toista, jonka kokee hengenheimolaisekseen? Ei siitä, että säälistä autatte reppanaa, kuten aiemmat tekstisi ovat asian ilmaisseet.
Kummalla tavalla olet esittänyt asian ko. pojan äidille?
Vierailija:
Silti alkaisin huolestua sen hiljaisen kaverittomuudesta vasta joskus kolmannella, sitä ennen tuollaiset on enemmän vanhempien päässä kuin lapsilla. Kyllä ammattitaitoinen ekan ope huolehtii, ettei kukaan jää syrjityksi, vaikkei bestistä tai kaverilaumaa olisikaan.
Luokan sosiodynamiikka muodostuu NYT. Sen muuttaminen myöhemmin on todella vaikeaa. Syrjimisen mallit ja kaavat tulevat osaksi luokan normaalia käytöstä, eikä se yksinäinen lapsi enää ehkä opi edes haluamaan olla muiden kanssa, puhumattakaan siitä, että muut oppisivat haluamaan olla hänen kanssaan. Ja toki ammattitaitoisen ekaluokan open pitäisi huoletia, ettei kukaan jää syrjityksi, mutta tässä suhteessa ammattitaitoisia opettajia on peruskoulussa aivan liian vähän!
terveisin koulukiusatun lapsen äiti.
AP:lle en kyllä osaa sanoa mitään. Itse en menettelisi kuten tämä hänen tuttavansa, vaan opettaisin lapseni menemään kouluun ajoissa kavereiden kuningasideoista huolimatta. Ekaluokkalaiset ovat vielä pieniä. AP:n lapsi todennäköisesti oppii hoitamaan asiansa kunnolla ja tuttavien lapsi taas saa joka tapauksessa omia ongelmiaan ja voi vielä tulevaisuudessa olla kaverin tarpeessa. Lapsia ei saisi tuomita pysyvästi eikä pitkiksi ajoiksi kerrallaan vaan kärsivälllisesti antaa anteeksi ja kasvattaa, sillä he sentään vielä kasvavat ja paranevat, toisin kuin me aikuiset.
(sekä lapset että vanhemmat tykkää, kun pojan leikit ei ole tyhmää riehumista). Mutta poikani jättää usein menemättä joidenkin äitien ihanien Vaahteranmäen Eemelien luokse siksi, että 1) pomottavat jatkuvasti/ovat tottuneet saamaan tahtonsa aina läpi tai 2) riehuvat, saattavat innostua liikaa (juuri noi erään äidin puhumat mustelmat tuttuja) ja leikkisästi lyödä, potkia ym. kaveria, eikä kaverin äiti puutu väkivaltaiseen käytökseen.
Ap:lle toiset voivat kokea lapsesi käytöksen ja kultaisuuden ihan eri tavalla kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap:n poika on sellainen joka jatkuvasti keksii kolttosia ja joutuu hankaluuksiin, en ihmettele että kaikki eivät halua laittaa lastaan ap:n pojan seuraan.
Mutta että mitä tuossa voisi tehdä - ei kai mitään jos pojan vanhemmat ovat päättäneet että sun poikasi on heidän lapselleen huonoa ja ei-toivottua seuraa. Täytyy tyytyä siihen, ja niihin muihin kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on kysellyt jatkuvasti koska saa tulla meille, ja halusi aina olla poikani pari jne.. Kun näimme koulun pihalla, tämä poika tuli aina kysymään multa jotain tyyliin " voisko X tulla meille tänään" tai " me leikitään X:n kanssa tänään rexejä" .. On siis ottanut minuun aina innokkaasti yhteyttä, vaikka ujo poika muuten vauikuttaakin olevan. Eli siis leikeistä kieltäytyminen johtuu vain vanhemmista, ja niistä kahdesta koulusta myöhästymisestä..
Mutta on se silti kumma, että poikani koetaan niin vaaralliseksi, että koulumatkatkin pitää nykyään kulkea autolla!!
ap
Vierailija:
Mutta poikani jättää usein menemättä joidenkin äitien ihanien Vaahteranmäen Eemelien luokse siksi, että 1) pomottavat jatkuvasti/ovat tottuneet saamaan tahtonsa aina läpi tai 2) riehuvat, saattavat innostua liikaa (juuri noi erään äidin puhumat mustelmat tuttuja) ja leikkisästi lyödä, potkia ym. kaveria, eikä kaverin äiti puutu väkivaltaiseen käytökseen.
Ap:lle toiset voivat kokea lapsesi käytöksen ja kultaisuuden ihan eri tavalla kuin sinä.
En minä mitään aio tehdäkään, halusin vaan keskustelua, ja ymmärtää vanhempien näkökulmaa.
Ja itse asiassa poikani taitaa olla niin loukkaantunut tälle pojalle, ettei enää haluaisikaan hänen kanssaan kaveerata. Ekaluokkalaisen taitaa olla vaikea ymmärtää, ettei poika ilkeyttään häntä hylji, vaan tottelee vanhempiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vanhemmat itse ei ole näistä myöhästymisistä lainkaan huolissaan. Ekaluokkalaiset on vielä pieniä, ja villi kaveri saattaa keksiä jotain vaarallistakin ajanvietettä. Ehkä nämä vanhemmat ajattelee näin.
Ekan kerran jälkeen ei kovin vakavasti, mutta tokan kerran jälkeen tuli seuraamuksia pojalle. Ja minä jopa juttelin tämän naapurin äidin kanssa, ja pyysin anteeksi poikani puolesta, kun kerran ei ollut epäselvyyttä kenen aloitteesta tämä tapahtui.
Äiti vastasi ystävällisesti, ja sanoi että molemmat ovat syyllisiä, ei hänen poikaansa kukaan pakottanut sinne metsään. Mutta silti sen jälkeen alkoi autokyydit ja leikeistä kieltäytyminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos olisit yhteydessä vanhempiin ja kyselisit mitä mieltä ovat, voivatko pojat leikkiä yhdessä tai onko jotain, minkä vuoksi eivät voi leikkiä... Tulee mieleen, että jos on jotain tapahtunut jota ei sulle ole kerrottu.
Toinen keksii, toinen myötäilee. Käytännössä se pääjehu selviää rangaistuksitta, se myötäilijä on vähemmän rutinoitunut ja siksi aina vaikeuksissa. Jospas teillä on ollut sama kuvio, toinen äiti on sen tajunnut, mutta sinä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Pojat olivat puhuneet että x tulisi meille viikonloppuna, meillä ei ole menoja, käykö teille" ?
Äiti vastaa aina jotain siihen tyyliin, että tänä viikonloppuna on niin kiireistä ettei käy. Hölmöhän minä olisin jos en lopettaisi kyselyä, kun aina tulee pakit.
ap
Vierailija:
Entäs jos olisit yhteydessä vanhempiin ja kyselisit mitä mieltä ovat, voivatko pojat leikkiä yhdessä tai onko jotain, minkä vuoksi eivät voi leikkiä... Tulee mieleen, että jos on jotain tapahtunut jota ei sulle ole kerrottu.
Meillä ainakin on yleensä kuukaudeksi eteenpäin menoa. Ei kyse ole siitä, ettemme haluaisi, emme vain ehdi enää!
Poikani on kyllä vaikeuksissa vähän väliä, milloin on häirinnyt ruokailurauhaa, milloin heitellyt lumipalloja koulun seinään tms..
ap
Vierailija:
Toinen keksii, toinen myötäilee. Käytännössä se pääjehu selviää rangaistuksitta, se myötäilijä on vähemmän rutinoitunut ja siksi aina vaikeuksissa. Jospas teillä on ollut sama kuvio, toinen äiti on sen tajunnut, mutta sinä et.
Vierailija:
Meillä ainakin on yleensä kuukaudeksi eteenpäin menoa. Ei kyse ole siitä, ettemme haluaisi, emme vain ehdi enää!
Ovat myös ekaluokkalaisia ja nämä myöhästymiset meillekin tuttuja. Poikani oli ajoissa koulussa mennessään yksin tai muitten kavereitten kanssa. Kun kohtasi matkalla tämän tietyn pojan, myöhästyivät tunnin!!! Ja tämä tapahtui useamman kerran.
Tämän lisäksi pojaltani alkoi löytyä jatkuvasti mustelmia, jotka kuulemma tuo poika oli aiheuttanut. Kerran tuon pojan äiti oli ottanut oman poikani koulusta heille kylään mitään minulle ilmoittamatta ja minä etsin sitten huolissani poikaani pitkin kyliä. Muutenkin poikani käytöksestä huomasi hyvin, jos oli leikkinyt kyseisen pojan kanssa.
Kun en enää muuta keksinyt, niin kielsin poikaani leikkimästä tuon tosien pojan kanssa. onneksi hänellä kuitenkin kavreita riittää. Aina toisinaan leikkivät yhdessä, mutta sille en enää mitään mahda.
Ymmärrän siis hyvin tuota toista äitiä. Luulen että oma näkemyksesi on sumentunut, etkä näe poikasi todellisia ongelmia. Anna heidän olla, jos eivät teidän seuraa kaipaa. Oli syy sitten missä tahansa.
Vierailija:
Poikani on kyllä vaikeuksissa vähän väliä, milloin on häirinnyt ruokailurauhaa, milloin heitellyt lumipalloja koulun seinään tms..ap
Vierailija:
Toinen keksii, toinen myötäilee. Käytännössä se pääjehu selviää rangaistuksitta, se myötäilijä on vähemmän rutinoitunut ja siksi aina vaikeuksissa. Jospas teillä on ollut sama kuvio, toinen äiti on sen tajunnut, mutta sinä et.
Muut lapset huolivat joukkoonsa vasta opettajan niin komentaessa. Siltikö kieltäisit lapseltasi kaverin?
ap